perjantai 26. kesäkuuta 2015

Aikaa myöten

.





Aikaa myöten
olen varmasti saava
askeleet raskaat
ja sydämen viisaan.

Mutta kaivaten silloin
olen muistava kaukaa
tämän päivän kauniin ja tuskallisen
jona ikkunassa
minä yksin seisoin.

Sade ruusuja ruoski
ja muratti musta muuriin painautui
kuin ahdistettuna , tuskissaan.

Niin turvaa etsii
sydän ystävän luota
ja löytää lohdun.

Kuitenkin vaikein
on tyhjä päivä
kun rikkaus ruusun
on ryöstetty ammoin
ja muratti musta ja lehdetön
ja tuska ja hellyys
on itketty loppuun
ja rakkaudesta 
on jäljellä

uurteet poskilla vain.



runon on kirjoittanut Aae Tynni.julkaistu runokirjassa Aale Tynni Kootut runot vuonna 1964 toinen painos.

Sain tämän kirjan lahjaksi 30.11.1964     työkavereilta, jotka tunsivat minut silloin nuorena runotyttönä.


Tässä teoksessa on monta koskettavaa runoa, joita luen usein.. Tämä nyt julkaisemani runo on ensimmäinen jonka sisäistin voimakkaasti jo silloin.. 
Runon sanoma on niin valtavan realistinen ja vahva, että se alkaa elämään heti voimalla omassa elämässä.  
Nyt vuosien kuluttua tunnen yhä vahvemmin kuinka totta jokainen sana elää rinnallani..

Mantovanin ihana musiikki luo lempeää tunnelmaa ja sitä kuunnellessasi voit tuntea ruusujen tuoksun ja nähdä elänvirtasi kumpuilevat polut. Muistat onnellisten päivien heleät naurut, arkisten aamujen aherrukset ja kiireiset askeleet kotitöistä ansiotyön hulinaan. Muistat lasten riemut ja puolison hellän kosketuksen. Muistat perheen juhlapäivät ja olet onnellinen, vaikka jäljellä onkin vain uurteet poskilla, olet elänyt täyden elämän. 

Ihania kesän riemuja sinulle, iloitse jokaisesta pienestäkin ilon ja onnen hetkestä, elämä on ainutkertainen, mustat muratit kietoutuvat elämän päiviin vain muistuttaen kaiken rajallisuudesta. 

Elämme epävakaita aikoja, maailmaa emme voi muuttaa, iteämme voimme edes yrittää muuttaa, jospa vihdoinkin löytäisin sen viisaan sydämen.