lauantai 31. joulukuuta 2011

Onnellista Uutta-Vuotta lukijoilleni


























Tämän sumuisen tumman Uuden Vuoden aaton  hetki on jäävä  mieleen  kuin unikuvana.  Onneksi lapsenlapsi on toipunut, itse vielä kipristelen  kuumien lögien ja hottien  höyryissä.
Juhlapäivän mentyä on mentävä  lääkäriin jos ei  tämä tuhina lopu.

Onneksi on rakkaat omaiset lähellä, saan vain olla ja lueskellä kirjoja  ja blogeja.

Räpellän pienen runon vaikka puoli väkisin:)



Pois saatan vuotta vanhaa,  annan ajat arkkuuni, johon elämäni aarteet vien.
Sen olen saanut syntyessäin  ja täyttynyt se vaiti on, kaiken kantaen.
Ei arvostele kiviäni tummia, ei kiittele ei kumarra tuo arkku summia.

Pois saatan kulunutta elon päivää,  kun hiljaa lasken surun nauhaa, se kauas katoaa
Sen päälle putoaa naurun aikaa ja riemulaulut vaimeasti kaikaa ja kiitos elämästä suo rauhaa.
Viimeisen tunnin tuokiossa suljen arkun kannen varoen, sen joskus mukaani tulen saamaan.
----------------------------------



Nyt tervehdin Uutta -Vuotta ja toivon unelmille suopeutta suurta.
Sinisiivin kantaa perhonen päiviin uusiin ja illan hämyssä voin tuntea rakkauteni tuulta.


Kiitos kaikille lukijoilleni, tervetuloa uudet ja kiitos  kaikista  viesteistä.
Nyt paukkuu jo ensimmäiset raketit ja minut on kutsuttu juhla-aterialle, illan mittaan katson  ikkunasta
rakettien ratoja. Televisiosta tulee varmaan myös jotain mukavaa. Ulos en nyt potilaana lähde.

Ensi vuonna taas näkymisiin:))

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Koiranilma

-
Olen ihastunut   Pablo Nerudan Oodi koiralle -runoon tuossa alla. Luen sitä useita kertoja päivässä ja olen yhä enemmän kuusijalkainen koira. Nenäni on tukossa, ääneni on jumissa, yskä tulee puuskittain, kuume aaltoilee kuin sattuu,  mitä enemmän luen tuota runoa sitä rakkaammaksi se käy.
Ihmettelen miten hyvin  suuri runoilija Pablo kohtasi koiran ja ihmisen rinnakkaisen elämän, samassa tomussa, luonnon  antien , äänien ja tuoksujen keskellä.

Miksi sanomme sääilmiötä, kun sataa ja myrskyää?  Aivan oikein koiran-ilmaksi. Mistä lienee peräisin, ehkä siitä, että satoi tai paistoi on koira vietävä ulos tarpeilleen ja  ei koira valita , juoksee vain niin, että rapa roiskuu.  Pienet sylikoirat ovat tietysti kannettava sylissä  puun juurelle, voih voih, minun lapsenlapsi haluaa saada kissanpennun. Olen jo suostunut, täytyy vain odottaa koska löytyy  pikkuinen sopiva pentu, terve ja leikkivä.

29 päivä  joulukuuta;  lisään vain tilanne on hieman parempi. Lapsenlapsikaan ei ole täysin parantunut keuhkokuumeen jäljiltä.
Ulkona sataa vettä ja myrskyt ovat tuhonneet monia talouksia. Lisää tuulta ja tuiverrusta tulossa..
Vuosi vaihtuu hyvin epätavallisesti. En muista uudenvuoden päivää, joka olisi vietetty kadut mustina ja nurmet vihreinä.  Ilmastonmuutos alkaa näkyä konkreettisesti.
Tohdinko toivoa, että  vuoden ensimmäinen päivä olisi edes aurinkoinen,  miksipä en?  Toivon niin, sehän kirkastaisi monen ihmisen mielen sen tuokion ajaksi. Olisi hyvä jos kauppiaat laittaisivat nyt kirkasvalolamput tarjoukseen, sen kävisin heti ostamassa, auringon valoa odotellessa.
Mitä kuvassa on?   Gammasäteilyä rapusumun keskellä. Siitä lisää tietoja netin Nasa sivuistoilla. 

tiistai 27. joulukuuta 2011

OODI KOIRALLE ja nukkekoti



OODI KOIRALLE
Koira kysyy minulta
enkä minä vastaa.
Se hypähtää, juoksee pitkin piennarta ja kysyy
sanattomasti
ja sen silmät
ovat kaksi kosteaa kysymystä, kaksi märkää
liekkiä jotka pyytävät vastausta.
enkä minä vastaa,
en vastaa koska
en tiedä, en mahda mitään.
Avarilla vainioilla me kuljemme,
mies ja koira.


Lehdet hehkuvat
kuin joku
olisi suudellut niitä,
jokaista erikseen,
maasta kohoavat
kaikki appelsiinipuut
levittäen ilmoille
pienet planetaarionsa,
lehvistöjen yötaivaat,
ymmyrkäiset ja vihreät,
ja me kuljemme, mies ja koira,
nuuhkien maailmaa, apilaa kahistellen
Chilen vainioilla,
syyskuun kirkkaiden sormien lomissa.


Koira pysähtelee,
ajelee mehiläisiä,
hypähtää läikähtävään lätäkköön,
kuuntelee kaukaista kaukaisempia
koiranhaukkuja,
lirauttaa kiven juureen
ja tuo minulle kuononpäänsä,
tuo sen minulle kuin lahjan.
Siinä piilee sen hellä raikkaus,
sen kautta sen hellyys puhuu,
ja noin se kysyy
kahdella silmällään
miksi on päivä, miksi tulee yö,
miksei kevät
tuonut korissaan
mitään
harhaileville koirille
paitsi hyödyttömiä kukkia,
kukkia, kukkia ja kukkia.
Niin kyselee
koira
enkä minä vastaa.

Vaellamme,
mies ja koira joita yhdistää
vihreä aamu
ja mieltä kiihdyttävä tyhjä yksinäisyys
jossa vain me
olemme olemassa,
tämä kasteisen koiran
ja metsärunoilijan ykseys,
sillä lymyileviä lintuja
ja salaisia kukkia ei ole olemassa
kahdelle kaverukselle,
kahdelle metsästyskumppanille:
on vain viserrystrillejä ja tuoksua,
maailma jonka yö
on tislannut kosteaksi,
vihreä tunneli ja sen päässä
niitty,
appelsiinintuoksuisen ilman humaus,
juuriston supina,
elämä joka kulkee jalan,
hengittää, kasvaa
ja yliaikainen ystävyys,
onni
olla koira ja olla ihminen
yhtyneenä
yhdeksi eläimeksi
joka kulkee liikutellen
kuutta jalkaa
ja yhtä kasteenkosteaa
häntää.
Pablo Neruda – Andien Mainingit
-----------------------------


tiistai 20. joulukuuta 2011

Hiljainen kiitos

Lapsenlapsi on parantumaan päin. Kuume lakannut , elämme toivossa että saamme viettää ihanan terveen joulun koko perheen voimin, mummi ja lapset sekä lastenlapset ..

Elämä voittaa. Omakin mieli alkaa kirkastua, matalapaine ja vesisade ei tosin kohota mieltä vaan kolottaa reumapotilasta, mutta onneksi siihen on jo tottunut ...


 

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

lahjani

kuva on KORUN AIKA.
 korun aika
Korun Aika, on valmistanut minulle  tilaustyönä joululahjan.  Tilasin ja maksan tämän itse itselleni.  Tähän  valkoiseen sydämeen liittyy tarina , jonka kerron ehkä joskus, kun koru on kaulassani tai mieluiten juuri siellä missä tarina ja runot syntyivät.  Aika jolloin kaikki meni toisin, kuin olin ajatellut , aika jolloin ymmärsin , että elämää säätelee myös kohtalonpyörä. Tapahtuu  asioita, joita ei voi muuttaa vaan ne täytyy elää osaksi kohtaloaan. Kaimani tekee todella kauniita koruja, lisäksi hän teki poikani tyttärelle joululahjat. niitä en voi vielä kertoa, saattaa olla että kurkistavat blogiini.

Tämä on koko elämäni aikana ensimmäinen lahja jonka ostan itselleni. Tuntuu kuitenkin ihan siltä, että kuitenkin enemmän saan kuin ostan. Miksiköhän? Ehkä siksi että olen etsinyt tätä niin kauan.

lauantai 17. joulukuuta 2011

mielen joulu




Vaipunut on maailma, odottamaan lunta valkeaa.
Yön pimeyden verhoaa tuo toive huntu taivaiden.
Jos kuitenkin vain tummuus huokaa ja lapset laulaa, lahjat suokaa.
silloin tuikut syttyköön ja kyntteliköt välkkyköön, onhan riemun aika.

Voit toiveet toisetkin tuuleen ripustaa ja sanat pienet tuiskuun tuivertaa.
Jos perille nuo viestit kulkee, niin täyttyy toiveet pienten sydänten
ja  luoksemme on  saapunut parvi enkelten . Rauhaa maahan tuoden
ja kirkkautta tulvillaan on silmät ihmislapsien ja mieli vaiti vanhempien .


oma runo, muokkaan ajan kanssa..

perjantai 16. joulukuuta 2011

Pienokainen sairastaa


Pieni tyttären tytär sairastaa. Tänään vasta sai lääkkeet oli ehtinyt jo keuhkokuumeen iskeä, niin hentoon pieneen ja suloiseen Saga neitoseen.  Itsekkin olen kiikun kaakun, ei hyvä mutta eo ihan pahakaan olotila. Nyt otetaan iisisti jopa joulun valmistelut. Eihän sen tarvitse olla kuin puhdas ympäristö ja hyvä ruoka  ja toivon mukaan enkelit puhaltelee pöpöt pois. Leipää tänään leivoin ja taatelikakku  sekä piparit ja tortut on jo valmiina.. ei mitään hätää. Luoja pitää omistaan huolen.

Huomenna ehkä jaksan tehdä enemmän. Blogejakaan en ole jaksanut lueskella. Sattui  käteen kirjastosta  kasa kirjoja jotka on palautettava pian. Niitä luen ja lepostelen. Toivon että ei tule pahempia , kun masuun koskee ja rintaa nipistää ja on hyvin laiska olotila. Sitten reippaammin kun taas toivutaan.  Leppoisia joulun odotuspäiviä ja ennenkaikkea, terveyttä kaikille.

torstai 8. joulukuuta 2011

Rakkaus on ikuista




En tiennyt että Irvinillä oli näinkin herkkä laulu rakkaudesta. Hän onkin kuvassa hyvin nuori ja varmasti vielä tunteissaankin aito, tai ei ainakaan vielä asenne rillumarei.

Tämä musiikki ja sanoitus toi mieleeni nuoruusajan. Silloin minulla oli käsitys että kun tai jos menen joskus avioon se on ikuista  ei mikään sitä murra. Ja tavallaan se on ollutkin. En ole sen jälkeen rakastunut yhtä voimakkaasti.

On tullut vähän sellainen Irvinin rillumarei asenne, vaikka en käytä alkoholiakaan.  En vain enää osaa luottaa kehenkään, en osaa enää olla se viaton sinisilmäinen tytön hupakko, joka ei aina tajunnut mitä pojat oikein tarkoittivat kysymyksillään. Kaikkea hassuahan ne nuoret miehet uhosi.  Muistan että  ulkoisen olemuksen kehut oli enemmän esillä kuin sisäiset arvoni.

Minulla oli kuulemma tähtisilmät, hymykuopat, kaunis tumma usein pitkä tukka. Hoikka kuin pajunoksa ja myös notkea ja pompin aika hyvin poikien varpailla, saamalla aina anteeksi.

Siihen aikaan ei ollut tanssikursseja, kurssit oli siinä kun opetteli jokaisen tanssittajan tyyliin seuraamaan rytmiä. Eikä kaikilla pojilla ollut edes rytmitajua. Silloin pompittiin enemmän varpailla;))

Kun se suuri rakkaus tuli elämään, niin muistan että sydän löi mielettömästi. Olimme toista vuotta käsikädesä pari. Peiton alle ei siihen aikaan ollut kiire. Vaikka jotkut pojat kyllä sitäkin yritti. Hah, hah.

Minulla oli mummo ikkunassa odottamassa kun tulin kotiin ja jos jäin portin pieleen pusuttelemaan vähänkin epäilyttävän pitkäksi aikaa, kun se oli niin mukavaa, niin johan mummoni avasi ikkunan ja kiljaisi:  - Tuu tuppaa sieltä ja heti!  Niin siinä sitten myös tehtiin , poika lähti kohti kotiaan ja minä kuuntelemaan mummon mutinoita mitä siitä seuraa kun pussailee liian pitkään.


Nyt on ajat muuttuneet. Hevosetkin nauraisi, jos vielä joku toinen aikuinen  vahtisi mitä touhuan.
Niin on muuttunut miestenkin asenteet. Heti pitäisi suostua kokeilemaan meneekö sängyssä hyvin.

Ajatukseni siitä asiasta on silti vieläkin vanhanaikainen. Ilman tunteita en lähde leluksi  ja kerta käsipyyhkeeksi.
Jos ei ole aikaa tutustua rauhassa ja tunnustella miltä ihminen tuntuu , onko  perustoiveet edes kohdallaan. Raitis, reipas, ei heilu ei horju.

Uskollisuudesta ei paljon enää puhuta. Kuitenkin juuri se on tärkeintä,  jos tutustumisvaiheessa huomaa, että toisella on moniakin juttuja kesken rakkauden saralla, niin eihän siitä mitään tule, jos täytyy kilpailla.

En halua edes hyvästä, en edes parhaasta taistella, vieköön hänet se , jonka hän valitsee.

Sitten näen  yhä enemmän, rakkaus on ikuista, mutta kohde vaihtuu  jopa päivittäin.

Onko se rakkautta? Katin kontit. Se on pelkkää lihan himoa ja sen nälän tyydyttämistä, ja juuri siksi monet suhteet päättyvät surkeasti.. Ei tarvitse kuin toisen osapuolen olla  rillumarei.. kun  suhde päättyy, vaikka jo orastavat tunteet olisivat syntymässä.

Enää en katsele miehiä sillä silmällä, oikeastaan koko ajatus huvittaa.

Minulla on ollut rikas elämä ja nyt kultainen seniori-ikä lähestymässä.

Om olemassa ihmisiä joita rakastan niin paljon , että antaisin henkeni heidän puolestaan.

He ovat omia lapsiani ja lapsenlapsia.  Joskus toivon, että he ymmärtäisivät sen, ilman sanoja.

Katsoisivat vain ajassa taaksepäin kyllin kauas.  Muistaen, että ainakin yritin parhaani.

Kuka äiti on täydellinen?  En minä ainakaan, jos olisin saanut olla kotiäiti, olisi ehkä  kasvatus ollut tiukempaa.. Mutta hyviä ihmisiä heistä tuli, vaikka ystäväni joskus moittivat että annan lapsilleni liian suuren vapauden, kasvavat muka pellossa.

Pellossa kasvaa myös hyvä siemen, rikkaruohojen joukossa, oppii siellä elämän lait  ilman selityksiä.

silti harmittelen kun en voinut olla enemmän kun he oli pieniä, vaan aina tein pitkiä työpäiviä ja kotona olin väsynyt.

Mieleen on jäänyt myös pysyvästi kohtaamiset, kun he  olivat pidemmän aikaa  jossain leirillä tai mummolassa , kun näkivät minun tulevan lähtivät juoksemaan kädet pystyssä halaukseen. he suorastaan lensivät syliini.

Nyt lentävät pois päin. Hyvä kun saan pienempien kanssa joskus olla, tämän kolmannen sukupolven.

lauantai 3. joulukuuta 2011

hiljainen aika



AIKA
Se on luopumisen ensimmäinen askel.

Aika on rajattu elämän pituiseksi.

Hereillä olon helmiksi.

Unen suoman levon ja tyyntymisen ajaksi.

Luovun kiireestä.

Annan itselleni aikaa ajatella miten käytän aikaani.

Tahdon luoda hitaat viisarit , äänettömän kuoren,

joka ei luo kaikua takaraivoon.

Himmeät numerot, merkityksen päiviin.

Annan aikaani jaan sitä auliisti,

se on yhtäpaljon kaikkien kuin minunkin. 

kaikkea sitä sattuu





eilen illalla  menin pikkuisen tyttären tyttären viereen nukuttamaan, olin niin väsynyt että taisin nukahtaa ennen lasta.

keskiyön jälkeen kuulin äänen sanova,  - mene omaan sänkyyn.


en tajunnut oikein mistä on kysymys tai  miksi en saa nukkua.


kun vihdoin heräsin kunnolla muistin tietysti mitä oli tapahtunut.

mutta seuraukset oli katalat.  kävin vain hammaspesulla ja kipitin omaan sänkyyn, mutta uni

oli karannut pois kauas vuorten taakse.  Valvoin kokoyön, tutkin vaurioita blogissani  ja yhdistin

ylimääräisiä näille  jo oleville.   Totesin vain, että jos  kaikki ei tule muutamassa viikossa kuntoon,


kopion kaiken  ja siirrän uuteen blogiin.  silloin en jätä mitään vinkkiä enempää kuin linkkiä.  voin  


kopioida  niiden ystävien osoitteet jotka haluan löytää yhä uudelleen ja joita en ainakaan epäile  mistään .

Tänään täytyy saada unesta ajoissa kiinni ja rytnittää päivät  . niin monet puuhat odottavat, että yhden käden sormet ei riitä laskemaan

Hyvää joulun valmisteluaikaa kaikille, älkää tressatko.. unohtakaa kaupallisuus ja kalliit lahjat.

tärkeintä on ystävyys ja rakkaudella hankittu vaatimatonkin lahja.
-

perjantai 2. joulukuuta 2011

taivaalla tapahtuu

16.12.2011Sakari Nummila
Simulaatiokuva näyttää supermassiivista mustaa aukkoa kiertävän pilven ja tähtien paikat vuonna 2021. Pilven rata on merkitty punaisella ja tähtien radat sinisellä. Kuva ESO / MPE / Marc Schartmann
Noin kolmen Maan massainen kaasupilvi on parhaillaan syöksymässä kohti Linnunradan keskustassa olevaa mustaa aukkoa.
Pilven reunat alkavat jo repeytyä riekaleiksi ja sen odotetaan hajoavan kokonaan muutaman vuoden sisällä. Löytö tehtiin ESOn VLT-teleskoopilla ja tulokset julkaistiin Nature-lehden joulukuun numerossa.
Viimeisten seitsemän vuoden aikana pilven nopeus on lähes kaksinkertaistunut ja se on nyt yli 8 miljoonaa kilometriä tunnissa. Vuoden 2013 puolivälissä pilvi ohittaa mustan aukon tapahtumahorisontin vain 40 miljardin kilometrin eli 36 valotunnin etäisyydeltä. Kyse on tähtitieteellisessä mielessä äärimmäisen läheisestä kohtaamisesta supermassiivisen mustan aukon kanssa. Samalla se on ensimmäinen kerta koskaan, kun tällaisen tuhoon tuomitun pilven on havaittu lähestyvän supermassiivista mustaa aukkoa.
Pilven odotetaan tulevan paljon kuumemmaksi sen lähestyessä mustaa aukkoa ja alkavan säteillä röntgensäteilyä. Galaksimme keskustassa sijaitsevan supermassiivisen mustan aukon lähellä on tällä hetkellä hyvin vähän materiaalia, ja siksi sen arvellaan viettäneen jo pitkään hiljaiseloa. Vast'ikään saapunut ateria tuleekin olemaan mustan aukon pääasiallista polttoainetta seuraavien vuosien aikana (aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä 1/2012).
Aiheesta lisää ESO
Avainsanat: Kaasupilvi, supermassiivinen musta aukko, Linnunradan keskusta, ESO, VLT

torstai 1. joulukuuta 2011

KULTAINEN HETKI







Sydän sykkivä pysähdy

Tukahdu kipu palava

Nauti teetäsi tulena

Lemmen lieska syömmessäsi

Polta sormesi koreat

ilta aamuhun humallu

kunnes muisti kaihoava

näyttää toiveen kaipuutasi

Viimein  vilkaiset sisälle
sielun uumenta koverrat

hymyiletkö suuruuttasi

varmana sija pokaalin

laulatko minut vahaksi

yhden juhlan korvaavaksi

etpä tiennyt juonistani

jotka toiveena  varustin

Täyty tuiverrus kiharan

aamun valkean herätä

aivan uuden syyhyttänyt



kalevala trokeeta taas harjoittelin.




Varmaan on noituus mielessäni salaisuus kovan takana:)) meni vielä lopputoivotuskin riimiin;))  kirjoittanut Aikatherine nyt just.      
















keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Mirkka

   Jos runo on viiniä, aforismi on snapsi.
     Yksi hienoimmista aforstikoistamme on Mirkka Rekola, joka täytti juuri 80 vuotta.
     Tässä muutama terävä kokoelmasta Muistikirja (WSOY 1969):

Enemmän jalat maassa, sinä sanot. Haudata sinä minut haluat.

Sinä sanot sitä kuolemaksi, se sanoo sinua siksi.

Maailma katettu pöytä, siinä näet nälkäsi.

Jos tahto on vapaa, voiko se olla sinun?

rakkaus ja rauha

 kuva omasta taulustani


"Rakkaani, / kohtasimme janoisina, / imimme kaiken / veden ja veren toisistamme, / kohtasimme nälkäisinä, / ahmimme toisiamme / tulenlieskojen lailla, / kunnes kumpikin jäi / nuolemaan haavojaan." (suom. Jyrki Lappi-Seppälä)


pablo Neruda      rakkausruno

rauhaa

  Minulla on tämä  taulu makuu huoneeni seinällä. Ollut jo monta vuotta.  Ensimmäisessä  Venäläinen taide maalari on maalannut  taulun, jonka koko on 5metriä leveys ja 2 metriä korkea.  Tämä minun pieni taulu kopio siitä alkuperäisestä  maalauksesta on ostettu taidenäyttelystä Punkaharjun taideretritissä. Valtavan ihan paikka.
Tämä maalaus muistuttaa  siitä , että olen aina armon ja anteeksiannon tarpeessa. Kun  Jeesus opetus lapsineen tulee paikalle, näkyy miten syntinen nainen on kauhusta ja pelosta jähmettynyt, keskellä kuvaa. Sen sijaan  tiedän mitä Jeesus sanoi. - Kuka teistä on synnitön heittäköön ensimäisen kiven.



Pablo-Neruda


EPÄTOIVON LAULU

Minua ympäröivästä yöstä nousee muisto sinusta.
Mereen sekoittuu joen omapäinen valitus.

Hylättynä kuin satamalaiturit aamunkoitteessa.
Oi hylätty, on lähdön hetki!

Sydämeni ylle sataa kukkien kylmiä teriöitä.
Oi sirpaleiden kaivos, haaksirikkoutuneen hurja luola.

Sinuun kasaantuivat sodat ja lennot.
Sinusta nousivat laululinnun siivet.

Sinä nielit kaiken, kuin etäisyys.
Lailla meren, ajan. Kaikki vajosi sinuun!

Se oli hyökkäyksen ja suudelman onnellinen hetki.
Lumottu hetki joka leimusi kuin majakka.

Luotsin pelko, sokean sukeltajan raivo,
rakkauden kuohuva humaltuneisuus, kaikki vajosi sinuun!

Siivettömänä ja haavoitettuna, sieluni usvaisessa lapsuudessa,
hukkuneena löydetty, kaikki vajosi sinuun!

Sinä vyötit surun, halusta sinä takerruit,
surullisuus mykisti sinut, kaikki vajosi sinuun!

Sain varjoisan muurin vetäytymään,
kävelin halun ja teon ylitse.

Oi liha, lihani, nainen jota rakastin ja kadotin,
kutsun sinut kosteaan hetkeen, sinulle kohotan lauluni.

Kuin astia, sinä majoitit äärettömän hellyyden,
ja ääretön unohdus särki sinut kuin astian.

Siellä oli saarten musta yksinäisyys,
ja siellä, rakkauden nainen, kätesi ottivat minut sisään.

Siellä oli janoa ja nälkää ja sinä olit hedelmä.
Siellä oli surua ja turmellusta ja sinä olit ihme.

Oi nainen, en tiedä kuinka voit sisällyttää minut
sielusi maaperään, syleilysi ristiin!

Kuinka kauhea ja lyhyt olikaan haluni sinuun!
Kuinka vaikea ja humalluttava, kuinka jännittynyt ja halukas.

Suudelmien hautausmaa, siellä sinun haudassasi palaa yhä tuli,
yhä palavat hedelmäiset oksat, lintujeni nokkimat.

Oi pureksittu suu, oi suudellut raajat,
oi nälkiintyneet hampaat, oi yhteen kietoutuneet vartalot.

Oi toivon ja voiman hullua yhdistymistä
johon me sulauduimme ja menetimme toivomme.

Ja hellyyttä, kevyttä kuin vesi ja jauhot.
Ja hädin tuskin puhkeaa puhe huulilta.

Tämä oli kohtaloni ja sinne oli kaipuuni matka,
ja sinne romahti kaipuuni, kaikki vajosi sinuun!

Oi sirpaleiden kaivos, kaikki romahti sinuun,
millaista surua et ilmaissut, millaiseen suruun et hukkunut!

Aallolta aallolle sinä kutsuit ja lauloit yhä.
Seisoit kuin merimies aluksen keulassa.

Yhä sinä kukitat laulut, yhä sinä aukaiset virrat.
Oi sirpaleiden kaivos, avoin ja katkera lähde.

Kalpea, sokea sukeltaja, onneton linko,
hukkuneena löydetty, kaikki vajosi sinuun!

On lähdön hetki, sokean kylmä hetki,
johon yö kiinnittää kaikki aikataulut.

Meri vyöttää rannan ruosteisella vyöllä.
Kylmä tähti nousee ylös, mustat linnut vaeltavat.

Hylättynä, kuin satamalaiturit aamunkoitteessa.
Vain vapiseva varjo punoutuu kädelleni.

Oi etäämpänä kuin kaikki. Oi etäämpänä kuin kaikki.

On lähdön hetki. Oi hylätty!
runo  Pablo Neruda

tiistai 29. marraskuuta 2011

Muutoksia ja muisteluja

 Varmaan huomaat, että tämäkin sivu on nyt selattavissa dynaamisesti.  Sieltä pääset takaisin  tänne ylhäällä vasemmalla olevan nuolen avulla.
 Dydaamisen linkki sivun palkissa vasemmalla ylhäällä-
 ___________________________________
 Tämä tunnustus on tullut kaksi kertaa.. tarkistan vielä keneltä ja milloin..

Olen suuri koheltaja ja 

ihan tavallinen ruohonjuuritason

asioiden pohtija. 

Aikoinani olen lukenut hyvin paljon , varsinkin 

silloin kun kävin töissä, tarvitsin uutta ajateltavaa

että pääsin työpäivien ajatuksista kotona irti.

Rakas mieheni valitti joskus, että aina sinä luet, -hänellä oli kai muuta mielessä:)

Kyllä hän ymmärsi kuitenkin että lukeminen myös auttoi henkisesti.  

Vasta kun lopetin työssä käynnin aloin myös itse kirjoittaa, innostuin niin kovasti , että hakeuduin 

kesä yliopiston kaikille kirjoittaja kursseille, saamaan oppia ja tietysti myös kritiikkiä.  

Siellä koin aina pilkkujen ja pisteiden pikkutarkan viilauksen rasittavana. 

Nyt olen kirjoittanut aktiivisesti  noin viisi vuotta. Aloitin runoilla, sitten oli dialogia, joista pidin paljon,

 dialogisessa  kirjoituksessa oli kiehtovaa se, että ei alkukysymyksen jälkeen tiennyt yhtään mikä on 

lopputulos. Näitä dialogeja on eniten Ajatellaan Aikatherine sivulla.  Tämä sivu oli tarkoitus runoille ja 

tarinoille elämän varrelta. Niitä muistoja onkin niin paljon, että kun korjasin vahinkoja tulin lukeneeksi 

omia juttujani ja huomasin, että olen kuin avoin kirja. En tiedä onko se paha vai hyvä, mutta totuus 

lienee parempi kuin fiktiot omasta elämästä.  Huomasin myös kun kaikki kuvani olivat kadonneet ja osa 

on yhä vieläkin, että esim: tunnustus, ystävyys, lahja ja palkinto kuvat olivat kaikki kateissa,  en ole vielä 

ehtinyt tarkistaa , että ne olisivat oikeilla paikoilla. 

Minun täytyy käydä katsomassa  saaduista sivuilta mikä on mistäkin annettu.

Näin suuri määrä kiitosta ja kunniaa  tuntuu aivan suunnattoman suurelta kahden vuoden aikana. 

Kiitän tässä kaikkia lukijoitani vierailuista, ystävyydestä, moni on tukenut  joskus tietämättään 

vaikeina aikoina. Elämässäni on nytkin vaihe, jossa on huolta ja surua, mutta antaa ajan kulua, 

täytyy  luottaa , että kaikki on hyvin, vaikka ei juuri nyt siltä tuntuisi. Asioilla on tapana selvitä ajan 

kanssa. Kiitos vielä kerran teille rakkaat ystäväni. Nyt olen saanut ainakin  kaksi sivustoa päivitetty ja 

kun nyt vähän lepään tämän ison työn jälkeen, niin uutta tekstiä tulee taas , tässä on välillä tehtävä 

taas kirjoittaja ryhmänkin työ , aikaa enää yksi päivä.  Iso halaus kaikille. 



Tämän palkinnon olen  saanut ainakin kolme kertaa.


Mikäli oikein muista, Aili-Mummolta, Eilalta, ja Sylviltä.

Ihmeellistä on se , että tunnen myös suurta ystävyyttä heitä kohtaan ja

luen aina kun ehdin heidän sivujaan. Eilan ja Sylvin valokuva harrastus on kiehtovaa!
Aili - Mummo taas on aivan omaa sarjaansa.  Hän on jo kirjailija, julkaissut runo ja muitakin teoksia, hänen historian tutkimus kertomukset ovat todella kiinnostavia. Runoissa on mukana omat lapsen lapset somine luonnollisine maalauksin, joissa luovuus on aitoa, eikä mallitettua. Minä olen ehdoton Aili-mummo Fani. 
Tämä kaunis tunnustus tuli

Espanjasta, mutta minun on vielä tarkistettava


keneltä ja milloin.
 Tämä oranssi aurinko kukka on saatu myös ainakin kahdelta.

Jos muistat antaneesi jonkin näistä , laita kommiin se helpottaisi


etsintää. ja voisin viedä nämä sivupalkkiin.
Tämän muistan, koska tämä oli ensimmäinen tunnustus.

Ja mikäli en väärin muista tämä tuli Sylviltä. Tämä täytyy tarkistaa.

Toisen kerran tämä tuli Pedrolta. Siitä olen aivan varma.
 Tämä kuva oli lahja ystävältä  , se oli kiitos

aktiivisesta vierailusta ja runsaasta viestien  (kommenttien)  kirjoittamisesta.


Tämän kuvan voi ottaa kaikki lukijani sivuilleen


mikäli haluavat näin kuvallisesti ilmaista kiitosta visiitistä. 
 Ruusut sain ystävän päivänä yksityisesti

sähköpostiini lukijaltani ja toin tänne jakaakseni kaikille lukijoille.

Myös yhä edelleen nämä ruusut ovat kaikille lukijoille,

jotka haluavat ne ottaa  omille sivuilleen.

Olethan sen arvoinen!

Nämä ruusut ovat tulleet ainakin Seijalta,

Eilalta, Sylviltä. En edes muista kuinka monella


luku listallani olevilla oli teksti, - Ole hyvä ja otat ruusut

ystävyyden ja  hyvän mielen lisäksi omalle sivuille..
Tämän tunnustuksen olen saanut


suuresti ihailemaltani Joselta. JMR

Sekä nykyään suljetulta sivulta  Viktorialta.
Hänellä on kyllä uusi sivu. Hän on hyvin kiireinen  ja
varsinkikin kouluaika vie paljon aikaa, joten hän ei ehdi kovin usein blogiin.  Mutta hän on ihana
ystävällinen ja suuri runojen ystävä. Hän johdatti minutkin Pablo Nerudan runojen maailmaan, joita en ole vieläkään löytänyt tarpeekseni suomeksi käännettynä.  Translate ei osaa tulkita runon kieltä oikein. Tulos on joskus sekava ja hassu.
Tämä ei ole tunnustus  vaan toivomus, että jokainen lukija

ottaisi kuvan ja tukisi omalla sivullaan rauhan työtä, sen kaikissa

muodossa.

Tasa -arvossa ihmisten kesken, lasten suojelussa ja yleensä  rauhan työssä.

Tämä kuva on yhä vapaasti otettavissa näillä toivomuksilla  aivan kuka

tahansa haluaa  yhtyä näihin toivomuksiin.. RAUHAN PUOLESTA!



ROSA NAUHA: On myös jaettu kaikille lukijoille, jotka haluavat

omalla tavallaan tukea rinta syöpä tutkimus työtä, ja tukea kaikin keinoin

joko taloudellisesti tai henkisesti ihmisiä, jotka ovat sairastuneet  tai

heidän omaisiaan.

Kuvan eteenpäin  kopioiminen on siis toivottua , kuten rauhantyön merkkikin.  Nämä kuvat sivullamme voimme muistuttaa lukijoita, että maailmassa on paljon kärsimystä  ja jokainen  auttava ihminen on tervetullut joukkoon , jo tämän asian levittäminen on kiitettävä välittämistä.

Kiitos jos jatkat näitä  tärkeitä merkkejä  joka päivä, sivusi sivu palkissa.
 Tämä hauskan näköinen tunnustus

tuli ystävältäni Towandalta Espanjasta.

Hänen sivunsa ovat täynnä niin asiaa, kuvia.

Tarinoita  sekä vakavasti, että hauskasti .
Näitä makoisia kakkuja on tullut useita,

alkuperäisessä ei ollut kehyksiä, mutta sitä en ole löytänyt


kai se hävisi tiedostostani. Kun löydän niin  laitan senkin kuvan.
keneltä näitä on tullut.. voi kun muistaisin.. mutta etsin  kunnes löydän sun..

Valkoinen ruusu tuli syntymäpäivänäni


siinä onniteltiin pyöreistä vuosista ja  kiitettiin


monipuolisesta blogista.


Kiitos, olen jakanut tämän ruusun myös vapaasti
musiikki-kansiossa vieraileville. Saa kopioda.


Mikäs tämä on?  Näyttää naiselta jonka naama

vilahtaa aamulla kylppärin peilissä, kun harjaan lyhyet

hiukseni ja harjaan hampaani.. Minähän se siinä..


Ihan siksi, että tahdon kiittää näin melkein livenä  jokaista lukijaani.

Mutta ÄLÄ   ( NOT) sentään kopio kuvaani omaan blogiisi.

Iloista syystalven jatkoa, nyt lähden pohtimaan sitä tehtävääni. Iikk se onkin oltava valmis jo huomenna.

torstai 24. marraskuuta 2011

tie

Elämämme hyvyys tai huonous

riippuu siitä,

millaisen tien valitsemme päästäksemme siihen

ja miten me tuon tien kuljemme.

Paolo Coelho

Minä mietin, milloin ja missä iässä me ihmisenä

lopulta valitsemme tien. Jokainen vuosikymmen kuljettaa

ihmistä omaa tietänsä. Ensimmäinen tieni annetaan ylhäältä.

Toivon eniten, että en olisi poikennut liian kauas tuosta tiestä.

Sisimpäni olisi oltava lapsen kaltainen, vaikka järkeni olisi aikuisen.

Ja tuleeko minusta koskaan kyllin aikuista, viisaudessa ja teoissa?

Tunnen itseni yhä puokkoilemassa monia tutkimattomia teitä.

Ehkä se ei ole niin paha, ehkä se on tie takaisin kirkkaalle polulle.

Vapaus

Mitä on vapaus?

Kenellä on vapaus?

Eivätkö kaikki elollinen ole olosuhteidensa orja.

Ihmisenä tunnen vapauden ajatella niikuin tahdon, mutta kaikkien ajatusteni julki tuonti ei ole hyväksi.

Minua hallitsee maailman lait. Ihmisten lait ja Luojani lait.

Voin tarkentaa, Luojan lait ovat omantunnon laki.

Jos ihminen ei omista omantunnon lakia, ei voi noudattaa mitään lakia, vaan silloin elämä on tuhon oma.

Maailmassa on myös lakeja, jotka ovat ristiriidassa Luojan lakien mukaan.

Niitä lakeja vastaan on parempi taistella, tai vielä parempi, jos tekee kuten elämän opaskirja sanoo.

Käänny pois lakia kunnioittamattoman ovelta ja karista tomukin jaloistasi. Ettei mikään siitä turmelisi mieltäsi.
Lakia luetaan ja tulkitaan, sitä mitataan ja punnitaan.  Yhä enemmän sitä opitaan kiertämään ja tehdään vääriä tekoja heikompia kohtaan.

Köyhät, työttömät, opiskelijat, lapset ja vanhukset  muodostavat ryhmän  jotka  tarvitsevat yhteiskunnan tukea ja ymmärrystä . Hoitopaikkoja ja hoitajia. Työtä ja perusturvaa.

Yhteiskunnan keräämät verorahat voitaisiin käyttää montakertaa viisaammin, leikkaamalla  todella hyvätuloisilta kaikki yleiset  avustukset pois. Kuten esimerkiksi, lapsilisät ja terveyspalvelut.

Miksi pitää tukea perhettä jonka ansiot ovat  monikymmen kertaiset joskus yli sata kertaiset  tavallisen ihmisen  eläkkeeseen ja tuloihin verrattaessa.

Eikö  sana tuki, tarkoita avustusta?  Mihin rikas ja ylellisyydessä elävä tarvitsee tukea?

He vetoavat tasa-arvoisuuteen. Höpö höpö.  Tasa-arvoa olisi todelliset teot ja niiden auttaminen, jotka sitä tukea oikeasti tarvitsevat.

Minä ottaisin yli 10.000 euroa kuukaudessa ansaitsevalta kaikki tukirahat pois ja jakaisin ne köyhille.

Kaikkein köyhin on lapsi, hänellä on vanhemmat jotka ovat elatusvelvollisia . Mutta nuori opiskelija ei aina saa tukea kotoaan, hänen opintonsa pitkittyvät siksi, että hänen on tehtävä työtä opintojen ohella saadakseen leivän päälle kinkkusiivunsa.

Yksinhuoltajat ovat ihan pulassa, heillä on sekä velvollisuudet lasta kohtaan sekä  huoli siitä miten pieni palkka riittää edes lapsen perustarpeisiin.  He ovat todella tuen tarpeessa.

Viimeiseksi vanhukset, ne joilla ei ole miljoona perintöjä, eikä kultaisia käden puristuksia, eikä muitakaan isokenkäisten  suuria eläkkeitä. Heillä on varaa hoitaa itsensä ja huolehtia kunnostaan käymällä  kuntoutuslaitoksissa, kylpylöissä ja viettää kylmät talvet etelän auringossa.

Sen sijaan ne pientä peruskansaneläkettä saavat, tarvitsevat oikeesti, vapaat matkustuskortit julkisiin ja kaikkein heikoimmat taksikortit, sekä kaikkea tarpeellista kotihoitoa.
Miniperus tuloinen vanhus voisi asua kotonaan paljon pidempään, jos hänen luonaan kävisi joka päivä  hoitaja katsomassa ja tarkistamassa lääkitykset ja ruokapalvelun. Vähintään kerran kuukaudessa tulisi saada myös maksuton siivousapu ihmisille jotka eivät enää itse siihen pysty.

Mitä oikeasti tapahtuu?  Rikkaille annetaan lisää ja köyhät on jo niin kyyryssä, että polvet ei syvemmälle taivu.  Oli lohdutonta lukea erään hyvin sairaan iäkkään naisen blogia, jossa hän kertoo, rahaa on 10 euroa. Ei tiedä miten sen käytäisi viisaiten, ostaako kissalle ruokaa ja on itse nälässä, onhan kissa hänen ainut elävä tosiystävä. Tosin itsekäs sellainen.. Sellaisia kissat ovat se on niiden luonto. Vähälläkin rahalla tulee toimeen, kun jättää kaiken turhan pois, mutta ajan kuluessa sitä turhaa ei enää ole, on vain nälkä.


Laki ja lait ovat näin ihmisen parhaaksi.









Tunnemyrsky




Elämä on kuin vuoristorata. Joskus juna kulkee ylös ja alas rajua ja mieletön vauhtia. Minä vain nauran ja pidän hatusta kiinni, todeten; - Tälläistä elämä on, hyppyjä tuntemattomaan , riskien ottamista, kaatumista omiin tekoihin ja kompastumista omiin sanoihin. Syntyy tunnemyrsky, joka nostaa kaikki vanhat samaan kokemukseen liittyvät muistot eläviksi. Hetken on hyvin ristiriitainen olo, sanat juuttuvat nieluun ajatus ei kulje. Tarvitsen aikaa nähdä, tuntea, haistaa ja maistaa tunteiden kaikki sävyt. Rauhoitun hymähdän itselleni, olipa taas tyhmä , koska minä opin, milloin olen oikealla tavalla valmis elämään unelmassa, jota kaipaan? Tietämättä, että unelma on elänyt kanssani koko elämäni ajan. Nousen ylös, nousen aina ja aloitan uuden kiipeämisen, mutta varon menemästä sille tielle, jossa löysin voimattomuutta ja ahdistusta. Mieleni lähtee matkaan kuin vuorikiipeilijä, varustuksia tarpeeksi mukana. Olen siis oppinut jotain tunne myrskystä, nyt varaudun ja suojaan itseni etukäteen. Silti voin kohdata ikäviä asiota, juuri kun olen löytämässä unelmani joku vastavirta tempaisee sen pois edestäni ja puren hampaita kiukusta. Muistan varusteeni ja jatkan matkaa, yhä korkeammalle, kun olen huipulla katson alas ja riemu täyttää mieleni, kun katson ylös haltioidun hetkeksi unelmani näkemisestä. Mitä se unelma on? Se ei ole mitään muuta kuin pieni kapea polku metsäisellä rinteellä, poikki kuivuneet puiden oksat, vanhan puun kanto , täynnä kuoleman aavistusta. Sellaista elämä on silloinkin kun se on tapahtumista. Se on tuuli ihollani, kostea heinä jaloissani, tahto vajota edes mielessä äidin syliin, tuntea sydämen syke ja sanoa: - Rakastan sinua. Ilman häpeää voin olla täydellisesti oma itseni ja antaa kyynelten huuhtoa menneisyyden päivät. Siinä on unelmani niin pienenä ja silti suurena. Elämäni mittaisena haasteena

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Toivo


Toivo elää viimeiseen henkäisyyn asti.

Toivo onnesta ja perille pääsystä.

Sinne jonnekkin mistä emme edes unta vielä näe.

Suuri tuntematon. Toivo luo siihen valoa, etten eksyisi.

Niinkuin vanha peikonlehti on kiertynyt Limoviikunapuun


ympärille, hakien läheisyyttä ja kosketusta pintaansa.

Niin minä ojennan haparoivat palmun lehvät maailmaan

avoimesti, vain hiljaa kuiskaten: Minä toivon.

Marraskuun Tunnustuksia

TUNNUSTUS.


Aili-mummolta sain hänen sivultaan Aili-mummon arkea Tämän tunnustuksen.
Lämpimät kiitokset, AILI- mummo, tämän johdosta! 
Aili-mummolla on hyvin monipuolinen blogi. Hän on kirjailija, runoilija ja historian kertoja. Hänen kertomuksensa menneisyydestä ovat niin elävästi kirjoitettu, että niihin on helppo mennä lukijana mukaan. Arvostan Aili-mummoa erityisesti historian tuntemisesta ja sen tutkimisesta ja kertomisesta jälkipolville. Aili-mummo on myös loistavasti ottanut lapsenlapset mukaan runojensa kuvitukseen. Lasten piirtämät kuvat ovat ihastuttavan piristäviä pienissä lasten loruissa ja runoissa. Maaseutu ja sen nykyiset huolet ovat myös esillä Aili-mummon blogissa Elämä kaikkine puolineen on kerrottu . Ailista on tullut ystävä, jonka sivulla poikkean lukemassa milloin iltasatuja lapsenlapsille kuin tutkimassa menneisyyden jännittäviä tarinoita. Myös valokuvia Aili-mummo on ottanut paljon ja kehittänyt myös vanhoista kuvista harvinaisia kuva koosteita.


Minun on tehtävä 10 tunnustusta, mistä pidän tai mistä en pidä.
Varmasti muistan vielä asioita, joita en ole vielä kertonut. Toivon niin.

1. Lempivärini: Valkoinen on aina kiehtonut eniten. Käytännössä käytän kaikkia värejä vähän vuodenaikojen mukaan.. Joulunaikaan eniten lämmintä punaista .

2. Lempieläin: Hevonen on uljas eläin. Pidän myös kissoista ja koirista. Itselläni ei ole mitään eläimiä nyt, mutta lapsilla on ja ystävillä. On kivaa huomata, että eläimet pitävät minusta.

3. Onnennumero: Sanotaan 25. Se on syntymäpäiväni, nimipäiväni ja tyttäreni syntymäpäivä , se on toiminut onnennumerona jopa ruletissa, eräs mies pyysi sanomaan numeron ja sanoin tämän, hän voitti hyvin suuren summan.

4. Lempijuomani: Raikas vesi, sitruunalla piristettynä. Joskus juhlissa lasi viiniä.


5. Facebook vai Twitter: Facebook on ollut jo vuosia.


6. Mistä pidät: Rehellisyys on perusjalka. Kyky kuunnella ja keskustella rakentavasti. Hyvä huumorintaju on hyvä lisäke, kenelle vain, mutta siinäkin pidän lähinnä tilannekomiikasta. Toisten vahingolle nauraminen ei ole hauskaa.

7. Lahjojen saaminen vai antaminen: Molemmat ovat mukavia, mutta jos on valittava niin antaminen tuo enemmän iloa. Olen kyllä riemuinnut saamisestakin ja siksi onkin hyvä jakaa lahjoja eteenpäin, kun tietää kuinka iloiseksi mieli voi tulla.

8. Lempimuotosi: Iloinen hymy ja vilpitön nauru. Lastenlasten rakkaus. Ystävän halaus.


9. Lempipäiväsi: Jokainen terve päivä on kiitollisuuden aihe.

10. Lempikukka: Ruusut, Orkideat. Kesällä Luonnon kukat. Apilan kukan tuoksu tai metsän Vanamon hurmaava haju.


Jaan tämän tunnustuksen eteenpäin seuraaville:

Lämpimät onnitteluni kaikille tunnustuksen saaneille! Oikein ihanaa marraskuuta kaikille lukijoille toivottaa Aikatherine!

http://kaarnikankuvat.blogspot.com/
http://aikaontaikaa.blogspot.com/
http://arleenansanomat.blogspot.com/
http://helmiina49.blogspot.com/
http://jarjellajatunteella.blogspot.com/
http://seijanelm.blogspot.com/
http://teuvonkuvat.blogspot.com/
http://valokinrunokontti.blogspot.com/



Lämpimät onnitteluni kaikille tunnustuksen saaneille!


Oikein ihanaa marraskuuta kaikille lukijoille toivottaa Aikatherine!

Jakakaa iloa eteenpäin. Ihan niin monelle kuin haluatte. Tahtoisin antaa tunnustuksen kaikille lukijoilleni ja vielä heillä joita itse luen, jotka eivät ehdi lukemaan ja mielenkiintokin voi olla valokuvien, musiikin, tai muun taiteen kuin myös ihan arjen, työn ja perheen pyöritystä. Jokaisella on omat harrastuksensa lisäksi. Kenenkään ei ole velvollisuus jatkaa tunnustusten jakamista. Tämänkin asian tekeminen saa olla mieluinen tehtävä , kannustus ja kiitos ystäville.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Lepo


Hiivin metsään
askel askeleelta,
ja puut katsoivat voimattomuuttani
yö peitti minut tummalla viitallaan.

Heräsin - aurinko poreili
kultaisena lähteenä aamu-usvassa,
vuokot olivat puhjenneet hiuksieni läpi,
ja korvieni simpukoissa solisi
linnunlaulun hopeameri






vielä kerran Katri Vala.
http://youtu.be/44YGF9fmEEo





sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Onnellinen




http://youtu.be/e5BqFDHBEd8

 Onneni on avaruus, jossa auringot syntyvät ja kuolevat.
Niin onnellinen on vain se, joka seisoo rajalla, joka on kulkenut
kauhun ja kärsimyksen pimeän tien, kuullut sydämen huutavan
jättiläispyörän alla, nähnyt unelmansa kuolevan pimeään.
Niin onnellinen on vain se, jolle ei ole jäänyt mitään, joka on vain värisevä lanka
yli elämän ja kuoleman rajan.

Olen kahden ihanuuden välillä:
elämä -  huumautunut juna   sillalla valtameren yli
kuolema - ihanasti kiehtova niin kuin vain seikkailu ja tuntematon voi olla.
Vaellanpa elämään tai kuolemaan, suuri, sädehtivä virta on kantava minut!
Katri Vala

ELÄMÄN MUUTOS

Elämän muutos




Kuvien virta silmien muistokalvolla , äänettömänä virtana. Niinkuin joki laskeutuu mereen lopullisessa suvannossa. Luopumisen hetkessä.


Sydämen hiljainen rytmi ja hengityksen jähmettynyt kiivaus nosti ja laski rintaa.
Tähänkö kaikki päättyy? Tässäkö on elämän korttien uusi jako.
Luen valkoista paperia, samoja sanoja, joita olin ajatellut , sanonut ja miettinyt.
Sanat eivät olleet vielä tosia. Teot muuttivat sanat tosiksi.

Ovikellon ääni särkee hiljaisuuden, pelästyttää haavoittuneen mieleni.
Kävelen ovelle, kuin unissa kulkija, vain syvän tietoisuuden pohjalta. Silmäni näkevät.
Korvani kuulevat. Huuleni ovat kuin kapea juova, suupielien valuessa kohti maata.

- Hei, voinko tulla hetkeksi sisälle? Kysyy Kalle ovella, tutkiva ilme silmissään ja pieni paketti kädessään.
- Toin sinulle kahvia, jos keittäisit kupilliset, hän toteaa perään..

- Kiitos, kyllähän minä keitän. leivoin aamulla pullaakin. Laita takki naulaan. Lapsetkin tulevat pian koulusta. Lihamakaronilaatikko tuoksuu jo valmiilta, nostan sen uunista hellalle.

- Sinä tiedät? Katson Kallea silmiin ja odotan vastausta.

- Tiedän. Pekka kertoi, että eropäätöksenne oli yhteinen, se kävi sitten vaivattomasti?

- Vaivattomasti? Ei mikään suuri elämän muutos ole vaivaton. Ehkä teknillisesti paperilla, mutta mielessä on miljoona asiaa, jotka eivät asetu paikalleen. Sitä ei tule ajatelleeksi, että aivan kaikki on nyt hoidettava aivan yksin.

- Mutta Katri, yksinhän sinä olet tätä huushollia pyörittänyt tähänkin asti, kun Pekka oli niin paljon pois kotoa.

- Siltä se voi näyttää, nyt kuitenkin huomaan, että oli paljonkin asioita, joita Pekka tavallaan hoiti, niin etten edes huomannut. Toki minä selviän käytännön tehtävistä, mutta miten voin täyttää isän paikan?

- Eihän se ole sinun tehtäväsi Katri. Onhan Pekalla tapaamisoikeus, kyllä hän varmasti on yhtä paljon isä, kuin tähänkin asti.

- Eikä ole. Sehän se onkin nyt ongelma, meillä meni välit nyt niin rikki, että hän ei halua tulla hakemaan lapsia, eikä se hänen Helena halua . Enkä minäkään.
Vain lapset haluavat, että elämä jatkuu kuten ennen. Niin se ei kuitenkaan onnistu.
Tai oikeastaan lapsetkaan ei halua kuten ennen, vaan yleensä tavata isäänsä.

- No annahan ajan kulua, kaikki on nyt vähän arkaa ja asettuu kyllä aikanaan. Kahvi taitaa olla valmista? Juodaanpas kupilliset..

Kalle kaivaa povitaskustaan pullon ja laittaa sen pöydälle.
- Tässä on vähän konjakkia, otetaan pienet neuvoa antavat..

Kaadan kahvin kuppeihin ja Kalle kaataa reilun annoksen konjakkia laseihin, sen makeankarvas aromi lemahtaa nenääni rauhoittavana, kippaan lasin tyhjäksi ja jään odottamaan, että Kalle antaa toisenkin neuvoa antavan ..

Hän hymyilee tyytyväisenä ja täyttää lasini.
Oloni alkaa rauhoittua, kiireettömäksi, jotenkin tyhjäksi ja surulliseksi.
Hiljaisuuden rikkoo vain lusikan kilahdus kupin reunaan.
Mietin äänettömyydessäni, mitä Kallella on mielessä, vuosikausien hyvä ystävä hän on ollut, ja tullut tutuksi ja läheisemmäksi, kuin omat sukulaiset.
Kalle on juonut kahvin syönyt pullaa ja kehunut, kuten aina, kuinka kotona leivottu on hyvää. Konjakkipullokin on jo lähes tyhjä.
Kalle ojentaa kätensä pöydän yli ja tarttuu sormiini, katsoo silmiin ja toteaa ääneen.

- Minä olen tässä ja aina valmis auttamaan jos tarvitset jotain. Tarvitsetpa sitten yöllä tai päivällä ja mitä tahansa.

Ajattelen, mitä tahansa…. juuri nyt haluaisin vaikka rakastella itseni uuvuksiin asti. Sitähän Kallekin varmaan tahtoo. Mutta vielä ei ole sellaisen aika. Ensin täytyy asettua tähän uuteen maalaukseen. Elämä on nyt, kuin uusi maalaus, Vanha maalaus siirretään sivuun ja aloitetaan uusi. Kuuluuko siihen Kallen olemus , sitä ei vielä tiedä.

Ovelta kuuluu ääniä, lapset ryntäävät sisälle , heittävät reput lattialle ja takit naulakkoon.. Poika hihkaisee tuttuun tapaansa.

- Minulla on kauhea nälkä, onko ruoka valmista?
- Keittiössä on ruokaa, hellan päällä. Käykää pesemässä kädet ensin.

Aina niille pitää muistuttaa käsien pesusta, muuten eivät muista. Keittiössä kilisee lautaset ja kuuluu lasten tyytyväinen ääni. Kiva kun on lihamakaronilaatikkoa se on heidän lempiruokaa ja letut..

Kalle katselee pöytäliinan kuvioita hiljaisena . Ajattelen sanoa hänelle, - Penni ajatuksistasi! Jätän sanomatta . Hiljaisuus kietoutuu ympärillemme.
Kalle nousee ylös ja minäkin nousen. Ajattelen, että hän lähtee nyt kotiinsa, lähden eteistä kohti.
Kalle kaappaa syliinsä, puristaa rintaansa vasten ja supattaa korvaani.
- Katri jos kaipaat läheisyyttä olen vapaa, olen sinun jos tahdot…. tai silleen..
Kalle on jo ihan häkeltyneen näköinen. Ujostelee vanhapoika minua. Hymyilen.
- Joo joo, pidetään yhteyttä.. Olet aina ystäväni. Eihän sitä tiedä mitä kaikkea kaipaan ja mitä kaikkea tulee puuttumaan. Hyvä, että ei puutu ystävää..
Annan Kallelle halin ja kevyen suukon .
Hän hymyilee ja kävelee takaperin ulos ovesta, porautuen silmiini yhä syvemmälle.
- Varo vähän! Kiljaisen, - Se vielä puutuu , että kaadut portaille juuri kun ystävyys on suukolla sinetöity. Saatan tulla käymään mökilläsi viikonloppuna..
- Tule ! Kalle kääntyy selin ja katoaa hämärtyvään päivään..
Mieleni on todella vähän virkistynyt, mikä lie muutoksen pieni tähti liimautunut mielen kalvolle. Siellä se tuikkii ja pistää kuin oka , herättää uusia ajatuksia.

Alkakoon tämä muutos ilman pelkoja ja huolia, olkoon aina vain nyt hetki.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Valon sana


RAKKAUS ON VALON SANA


Mutta jos pelossani etsin vain rakkauden

rauhaa ja nautintoa, silloin on parempi,

että suojaan alastomuuteni ja poistun rakkauden

puimatantereelta.

Vuodenajattomaan maailmaan, missä nauran, mutta

en täydestä sydämestä, missä itken, mutta en kaikkia

kyyneleitäni.

Sanotaan, että satakieli lävistää rintansa okaalla, kun se laulaa rakkaudesta.

Niin minäkin teen. Kuinka muuten voisin laulaa ?


Rakastan sinua vapaasti, en tee rakkaudestani kahletta sinuun.

Annan rakkauden aaltoilla kuin meri sielujemme rantojen välillä.

Täytän maljamme mutta juon vain samasta maljasta yhdessä kanssasi.

Jaan leipäni ja syödäkseni kaikkien leipää.

Laulan ja tanssin kanssasi, iloitsen olellessani  yksin, sillä tiedän,

juuri kun soittimen kielet ovat yksin, ne värisevät samaa sävelmää.

Annan sydämeni sinulle , en omista mitään.

Vain elämä voi sulkea sydämeni käteensä.

Seison vierelläsi , koskemattomuuden lähellä.

Sillä temppelin pylväät ovat etäällä toisistaan,

ei tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.

Kahil Gibran  ajatus kirkastui minulle syvenmmin kun muutin se yksikkömuotoon. Minä kertojana. Kahil kirjoitti yleensä kaikki me ja te muodossa. Ajatukset ovat samoja .

Hikmet



MINÄ RAKASTAN SINUA

Niinkuin kastetaan leipää suolaan ja syödään, niin minä rakastan sinua.
Niinkuin öisin herään kuumeen puistatukseen ja painan palavan suuni vesihanaa vasten, niin minä rakastan sinua.
Niinkuin iloisen kiihtymyksen ja aavistuksen vallassa avataan tuntemattoman lähettäjän raskas paketti,niin minä rakastan sinua.
Haltioituneena, kuin ensimmäistä kertaa lentäisin valtameren yli,
niin minä rakastan sinua.
Niinkuin lempeä iltahämy Istanbulin yllä liikuttaa sydäntäni,
niin minä rakastan sinua.
Ikäänkuin sanoisin :Luojan kiitos että elän! Niin minä rakastan sinua.

Nazim Hikmet


Lukiessani tämän runon sanomaa se kasvoi äärettömiin mittoihin mielessäni. Jokaisessa hetkessä, arjen leivässä, kuumeen polteessa, ilossa ja odottamattomassa tunnen vain ja ainoastaan rakkauden voimakkaan tulen sydämessäni. Nuorena ja viattomana , tuntematta maailman julmuutta, pelkäämättä yhtään mitään, olen valmis lentämään vaikka valtamerien yli. Suurin voi olla vain tosi rakkaus.

perjantai 4. marraskuuta 2011

PYHIEN MIESTEN PÄIVÄ



Vuosisatoja on tämä nykyinen halloweeni  ollut Suomessa vain Pyhien miesten päivä.

Ei mikään noitapäivä, tämä villitys on taas lännen tuliaisia.

Enkä okein välitäkkään noitajutuista. Lasten karkki ja kepponen voi nyt mennä juuri ja juuri  läpi arjessani.

Nykyaikana ei enää ole erityisen paljon
Pyhiä Miehiä.   Hehän ovat raamatun aikaisia ihmisiä.

Jos perheiden vanhimpia isoisiä ja isiä muistetaan ja edesmenneille viedään kynttilät haudoille. Se riittää minulle.  Muistan sydämmellistä pappaani, ja ystä sydämmellistä enoani ja setääni. He olivat minun maallisia hyviä miehiä.
Jumala ja muut profeetat  ovat mielestäni tälläisen kummittelun ulkopuolella.
Maalliset suurmiehet ovat minulle  vain aikansa  tekijöitä. Heitä on joka alalla, tieteen, taiteen, politiikan, rauhan ja sotien aikana ollut joka maassa.. kuka heistä olisi suurin? 
Halloween (lyheneminen All Hallows 'Evening), joka tunnetaan myös nimellä Hallowe'en tai All Hallows' Eve, [5] on vuosittain loma havaittu ympäri maailmaa on 31 lokakuu , yö ennen Pyhäinpäivä . Aivan kuten Day of the Dead juhlallisuuksiin, kristillinen juhla of All Hallows 'Eve, Joidenkin oppineiden mukaan, sisältää perinteitä pakana sato festivaalit ja festivaaleja kunnioittaa kuolleita , erityisesti Celtic Samhain ; [5] [6] [7] muiden tutkijoiden väittävät, että juhla sai alkunsa täysin riippumatta Samhain. [8] Tyypillinen juhla Halloween toimintaan kuuluu temppu-tai-hoitoon (tunnetaan myös nimellä " guising "), osallistumalla puku osapuolet , veistämällä jack-O'-lyhdyt , valaistus kokot , Apple keikkuivat , vierailevat Haunted nähtävyyksiä , pelissä kepposia , kertoo pelottavia tarinoita, katsella kauhuelokuvista sekä uskonnollisia juhlamenot ja rukoileminen , paasto ja osallistumalla vigils tai jumalanpalveluksiin . [3] [2] [4] [1]

torstai 3. marraskuuta 2011

Päivät..



Päivät päästään leikit...

Sinä olet tässä. Et pakene, et.
Viimeiseen kutsuunikin sinä vastaat.
Kyyristy rintaani vasten kuin pelkäisit.
Sillä outo varjo kulki kerran läpi silmiesi.

Taaskin, pikkuinen, tuot kuusamakimpun
Ja povesikin on tuoksua täynnä.
Kun surullinen tuuli laukkaa perhosia surmaten
rakastan sinua ja riemuni pureutuu sinun suusi luumuun.


Millainen piina sinulle totuttautua minuun, sieluuni joka on yksinäinen ja villi, nimeeni jota kaikki pakenevat.
Niin monesti olemme nähneet kointähden hehkuvan silmiämme suudellen  ja päittemme ylle  on hämärä
kiertynyt auki kuin viuhka.

Minun sanani satoivat yllesi hyväilevinä.
Jo kauan olen rakastanut ruskeaa helmiäisruumistasi.
Olet minulle suorastaan kaikkeuden valtiatar.
Minä tuon vuorilta sinulle liljoja, tummia pähkinöitä, koreittain metsän suudelmia.

Haluan tehdä kanssasi saman minkä kevät ja kirsikkapuut tekevät keskenään.


Pablo Neruda.


sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Paluu itseeni



Kuka minä olen? Tämä kysymys esiintyi muutamissa blogeissa ja eteni kai haasteen muodossa.

Itsekunkin on hyvä miettiä, kuka minä olen?  Olenko minä yhtään mitään vai olenko paljonkin.

Mikä siinä onkin että unohdan käytännössä ikäni ja se on vain numero jossain kelakortissa. Tunnen itseni  aika usein melkein kakaraksi. Pientä kuritonta kokeilunhalua löytyy moneen lähtöön..

Olen siis kokeileva ja helposti innostuva. Innovaatinenkin joskus, saan mahtavia ahaa ideoita , jotka kyllä usein jäävät sellaisiksi.

Se on se numero siellä kelakortissa, se on sen syy. Tuntuu kuitenkin taas kivalta katsoa kuvaa , josta tunnistaa kasvoni, kunhan tämä hiusväri lopullisesti häviää. Vielä muutama perusteellinen pesu, niin olen ulkoisesti oma itseni.

Siitä mitä olen joskus ollut , unohdetaan se. Se on liian suuri romaani blogiin.  Tahdon katsoa tätä päivää ja kysyä itseltäni, kuka olen nyt?  Nainen, yhä edelleen kurittoman kokeileva, mutta pikku antennit pystyssä korvien takana. Ei enää helposti huijattavissa, enkä liion  tee mitään kovin mahdotonta. Eteeni on tullut  pieniä esteitä , sieltä kelakortista:)) laitan sen kortin kyllä piiloon muiden korttien alle, että se ei niin kovin ilku.

Mitä tahdon tehdä lopulla elämälläni?  Uskomatonta, mutta aina  riittää unelmia. Runoteos  , sen minä vielä teen , mutta se ei ole vielä kovin valmis. Eikä liioin tarinakirjanikaan.  Funtsailuopus saattaa olla jo puolivälissä. Kaikki vie aikaa ja se uudelleen muokkaus . Ajattelen, mietin ja huomaan elän hetken ruohonjuurifilosofian uumenissa, psykologian monimuotoisuusessa, päivän politiikassa, uutiskatsauksissa, omissa tunteissani ja siinä nyt hetkessä, joka kulloinkin on.

    Kylläpä minä olenkin laaja  sillä lopulta kaikki ihmiset ovat kanssani , tahtovat tai ei..

Ikäänkuin maan uumenissa nousisi valtava suuri juuripuu nousten maan pinalle ja sen valtavan suuren juuripuun yhdellä oksalla keikun minuuteni kanssa yhdessä  yli 110.000 sukujuuri oksan nimen kanssa ja koko sukuni on on vain pieni oksa ihmiskunnan  suuressa sukujuuripuussa. Olemme kaikki veljiä ja sisaria, hyvä ja pahat, kauniit ja rohkeat, terveet ja sairaat.  Mahtavaa!

Ihminen kasvaa äärettömiin mittoihin kun havaitsee tämän  juuripuun alkuvoiman. Kaikki on yhtä . Minä olen lopulta sinä ja sinä olet minä. Tahdomme  kaikki  onnea ja iloa, rakkautta ja hyvyyttä. Tahdomme saada, siinä se on sana joka herättää.

Kuka minä olen?  Pitäisikö nimeni olla Anna?  Silloin se kuvastaisi jo nimessä  saamisen ensisijaisuutta.. Mutta kun nimeni on  vain puhdas, plankko. Voin lisätä siihen antajan. Olenhan saanut jo elämässä ihan tarpeeksi kaikenlaista.

Nyt opettelen antamista. Mitä mummot voi antaa?  Aikaansa? Kyllä. Ajatuksiaan? Kyllä.  Luovuutta? Kyllä. Ideoita? Kyllä. Läheisyyttä ? Kyllä. Mummot voivat antaa kaiken sen minkä ikinä osaavat  ja lopultakin  pyytettömästi.

Koko elämä on opittu tekemään työtä vain palkkaa vastaan.. Ei siis ollenkaan hassumpi idea antaa jälkeen jäävälle sukupolvelle muistonsa kansien välissä. Lahjoittaa koko elämän kirjo ja rikkaus.  Sillä  niin on, vaikka se joskus on käsittämätöntä, että kaikella on tarkoitus. Näin kuitenkin on  tai ainakin on lohdullista ajatella, että menetys ja surukin on täyttäneet jonkin tarkoituksen.

Enhän tietäisi mitä rakkaus on ellen oli  kohdannut myös vihaa. Ja etteikö myös oma mieleni olisi joskus  pomppinut  vihan syövereissä?  Kyllä on. Kun ei kaikkea voi noin vain sietää. Sellainen ihminen  on.
Ei kaikkea tarvitsekkaan sietää. Kääntää selkänsä ja sanoo , Näkemiin!

Vuosien kuluessa saa lisää myös näkymiä , istun ikäänkuin jossain korkealla, tuuli huojuttaa juuripuuni oksaa, kaikkea en näe kovin tarkasti, vain ne asiat, jotka ovat kaiverrettu  sisimpäni muistikammioon.  Siis siksi opettaja tahtoo , että kirjoitan omasta elämästä. Hyvä on tehdään niin. Sukkia en kudo , enkä patalappuja virkkaa.  Reuma käsissä ja nivelissä ei pidä sellaisesta. Mistä sekin tuli? Olisi jäänyt tulematta, niin ehkä kutoisin villapaitoja ja virkkaisin sängynpeittoja. Sanat jäisivät mieleni pohjalle, ja katoaisivat olemattomaksi.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Kesän lopetus tanssit



Kesäaika päättyy muutaman tunnin kuluttua. Olen lepäillyt sohvalla ja katsellut televisiota.. Jari voitti Syksynsävel kilpailun  ja puhelin keräys tuotti jo yli 200.000 euroa syöpäsäätiölle.  Riipaisevaa katseltavaa ne pienet lapset  joilla elämä on totaalisesti tässä ja nyt, huomisesta ei tiedä, vain toivo elää..
Tämän kesäajan viimeisen päivän vietin urheasti kuntoilun parissa. Heti aamulla lähdin Malmille Lady Lineen ja vietin siellä railakkaan päivän.  Ohjelmaani kuului aluksi Afrotanssia kolme varttia. Hiki tuki siellä viidakossa, johon jumppamaikka meidät johdatti. Yhtäjaksoisesti kolme varttia alkaa tuntua vähän joka puolella..Liikeradat oli niin kattavia, että siinä sai joka ikinen lihas kuntoutusta.
Tämän päätyttyä  oli pieni tauko ja paikalla oli Oriflamen tuote-esittely, sain käsihoidon siinä levätessä, ja älysin pyytää vielä kasvohoidonkin.. No itse sen tein, mutta sain kokeilla tuotteita. Talo tarjosi tuoremehu-shamppanjaa ja pientä syötävää oli monen laista, heillä oli vuosijuhla.
Toinen ohjelmani oli tietysti zumbatunti.
Sali oli aika täynnä ja  vetäjänä oli komea nuori mies, joka laittoi meihin naisiin tulta kantapäihin. Hän oli vieraileva tähti. Yleensä talon omat tytöt hoitaa myös Zumpan.
Tällä kertaa oli Zumbassa eniten Afrikkalaista musaa, ja rytmi sen mukaista, oli myös lattareita, lambadaa ja  rock musaa. Sama vauhti alusta loppuun, vesihörpyn ehti välillä ottamaan.. Ajattelin alussa, että en minä jaksa kahta  ohjelmaa, mutta siinä ensimmäisessä jokin naksahti, joku nivel vain avautui ja tuntui, että antaa palaa. Tein siis loppuun vaikka olin varautunut keskeyttämään. Tällä kertaa olikin lopussa ihanat venytykset. Selkä , kyljet, jalat venyteltiin kunnolla. Ah. Kun liike pysähtyi hiki virtasi valtoimenaan. Mutta ei hätää, sauna odotti. Kävin pesulla ja kuivasin ihon, otin nipun lehtiä ja luin ja rentouduin. Aloin hikoilla jo 10 minuutin kuluessa, ja voi hyvä tavaton, nyt on  puoliyö, hikoilen vieläkin:) En sentään kirjoittaessa, mutta kun vähän siivosin keittiötä ja olkkaria purskahti jälkilämpö iholle .Saa nähdä miten huomenna. Aamulla on tarkoitus lähteä lenkille ja toimittaa muutamia asioita. Tiistai onkin taas liikuntapäivä. Olo on ihan mahtava juuri nyt. Nukkumaan pitää pian käydä , ehkä unessa tanssin taas käärmetanssia ja tallustelen elefanttiaskelin viidakossa, hakkaan esteet tieltä , ja jyvät viljasta ja kerään kaiken kaksin käsin laariin.
Kun kävin hampaiden pesulla kylppärissä, vilkaisin peiliin. Jäin ihmettelemään miten ihmeessä minulla on noin kuulas ja siloinen iho?  Ihan totta. Kasvoni hohtivat vaaleina, kirkkaina, olen  ollt aina  hyvin vaalea  enkä ota paljon aurinkoa, kun ihoni ei siitä pidä vaan palaa.
Hain oikein lukulasit päähän ja katsoin, että onko näky totta? Oli se, ihoni oli todella kuin parikymppisen neidon. Sen sai aikaan tietenkin erittäin tehokas liikunta ja se kasvohoito, jonka tein . Sain Seijalta Puhdistus voiteen ja kuorinta voiteen. Aika riitti huolelliseen käsittelyyn. Sitä kuorinta vuodetta minä kyllä aioin tilata  nyt alkavalla viikolla sekä  vähän muutakin. Suosittelen muillekkin. Selatkaa esitettä Aikatherine ja Oriflame sivulla, siellä voitte tutustua kaikkiin tuotteisiin teen pian tilauslistan jos asut Helsingissä ja haluat tuotteita  laita viestiä sähköpostiini , sähköpostin osoite on Oriflamen sivullani .
-  Ei ole pakko jos ei haluu!  -Tämä on yhden mukavan blogin nimi. Kyllä liikunta on se perusjuttu, sen lisäksi voi sitten keksiä ihan mitä haluaa. Ihanaa mennä nukkumaan vauvan ihoni kanssa. Toivotan erittäin ihanaa talviaikaa lukijoilleni!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Hoidathan jalkojasi


Jalat ovat hyvin tärkeä ruumiinosa... Pienikin haava tai kovettuma varpaissa aiheuttaa melkoista tuskaa..kipu säteilee koko olemukseen.

Jalkojen hyvä hoito on tärkeää. Koska et kävele käsilläsi niin jalat tarvitsevat enemmänkin hoitoa.

Kuorinnan voi tehdä myös merisuolalla sekoittamalla sitä öljyyn. melkein kaikki keittiössä olevat öljyt käyvät. Raps, raps ja kuolleet ihosolut lähtevät kevyesti hieroen..

Varpaita kannattaa seurata tarkoin. Ehjät kynsinauhat suojaavat tyveä. Eikä kynsi saa olla yhtään varpaanpäätä pitempi, koska se voi osua kipakasti johonkin ja koko kynsi mustuu ja lähtee sitten aikanaan pois kun uusi on kasvanut alle..

Varpaankynsiä ei pitäisi lakata peittävällä lakalla..Ellei tee joka päivä tarkistusta, että ei ole piilossa moskaa kynnen alla. Onneksi nykyään on jo niin kehittynyt lääkintä erilaisille jalkasairauksille, että ne voi itsekkin hoitaa jos selkä taipuu aika tehokkaasti..

Jalkasilsa, ja erilaiset sienisairaudet tarttuvat varsinkin yhteisissä kylpytiloissa. Uimahallit ja kylpylät olivat aiemmin suurin pöpöjen levitys paikka.. nykyään käytetään lipokkaita ja on myös huuhtelupaikka mennen tullen varpaille..

Ruokasooda on tehokas kotiapu jos on pientä oiretta.. Ruokasoodaa kylpyveteen ja umpinaisista kengistäkin se tappaa pöpöjä ja raikastaa kengät.. Soodaa poistetaan kun kenkä laitetaan jalkaan..

Terveet kynnet voi toki lakata. Lakan pitäisi olla läpi kuultavaa. Ohut hoitava lakka jopa suojaa kynttä. Kynnet on hyvä leikata usein tai vaihtoehtoisesti viilata. Paras kynnen muoto on suora

Juhliin kesäaikaan nainen laittaa avokkaat ja kesäisin avokärkiset sandaalit ja haluaa ehkä piristää varpaan kynnet iloisen punaiseksi.
Se on ihan naisellista ja söpöä katseltavaakin. Tanssivat jalat saavat paljon liikuntaa. Ne kaipaavat helliviä kylpyjä ja huolellista hoitoa.
Jalkajumppaa on hyvä tehdä aina istuessaan. Pyöritä nilkkoja oikealle ja vasemmalle, kipristele varpaita..ja muista jos teet istumatyötä, vähintään tunnin välein pieni pyrähdys jaloilla.. Verenkierron parantamiseksi ja nesteen estämisen nilkkoihin. Juo  vettä!  Erilaisista sairauksista johtuvia jalka vaivoja on hyvä hoidattaa jalkahoitajalla vähintään kaksi kertaa vuodessa..

Ellet hoida jalkojasi, opettele lentämään!
Ihana ilta rentoutus.. Jalat ylös seinää tai jotain päätyä vasten. Tai korkea tyyny nilkkojen alla..

Anna varpaiden tanssia! 

Pidä huolta jaloistasi tarvitset niitä  koko elämän ajan..
Rakasta jalkojasi, sillä kukaan toinen ei sitä ehkä tee..

Tai ehkä rakastettusi, jos hoidat jalat huolella, voitelet hyväntuoksuisilla pehmentävillä voiteilla  ja pidät kynnet siistinä..

Älä masennu jos et pysty itse hoitamaan jalkojasi, sairauden tähden pyydä lääkäriltäsi
lähete kunnalliseen jalkahoitoon..

Diebetis ja sydän sairaat saavat apua, vanhukset eivät  aina jaksa itse hoitaa varpaitaan ja jalkoja.. Ehkä sen kylvyn juuri ja juuri.. Sekin on hyvä..Pyytäkää  omaisilta apua kun selkä ei taivu, jospa joku on kiltti ja avulias..