Hiljaisuus

Miten voi kokea hiljaisuutta ?
    Miten voisit olla kokematta, etkö ole itse osa suurta tyyneyttä ? Ei mitään, ei kukaan, vain autius olemattomuudessa?

Siksikö tämä kysymyksen asettelu tuntuu vaikealta, ikään kuin en saisi mistään kiinni, en sellaisesta, joka pitäsi, olisi pysyvää ja ikuista, on vain  tyhjyys, ei mitään ja toisaalta on hiljaisuutta joka on kipeää ja ahdistavaa. Miten  hiljaisuus voi ahdistaa ja tuntua murskaavalta? Mitä se on, mikä masentaa, kuristaa kurkusta ja vääntää vatsan sekaisin? Mikä tai mitkä voimat sen synnyttävät ?
Sellainen hiljaisuus on  psyykkistä tyhjyyttä. Epätoivoa.    Negatiivinen tyhjyys on lähes aina itsekkyyttä. Onnistumisista riippuvaisuutta. Kaikki pakko suoritukset luovat kielteisyyttä.  Opettele kuuntelemaan luontaisia tarpeitasi ja sisimpäsi ääntä, niin löydät positiivisen hiljaisuuden.

Miten opin synnyttämään myönteistä hiljaisuutta ?
    Avautumalla ulospäin rohkean avoimesti.

Miten avautuminen luo lisää hiljaisuutta ?
    Se kokee universaalin tyhjyyden, joka on vapauttavaa ja luovaa.

Miten se vapauttaa minut luovuuteen ?
    Vapauttamalla sinut itsesi kahleista, itserakkaudesta ja avuttomuudesta se antaa sinulle siivet, jotka kantavat, (kuten joskus unissasi lennät ja ihmettelet tätä kykyä ja sitten epäilet sitä ja samalla putoat, omiin riippuvaisuuksiisi.)

En siis saa epäillä hiljaisuuden voimaa ? Mihin se minut lopulta johtaa ? Onko sillä hiljaisuudella tarkoitus Miten sitä voisi harjoitella ?
    Älä epäile mitään voimaa, jonka havaitset myönteiseksi , sillä kaikki myönteisyys johtaa sinut itsesi todelliseen tuntemiseen ja sen tarkoituksen ymmärrät, kun et etsi sitä, vaan annat sen olla ja tulla sinuun. Se on silloin sisäinen tulesi,  jossa sielusi näkee kulkea kohti omaa tarkoitustaan. Sen harjoitus on kahleista luopumista. (Luopumalla riittämättömyydestäsi luot tilaa riittämiselle. Luopumalla rakaudettomuudesta luot tilaa rakkaudelle.)

Hiljaisuuden harjoittaminen on siis luopumisharjoitusta läpi elämän ?
    Kyllä, loppuun asti. Lähtiessäsi kulkemaan hiljaisuuden tietä prosessi jatkuu loppuun asti. Vaikka jonain päivänä kokisit olevasi lähellä täydellistä autuuden pyhyyttä, voit jo nyt varautua seuraavan hetken ponnitukseen. Kaikkein vaikeinta on kokea parantavaa hiljaisuutta silloin, kun on joutunut ulkopuolisten pettämäksi tai hylkäämäksi.  Mielen pohjalla säilyvä tietous siitä, että kaikella on tarkoituksensa auttaa jälleen löytämään uutta voimaa raskaidenkin pettymysten jälkeen. Et voi ymmärtää aina, miksi sinulta on riistetty jotain, jota olet rakastanut paljon, tai ehkä vaikeinta on löytää hiljaisuus keskellä akuuttia sairautta. Surulla on aina oma aikansa, se täytyy kantaa omin käsin omaan hiljaisuuteen ja katsella sitä suhteessa muiden ja maailman suruun. Silloin löydät jälleen uuden  voiman.

Se on siis lopulta voimaa, joka kantaa minua ?
    Kyllä, se on suuri voima ja kuinka riemullista, saat sen lahjaksi elämältä, kun vain tahdot niin.

Minunko tahtoni sen päättää mitkä voimat hallitsevat elämässä ?
    Sinun. Ja jokaisen oma tahto päättää juuri hänen elänsä voimista.
Katso mitä tahdot. Tahdo vapautta, olet vapauttaja. Tahdo rakkautta, olet rakkaus.
Tahdo kokea  suuri elämän hiljaisuus, olet elämä. Tahdo kokea täydellinen voima , olet kaikkeus.

Kaikki on harjoittamisen työtä , rakentavaa ja kantavaa työtä itsen hyväksi ja samalla se on kaikkien hyväksi.