tiistai 27. maaliskuuta 2012

olen niin pienoinen

Olen niin pieni

näen vain jalkoja.


Juttelen varpaille

ja kas kummaa

aina ylhäältä tulee käsi

ja paijaa minun päätä.



Minun isoveikallakin oli synttärit.


Me olimme lastentarhassa, kun oli

niin paljon lapsia.

Kaikki meidän kaverit, ainakin 30.

Me leikittiin ja saatiin lahjoja paljon

minä tykkäsin veturista, kotona on lisää vaunuja.

Isoveikka täytti 7vuotta ja menee syksyllä kouluun. Minä täytin 2 vuotta ja menen tarhaan. Siellä on kivaa.
 Meidän äidin siskollakin oli synttärit.


 Sundetäti sai paljon kukkia ja ne oli hurjan nättejä.

Tosi hienot juhlat ja me syötiin hyvin

ja saimme myös erittäin hyvää kakkua.

Sitten me leikittiin meidän serkkujen kanssa.
Meidän Sundetäti sai tämmöisen hienon koneen.

Sen nimi oli Kenvood.

Sillä voi tehdä kaikki leivät ja pullat ja vielä


kakutkin sekä paljon muuta.

Kaikki katsoi ja ihaili Kenvoodia ja

 Sundetäti päätti, että sitä saakin ihailla.

Sen ison koneen laatikosta tuli kiva piilopaikka

Me olimme kaikki pienet siellä vuorotellen piilossa.


Olisi kivaa jos tälläiset piilot olisi aina, koska muuten ei ole

yhtä hienoja piiloja tarpeeksi.

Seuraavaksi me odotetaan pääsiäistä,



me mennään virpomaan

ja saadaan paljon kaikkea hyvää namia. Masut tulee ihan

pyöreäksi. Kaikkea kivaa teille mummin ystäville

terveisin,   -Kasperi

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Yhtä juhlaa

http://youtu.be/XJbcHlW8ovY






Onnea Sunde !



25.03.2012


Kiitos juhla tarjoilusta, kiitos yhteisestä hetkestä rakkaimpien kanssa. Iloa ja riemua tuleviin vuosiin.






lauantai 24. maaliskuuta 2012

Rakkautta on




Sain Liebster Blog-blogitunnustuksen ja samalla Rakkautta on- haasteen mielenkiintoisesta ja positiivisuutta säteilevästä Hyvää tänään - blogista. Sydämellinen kiitos, Kati! 


 Olen saanut saman tunnustuksen jo aiemmin. Silloin olen kertonut , että lapset ja lapsenlapset sekä hyvät ystävät ovat elämäni suurimmat rakkaudet.

Ehkä on myös aiheellista kertoa mitä muita arvoja kunnioitan. Kunnioittamisessa ihminen ilmaisee suurimman kykynsä rakkauteen.

-Rakastan ihmisiä, jotka eivät saastuta ympäristöä, vaan ajattelevat myös tulevia sukupolvia, rakastavat heitä, jotka ilman tätä ymmärrystä hukkuvat jättämiimme saasteisiin ja sairastuvat maan myrkyistä-

-Rakastan niitä viisaita, jotka kieltäytyvät geenimanipulaatioista ja suojelevat sensijaan luontoa ja ihmistä arvaamattomilta seurauksilta.

-Rakastan niitä ihmisiä, jotka eivät kerää ylenpalttista vaurautta, vaan osaavat jakaa liiastaan ja auttaa heikompia, köyhiä sekä sairaita. Heitä jotka estävät  köyhyyden aiheuttamisen.

-Rakastan niitä, jotka nousevat rohkeasti vastustamaan ja estämään  huumekauppaa ja huumeiden käyttöä, sekä muita ihmistä vahingoittavia aineita ja tekoja.

- Rakastan ihmisiä, jotka kunnioittavat ihmisen perusoikeuksia, taistellen sen puolesta, että lapsille on turvattu koti, ruoka ja koulutus sekä aikuisena työtä.

- Rakastan hallitusta , joka  huolehtii kansalaistensa oikeudenmukaisesta kohtelusta, ja kieltäytyy moraalisesti kyseenalaisista teoista.

- Kunnioittaa jokaisen ihmisen omaa uskonto käsitystä, sallii sananvapauden ja suojaa rehellistä kansaa selkeällä laki säädöksellä, joka ennalta ehkäisee rikollisuutta.

- Kunnioitan kansan johtajia, jotka estävät sodat ja harjoittavat yhteissopimuksin rauhan työtä turvaten koko pienen maailmamme onnellisuutta.

Onnellisuuta sitä minä rakastan. Todellista tasa-arvoa ihmisten kesken. Olisi niin onnellista nukahtaa , kun tietäisin, että jälkeeni jää hyvä elämä lapsenlapsilleni, ei vain minun  vaan kaikkien vanhempien  lapsenlapsille, sinun, naapurisi, ystäväsi ja koko kotimaan ja kaikkien maiden koko maailmassa.

Tämän rakkautta lahjan toivon kiertävän eteenpäin, jokaisen lukijani kautta. Ole hyvä ja ota mukaasi  tämä lahja.   Kaikki saavat ottaa tämän mukaansa jotka niin tahtovat.


Kaikkien vapaasti ottavien lisäksi toivon myös  näiden muutamien  hyvin erilaisten bloggareiden ottavan  tämän rakkautta on tunnustuksen  ja lähettävän edelleen. Iloa ja onnea kaikille.

ajatuksia elämästä , iloa etsimässä

runotalo

visiitti

pitsit sekaisin

aanan ajatuksia

maanantai 19. maaliskuuta 2012

tähtiä ja meri



 Kivet keinuvat hitaasti, vierivät äänettöminä kohti syvyyksiä.

Katu putoaa altani hivuttaen muinaisuuden askelpidot ulottuviltani.

Leijun keveänä, nöyränä hyväksyen, tappioni ja avuttomuuteni

Katson miten meri hiipii kaduille ja maa peittyy siniseen hämärään.



Kapuan vuoren rinnettä yhä ylöspäin, peläten katsoa alas.

Näen tuhansien ihmisten  joukot, jotka katsovat toisiinsa pimein silmin.

Ettekö te usko?

Ettekö te usko, vaikka omin silmin näette?


Korkealla on kylmää ja huuleni huurtuvat hyhmäiseen lumeen.

Maa on peittynyt vesiin,  se höyryää utuista sumua kohti taivasta.

Vielä hetken, kunnes kaikki vesi palaa tähtien luokse.

Elämänvesi nousee kohti korkeuksia kevyesti, kuin pilvi.



Maa on autio ja tyhjä. Tummuuden sydän on auennut ja

vain muistot elämästä se kätkee kiviensä reunapitseihin.

Kalat ovat paahtuneet siruiksi ja ihminen etsii ja kaivaa maata

yhä syvemmälle löytämättä muuta, kuin mustan rautaisen  portin.


Kun viimeinen  salpa avautuu ja portti avautuu on edessä suuri huone

Sen lattia on täynnä leposijoja ja ihmiset nukkuvat odottaen aamua.
Keskellä salia on koroke ja sen päällä on valtava tumma puinen lipas.

Nostan kannen ja näen miten viininpunaiset verhot liukuvat sivuun.

Keskeltä katsoo silmiini kaikki näkevä viisaus, jolta

yksikään ajatus, saati teko ei ole koskaan ollut salattu.

Sillä hetkellä oivallan: Kukaan ei minua tuomitse, ei koskaan.

Kenenkään ei tarvitse.  Oma sisimpäni ei voi ohittaa totuutta.

Itse olen oman tuomioni elänyt valmiiksi, itse olen valinnut tekoni ja

sanani.

Itse olen jättänyt huomiotta ja täyttämättä velvollisuuteni auttaa, tukea

tai vain olla läsnä. Kaikki mikä on palkittu tässä elämässä on kadonnutta.

Etsimällä etsin löydänkö edes yhden pienen rakkauden teon, joka on ollut

pyyteetön ja ilman oman edun tavoittelua.

Vain sellaisen löytäneenä saan luvan nousta tähteeni asumaan.


Kaikilla on paikka sen tiedän, paikka mitä et voi kuvitella.

Voin kertoa vain millainen oli oma tähteni.


Hänen silmänsä antoi merkin ja lentäjä tuli aluksineen.

Istuin vain vaiti ja katsoin koko elämän tarinani

 jokainen värisävy kimmelsi silmissäni.

Niin paljon tuhlattuja päiviä ja turhuuksien

palvontaa, liian paljon turhia sanoja ja selityksiä.

Lentäjä vain ohjasi konetta kohti tähteä, varmana ja kaikki tietävänä.

Miten pääsen tähteeni sisälle?    Kysyin häneltä.

 - Ole huoletta, olet jo melkein perillä. Hän vain sanoi hiljaa.

Niin astuin tähteni portista sisään ja kaikki salaisuudet avautuivat eteeni.

Ainut mitä enää muistan, on sen uskomaton kauneus, ilo ja hyvyys.

Ajattelin vain pienen hetken, voi miten ihminen on tapojensa orja ja etsii

totuutta monimutkaisin keinoin.  Kaikki on hyvin yksinkertaista. Liian

yksinkertaista, vain näkemisen matkan päässä.

Tieto pyyhittiin pois mielestäni, ja muuta en saa kertoa.

Vain sen, jos pääset matkalle, älä pelkää.

Jos heräät olit unessa kuten minäkin. Jos et herää, olet perillä.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

hyvän mielen haaste

                                 Sain tämän haasteen blogiystävältä herne ja vastasin tähän hyvin tässä ja nyt .

Jokainen haasteen saanut kertoo ihan mitä mieleen tulee hyvän mielen hetkistä elämässään ja jakaa haasteen  5 uudelle blogi ystävälle.

Vastasin tämän tyyppiseen haasteeseen jo  noin kuukausi sitten pieniä sanoja sivulla.. Nyt sivuutan ne tärkeät elämäniloni lähteet ja kerron uusia.


1.Ensin oivalsin:  ELÄMÄ on hyvän mielen suoja, Elämä on koko elinaikani hyvän mieleni suurin lahja.

2.Minun tulee kohdella Elämää kuin kalleinta aarretta. Olla hellä itselleni, läheisilleni. Kuunnella ja olla läsnä elämän sykkeessä.

3. Eilen vieraili luonani  lapsia, yksi heistä oli tyttären poika Kasperi, ihan pian 2 vuotta  täyttävä.
Hän on yksi suurimmista ilon tuojista, Kasperin silmät ovat suuret ja pyöreät, katse on intensiivinen syvälle poraava.  Hän leikkii leluilla aivan itsekseen, mutta pitää huolen, että aikuinen on näköyhteydessä. Hän vain on aivan hurmaava, olen rakastunut Kasperiin korviani myöten.

4. Sen täytyy olla juuri se rakastumisen tunne , molemmin puolin hyväksytty.  Kasperi oli jo aamulla herättyään  soittanut lelupuhelimella ja  puhunut mummolle kovasti aamukuulumisia.

5. Minulla oli poikkeuksellinen yö, valvoin saamatta unta, nukuin vasta aamun koitteessa ja  niin tunnustan heti nukuin pitkään.  Mutta haitanneeko tuo mitään, oloneuvoksilla ei ole kelloaikataulua.

6. Hyvää mieltä on tuonut myös uusin harrastus. Mattojen virkkaus.  Leikkaan vanhat kuluneet rievut ohueksi nauhaksi ja virkkaan niistä mattoja.  2 puolivalmista on jo , toinen on kokonaan valkoinen ja pyöreä, sitä joudun nyt vähän purkamaan ja tekemään uusiksi, helma kupruilee.

7. Sormille tämä työ on ollut vähän shokki, niissä kun on nivelkulumaa  ja ovat tottuneet vain kevyempään työhön.. Vaan kyllä ne nöyrtyvät.  Hyvä mieli syntyy siitä kun olen kierrättänyt vanhat vaateriepuni uuteen käyttöön.. Samalla vähän toisenlaista luomistyötä.  Keittiössä olen jo tarpeeksi luova, loihdin lähes tyhjästä aina jotain ateriaa. 

8. Kävelylenkki kotini lähellä auringon loistaessa ja ensimmäisten leskenlehtien nuppujen esiin työntyminen lumesta
on kevään airut.  Illalla jatkan kirjan lukemista ja kuuntelen lempimusiikkia  omilta levyiltäni.

9. Ihana tunne siitä että on olemassa ihmisiä, jotka hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen. Tunne siitä että saan rakastaa ilman vaatimuksia , saan kertoa suurista ja pienistä iloista Hän on läsnä ja vastaa. Kuuntelee ja on olemassa kuin rakas puuni metsässä , jota käyn kesäisin halaamassa ja ripustan sen oksille pieniä runojani , heille jotka ne löytävät.

10  Jokainen suhteellisen terve hetki on täynnä riemua ja energiani pursuilee , onneksi minulla on jonkinlaiset raamit lähes kaikille päiville. Tämä päivä on kirjoittamiselle ja muulle luovuudelle, kaksi seuraavaa on liikunnalle. Lepopäivä sen jälkeen on aina tarpeen ja  ensiviikonloppuna juhlin niin ihana Kasperin kuin Kummipoikani  ja tyttäreni syntymäpäivä. Kevään lapsia, kevään lahjoja elämän suurimpia. Kiitos Heistä.


jaan haasteen nyt  uusille , joiden toivon jatkavan haastetta.

      Una      Elämää Luonnossa    Korunaika     menkeli 
  ritvanel.
 Ellimarin hajatelmia

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

ihania miehiä

Millaisia ovat ihanat miehet?   Minusta nämä muutamat ovat esimerkki siitä millainen on todella ihana mies. Ei vain ihana, vaan arvostan suuresti ja kunnioitan erittäin paljon.

Kohtalon oikusta tunnen henkilökohtaisesti miehiä sekä muutaman virtuaallisesti joilla on kaikilla yhteinen tekijä.  Syy miksi arvostan heitä suuresti,


Nimittäin jokaisen  näistä miehistä  rakas aviovaimo on sairastanut jo useita vuosia vakavaa Alzheimerin tautia.  Näistä tuntemistani miehistä jokainen tekee parhaansa, auttaa ja hoitaa vaimoaan kotona ja se ei ole ihan helppo tehtävä.  Pitkän avioliiton jälkeen on kuitenkin syntynyt  monet kauniit ja terveidein aikojen yhdistävä voima.  Se pitää yhä edelleen, ainut mitä nämä miehet  kaipaavat on ystävät, jotka ymmärtäisivät ja pitäisivät yhteyttä.. Kun normaali keskustelu ja elämä on muuttunut  sairaan hoidoksi, ja kokoajan tilanteen valvomiseen ja huolen pitämiseen, he tarvitsevat ystävien tukea ja ymmärrystä .

Eihän minusta heille muuta iloa ole, kuin vaihdan mielipiteitä ja ajatuksia arjen kulusta. Annan mielelläni sydämestäni ja ajastani heille tukea ja myös toivoa. Sillä kokoajan keksitään uusia lääkkeitä, jotka helpottavat aina enemmän.  Potilaan muisti on rajallinen ja joskus hän ei tunne  elininkumppaniaan ei edes lapsiaan. Toisinaan taas on parempia päiviä ja voi olla lähes hauska päivä, kuin silloin ennen.

On todellista rakkautta pitää huolta puolisostaan todella aidosti loppuun asti.

Aivan eriasia on ryhtyä ikäihmisenä uuteen suhteeseen, jossa tämä sairaus on jo ensi tutustumisen aikana selviö. 
Tiedän että on vastaavia aviovaimoja jotka urheasti yrittävät selvitä  potilaan  joskus  vaikeistakin kohtauksista. 

On muitakin akuutteja asioita joita mietin miten kertoisin.. Mutta tällä kertaa eläköön huuto miehille joiden rakkaus ei sammu puolison sairauden takia. 

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Kevät talven kävelyllä



Pedro löysi minulle linkkisivun joka kertoo hyvin paljon kuvaamani alueen historiasta .  Sen aavistin, että sotaan liittyivät, mutta en sitä miten.  Kiitos Pedrolle avusta.

Minä etsin tietoja tästä linkistä, koska reitti kulkee juuri tästä. Ja kartta arkkitehtipolusta löytyy myös  mutta kuljin nyt vain noin puolet, kun kaikkein korkeimmille en jaksanut kontata;) Mutta tämä on keskittynyt tämän päivän historiaan, jossa hauskana sattumana on juuri se talo, jossa asun heti avauksen ylälaidassa , suuri puistomainen pihamme on luonnonsuojelualuetta-  http://www.pihlajamaki.info/arkkitehtuuripolku-oikopolkuja-1029    ja nyt kävi niin että totuus löytyi täältä kun selasin riittävästi.
Helsingin Uuden Yhteiskoulun läheisen rinteen yläosassa on mahtavat tsaarinaikaiset perustukset, 20 jättimäistä betoniporsasta. Paikalle ei koskaan rakennettu mitään. On puhuttu sairaalasta ja talleista.

  medium_1196766455_Tsaarintallitkuva2.jpg
Kuva: Mikko Tainio.


Aika on ollut tässä vaikea tekijä, mutta tämä vastaus löytyi nyt  juuri samoista kivipaasista, jotka ovatkin petoniporsaita.
 Hyvin ovat säilyneet vuosisatoja.  Hiidenkirnutkin löydettiin vasta myöhemmin ja niistäkin on tietoa tässä linkissä ja  vaikka mistä, Pihlajamäki Musiikkitapahtumista niissä on aina paljon ihmsiä ja ohjelmaa on musiikki konserteista sirkukseen, toritapahtumiin ja monenlaisiin esityksiin..

Hupsista.  Yhtä kaikki miksi rakentaminen on keskeytynyt selittyy sodilla joita oli ensimmäinen ja toinen maailman  sota.  Nyt ei enää itsekkään tiedä 

voi vain arvailla, sillä nämä petoniporsaat on kyllä hyvin suunniteltu, on täytynyt olla selvä suunnitelma  joko se sairaala, jota veikkaan. Hevostallit? Olisiko tarvinneet kallion laelle tälläisiä .. Yhtä seikkaa mietinkin jo että miten ne tykit olisi nostettu tai mörssärit näiden päälle.   Pedron linkki viittaakin pohjoisemman Aarni alueen vallihautoihin ja siellä on niin korkeat kalliot että kirkkaalla ilmalla voi aavistaa Tallinan korkeimpien talojen huiput kiikarilla, tosin talon 9 kerroksen parvekkeelta.. Sieltä näkyy uudenvuoden aikaan koko Helsingin raketien liidot senaatintoria myöten..


Tätä kapeaa polkua pitkin lähdin ulkoilemaan, halusin kiertää osan Pihlajamäen kuuluisasta arkkitehtuuripolusta, se kiertää hyvin lasajasti koko seudun jylhät kalliot,
Kun tulin tämän polun päähän, siinä oli vyötäisiin asti ulottuva harjanne, aurattua lunta. Mietin miten pääsen proteesilonkillani ja myös vasen käsi on kyynerpää proteesi. En voi unohtaa näitä koskaan kaatuminen on aina paha riski.  Siispä olisitte saaneet nauraa maha kippurassa kun olisitte nähneet miten ratkaisin pulman. Harjanne ylös sekä alas oli myös jäässä.  Minä konttasin, nelinkontin kuin lapsi siitä vierestä, koska konttaamalla en uponnut liian syvälle. Harjanteen päällä istuin, heitin jalat yli ja laskin peppumäkeä alas.  Luojan kiitos lumi oli jäistä eikä housuni kastuneet.  Pääsin kuin pääsinkin auratulle tielle ja ylitin sen jatkaen matkaa yhä korkeammalle. Polun varella oli nyt kaide josta sain pitää kiinni huilatessa.

Jatkoin kävelyä hetken verran ilman isompia

kommelluksia. Pysähdyin ja katsoin ikivanhojen kuusten tyviä ja oravien jättämiä jälkiä.

Tunnelma olli levollinen nautin valosta ja metsän hämärästä.

Katsoin taakseni ja näin luistelukentän, jossa lapset ja nuoret pelaavat jääkiekkoa . Ihme kyllä nyt jää oli tyhjä vaikka aurinko paistoi taivaan täydeltä.



suurensin kuvaa vähän että näette osan kenttää. se on aika iso. Kesällä siinä pelataan jakapallomatseja.











 Oma arvaukseni on , että nämä kivipaadet  ovat

viime sodan ajalta.


Lähistöllä kulkee vallihautojen sokkelisto.





teen uuden kuvaus keikan.. nyt siellä liikkumiseen tarvittaisiin sukset tai lumikengät. Ja minä vain konttaan:))

"Pihlajamäessä Aarnikanmäki tarjoaa joitakin hyvin säilyneitä ja linnoitukselle ainutlaatuisia osia. Taisteluasemat on suunnattu pohjoiseen ja itään ja suojahuoneisiin johtava yhdyshauta on betonilla tuettu ja porrasmaisesti nouseva. Mäen suojasivussa on ollut tykkiasema. Sen miehistösuoja on säilynyt Rapakiventien itäpuolella.
Kymmenennen tukikohdan varustukset maaliskuun ensimmäisenä päivänä 1917 päivätyn asiakirjan mukaan olivat: asemassa 74 neljä 152 mm:n linnoitustykkiä, ja asemassa 75 neljä 228 mm:n mörssäriä. Lisäksi tykistöllä oli hevosia, jotka laidunsivat nykyisen Pihlajamäen ala-asteen koulun paikkeilla ja joita juotettiin silloin vielä lumpeita kasvavalla kirkasvetisellä Mustallasuolla, nykyisellä Sorsalammikolla."     lainaus  linkistä.



Katson myöhemmin wikibediasta ehkä löytyy. Kartasta katsoen paikka on Helsinki Vuolukiventie

Helsingin tiedelaitos.. jonne olen opastanut monta vieraskielistä opiskelijaa .. siellä on myös asuntolat heille.


Seuraani liittyi iloinen nuori nainen kahden pikku villakoiran kanssa, hänkään ei osannut sanoa paasista mitään.

Sain luvan ottaa näistä villakoiruuksista kuvan.


He olivat hyvin ihastuttavia hauvoja, nuolivat sormeni puhtaaksi ja kertoivat minulle , että tykkäävät kovasti rapsutuksesta. Niinpä rapsuttelin siinä rupatellessa nuoren rouvan kanssa.

Hänkin oli kiinnostunut seutumme historiasta , sillä onhan meillä näitä ihmeitä. Hiiden kirnut olen esitellyt aiemmin, ne oli parisadan metrin päässä.


 Onkohan tämä vain minun kokemus tai rakkaus?


Nimittäin lähes kaikkia Pihlajamäen katuja

reunustaa upeat luonnon kalliot,


Kesäisin kiipeilen kallioiden päälle ja katselen


niin kauas kuin silmä siintää.

Helsingin korkeat rakennukset erottuvat selvästi,


Tässä kuvassa vihersi jo vihreä sammal.. Se ei vain näy kuvassa kuten silmin katsottuna.

Tässä kallio seinässä oli jykevyyttää


Kivet ja kalliot ovat jotenkin pääosassa

kun tutkii lähistön maastoa.


Valitettavasti en pystynyt konttaamaan

korkeimmalle mäelle, siellä käyn kesäsällä


usein eväät mukana, on sitten seuraa tai ei.


 
 Tässä kuvassa näkyy kevään saapuminen.

Uusi sammal puskee pintaan ja lumivaippa sulaa.


Lumi on hyvin haurasta , sanboisin ilmavaa, kun

yritin ennen konttausta ylittää töyryn lumisesta

kohdasta kun jää luisti, jalkka upposi haaroja

myöten lumeen. Vaihtoehdot oli siis vähissä.
Tässä tämä  puu oli kuin alaston taideteos.


Oksat odottavat silmujen puhkeamnista.


Ihailin sen kauneutta.



Viimeinen kallio kuvani, aivan ihana. Kun katson noita luonnon omia

värisävyjä ja muotoa se on kuin taideteos.

aikakausien kerrostumat näkyvät niin kauniisti.


Menneisyys eli tuskin osasin tajuta kuinka kauan sitten nuo kalliot ovat olleet.  kun hiidenkirnujen iäksi on arvioitu 100.000 vuotta


Viimeisenä tämä ihana taideteos.  Kiven, kallion, maan ja puun yhdistelmä

Mieleeni tuli  välähdys jostain Japanilaisesta maalauksesta.

Ei tarvinnut kävellä kauas kaikki tämä ympäröi kotiani nyt.   Vain kivipaasien tarkjka arvoitus kiusaa nyt mieltäni. Jos tiedät niistä jotain kerro.


Nyt nukkumaan on taas levon hetki. Hyvää sunnuntaita lukijoille!

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Hyväämieltä sylin täydeltä



HyvänMieLen poStaus

Sain (ItKuPilLilTä)  joka on oikeesti Ilopilleri, aivan ihanan haasteen, joka kuuluu näin:


                                                                   



                                                   (kuva albumistani, yksi monista ilon antajista sylissäni)

             
"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."



                                         (Tyttärelle tuotu Espanjanmekko 1974, sovitetaan nyt tyttären tyttärelle 2004)          

Mietin tovin ja toisenkin -Hyvän mielen postaus!

Kertomus asioista jotka tuovat iloa ja hyvää mieltä , tai ovat tuoneet.

Perusluonteenihan on hyväntuulinen, olen lähes aina  iloinen ja keksin aina jotain kivaa porukoissakin, jos alkaa näyttää , että ilontunne katoaa myrskypilviin. 
Olen oppinut yhden tärkeän pointin tässä elämässä..
Asiat, tapahtumat ja muiden ihmisten teot, joihin en voi vaikuttaa, enkä mitenkään muuttaa, ne on vain hyväksyttävä.

Yleispätevä hyvämielen ohje kaikille,  Mitä et voi muuttaa hyväksy se.

                                   


Se mitä itse heijastan, mitä sanon ja teen se ratkaisee millaisia onnellisuuden hetkiä voin elämässä kokea. Oma asenteeni on aina ratkaisevin.

Listaan nyt tärkeimmät asiat elämässäni, jotka luovat hyvän mielen.
                                                                    
1.  Terveys. Niin henkinen kuin fyysinen. Kun päivä alkaa ilman suuria kipuja, on     mielikin valoisa ja ilo täyttää ajatukset.




                                                                              
2.   Vapaus omaan luovuuteen. Vapauden tunne yleensä, saan kirjoittaa runojani ,     tai ommella oman mielikuvitukseni luomia  vaatteita, joko itselle tai     lapsenlapsen nukeille.  Piirrellä lapsen kanssa ja kertoa vuorotellen mielikuva     satuja, kehittäen tarinaa juuri niinkuin se sattuu syntymään.
                                                                       
3.   Rakkaus.  Se ihana tunne, joka täyttää mielen, saa silmät säteilemään , kuin     tähdet. Sydämen sykkimään kevyesti. Kun silmät kohtaavat läheisen silmien     takaa sielun aitouden. Kun sanat ovat tarpeettomia , vain katse kertoo     tarpeellisen ja hymy leviää kasvoille, kun tunnet läheisen läsnäolon.     Totaalisen läsnäolon, joka tulee osaksi itseä ja rajaton luottamus täyttää     mielen.
                                       
                                                              
4.   Luottamus.  Koen tärkeäksi, että on joku, jolle voin kertoa aivan kaikesta,     jakaa myös  surulliset asiat, kertoa huolistani. Voin luottaa häneen, hän ei     välttämättä aina kykene auttamaan muuten , kuin kuuntelemalla. Se riittää,     koska tiedän , että todellisessa hädässä on muut luotettavat auttajat, kuten     esim: lääkäri.

                                    

5.  Usko.  Se usko , jonka luojani on antanut.  Siihen sisältyy koko elämä. Jumala          kuulee , Hän kuulee vaikka olisin maan syvyyksissä tai vesien alla.
    Eilen kerroin lapsenlapselleni tämän uskoni ihmellisyydestä. Kun pienenä     tyttönä  vajosin jäiden sekaan virtaavassa vedessä ja katsoin suurta haukea     silmästä silmään, ajattelin; - No tuo odottaa että kuolen , sitten se syö käteni     tai jalkani. Samalla aloin mielessäni ajatella:  - Rakas Jumala en halua vielä     kuolla, haluan aikuiseksi ja naimisiin ja 4 lasta. Menetin vähitellen tajuntani,     mutta tunsin , että minut vedettiin rannalle. Vietiin lääkäriin ja sieltä kotiin.
    Olin kaksi viikkoa keuhkokuumeessa kotona sen jälkeen ja näin enkelin     vierelläni istumassa ja hymyilemässä, ikäänkuin sanoen,  -Kaikki on hyvin     lapseni.  Minä parannuin ja lähdin kiertämään sitä pientä kylää jossa asuin.     Kuljin ovelta ovelle , ja kysyin kaikilta, - Tiedättekö nuoren      vaalean     naisen, joka pelasti minut kymijoesta?   Kukaan ei tiennyt. Kun olin     kiertänyt     kaikki talot, ajattelin, että sitä naista ei ole olemassa, hän oli enkeli, joka otti      ihmisen muodon siksi ajaksi ja tuli tervehtimään minua     sairasvuoteelle.      Tämän kätkin sydämeeni, että minua ei pidettäisi     kummajaisena.   Nyt     tajusin, että on aika kertoa lapselle, Jumala on     ajatuksen päässä.  Aina     läsnä.  Minä menin aikuisena naimisiin ja sain neljä    lasta.  Tämä ei ole ainut     ihmepelastus, niitä on useita, mutta kerron niistä     toiste.



                                                              

6.   Positiivisuus.  Positiiviset ihmiset ovat helposti lähestyttäviä. Sydämellisyys ja     avoimuus kohdata toinen ihminen on riemullista. Perus positiivinen ihminen     lähes kävelee sydämeeni. Asenteet ovat antavia, jakavia, kohtuullisia ja      idearikkaita. Mitä enemmän iloa jakaa sitä     enemmän sitä myös saa. Aidosti     positiivinen ihminen ei asetu koskaan toisten     yläpuolelle. Ylimielisyys ei     kuulu positiivisuuteen eikä mitkään negatiiviset     asiat , jotka katsovat niin     sanotusti nenän vartta pitkin toisia.  Positiivisuus on     kohtaamista  tasa-    arvoisena ihmisenä. Kykynä ymmärtää elämän     monimuotoisuus,     tuomitsematta ketään uskonsa, seksuaalisuutensa,     ulkonäkönsä,     ajatustensa  tai harrastustensa vuoksi.
                             
7.      Liikunta.  Aina siinä muodossa missä se on mahdollista. Rakastan uimista ja     vesileikkejä.  Nyt on tullut ihana uusi vesiliikunta,  Vesitanssi-zumba.  Siihen       liityn heti, kun se tulee lähihalliini..Nyt käyn vesijumpassa, uimassa ja      zumbassa, kaikissa kerran viikossa. Toivon hartaasti, että tähän ei tule     pakollisia taukoja, koska kunto alenee samantien.  Liikunta on kehomme     hyväolo.
                                               
  
8.  Luonto.  Luonnossa käveleminen ja pysähtyminen kaiken kauniin edessä on
     jotain sellaista sielun ja ruumiin ravintoa, jota ei voi suun kautta nauttia.
     Talven kimaltavat valkeat hanget, huuruava hengitys pakkasessa, puiden     oksien nöyrä kumarrus lumitakki päällä , kohti äitimaata. Kevään ensimmäiset      merkit, pajunkissat oksilla, lumesta työntyvät ensimmäiset oksat, kevään     ensikukat, valko ja sinivuokot, kielot ja liljat.  Auringolle kiitos, sain siltä     elämän..                                                            

9.      Kesä.  On luontoon liittyvä, mutta niin erilainen. Kesä on täynnä kiihkeää     menoa, suunniteltujen matkojen toteutumista, luonto on aivan erilainen,     kaikki tuoksuu juuri omaltaan.  Metsät metsiltä, havuilta, sammaleelta,     koivuilta ja männyiltä. Ihailen pahkoja puiden rungossa, pieniä mutaatioita,     joista ihmiset tekevät kaikenlaisia kippoja ja jopa koruja.
      Pellot ja niityt ovat avaria ja silmät lepäävät tuulessa keivuvassa     tähkäpäässä. Kesä on Juhannusjuhlien yötöntä yötä, itikkavoiteiden     hieromista iholle, grilli-iltojen yhteisiä perhejuhlia, kesämökkien kunnostamista     ja viimein riippukeinussa aikomasi kirjan lukemista, kun nukahdat puolivarjoon     ja tunnet, kuinka kesä on täyttänyt sydämesi .
                                                                         
10. Vesi.   Elämän lähde. Ilman vettä en eläisi montaa päivää. Koska kasvitkin     kuolisivat, ne joista  voisin imeä vettä.  Vesi on ensimmäinen asia , jonka     ihminen kohtaa. Vastasyntynyt pestään lämpimällä vedellä, kastetaan      kristillisessä uskossa  vedellä, kuten Jeesus kastoi seuraajansa.




                                                        

  Kun minun on jano, juon vettä. Minulla on joka päivä ja yö uusi raikas vesilasi.
      Kun haluan pesteytyä , käyn suihkussa, ja uin kesällä meressä ja järvessä.
      Meri, mikä ihana sielun avain, istu meren rannalle ja katso horisonttiin. Näet     ehkä  veneet ja laivat lipumassa kohti määränpäätä. Se kaikki kuten lokkien     huuto ja joutsenen poikasiaan vahtiva olemus on vain häivähdys hetkestä.      Taika, jossa ajatus  lepää on meren aallot, hiljaiset laineet rantakiville.
    Näitä hetkiä en unohda koskaan, sillä merien ja suurten järvien  laajuus     antaa uutta voimaa ja energiaa hengelleni. Vesi,  kiitos elämästä.





On niin paljon mistä kiittää ja voi iloita, pienistä murusista kasvaa onnellinen elämä, kun vain huomaamme murut.

jaan  tämän Hyvän Mielen blogi tunnustuksen jaettavaksi edelleen  nyt  osittain uusille lukijoille  .
heille joiden omat blogit jo nyt tuovat iloa kun vain avaat nen ja luet ja katsot.-

saturinoita



sano se kukkasin

tietoisena ja vapaana

ihan pihalla
kuplia

oivallus ja uskallus
elämäni luonto
aana
Laali
Elämän iloa ja lettuja




Elämän iloa ja mielihyvää monille muille bloggareille. Toivon persoonallisia ajatuksia, juuri kuten ajattelette ja tunnette. Saimpas tehtyä vaikka olen huippu väsynyt.  Uudet sydänlääkkeet väsytää ihan mielettömästi. Tohtori taisi aavistaa aktiivisuuteni:)  Tänään olisi ollut teatteri, mutta luovuin siitä. Lippu jäi käyttämättä. Mitä siitä, jäähän paljon muutakin joskus käyttämättä. Vaikka liian kovat kengät jotka tekee rakkuloita.. Voikaa hyvin jatkan lepostelua.