torstai 31. joulukuuta 2015

Aurinkoista uutta vuotta

Hyvää Uutta Vuotta 2016 ja liityin vegaani kerhoon..  kuvia ruoka tarvikkeista joilla aion selvitä tammikuusta.. tipatonkin se jokseenkin on.. tervetuloa kerhoon.

 aurinkokin on ilahduttanut päiviä näinä joulun ja vuoden viimeisinä päivinä, nyt on jo lunta luvassa, kai se sieltä tulee kun ehtii. Amaryllikset rakastavat aurinkoa. Niitä minulla on 3 kukkivaa.


 Aloitin Mootsien teot viher yrteillä.. Kourallinen pinaatin lehtiä, jääsalaatti kokonaan, kurkkua, avaokaadoa 1 kpl. Minttua, persiljaa. Kolmen viljan kuitulesettä. 1rkl  Hera soija proteeiini jauhetta 1 rkl. pellavansiemen rouhetta 1 rkl. Soijamaitoa 6 desiä   annoksesta saa  8 lasillista..  juotu on ja hyvää on.

Tänään teen vielä viher pohjaisen vähän muunnellen.. lisään omenaa ja ananasta..

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Vilkas viikon loppu

Koiruus rakastaa lämpöä ja takkatulen loisteessa sitä on, lisäksi olen kutonut ulkoiluja varten vilapaitoja pikkuisille koiruuksille, joita on kolme

Muutakin kudottavaa riittää, pukinkonttiin mahtuu enemmän kuin ehdin tehdä
Lapasia, sukkia,  lämmintä ylle ja allen  vaikka onkin leutoa vielä
 
Tämmöisen ihanan kukkaasetelman sain ihanalta mies henkilöltä.
Pieni joulutonttu kuiskii:  --olkaa kiltisti, muuten saatte vain risuja...kääk..yritän olla ainakin ahkera. Kirja He eivät tiedä mitä tekevät on ollut pöydällä, ja lukenutkin olen, mutta en ehtinyt vielä pitkälle, mielenkiintoinen kyllä, lähinnä isä poika suhteen kuvaus, tottakai äitikin on kuviossa jossain sivussa..siitä sitten kunhan saan luettua.  Tyttärien kanssa kävin katsomassa  Kaikki äitini ja Kaikki tyttäreni.. ennalta kehuttu ja iloiseksi mainostettu.. mutta minusta se jäi jotain vaille, liian sketsimäinen näytelmäksi.. ehkä se vain oli minulle outoa, uutta.. taidan olla se juuttunut jolla ei ole kykyä olla muuttunut..Näyttelijät oli kyllä hyviä ja kun huomio että esitys oli koottuu, lukijoiden lähettämistä kokemuksista Kodin Kuvalehteen niin eihän sellaisesta ehjää näytelmää saa, kun on tyyppejä laidasta laitaan.. 

   


Olin lastenlasteni syntymäpäivillä. Tyttö täytti 15v ja poika 19v ja armeijan leipiin menossa kohta joulun jälkeen.. Dominoa pelasivat kovasti, ja rikkaita olivat oli hotelleja ympäri maailman, kurkistin mihin noista uskaltaisin mennä.. iikk.. en mihinkään.. kotimaassa paras.. no jos pakko niin Sidney tuntui parhaalta..

lauantai 28. marraskuuta 2015

tarpeelliset kivet









Panivat syntymässä kiven sydämeen ettei sydän olisi liian kevyt, lähtisi lentoon.
 Panivat leipoessa kiven leipään ettei totuus syödessäkään unohtuisi.
Panivat matkaan lähtiessä kiven kenkään ettei tiellä turhaan tanssittaisi.

- Tommy tabermann

torstai 19. marraskuuta 2015

En tahtonut herätä

Hän lähestyi minua hitaasti . Pysähtyi eteeni ja kosketti. 
Kuuma energia virtaus lävisti koko kehoni.
 Olin kuin virvatuli, keinuen onnellisessa kevyessä liekkien keinussa.
Istahdimme ranta-aitan terassille katsellen taivasta, jossa kuultavat lumipilvet leijailivat . 
Näimme jupiterin rengasvyöt kimaltaen kultaa ja kirjainkuvioita.
Hän sanoi: - Katso, tuossa on salattu koodi, jonka avain on kullattu.
Tuuli tuiversi,  kun taivaalta satoi alas suuria lumitähtiä, juuri silloin hän otti minut syliinsä.
Enkä tahtonut herätä 

sillä juuri silloin tiesin sen, hän on avaimeni tähtiin



kirjoitin uneni niinkuin sen näin..joskus todella harmittaa kun herää vaikka ei tahdo, juuri kun on avautumassa jotain todella suurta oivallusta tai mielenkiintoista kokemusta.
yleensä unet avautuvat silti jossain vaiheessa elämää..










keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Norma

Sofi Oksasen uusin teos Norma oli pieni pettymys.. Vika on varmaan minussa, minun oli vaikea pysyä mukana jopa ihmisissä, Ihmisten nimet olivat kuten Normakin jostain Esstin ja aina en tiennyt oliko kysymyksessä mies vai nainen, selvisihän se lopulta.
Tarinahan pyörii jokseenkin Helsingin Kallion ympyröissä, jotka ovat minulle tuttuja kun tytär asuu siellä ja olen ravannut kaikki Kallion nähtävyydet, niistä upein on Kallion kirkko ja ehkä 100 vuotian kirjasto.
Norman tarina pyörii kampaamoissa, hänellä kasvaa hiukset metrin päivässä..tämä on fantasiaa mutta Sofi tuo esille taitavasti naisten hiusten käytön.. Norman lähisukulaiset ovat lähes mafia tyypppisiä , rahan ja vallan himossa haluaisivat saada Norman haltuunsa ja tehdä miljoona pisnestä  turhamaisten naisten kauneutta parantaakseen.
Sehän on oikeesti in ja muotia että naiset joilla suinkin on rahaa ostavat aitoja hiuksia joko lisukkeiksi tai koko peruukkiin.. Hiukset kun on naisen kruunu.. Mutta kun mafia tekee siitä ryöstöä keräten köyhien maiden naisilta hiukset ja liittävät mukaan vielä sijaisäityeden tilanne muuttu jo monien henkeä uhkaavaksi.
Se jolla on valta ja raha ei katso inhimmilistä hätää ja riistoa.
Eniten himoittu uhri on tietysti juuri Norma, koska hänen hiustensa laatu sopii aivan kaikille, Norma on saalistajien pääuhri.
En halua paljastaa kirjasta enempää ettei mene lukuhalut kokonaan..
pari lainausta tyylistä.. /Alvar naputti sormiaan hänen edessään.
-Pitääkö kutsua apua?
Norma räpsäytti silmänsä auki
-Tuliko hän vaatimaan rahoja?
- Hän tuli kampaajalle. Onko sinulla ongelmia niiden ihmisten kanssa joilta hankit tukkaa? /

/ Lambertit ovat suuruudenhulluja, he haluavat koko maailman, he ovat valinneet ristiretkelleen oikeat alat, se joka hallitsee unelmia, hallitsee maailmaa. Se joka hallitsee miehet ja se joka pitää naiset tyytyväisinä, tyydyttää miehetkin ja se joka tohtoroi hius ja vauvakuumeisia ihmisiä, on heidän kuninkansa.

Tässä kitetyy kirjan ydin.. Kuningas on se joka hallitsee kaikkia mitä itse tahtoo

Hyviä lukuhetkiä

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

luovuuden sanoja



Runojani  elämän varrelta


Kolmesti syntynyt
                
Aitan portailla istuen
katson mennyttä tänään
Elän kolmatta elämää
Lapsenlapseni
                 uittaa kaarnavenettään
                 pihan sadevesien uomissa

vuolen pilliä pajupuusta
josta isäni taittaa oksan
ja tulen ylpeän nöyräksi

Ovenkarmin päältä haurastunut oksa
nauraa yhä voimaansa
varistaen sukupolvien pölyä



Matkalla 1

Kuljen vain yhteen suuntaan
yhä syvemmälle
                 Talvipeltoni on laaja
Sen keskellä on kevään saari
kiitäessäni hankiaisella
jään huurtamalle lähteelle
näen kuinka roudan alta
                 nousee hyinen vitsa
                 puhjeten auringon lämmössä
untuvaisiksi pajunkissoiksi
elämän silmuiksi koivun oksille
minun ilokseni
                 kerätäkseni niitä pyhien pöytään.




Matkalla 2

Okrainen syksy tuoksuu täyteyttään
akanoiden murentuessa jalkoihin
                 lyhenevät päivät kiirehtivät
                 kohti kaamoksen ydintä,
kuurapartainen ukko
kolkuttaa omantunnon ovea kysyen,
                 -Olenko tahtonut onnellisuutta?
Hiljaisuus vastaa
                 singoten sateenkaaren raketit
                 yönmustaan kupoliin.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Yhdeksän tornin linnake


Sain juuri luettua tämän kirjan.
 Qais Akbar Omar on kirjailija Afganiasta ja siitä hän myös kirjoittaa, teos on kronolokinen elänkerta teos ja siitä erityinen, että se kertoo Afganistanin sisällissodan ajasta nuoren lapsen kokemusten kautta, ja kertomus päättyy kun jatkuva pakeneminen lopulta päättyy viimeisen pahan väistyessä ja ainakin näennäisen rauhan tultua maahan. Qais on silloin jo yliopistossa.

Miksi halusin laittaa nyt kirja esittelyn?
Siksi että tämä kirja voi avata silmiä ja käsityksiä kaikille niille, jotka sanovat että nuoret miehet eivät saisi paeta , nyt Irakista tai Syyriasta. 

Maassa jossa on useita taistelevia sotajoukkoja, eikä yhtään tarpeeksi vahvaa hallitusta pitämään yllä rauhaa, tilanne on hirvittävä. Julmat armottomat vähä järkiset teloittaja joukot tappavat kaikki ketkä tielle osuvat. 


Perheet pakenevat . Tässä teoksessa he pakenevat oman maan sisällä kulkien pohjoiseen, itään, etelään ja länteen, vuorilta laaksoihin. Pako matkojen aikana he menettävät kaiken ja ilman onnekkaita sattumia menettäisivät myös henkensä.
Kirjaa lukiessani itkin usein. jotkut kohtaukset olivat niin järkyttäviä , että en ole koskaan osannut kuvitella, että ihmisestä löytyy helvetillinen julmuus. 


Kokoajan mukana kulkee myös pelastuksen ja rauhan ajan toivo siinä on valtava voimavara nuorukaiselle.


lyhyt lainaus kirjasta/ " "luulimme, että teidät molemmat oli surmattu. Isoisä kutsui koko suvun hautajaisiin. Kaikki nämä ihmiset ovat täällä siksi, että sinä ja isäsi ovat kuolleet.
-Lakkaa puhumasta typeryyksiä, minulla on kauhea nälkä ja haluan vain jotakin ruokaa.
- En minä pilaile Qais tämä kaikki on järjestetty teitä varten.
----Katso tuolla on arkkunne......Arkut on tehty puusta ja peitetty mustalla kankaalla.....- Mitä arkussa on ?
Koska minä siellä en ainakaan ole.
- Siellä on narukelasi, muutamia leijojasi ja parhaat marmorikuulasi, kouluvaatteesi, muistivihkosi ja päiväkirjasi"/


Suosittelen kirjan lukemista juuri nyt ajankohtaisen pakolaiskriisin ja varsinkin näiden hädän alaisten ihmisten vuoksi. Kirja valoittaa hyvin myös islamin oppia ja kertoo rehellisesti monista ongelmista jotka ovat meille suomen kansalaisille vieraita ja outojakin.

Mitä enemmän tunnemme totuutta, kaiken mielettömän vihapuheiden ja rasismin alta, sitä enemmän voimme ymmärtää ja kohdata ihmiset ihmisinä.

Ettemmme eksyisi vaan rakkaudella pysymme inhimmilisyyttä kunnioittaen kohdatessamme uusia kulttuureja

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Pysähdyn ja katson kelloa

 

Elämä on lahja. Ainutkertainen valon ja hämärän leikki.
Läsnäolon hiljainen tuokio. Vain oma varjo vierellä ja päivän muisto.
Kiitos elämälle! Annoit jälleen hetken elää ja kokea tämän ohi kiitävän  tuokion  ja katsoa muinaisen muistojen silmään.
Elämän silkkilanka pingoitettu maailman yli, merin yli vain puolen minuutin päähän ja olen jo kaukana ja katson silmiisi yli Atlantin kuohujen, yli vuorien.
Olet siinä. Olet läsnä ja hymysi lävistää sydämeni sanasi tanssivat ruudulla  rumbaa.
Niin kaukana ja silti lähellä. Tämän kaikkeuden keskellä.  Tämän kaikkien maailman ihmisten keskellä ,
juuri tässä voin kokea yksinäisyyden täydesti. Vain tässä juuri nyt kun olen kaiken keskellä.
Näen vain sielujen loputtoman tanssin hämärän rajamailla.
Tuhansin suudelmin kosketan jalkasi jälkiä tullakseni  vain lähemmäs,  yhä lähemmäs.



Ystävyys

Ystävyys on vaikeampaa
ja harvinaisempaa kuin rakkaus.

Siksi meidän täytyy hoitaa sitä
hellien ja tallentaa sydämeen.

Ystävä on sellainen,

joka tietää kaiken sinusta

ja vielä haluaa olla ystäväsi..

Kello käy ja aikani kulkee kohti tuntematonta.

Jotkut päivät ovat raskaampia kuin toiset.

Tuntuu kuin pilvet putoaisivat päälle,

eikä yksikään askel veisi eteenpäin.

Silloin pysähdyn ja vilkaisen kelloa,

se tikittää yhä vain vääjäämättä, välittämättä.

Kun lepään hetken aika unohtuu  ja

nukun ajattomuudessa. Hyvin kauniissa ajassa.

Siellä ei kello käy eikä ole kylmä eikä kuuma.

On vain hyvä olla ja kaikkialla liitävät

perhosten keveät sielut, ikuisuuden sumussa.

lauantai 15. elokuuta 2015

Tähtisateiden aikaa, elokuun lämmintä taikaa

Tähden lentoja näkyi yöllä ja voi näkyä vielä lisääkin.Minä näin niitä netissä, joku oli onnistunut kuvaamaan.

                                                    Entisen kodin muistelua
Minulla kasvoi sinistä ja lilaa kärhöä Tuusulassa asuessani, kun oli oma piha sinne tuli laitettua paljonkin kasveja. Aurikoisen pihan ympärillä kukkivat kesäisin toukokuusta lokakuuhun asti aina joku laji, keväällä liljat, tulppaanit, keskikesällä ruusut, kärhöt, kuunliljat. voi kun tuli ikävä omaa pihaani..

                                                    Nyt ollaan tässä ja hyvä näin

nyt asun kerrostalossa Helsingissä, erikoista pihassamme on se että se on suuri ja puistomainen, on suuria lehti ja havupuita, kukka asetelmia, pihakeinuja aikuisille ja lapsille, luonto on lähellä ja villiruusupensaat ovat kukkineet kehystäen talojamme, näitä on 5 rakennusta kaikkiaan.













Vantaan joki 500 metrin päässä pihasta

 Tämä otos vantaanjoen partaalla on mielestäni kaunis. keskikesän syvä vehreä varjo virtaavassa joessa.

Pihapuisto on 5 talon keskellä ja ahkerassa lasten leikkipaikkana niin talvella kuin kesällä

Kukkia löytyy joka lähtöön..nyt laittoivat villiviiniäkin vanhan roskakatoksen seinille, kyllä kelpaa, siellä on nykyään talon moottoripyörät ja mopot kaikessa sovussa ja lukkojen suojassa.

kun käytössä on nykyaikaiset molokit, 5 metriä syvät keräyspussit kaikille lajikkeille.. on seka, pahvi, paperi, bio, lasi, metalli keräys pöntöt. ja yksi jo valmiina avattavaksi kun alkaa muovien lajittelu.
Se on hieno asia kun taloyhtiö on huolehtinut hyvin myös jätteiden lajittelupisteet, joka kevät on vielä talkoo päivinä lava johon voi viedä vanhaa romua..


mukavastihan tämä kesä on sujunut, vähän juhlasta juhlaan, huomenna on taas yhdet syntymäpäivät.
Sankarille ei voi ostaa kukkia, kun on allerginen joten ihan muuta keksittiin..

hyvää viikonloppua kaikille tutuille ja vierailuille.. Voikaa hyvin , hymyillään. niin ja muutin profiilikuvankin , tämä oma maalauksei on niin best, kun siinä on kauniit kukkaset..

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Vahvuuteen sairastuminen

vahvuuteen sairastuminen

Itsensä hylkääminen, omien tarpeiden sivuuttaminen ja vahvuuteen sairastuminen johtavat usein uupumiseen ja jopa katkeroitumiseen. Silloin pelastaa terve kiukku ja viha.
Moni meistä suorittaa elämäänsä, tekee hirveästi asioita ja kantaa vastuuta toistenkin puolesta. Jotkut suorastaan sairastuvat vahvuuteen. He eivät salli itsensä väsyä vaan kuvittelevat, että heidän arvonsa on kiinni siitä, miten paljon he jaksavat suorittaa.
Pari- ja seksuaaliterapeutti ja johtava perheneuvoja Heli Pruuki sanoo, että liiallisessa vahvuudessa on itse asiassa kyse sisäisestä turvattomuudesta.
”Vahvuuteen sairastunut ei usko olevansa rakastettu ilman, että hän jatkuvasti ansaitsee rakkautta suorittamalla ja tyydyttämällä toisten tarpeita. Hänellä on valtava miellyttämisen halu.”

Uupumus uhkaa suorittajaa ja miellyttäjää

Kun oma itse unohtuu, ei elämäkään tunnu oman näköiseltä elämältä. Kun ihminen toimii, kuten muut haluavat –  tai kuten hän itse kuvittelee muiden haluavan – , ihminen kutistuu suhteessa muihin. Hän on aina vain muita varten.
”Kun ihminen hylkää jatkuvasti itsensä ja omat tarpeensa, hän saattaa myös uupua äärimmilleen.”
Heli Pruukin mukaan tällainen ihminen on kuin Tove Janssonin tarinan ”Näkymätön lapsi”. Tämä on niin säikytetty, että on ihan kirjaimellisestikin näkymätön.

Turvallisuutta ja kunnon kiukkua

Heli Pruukin mielestä ratkaisun avaimia ovat turvallisuus sekä terve kiukku.
Kun ihminen kokee olevansa turvassa ja hyväksytty sellaisena kuin on, hänestä tulee uusia pieniä osia ja piirteitä näkyviin.
”Mutta vasta kiukun ansiosta ihminen tulee lopulta kokonaan näkyväksi. Kiukku kertoo rajoista, sen tehtävänä on suojella ihmistä. On tärkeää oppia tuntemaan itseään, omia tarpeitaan ja tunteitaan. On tunnistettava omat rajansa: mikä minulle sopii, mikä ei”, Pruuki korostaa.

Viha on myös ystävä


Kiukun ja vihan osalta kannattaa miettiä, miten sen saa käännettyä voimaksi sen sijaan, että se toimisi joko itseä tai muita vastaan.
”Vihaisuuskin on ystävä, kun sen oikein ymmärtää. On annettava itselleen lupa olla kiukkuinen, maisteltava sitä ja tunnisteltava, mitä sen takana on: ehkä pettymystä, loukkaantumista, väärinymmärretyksi tulemista, hylkäämisen kokemusta?” Pruuki kertoo.
Seuraavaksi ihmisen on mietittävä rauhassa, mitä hän tarvitsee. Miten hänen kannattaa jatkossa toimia. Ja mille vaatimuksille on pantava kerta kaikkiaan piste.
”Tämän jälkeen ihminen alkaa toimia, kuten hän sisimmässään haluaa ja tuntee. Vähitellen hän voi kasvaa itsensä kokoiseksi suhteessa muihin ihmisiin. Hänestä tulee näkyvä ilman liiallista miellyttämisen tarvetta.”

Tämä artikkeli Kodin kuva lehdessä sopii täydellisesti minuun itseeni. Tunnistan kaiken ja raskaan sisäisen tutkimisen ja asioiden sisäistämisen voin ehkä vihdoinkin antaa kaikelle syylle anteeksi, koska se on ainut tie todelliseen parantumiseen


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Viileän ja sateisen kesän rehevyyttä


Viljapelloilta kuuluu menetysten ääntä, kylmyys ja sade ei ole kypsyttänyt vehnää, ohraa..

Ruis on vielä toivossa saada hyvä sato


Koska olen vieläkin vähän huonossa kunnossa, kuntoitustakin huolimatta, kipeemmäksi niistä on tullut.

Toisaalta kunnon jumpasta kuuluukin tulla aluksi vähän kipuiseksi.

Tätä blogia en ole päivitellyt, kun on ollut aina jotain muuta mielessä.

vaikka Mustis kissan paijausta, me käydään vilkasta keskustelua, olen oppinut jo aika hyvin kissan kieltä:)

Ikkunalta on viety kukat pois, että Mustis saa katsella pihalla lintuja, oravia ja siilikin siellä joskus kipittää, ja jäniksiä pomppii silloin tällöin..

En ole matkustellut, vain lasten ja kaverien luona pistäytynyt , mökille en suostunut lähtemään, koska en viihdy siellä sisä tiloissa.. Mökillä pitää voida nauttia lämmöstä ulkona ja päästä soutelemaan ja useinhan sitä ennen katiskoja tarkasteltiin ja verkkojakin laskettiin sekä nostettiin..

Kotini on niin luonnon keskellä, vaikka onkin Helsingissä.. en kyllä enää ikinä haluiskaan keskustaan, meluun, pölyyn ja kivetyille teille.

Kyllä täällä pohjois hesassa on kivempaa, joki virtaa 500metrin päässä, puistossa on ohjelmaa milloin mitäkin. Kalliot ja metsä alkaa rapun pielestä. lähdetäänkö lenkille..
Tämä mandala on aiemmin tehty.. nyt minulla on uusia maalipötköjä ja kartonkia.. odotan ideaa ja sitten tuherran jotain ajatusta vaikka tästä kesästä.
Mietin mitä muistoja kesästä jää, yleisesti ottaen Kreikan velka kriisi on peittänyt alleen kotimaassa tapahtuvat muutokset.. Moni ei vielä arvaakkaan mikä kurjuus hyvin monia kohtaa syksyn tullen.

Perheen tapahtumista kyllä jää mieleen lastenlasten synttärit, vanhimman lapsenlapsen YO-juhla.
ja nyt ensi sunnuntaita samasta perheestä pääsee ripille poika..tällä kertaa onni suosii minua tilaisuus on ihan omassa kirkossa puolen km. päässä ..

Jos tämä sää lämpenee voin käydä mökillä tuolla lähellä meren rannalla, siellä on vanhin tytär perheineen ja kutsu on tullut.. mutta kun mummo parka on kylmän arka, jalkoihin tulee kramppeja ja untakaan ei oikein saa...mutta ainakin käyn, jos luoja suo.
Olisipa mukavaa istua veneessä ja lipua myötävirtaan, aurinko kuumottaisi poskia, jospa meille tuleekin oikein lämmin syksy...mistäpä tuota tietää..en muista koskaan aiemmin kokeneeni näin pitkää kylmää kesää,, melkein jo varasin lomamatkaa kanarialle, sehän on sopiva sään suhteen, lähes aina 25+

Jotain tuollaista nyt alan kaipaamaan ja voikin olla niin että  syksyllä karkaan valkoiselle hiekalle, ken tietää..
Piha näkymä parvekkeeltani, valot ja varjot läikehtivät kilvan tuulen heiluttaessa oksia.

Tämä kuva on Laajasalosta, siellä Saga neiti tepsutteli nukke kädessä, miljöö on aivan ihana..Lämpene nyt sää, että pääsen tutulle polulle.... ääh, kuulikohan se sää?   Saa nähdä..

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Aikaa myöten

.





Aikaa myöten
olen varmasti saava
askeleet raskaat
ja sydämen viisaan.

Mutta kaivaten silloin
olen muistava kaukaa
tämän päivän kauniin ja tuskallisen
jona ikkunassa
minä yksin seisoin.

Sade ruusuja ruoski
ja muratti musta muuriin painautui
kuin ahdistettuna , tuskissaan.

Niin turvaa etsii
sydän ystävän luota
ja löytää lohdun.

Kuitenkin vaikein
on tyhjä päivä
kun rikkaus ruusun
on ryöstetty ammoin
ja muratti musta ja lehdetön
ja tuska ja hellyys
on itketty loppuun
ja rakkaudesta 
on jäljellä

uurteet poskilla vain.



runon on kirjoittanut Aae Tynni.julkaistu runokirjassa Aale Tynni Kootut runot vuonna 1964 toinen painos.

Sain tämän kirjan lahjaksi 30.11.1964     työkavereilta, jotka tunsivat minut silloin nuorena runotyttönä.


Tässä teoksessa on monta koskettavaa runoa, joita luen usein.. Tämä nyt julkaisemani runo on ensimmäinen jonka sisäistin voimakkaasti jo silloin.. 
Runon sanoma on niin valtavan realistinen ja vahva, että se alkaa elämään heti voimalla omassa elämässä.  
Nyt vuosien kuluttua tunnen yhä vahvemmin kuinka totta jokainen sana elää rinnallani..

Mantovanin ihana musiikki luo lempeää tunnelmaa ja sitä kuunnellessasi voit tuntea ruusujen tuoksun ja nähdä elänvirtasi kumpuilevat polut. Muistat onnellisten päivien heleät naurut, arkisten aamujen aherrukset ja kiireiset askeleet kotitöistä ansiotyön hulinaan. Muistat lasten riemut ja puolison hellän kosketuksen. Muistat perheen juhlapäivät ja olet onnellinen, vaikka jäljellä onkin vain uurteet poskilla, olet elänyt täyden elämän. 

Ihania kesän riemuja sinulle, iloitse jokaisesta pienestäkin ilon ja onnen hetkestä, elämä on ainutkertainen, mustat muratit kietoutuvat elämän päiviin vain muistuttaen kaiken rajallisuudesta. 

Elämme epävakaita aikoja, maailmaa emme voi muuttaa, iteämme voimme edes yrittää muuttaa, jospa vihdoinkin löytäisin sen viisaan sydämen.


lauantai 30. toukokuuta 2015

FRANCIS GOYA & RICHARD CLAYDERMAN - MEMORIES.wmv

.



onnea rakkaalle esikois lapsenlapselleni, opinnot saavuttaneet päivän kun laitat päähän valkolakin.

Työ jatkuu, voimia ja sitkeyttä jatko opiskeluun.



Onnea myös kaikille muille uusille ylioppilaille..

Olen ihan fiiliksissä, kotona vielä tunnelmoin näiden ihanien herrojen musiikkia kuunnelen..



valmistun juhlapukuun ja pian lähdetään.. kippis...skooll

torstai 28. toukokuuta 2015

Taikakuva teema L



Lennä lennä leppäkerttu

leppeästi

lempeään lehtoon





Lyhdyn loisteessa

Laulut lallattelen , livertelen litaniat.
---

Suven suloisen sointuja

ihanaa lämmintä kesää  kaikille vierailijoille.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Teema taika kuva K + runo trokee




kivikylän  kankahilla
kitukoivun  kuura kirvain
kara koskessa kimitti
kiputyttö  kyyhötteli
kipukivellä koversi
keskellä kipukiviä
kauhun kielet kiskottihin
kunnes kolmas  kourallinen
kyti koskena kuohuvan

kujahan kidan kadonna
kuningas kivien kantoi
kotihin kaivanneen kiven




Tämä piirtämäni ja maalaamani kuva  on ideoitu  Kallen Kallelan  Kiputytöstä.   Hänen maalauksensa on vain kolmivärinen,
Sillä kuvalla on ollut hyvin voimakas vaikutus mieleeni.
Asetelman valitsin saman, mutta väritin lämpimämmäksi, ehkä hivenen toivoa antavaksi, pienillä elävyyden lisäämisillä..
Kallen Kallelan vesi on kokonaan punaista ja kivet haalean vaaleita, ei koivua.
En tosin osaa vaivaiskoivuakaan piirtää, mutta se oli pakko lisätä , samoin kuin Kara koskelle kimittämään. Vaikka se ei näy maalauksessani.
Trokee oli hyvin vaikea, koska pakotin etsimään jokaisen sanan alkamaan K  kirjaimella.


Tämä teemahan jääkin nyt kesätauolle mutta olisi kivaa jos jatkuisi  taas syksyllä.

On kiva yrittää, vaikka ei osaa, sitä vaan vääntää parhaansa.. jos olisi enempi aikaa niin maalauksesta  saisi varmaan paremman.. 

Hyvää viikonloppua  kaikille vieraille. 





lisää  K  taikakuvia











Tekstiä ei voi kääntää millekkään muulle kielelle, koska se on vahvaa murretta






















maanantai 27. huhtikuuta 2015

teema T taikakuvat


Tunteen 
tuli
tuskan 
tietää

tulenpuna
tuli-linnun
taivaalle
taikoo
taikakaaren

tiedä
taiteen 
tarkoitus
tuoda
tarve
luoduille

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Hento rakkaus- vahva muisto






Anssi



Anssi elämäni hennoin rakkaus. Lapsen puhtaudella, sielun täysi. Unohtumaton .
ANSSIN MUISTO

Päivä on tuulinen. Syystuuli on lähes raaka. Kävelen pojan vierellä tienpiennarta. Kävelytietä ei ole. Autot ajavat ohitse roiskuttaen rapaa. Pojan nimi on Anssi. Hän on pienikokoinen ja hentorakenteinen. Isommat pojat kiusaavat häntä milloin mistäkin syystä. Anssi on sotaorpo. Isä kaatui sodassa ja hänen äitinsä työskentelee kylällä pesten rikkaampien pyykkiä ja siivoten koteja.

Anssilla on kuluneet housut ja paksu käsinkudottu villapaita. Sen päällä on ohut pusakka. Anssi sai koulusta paksumman pusakan talveksi. Opettaja jakoi niitä sotaorvoille. Anssi olisi tarvinnut kyllä kunnon kengätkin, mutta ehkä hän saa ne vielä ennen pakkasia. Anssilla on vaaleat ohuet hiukset ja siniharmaat silmät. Ne katsovat arkana ja tutkien ympärille. Hän on hiljainen, mutta kun hän hymyilee on kuin taivaasta sataisi keijuja.

 Kävelen edellä. Meillä on sama koulumatka. Anssi asuu melkein naapurissa. Joskus me leikitään metsässä ja kiipeillään puissa. Tulemme lähelle rautatieasemaa. Siinä on puomi alhaalla. Juna on tulossa jostain suunnasta. Pysähdyn ja vilkaisen taakseni. Anssi roikottaa reppuaan ja kaivaa sieltä jotain. Se on sininen nenäliina. Hän niistää nenänsä ja tunkee liinan reppuunsa.

 Juna kiitää ohitse hurjaa vauhtia. Juoksen puomille ja katselen kuinka se nousee hitaasti ylös.

 Anssi juoksee keskellä tietä ja samalla hetkellä näen suuren rekan, joka yrittää jarruttaa. Sen nopeus on valtava ja sen koko kasvaa silmissä. Anssi katoaa hetkeksi silmistäni.

 Näen pysähtyneen rekan mustan pyörän ja sen alla ja sivulla Antin ruhjoutuneen vartalon osia. Verisiä lammikoita ja murskaantuneen pään. Anssin aivot ovat rekan pyörien edessä, kuin jokin kuutamokiisseli .

 Kuljettaja astuu ulos korkeuksistaan ja näen hänen silmistään saman kauhun, jota kenenkään ei pitäisi nähdä. Ei koskaan ei missään.

Tuijotan typertyneenä rusentunutta päätä ja valkoharmaata lientä, joka alkaa levitä tielle, kuin rikki mennyt kananmuna.

 Anssi missä sinä olet? Anssi missä sinun naurusi helisee, kuin keväisten keijujen kellot? Anssi! Sinä olet ilmassa ja leijut sormilleni ja puristan sinut mieleni pohjaan asti. Sinä olet siellä ikuisesti. Sinä elät minun muistoissani.

 Onko sinun hymysi yhä hellän arka, muistatko? Kuinka me kerran kuljimme saman saraheinän reunustamaa polkua ja sinä imit suolaheinää ja nauroit. Samalla suureella sammaleen pehmentämällä kivellä me istuimme ja minä kerroin sinulle Jaakobin pojista. Siitä kuinka veljet heittivät Joosefin kaivoon, että Hän ei olisi enemmän rakastettu.

 Ja hän pelastui ja hänestä tuli Suurmies Egyptin maassa. Hän armahti veljet tavatessaan. Sinä olit iloinen, että hän armahti. Niinkuin me pelmusimme metsikössä ja kiipesin sinuun majaasi kahden vanhan puun oksille. Olimme hiljaaa rintarinnan ja kerroimme minkä hahmon näimme puotapilvissä. Käsikädessä me juoksimme kotiin ja kailotin suvivirttä. Jo joutui armas aika..

Oliko Anssin suojelusenkelillä  vapaapäivä, vai onko kohtalomme ja elämänpäivämme todella ennalta määrätty.

Niin moni Anssin kaltainen viaton ja hyvä lapsi ja nuori on lähtenyt tästä elämästä äkillisesti,
Jokaisen lähteneen jälkeen on omaisten ja ystävien suru pohjaton.

Olin itsekkin silloin lapsi, kuvat tapahtumasta näkyvät mielessäni heti kun näen suuren rekan, tai kuulen nimen Anssi.



Elämämme , kohtalomme ja tahtomme ovat yhtä.


( tämä tosi tarina on siirretty tänne talteen, vanhasta blogistani joka poistuu käytöstä, toukokuun 16pv.)