Koiranilma

-

Olen ihastunut   Pablo Nerudan Oodi koiralle -runoon tuossa alla. Luen sitä useita kertoja päivässä ja olen yhä enemmän kuusijalkainen koira. Nenäni on tukossa, ääneni on jumissa, yskä tulee puuskittain, kuume aaltoilee kuin sattuu,  mitä enemmän luen tuota runoa sitä rakkaammaksi se käy.
Ihmettelen miten hyvin  suuri runoilija Pablo kohtasi koiran ja ihmisen rinnakkaisen elämän, samassa tomussa, luonnon  antien , äänien ja tuoksujen keskellä.

Miksi sanomme sääilmiötä, kun sataa ja myrskyää?  Aivan oikein koiran-ilmaksi. Mistä lienee peräisin, ehkä siitä, että satoi tai paistoi on koira vietävä ulos tarpeilleen ja  ei koira valita , juoksee vain niin, että rapa roiskuu.  Pienet sylikoirat ovat tietysti kannettava sylissä  puun juurelle, voih voih, minun lapsenlapsi haluaa saada kissanpennun. Olen jo suostunut, täytyy vain odottaa koska löytyy  pikkuinen sopiva pentu, terve ja leikkivä.

29 päivä  joulukuuta;  lisään vain tilanne on hieman parempi. Lapsenlapsikaan ei ole täysin parantunut keuhkokuumeen jäljiltä.
Ulkona sataa vettä ja myrskyt ovat tuhonneet monia talouksia. Lisää tuulta ja tuiverrusta tulossa..
Vuosi vaihtuu hyvin epätavallisesti. En muista uudenvuoden päivää, joka olisi vietetty kadut mustina ja nurmet vihreinä.  Ilmastonmuutos alkaa näkyä konkreettisesti.
Tohdinko toivoa, että  vuoden ensimmäinen päivä olisi edes aurinkoinen,  miksipä en?  Toivon niin, sehän kirkastaisi monen ihmisen mielen sen tuokion ajaksi. Olisi hyvä jos kauppiaat laittaisivat nyt kirkasvalolamput tarjoukseen, sen kävisin heti ostamassa, auringon valoa odotellessa.
Mitä kuvassa on?   Gammasäteilyä rapusumun keskellä. Siitä lisää tietoja netin Nasa sivuistoilla.