lauantai 27. huhtikuuta 2013

Hankittu oma elämä

On hellä hetki, lapsenlapsi uinahtaa juuri uneen. muistelen aikaa kun itse olin äiti, neljä parin vuoden välein syntynyttä lasta piti vauhdista huolen. Töitä oli paljon, voi hyvä tavaton mä tein usein 16 tuntisia duunipäiviä, no joo oli meillä lastenkaitsija aina, kun en ollut kotona. Mutta silti oli se sellaista aikaa, josta voi sanoa, se oli täyttä elämää ei tarvinnut kenenkään tulla sanomaan, että hanki oma elämä.. jaa eipä tarvitse vieläkään kun on 9 lastenlasta..

luonnoksia äidistä

Piirrän luonnoksia, huomaan että on paljon muokattavaa , harjoittelua. Nämä ovat vielä vain lyijykynällä, sitten kun tartun maaleihin tahdon että äiti on juuri sen näköinen kuin hän oli. Hän kuoli hyvin nuorena sydänkohtaukseen, minulla on vain muutama vanha valokuva, joista yritän löytää hänen lempeän olemuksensa.

lisään nyt tähän vielä viimeisen kevyesti puuväreillä väritetyn äidin kuvan. Tämä piirustus oli minulle hyvin rakas tehtävä, piirsin jotain joka oli antanut minulle hyvin paljon suojaa turvaa ja rakkautta kasvatusta unohtamatta

Kevät tyttö

Sain tänään aikani kulumaan maalaamalla kevät tyttöä.  Kasvon piirteet otin tyttären tytöltä, lisäsin vain hiuksia, hänellä on hyvin ohuet hiukset.
Halusin saada jotain vahvaa ja jotain kaunista,
Mielestäni unikot onnistuivat yli odotusteni, ottaen huomioon että en ole aiemmin maalannut kuin tulppaaneita.
Unikot nousivat lopulta pääosaan koko maalauksessa. En tiedä miksi, mitä väliä kun sisäinen minä maalaa se on sama kuin runon kirjoittaminen, alussa on vain pieni idea ja kun alan toteuttaa sitä se lopulta vie ihan muuhun suuntaan-


ikuinen optimisti ja rohkeus sallii minun tuhertaa ihan mitä tahdon.

Tähän tyttäreni tyttöön liitttyy  nyt pieni tarina. 

Hän on asunut kanssani tai ollut hyvin lähellä 7 vuotta. Olen hyvin kiintynyt tyttöön ja nyt hän muutti pois luotani.

Minulla on valtava ikävä. Ihmettelin miksi olen niin saamaton ja apea. Sitten tajusin että SY.SY.Sydämestä  puuttuu palanen

Tämmöinen melankoninen ikävä ja suru oli silloin kun mieheni kuoli ja viimeisetkin lapset lensivät kotoa maailmalle.

Onneksi tämä sydämen palanen on kuitenkin samassa kaupungissa, voin käydä tapaamassa niin usein kuin tahdon.

Tyttären muuttaessa hän tyhjensi myös kotiamme tehokkaasti,  päätin että teen pientä pinta remonttia samalla.
Kun olohuoneen parketti tulee hiotuksi ja lakatuksi, sen jälkeen on aika päivittää kalustus.
Heivasin vanhan sohvani kivikon kierrätys keskukseen ja osan vei tytär.. Olkkarissa on nyt vain sohvapöytä..

Lisäksi pitää ostaa kaikkea pientä, verhoja olen ommellut itse. Luin lehdestä että kukat ovat muotia nyt keväällä. Hyvä, minä keksin ratkaisun. Olen virkannut valkoisia ruusukukkia aina kun on ollut aikaa siispä kiinnitän niitä ruususia näihin verhoihin.. hei..ovat ainakin uniikkia !

 ei kaupasta mitään saa jos ei ole paljon rahaa.. toisaalta  Uffin myymälöissä on usein tosi nättejä verhoja ja kankaita, on retroa ja pitsiä joka lähtöön.
Ja tältä nämä ruusut näyttävät vaaleassa verhossa.. 
Värihän se on valkoinenkin, ja olenkin nyt ihastunut valkoiseen , ja pehmeisiin puun sävyihin.

Sy Sy Sydän palanen soitti juuri ja itki puhelimessa ja pyysi tulemaan huomenna.. Voi kun riipaisi. Hänellä on sama ikävä. Toivottavasti hän pitää kuvasta jonka aioin viedä hänelle, yritän kehystää sen vielä tänään..


Rohkeus

Maalasin enkelin  ja löysin  yhden hyvän runon, runon on kirjoittanut  Heli Kolho


Olisinko onnellinen 
Neuloessani elämäni
muiden odotusten mukaan,
Kulkisin kaavoja pitkin?

Vai hyppäisinkö,
rohkenisinko uskoa
että suurin onni
vaatii luottamusta

Annettuihin siipiin