perjantai 13. helmikuuta 2015

- Ystäväville

.
Laulun sanat kertovat melko tarkkaan millainen ystävä meidän kunkin tulisi olla.

 Minun luona kävi yksi tytär perheineen perjantai iltana, juotiin teetä laskiaispullien kera, ihan itse tein:) muutaman yötunnin jälkeen tulee toinen tytär perheineen.  Kiitos luojan ei tarvitse tuntea olevansa yksin kun on lasteni perheet lähellä.. ja muutamia naapuri tuttujakin, sekä nettikamuja.

Helsingissä on silti paljon  hyvin yksinäisiä ihmisiä, heistä suurin osa eläkeläisiä, mutta sekaan mahtuu hesassa paljon muistakin ikäryhmistä.

  Yksinäisyyteen on monia syitä, kaikki eivät ole yksinäisiä ihan omasta tahdostaan, vaan olosuhteiden, sairauden, tai muun vakavankin elämän muutoksen vuoksi.

  Toivon että jokainen ihminen miettii onko hänen tuttujensa piirissä yksinäistä ihmistä ja yrittäisi lähestyä lempeän rohkeasti.
On niitäkin jotka viihtyvät yksin, nauttivat omasta vapaudestaan, tai ainakin sanovat niin, mutta heilläkin on joskus kaipauksen hetkiä. Kukaan tuskin suuttuu jos  soitat ja kysyt, mitä kuuluu ja kuuntelet tarkoin,  ja tarjoat tapaamista tilanteessa sopivassa paikassa.

Minä olen nyt ollut vapaaehtoisesti yksin, pitkäksi venähtäneen sairauden takia. Onneksi näyttää jo valoisammalta, kun jäät sulavat  lähden jälleen ihmisten pariin. Olen mukana kirjoituspiirissä, eläkeläisten piireissä, seurakunnankin piirissä käyn joskus, sekä osallistun kirjoitus, maalaus sekä jumppa juttuihin.  Mieleeni tuli, että yksi parhaista läsnäolon jakamisen paikoista on yhä retriitit.
Siellä ei höpötetä , ei puhelinta, ei tietsikkaa, ei televisiota,  vain hiljaisuus ja ohjaajien puheet ja yhteiset laulutuokiot. Luonnossa liikkuminen ja askartelu usein sallittu, esimerkiksi kirjoittaminen, ja maalaus. Runoretriitit on ihania. osallistukaa jos vain voitte. Retriitissä puhumiselle annetaan yksilö aika pastorin kanssa, siinä keskustelussa voi joko kertoa  omista tunteistaan, tapahtumista tai kysyä asioista joihin kaipaa lisä tietoa.  Kokemus on ollut minulla joka kerta ainutlaatuinen.

Hiljaisuus on sielun lääkettä-   

maanantai 9. helmikuuta 2015

Ihme

.
Sattuipa hassusti.  Luulin kirjoittavani tähän blogiin , mutta se menikin musiikkikansiooni.
Eli tuoreimmat uutiseni  kuvineen löytyy  vanhasta blogista  www.aikatherine-musiikkikansio.com/

Laitan tänne nyt lempi biisini jonka kuunteluun en ole vieläkään kyllästynyt.

Näin helmikuun heleinä päivinä sopii  pieni runo, jonka olen kirjoittanut ensimmäiseen kokoelmaani-

Ihme

Huurre huntu paljailla oksilla

untuvariisiä varisee

pupujussin keväthäissä

taivaan peili pisaroi

puron jääparketilla

Olen vaiti- kuulen kevättalven 

tuisku tuulen huminan

hennot

pitsihiutaleet ripsilläni sulavat
Näille lapsenlapsille olen kirjoittanut runoja ja nyt niitä kirjoittavat myös he itse. Tämä on elämän kulkua eteenpäin.


liitän tähän sivun aikatherine musiikkikansiosta.. en tiedä jatkanko sitä otan tekstit talteen

 Syntymäpäiväni vietettiin lasten ja lastenlasten kesken. Kakku kahvit juotiin ja vähän syötiin ruokaakin.

 Parhaimmat vieraani


 tämä  tv pöytä nyt ei ole kovin erikoinen muuten kuin satuin huomaamaan sen facebuukin sivulla annetaan pois kahvipaketilla.  Vähän samantapaisen annoin tyttärelle, mutta nyt kaipasin pienen ja huteran tilalle isompaa alustaa kun täytyy asentaa vielä dvd soittimet , varsinkin lapset haluaa katsoa  nauhalta elokuviaan.
 Ja kuinka ollakkaan annetaan 100 eurolla  iso ruokapöytä tuoleineen. Pöydässä on jatkolevy joten ympärille sopii noin 10 ihmistä.  Tykkäsin myös tuolien  kangas väristä, ei ole liian arka vaan helppo puhdistaa. Täyttä koivua koko kalusto. Sain siis yhden tuolin hinnalla koko kaluston. 
 Iltaisin  tulee kudottua ja milloin mitäkin. Valkoiset unisukat tein itselleni että ei krammppaa jalkoja yöllä.  Toiset sukat tyttärelle ja hänen tytölleen. Pipo on vähän kesken tekoinen, saa nähdä kenen päähän kelpaa.

Ulkona on nyt tiet niin jäässä että pysyn sisällä. Vaikka talkkari on hiekoittanutkin  niin silti on minulle köpelölle liian liukasta. On minulla piikkejä kengän pohjiin ja kyynärsauvassakin on piikit ulkona, silloin kun on pakko mennä. Eihän tätä talvea enää kauan kestä, jos 6 viikkoa vielä niin jo alkaa pajunkisssat heräillä. Vai mitä arvelette. Pian tämä aika hurahtaa.

Toivotan lukijoilleni oikein leppoisia aikoja.. kohta on taas uusia juhlia..ystävänpäivät ja lapsenlapsillakin synttätreitä

Voikaa hyvin  ja nauttikaa hiihtämisestä joilla on terveet jalat. Minulle se aika on taakse jäänyttä.
Nuorena tykkäsin hiihtää  usein  ja vielä  aikuisenakin .