lauantai 27. huhtikuuta 2013

Hankittu oma elämä

On hellä hetki, lapsenlapsi uinahtaa juuri uneen. muistelen aikaa kun itse olin äiti, neljä parin vuoden välein syntynyttä lasta piti vauhdista huolen. Töitä oli paljon, voi hyvä tavaton mä tein usein 16 tuntisia duunipäiviä, no joo oli meillä lastenkaitsija aina, kun en ollut kotona. Mutta silti oli se sellaista aikaa, josta voi sanoa, se oli täyttä elämää ei tarvinnut kenenkään tulla sanomaan, että hanki oma elämä.. jaa eipä tarvitse vieläkään kun on 9 lastenlasta..

luonnoksia äidistä

Piirrän luonnoksia, huomaan että on paljon muokattavaa , harjoittelua. Nämä ovat vielä vain lyijykynällä, sitten kun tartun maaleihin tahdon että äiti on juuri sen näköinen kuin hän oli. Hän kuoli hyvin nuorena sydänkohtaukseen, minulla on vain muutama vanha valokuva, joista yritän löytää hänen lempeän olemuksensa.

lisään nyt tähän vielä viimeisen kevyesti puuväreillä väritetyn äidin kuvan. Tämä piirustus oli minulle hyvin rakas tehtävä, piirsin jotain joka oli antanut minulle hyvin paljon suojaa turvaa ja rakkautta kasvatusta unohtamatta
 

Jääleikkejä




Ruusuja vedessä ja jäädytetty.. .

Satu Sivellin   leikkii enemmänkin sieltä löydät linkkejä tosi kauniisiin töihin..

Jääleikki Muusan ja Onnin muistoksi

Jääleikki oli  niin hauskaa että tein toisen sarjan, nyt kuvasin erovaiheita..
Alussa oli pieni malja, sinistä väriä, villainen virkkaamani punainen kukka, 2 mustaa kisaa  sydämiä punainen ja kultainen.

Puran työn nyt valmiista  sulattaen vähitellen..

Tässä on nyt umpijäinen leivokseni, näkyy vain yksi punainen marja selkeästi

Sulattelin vähän aikaa lisäsin sinistä väriä ja jäädytin uudelleen


Jää suli ja jääleivs alkoi sulaa, vielä et arvaa mitä sisällä on

Tässä näkyy jo salaiset häät viettäneet Muusa ja Onni.. sydämmet hääkellot ja ruusut.
Huuhdoin pois sulaneen veden ja nyt näkyy jo myös villava häävuode
Viimeisessä kuvassa on enää aavistus jäätä,  Villava kukka näkyy jo selvästi ruusut keikkuvat vielä hieman kiinni ja Muusa ja Onni on niin kurnau, mau ja knau kuin olla voi.  Tällä hetkellä kisut hyppäsi valkoiseen villaruusuun ja lähtivät hiihtolomalle pohjoiseen..


Lapset on terveitä kun he leikkii, minusta tuntui, että jotain minustakin parantui:)  

Ajattelin linkittää vielä Satusivellin, josssa näitä kaikenlaisia luomuksia on paljon..

Pieni esine

Kevät tyttö

Sain tänään aikani kulumaan maalaamalla kevät tyttöä.  Kasvon piirteet otin tyttären tytöltä, lisäsin vain hiuksia, hänellä on hyvin ohuet hiukset.
Halusin saada jotain vahvaa ja jotain kaunista,
Mielestäni unikot onnistuivat yli odotusteni, ottaen huomioon että en ole aiemmin maalannut kuin tulppaaneita.
Unikot nousivat lopulta pääosaan koko maalauksessa. En tiedä miksi, mitä väliä kun sisäinen minä maalaa se on sama kuin runon kirjoittaminen, alussa on vain pieni idea ja kun alan toteuttaa sitä se lopulta vie ihan muuhun suuntaan-


ikuinen optimisti ja rohkeus sallii minun tuhertaa ihan mitä tahdon.

Tähän tyttäreni tyttöön liitttyy  nyt pieni tarina. 

Hän on asunut kanssani tai ollut hyvin lähellä 7 vuotta. Olen hyvin kiintynyt tyttöön ja nyt hän muutti pois luotani.

Minulla on valtava ikävä. Ihmettelin miksi olen niin saamaton ja apea. Sitten tajusin että SY.SY.Sydämestä  puuttuu palanen

Tämmöinen melankoninen ikävä ja suru oli silloin kun mieheni kuoli ja viimeisetkin lapset lensivät kotoa maailmalle.

Onneksi tämä sydämen palanen on kuitenkin samassa kaupungissa, voin käydä tapaamassa niin usein kuin tahdon.

Tyttären muuttaessa hän tyhjensi myös kotiamme tehokkaasti,  päätin että teen pientä pinta remonttia samalla.
Kun olohuoneen parketti tulee hiotuksi ja lakatuksi, sen jälkeen on aika päivittää kalustus.
Heivasin vanhan sohvani kivikon kierrätys keskukseen ja osan vei tytär.. Olkkarissa on nyt vain sohvapöytä..

Lisäksi pitää ostaa kaikkea pientä, verhoja olen ommellut itse. Luin lehdestä että kukat ovat muotia nyt keväällä. Hyvä, minä keksin ratkaisun. Olen virkannut valkoisia ruusukukkia aina kun on ollut aikaa siispä kiinnitän niitä ruususia näihin verhoihin.. hei..ovat ainakin uniikkia !

 ei kaupasta mitään saa jos ei ole paljon rahaa.. toisaalta  Uffin myymälöissä on usein tosi nättejä verhoja ja kankaita, on retroa ja pitsiä joka lähtöön.
Ja tältä nämä ruusut näyttävät vaaleassa verhossa.. 
Värihän se on valkoinenkin, ja olenkin nyt ihastunut valkoiseen , ja pehmeisiin puun sävyihin.

Sy Sy Sydän palanen soitti juuri ja itki puhelimessa ja pyysi tulemaan huomenna.. Voi kun riipaisi. Hänellä on sama ikävä. Toivottavasti hän pitää kuvasta jonka aioin viedä hänelle, yritän kehystää sen vielä tänään..


Rohkeus

Maalasin enkelin  ja löysin  yhden hyvän runon, runon on kirjoittanut  Heli Kolho


Olisinko onnellinen 
Neuloessani elämäni
muiden odotusten mukaan,
Kulkisin kaavoja pitkin?

Vai hyppäisinkö,
rohkenisinko uskoa
että suurin onni
vaatii luottamusta

Annettuihin siipiin

pitsiverhoja ja piirustuksia



Ensin virkkasin ruusun kukkia isompaan ikkunan verhoon sitten sain idean virkata leveä pitsi reunus ylhäällä oleviin pikku ikkunoihin.. Ah valoisuutta.. Nyt koko makkari on lumen valkoinen siispä käyn ostamassa lämpimän ehkä beigen päiväpeiton,  tai kenties löydän jotain aivan ihanaa.

Olen myös yrittänyt piirtää ja maalata muokuvaa kasvatti äidistäni.  Hän oli ihana lämmin rakastava ihminen, en osaisi maalata enää muistin varassa hänen kuvaansa koska hän kuoli hyvin nuorena, olin juuri lähtenyt maailmalle, oi kuinka monesti olen ajatellut kuinka ihana mummi hän olisi ollut jos olisi saanut elää.. Ehkä hän on kuitenkin kokoajan jossain lähellä.. Löysin muutamia vanhoja valokuvia hänestä, tässä piirtämässäni kuvassa hän on itse nuori morsian. Kuva on musta valkoinen vuodelta -1938  - 1940.. en ole varma..

Äidin nimi oli Liisa ja hänen kohtalonsa ja nuoruutensa oli hyvin rankka.  Hänen kotinsa paloi ja hänen isänsä ja äitinsä kuolivat nuorena. Liisa oli kuusi lapsisen perheen vanhin tytär ja hän hoisi nuoremmat yksin ja ehkä osin kunnan avustuksella  aikuisiksi. Osa Liisan sisarista ja veljistä on kuollut mutta joitakin elää yhä minulla on tuore kutsu hänen veljensä vaimon luokse.. Eno kuoli myös vuosia sitten.  Ensi kesänä yritän päästä käymään savossa, siellä tätini asuu Soisalon saaressa Moninkylässä.. Oi nin ihania muistoja tulvii mieleeni, olin usein kesällä enon luona pienempien lapsien katsijana..

Piirsin useita luonnoksia, kolme revin ja heitin roskiin.. yhden yritin maalata kun piirustus oli onnistunut mutta maalasin pilalle.. Hänen herkät piirteensä katosivat maalin alle-
Lopulta päädyin tähän lyijykynällä tehtyyn luonnokseen jota väritin puuvärikynillä ja vesivärillä vähän..
Äidillä oli tumma tukka joka oli aina siistillä sykeröllä niskassa. Hänellä oli lempeät silmät mutta usein väsymyksen tuoma tumma varjo silmien alla. Suu oli täyteläinen ja leuassa oli pieni kuoppa.
Hän oli tavattoman ahkera ihminen ja opetti minulle kaikki kotityöt, ruuan laitosta, käsitöihin. Minun piti nimikoida kapioita jo silloin kun sulhosta ei ollut tietoakaan. Sain kutoa mattoja ja virkata pitsejä ja tietenkin piti kutoa talveksi sukkia lapasia ja paitoja..Voi niitä aikoja...minulla on ikävä äitiä..hänen lämmintä katsettaan.