keskiviikko 31. joulukuuta 2014

maanantai 29. joulukuuta 2014

Lumen valo


Lumen valo

Lumi tuikkii oksilla kuusten
kimaltaa lumen valoa
häikäisee mieleni taulun
Tässä loistossa
Piirrän pitsihuntua
henkäyksen pilveen

Kuin valkoinen kukkiva keto
askelten alla
yhdessä yön ja päivän kuulto
ja hauraat lumihileet
sulaa hiljaa mun ripsillein

tiistai 16. joulukuuta 2014

Laulava joulupuu


Oi, oisimpa lintu pieni
havuoksain alle lehahtaisin
latvuksia ravistaisin
valotähtiin sukeltaisin
Kultapalloja soittain
hopeanauhoja välkyttäisin
Pipareita maistelisin
namut nakertaisin
Jouluyönä laulaisin
luona tähden kirkkaimman
olisivat ihmiset kummissaan
sanoisivat toisilleen
" Oi kuunnelkaa nyt Joulupuukin laulaa"


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Muistan kirkkauden


7.12.  Eilen vietin Itsenäisyyspäivää tyttäreni luona johon oli kokoontunut kaikki lapseni perheineen. Oli ihanaa istua, jutella ja halata taas kerran kaikki  niin isot kuin pienet mukulat.
Lapset ei kyllä kauan aikuisten kanssa viihtyneet kun omat  kiinnostavat pelit ja leikit kutsuivat . Me aikuiset saatiinkin sitten kelata jälleen kesän tapahtumat .  Kakkuja ja torttuja riitti kaikille kahvin kera.
Illalla pyysin että veisivät minut kotiin ja sainkin kyydin vävyn siskolta, kun he lähtivät samalla matkalla viemään Malmin hautausmaalle kynttilöitä edesmenneiden haudoille.
Kotiin päästyäni, asetuin katsomaan televisiosta itsenäisyyspäivän vastaan ottoa, juhlallista oli saneeratussa linnassa ja hyvin rennolta vaikutti meno katsellessa. Arvostin erityisessti sitä, että sotaveteraanit ja lotat olivat kunniavieraina. Heille jos kelle nuo juhlat kuuluvat. Oli ilo katsella ja huomata miten sekä Presidentti Sauli Niinistö sekä vaimonsa Jenny Haukio kiersivät veteraanien pöydissä ja keskustelivat ja kuuntelivat sodan aikaisia muistoja.

Terveys on ennellaan, edellisessä postauksessa kirjoitin tästä, Laurin kysymys kommissa on saanut minut pohtimaan niitä oljenkorsia.
Olenko käyttänyt jo viimeisenkin oljenkorren?
Uskon , että en ole.  Sisua ja unelmia löytyy vielä, ja olen varma että aikakin osin parantaa. Luonteeni on vain aina ollut turhan kärsimätön. Sitä kärsivällisyyttä olenkin nyt saanut oppia ja aika paljon myös nöyryyttä.
Ei ole helppoa pyytää apua , ei edes omilta lapsilta saati tutuilta, mutta kun tarpeeksi kontalleen menin opin käsittämään, ettei ystävätkään voi auttaa ellen kerro, miten ja missä asioissa tarvitsen apua.
Nyt kun olen nämä asiat selvittänyt  alkaa asiat sujua.
Kauppa-auto tuo ruokatarvikkeet kerran viikossa.  Kevyttä siivousta pystyn itse tekemään , mutta lattian pesussa täytyy saada apua.
Jumppa ohjeet on nyt teipattu oveen että siitä vain katson ja yritän tehdä sen mitä jaksan. Joka päivä menee paremnmin.
Joulun  vietän lasten luona ja he osin minun luona ja on luvanneet tulla laittamaan paikat juhlakuntoon.
Mitä tässä nyt toivoisin.. eniten rakkautta. Sen kaikissa muodoissa, olen ymmärtänyt hyvin syvästi kuinka totta onkaan, tuo lause;  / Vaikka sinulla olisi koko maailman rikkaudet, mutta ei rakkauta, niin sinulla (minulla) ei ole yhtään mitään.
Olkoon tämän hetken oljenkorsi rakkauden vahvistama. Älköön yksikään lähimmäinen ohittako minua vaan olkoon läsnä, että minäkin voin olla läsnä, katsoa silmiin ja koskea kädelläni lämmintä ihoa.
Jo nyt iloitsen tiedosta, että kolme lastenlasta tulee perjantaina ja jää yöksi luokseni.
12-14-ja 16vuotiaat reippaat joulutontut, tulee ja autaa joulun valmistelussa. Leivotaan torttuja ja pipareita. Pestään lattiat ja sitten loppu ilta kuunnellaan musiikkia katsotaan elokuvia tai pelataan vaikka Aliasta.

Missä ikinä kuljetkin, tunne rakkauden lämmin henkäys.
Tunne aamuruskon särkyvän kasvoillesi ja näe enkeleitä.
Taivaanrannalla välkkyvät enkelien hartiat kuin kaukaiset vuoret.
Olet turvassa aina, vaikka aurinko olisi sininen ja meri valkoista vaahtoa.

Valitsin Jenni Vartiaisen pitkäsoiton. Tässä albumissa on monia lempi biisejäni.