sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Keijut

Tänään lähti taas yksi maitohammas lapsenlapselta ja se laitettiin hyllylle, että Hammaskeiju löytää sen ja jättää siitä pienen lahjan, niin sattuipa somasti  läsnä oli myös naapurin pari vuotta nuorempi tyttö joka sanoi tomerasti: - Ei Hammaskeijuja ole, meidän äiti on niin sanonut..

Ai jai lapsen lapseni säikähti ja suhisi hiljaa:  -  On niitä, olen aina saanut lahjan, niitä ei vain näe ja siksi sinun äiti ei tiedä että Hammaskeijuja on ihan oikeesti..

- Eikä ole väitti tyttö, ei ole Joulupukkiakaan.

-  Kyllä meillä on käynyt joka joulu ja aina Joulupukki on tuonut  lahjoja joita olen toivonut, puolustautui lapsen lapseni.

Illalla käytiin nukkumaan ja  luettiin iltasatu ja sammutin valot ja kuiskasin lapselle :  Katso nyt tarkkaan niin voit nähdä kun keijut lentävät ilmassa.  Ja todentotta.  Me molemmat nähtiin miten pikkuriikkiset Keijut liitivät ihan katon rajassa ja ne vaihtoivat väriä punaisesta siniseen, oranssiin ja vihreään, ja ihan hohtavan hopeisiin.

Nyt me nukutaan ja aamula katsotaan mitä Hammaskeiju on antanut, se oli sentään aika nätti pieni hammas.
Kun ei kaikkea voi nähdä, niin pitää uskoa unelmiin silloin voi löytää jotain ihan yllättävää. Karkkia Hammaskeiju ei kaiketi kuitenkaan anna.  Ehkä mielummin uuden hammasharjan ja mintun raikasta hammastahnaa, ehkä vielä jotain jota ei unen läpi näe

Syyskasteen tunnelmissa

.

Talletan tämän hetken hiljaisuuden , suljen syyskasteen helmet muistojen lippaaseen.
Päivät soljuvat ohitseni , käteni uurastavat . Korvani  keräävät  musiikin keinuntaa.
Unelmat karkaavat  mielikuvien  piiloon, näyttävät välähtävän  kuvan onnen hetkistä.
Kuin kiusatakseen sielu parkaani kuljettavat sinisten vuorten rinteille, varjoisan lehvistön alle
sanoen vain: - Istu ja katso,näe ja kuuntele.
Ja näen  kipujeni  punaiset syntymät, riemujeni  raitaiset lahjat.
Syvällä mieleni alla on yksinäisyyden  torso,  se joka  alati etsii .

Tullakseen ehjäksi.
Kummallista,  todella outoa.

Kuinka monta kertaa rikkinäinen  voi tulla ehjäksi, koska ihminen on valmis?

Hän tulee lähelleni jälleen ja katsoo harmain silmin sanoen:
- Kuuntele sydämesi ääntä ja näe kuinka täynnä olet. Olet saanut kaiken . Olet pyörässä, joka pyörii elämän virrassa tahtosi ja sattumien mukaan. Se mitä kerran löysit on nyt kadonnut silmiltäsi , silti se ei koskaan katoa. Ehjäksi voi tulla aina kun tuntee rakkautta , valmiiksi tulet heti, kun päästät irti epäuskosta, surusta, riittämättömyydestä ja syyllisyyksien vihasta.
Ja mihin olen silloin valmis?
Siihen mitä sydän tahtoo, valmis   hyväksymään itsen sellaisena kuin on , valmis vapaudelle jokaiseen hetkeen, valmis purjehtimaan maailman merille .

Elämä on meri, virta , vuori ja niitty, Se on mielen oma puutarha ja aivan itsen näköinen.

Ah , sitten minulla on aika paljon töitä. Tahdon heti alkaa töihin
Täytyy hankkia uusia siemeniä ja taimia  ja perata roskia  ja repiä kuihtuneita ja kuolleita kasveja ja tahdon sinne myös eläimiä, iloisia, pörröisiä ja leikkisiä. En keltaisia ja ohuita jotka voisivat kavalasti purra kantapäähän.






lauantai 13. lokakuuta 2012

DIILI

Minulla on joulupukin kanssa Diili-.   Tästä johtuen en ehdi kirjoitella vaan  valmistan pikku pajassani pieniä ja pehmoisia joulu paketteja.  musiikki jota olen ladannut aiemmin niin tähän kuin musiikki kansioon soi taustalla kun sormet suihkii.
laitan nyt muutamia kuvia, monet luomukseni ovat hyvin uniikkeja  eli ihan itse suunniteltu .


 tässähän näitä jo onkin. minulla on useita töitä kesken, sukkia kudon kun kädet on jo väsyneet ,  pipot syntyvät yksi päivässä.  itselleni tein vaalean paljetti koristelangalla lämpimän myssyn, sen tein kutomalla ja siitä tuli ihan vähän reilu, mutta ei haittaa, jos on kova pakkanen alle voi sitaista vaikka ohuen huoivin.
Vaaleasta langasta teen liiviä pakkas ilmoille.. se on vielä hyvin kesken, onpahan puuhaa.  se selittää miksi en paljon kommaile, vilkaisen kyllä vaki sivustoja, luen jos on mielenkiintoista juttua.
lahjat pitää toimittaa pukille jo puoli välissä joulukuuta, kun on lippu etelän aurinkoon, toivottavasti, mistäpä tuota tietää, säät on epävakaita joka puolella.

Haastan kaikki lukijani  joululahja diiliin.. miehet voi maalata tai veistää jos ei osaa neuloa, no joo, kyllä ihanat runotkin on ihania lahjoja.  katsotaan ehdinkö sellaisia duunaamaan.
rakkaukertomuksia olen jo lupaillut, keskityn niihin sitten siellä lomalla, ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu kun on sellainen impulsiivinen tuulispää kuin minä liikkeellä..

toivotan ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle sivulla poikenneelle ja nyt jatkan taas kutomista..kili kili, sanoo puikot..ja kynttilät luovat tunnelmaa hyvän musiikin soidessa, mieli vaeltaa, mutta enpä kerro vielä missä.:)