askel askeleelta,
ja puut katsoivat voimattomuuttani
yö peitti minut tummalla viitallaan.
Heräsin - aurinko poreili
kultaisena lähteenä aamu-usvassa,
vuokot olivat puhjenneet hiuksieni läpi,
ja korvieni simpukoissa solisi
linnunlaulun hopeameri
vielä kerran Katri Vala.
http://youtu.be/44YGF9fmEEo
Ihanan kaunis runo.
VastaaPoistaIhan eläydyin runoosi.♥
Runo vei minut sydämeni kotipaikkaan, metsään... Kiitos tästä! :)
VastaaPoistaJostain syystä kaimabi katri Vala on vaikuttanut syvästi , olen lukenut hänen teoksensa nyt låpi. on aika palata oman harjoittelun pariin. kunhan lepään tuokion.
VastaaPoistaIhana runo kuvituksen kera, oikein kaunis.
VastaaPoistaOlit käynyt blogissani, leikkimielellä sitten vastasin, että älä kiukustu, olen nyt vähän lomalla tuosta blogistani, on niin kaikenlaista muuta, mutta koetan joskus seuraavan postauksen kun teen laittaa tekstin sopivammaksi sinullekin, jos enää käyt sitten.
Mutta mukavaa talven odotusta ja iloa!
Anteeksi Seijastiina, minulla on tapana tarttua härkää sarvista! Sanoa suoraan jos on aihetta. Minua todella häiritsi, kun en nähnyt mitään tekstistäsi. Se hajosi täysin taustaan, se harmitti erityisesti kun aihe kiinnosti ja olet niin hyvä monessa asiassa. kirjoitat hyvin ja kuvaat ihania kuvia. askartelet mielenkiintoisia juttuja. Katri kaiman runot ovat ihania. Kyllä minä tulen kurkistamaan sivuasi yhä edelleen mutta lähden pois jos en näe lukea. Luotan siihen että vahvistat tekstin sävyä.
VastaaPoista