sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Paluu itseeni



Kuka minä olen? Tämä kysymys esiintyi muutamissa blogeissa ja eteni kai haasteen muodossa.

Itsekunkin on hyvä miettiä, kuka minä olen?  Olenko minä yhtään mitään vai olenko paljonkin.

Mikä siinä onkin että unohdan käytännössä ikäni ja se on vain numero jossain kelakortissa. Tunnen itseni  aika usein melkein kakaraksi. Pientä kuritonta kokeilunhalua löytyy moneen lähtöön..

Olen siis kokeileva ja helposti innostuva. Innovaatinenkin joskus, saan mahtavia ahaa ideoita , jotka kyllä usein jäävät sellaisiksi.

Se on se numero siellä kelakortissa, se on sen syy. Tuntuu kuitenkin taas kivalta katsoa kuvaa , josta tunnistaa kasvoni, kunhan tämä hiusväri lopullisesti häviää. Vielä muutama perusteellinen pesu, niin olen ulkoisesti oma itseni.

Siitä mitä olen joskus ollut , unohdetaan se. Se on liian suuri romaani blogiin.  Tahdon katsoa tätä päivää ja kysyä itseltäni, kuka olen nyt?  Nainen, yhä edelleen kurittoman kokeileva, mutta pikku antennit pystyssä korvien takana. Ei enää helposti huijattavissa, enkä liion  tee mitään kovin mahdotonta. Eteeni on tullut  pieniä esteitä , sieltä kelakortista:)) laitan sen kortin kyllä piiloon muiden korttien alle, että se ei niin kovin ilku.

Mitä tahdon tehdä lopulla elämälläni?  Uskomatonta, mutta aina  riittää unelmia. Runoteos  , sen minä vielä teen , mutta se ei ole vielä kovin valmis. Eikä liioin tarinakirjanikaan.  Funtsailuopus saattaa olla jo puolivälissä. Kaikki vie aikaa ja se uudelleen muokkaus . Ajattelen, mietin ja huomaan elän hetken ruohonjuurifilosofian uumenissa, psykologian monimuotoisuusessa, päivän politiikassa, uutiskatsauksissa, omissa tunteissani ja siinä nyt hetkessä, joka kulloinkin on.

    Kylläpä minä olenkin laaja  sillä lopulta kaikki ihmiset ovat kanssani , tahtovat tai ei..

Ikäänkuin maan uumenissa nousisi valtava suuri juuripuu nousten maan pinalle ja sen valtavan suuren juuripuun yhdellä oksalla keikun minuuteni kanssa yhdessä  yli 110.000 sukujuuri oksan nimen kanssa ja koko sukuni on on vain pieni oksa ihmiskunnan  suuressa sukujuuripuussa. Olemme kaikki veljiä ja sisaria, hyvä ja pahat, kauniit ja rohkeat, terveet ja sairaat.  Mahtavaa!

Ihminen kasvaa äärettömiin mittoihin kun havaitsee tämän  juuripuun alkuvoiman. Kaikki on yhtä . Minä olen lopulta sinä ja sinä olet minä. Tahdomme  kaikki  onnea ja iloa, rakkautta ja hyvyyttä. Tahdomme saada, siinä se on sana joka herättää.

Kuka minä olen?  Pitäisikö nimeni olla Anna?  Silloin se kuvastaisi jo nimessä  saamisen ensisijaisuutta.. Mutta kun nimeni on  vain puhdas, plankko. Voin lisätä siihen antajan. Olenhan saanut jo elämässä ihan tarpeeksi kaikenlaista.

Nyt opettelen antamista. Mitä mummot voi antaa?  Aikaansa? Kyllä. Ajatuksiaan? Kyllä.  Luovuutta? Kyllä. Ideoita? Kyllä. Läheisyyttä ? Kyllä. Mummot voivat antaa kaiken sen minkä ikinä osaavat  ja lopultakin  pyytettömästi.

Koko elämä on opittu tekemään työtä vain palkkaa vastaan.. Ei siis ollenkaan hassumpi idea antaa jälkeen jäävälle sukupolvelle muistonsa kansien välissä. Lahjoittaa koko elämän kirjo ja rikkaus.  Sillä  niin on, vaikka se joskus on käsittämätöntä, että kaikella on tarkoitus. Näin kuitenkin on  tai ainakin on lohdullista ajatella, että menetys ja surukin on täyttäneet jonkin tarkoituksen.

Enhän tietäisi mitä rakkaus on ellen oli  kohdannut myös vihaa. Ja etteikö myös oma mieleni olisi joskus  pomppinut  vihan syövereissä?  Kyllä on. Kun ei kaikkea voi noin vain sietää. Sellainen ihminen  on.
Ei kaikkea tarvitsekkaan sietää. Kääntää selkänsä ja sanoo , Näkemiin!

Vuosien kuluessa saa lisää myös näkymiä , istun ikäänkuin jossain korkealla, tuuli huojuttaa juuripuuni oksaa, kaikkea en näe kovin tarkasti, vain ne asiat, jotka ovat kaiverrettu  sisimpäni muistikammioon.  Siis siksi opettaja tahtoo , että kirjoitan omasta elämästä. Hyvä on tehdään niin. Sukkia en kudo , enkä patalappuja virkkaa.  Reuma käsissä ja nivelissä ei pidä sellaisesta. Mistä sekin tuli? Olisi jäänyt tulematta, niin ehkä kutoisin villapaitoja ja virkkaisin sängynpeittoja. Sanat jäisivät mieleni pohjalle, ja katoaisivat olemattomaksi.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Kesän lopetus tanssit



Kesäaika päättyy muutaman tunnin kuluttua. Olen lepäillyt sohvalla ja katsellut televisiota.. Jari voitti Syksynsävel kilpailun  ja puhelin keräys tuotti jo yli 200.000 euroa syöpäsäätiölle.  Riipaisevaa katseltavaa ne pienet lapset  joilla elämä on totaalisesti tässä ja nyt, huomisesta ei tiedä, vain toivo elää..
Tämän kesäajan viimeisen päivän vietin urheasti kuntoilun parissa. Heti aamulla lähdin Malmille Lady Lineen ja vietin siellä railakkaan päivän.  Ohjelmaani kuului aluksi Afrotanssia kolme varttia. Hiki tuki siellä viidakossa, johon jumppamaikka meidät johdatti. Yhtäjaksoisesti kolme varttia alkaa tuntua vähän joka puolella..Liikeradat oli niin kattavia, että siinä sai joka ikinen lihas kuntoutusta.
Tämän päätyttyä  oli pieni tauko ja paikalla oli Oriflamen tuote-esittely, sain käsihoidon siinä levätessä, ja älysin pyytää vielä kasvohoidonkin.. No itse sen tein, mutta sain kokeilla tuotteita. Talo tarjosi tuoremehu-shamppanjaa ja pientä syötävää oli monen laista, heillä oli vuosijuhla.
Toinen ohjelmani oli tietysti zumbatunti.
Sali oli aika täynnä ja  vetäjänä oli komea nuori mies, joka laittoi meihin naisiin tulta kantapäihin. Hän oli vieraileva tähti. Yleensä talon omat tytöt hoitaa myös Zumpan.
Tällä kertaa oli Zumbassa eniten Afrikkalaista musaa, ja rytmi sen mukaista, oli myös lattareita, lambadaa ja  rock musaa. Sama vauhti alusta loppuun, vesihörpyn ehti välillä ottamaan.. Ajattelin alussa, että en minä jaksa kahta  ohjelmaa, mutta siinä ensimmäisessä jokin naksahti, joku nivel vain avautui ja tuntui, että antaa palaa. Tein siis loppuun vaikka olin varautunut keskeyttämään. Tällä kertaa olikin lopussa ihanat venytykset. Selkä , kyljet, jalat venyteltiin kunnolla. Ah. Kun liike pysähtyi hiki virtasi valtoimenaan. Mutta ei hätää, sauna odotti. Kävin pesulla ja kuivasin ihon, otin nipun lehtiä ja luin ja rentouduin. Aloin hikoilla jo 10 minuutin kuluessa, ja voi hyvä tavaton, nyt on  puoliyö, hikoilen vieläkin:) En sentään kirjoittaessa, mutta kun vähän siivosin keittiötä ja olkkaria purskahti jälkilämpö iholle .Saa nähdä miten huomenna. Aamulla on tarkoitus lähteä lenkille ja toimittaa muutamia asioita. Tiistai onkin taas liikuntapäivä. Olo on ihan mahtava juuri nyt. Nukkumaan pitää pian käydä , ehkä unessa tanssin taas käärmetanssia ja tallustelen elefanttiaskelin viidakossa, hakkaan esteet tieltä , ja jyvät viljasta ja kerään kaiken kaksin käsin laariin.
Kun kävin hampaiden pesulla kylppärissä, vilkaisin peiliin. Jäin ihmettelemään miten ihmeessä minulla on noin kuulas ja siloinen iho?  Ihan totta. Kasvoni hohtivat vaaleina, kirkkaina, olen  ollt aina  hyvin vaalea  enkä ota paljon aurinkoa, kun ihoni ei siitä pidä vaan palaa.
Hain oikein lukulasit päähän ja katsoin, että onko näky totta? Oli se, ihoni oli todella kuin parikymppisen neidon. Sen sai aikaan tietenkin erittäin tehokas liikunta ja se kasvohoito, jonka tein . Sain Seijalta Puhdistus voiteen ja kuorinta voiteen. Aika riitti huolelliseen käsittelyyn. Sitä kuorinta vuodetta minä kyllä aioin tilata  nyt alkavalla viikolla sekä  vähän muutakin. Suosittelen muillekkin. Selatkaa esitettä Aikatherine ja Oriflame sivulla, siellä voitte tutustua kaikkiin tuotteisiin teen pian tilauslistan jos asut Helsingissä ja haluat tuotteita  laita viestiä sähköpostiini , sähköpostin osoite on Oriflamen sivullani .
-  Ei ole pakko jos ei haluu!  -Tämä on yhden mukavan blogin nimi. Kyllä liikunta on se perusjuttu, sen lisäksi voi sitten keksiä ihan mitä haluaa. Ihanaa mennä nukkumaan vauvan ihoni kanssa. Toivotan erittäin ihanaa talviaikaa lukijoilleni!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Hoidathan jalkojasi


Jalat ovat hyvin tärkeä ruumiinosa... Pienikin haava tai kovettuma varpaissa aiheuttaa melkoista tuskaa..kipu säteilee koko olemukseen.

Jalkojen hyvä hoito on tärkeää. Koska et kävele käsilläsi niin jalat tarvitsevat enemmänkin hoitoa.

Kuorinnan voi tehdä myös merisuolalla sekoittamalla sitä öljyyn. melkein kaikki keittiössä olevat öljyt käyvät. Raps, raps ja kuolleet ihosolut lähtevät kevyesti hieroen..

Varpaita kannattaa seurata tarkoin. Ehjät kynsinauhat suojaavat tyveä. Eikä kynsi saa olla yhtään varpaanpäätä pitempi, koska se voi osua kipakasti johonkin ja koko kynsi mustuu ja lähtee sitten aikanaan pois kun uusi on kasvanut alle..

Varpaankynsiä ei pitäisi lakata peittävällä lakalla..Ellei tee joka päivä tarkistusta, että ei ole piilossa moskaa kynnen alla. Onneksi nykyään on jo niin kehittynyt lääkintä erilaisille jalkasairauksille, että ne voi itsekkin hoitaa jos selkä taipuu aika tehokkaasti..

Jalkasilsa, ja erilaiset sienisairaudet tarttuvat varsinkin yhteisissä kylpytiloissa. Uimahallit ja kylpylät olivat aiemmin suurin pöpöjen levitys paikka.. nykyään käytetään lipokkaita ja on myös huuhtelupaikka mennen tullen varpaille..

Ruokasooda on tehokas kotiapu jos on pientä oiretta.. Ruokasoodaa kylpyveteen ja umpinaisista kengistäkin se tappaa pöpöjä ja raikastaa kengät.. Soodaa poistetaan kun kenkä laitetaan jalkaan..

Terveet kynnet voi toki lakata. Lakan pitäisi olla läpi kuultavaa. Ohut hoitava lakka jopa suojaa kynttä. Kynnet on hyvä leikata usein tai vaihtoehtoisesti viilata. Paras kynnen muoto on suora

Juhliin kesäaikaan nainen laittaa avokkaat ja kesäisin avokärkiset sandaalit ja haluaa ehkä piristää varpaan kynnet iloisen punaiseksi.
Se on ihan naisellista ja söpöä katseltavaakin. Tanssivat jalat saavat paljon liikuntaa. Ne kaipaavat helliviä kylpyjä ja huolellista hoitoa.
Jalkajumppaa on hyvä tehdä aina istuessaan. Pyöritä nilkkoja oikealle ja vasemmalle, kipristele varpaita..ja muista jos teet istumatyötä, vähintään tunnin välein pieni pyrähdys jaloilla.. Verenkierron parantamiseksi ja nesteen estämisen nilkkoihin. Juo  vettä!  Erilaisista sairauksista johtuvia jalka vaivoja on hyvä hoidattaa jalkahoitajalla vähintään kaksi kertaa vuodessa..

Ellet hoida jalkojasi, opettele lentämään!
Ihana ilta rentoutus.. Jalat ylös seinää tai jotain päätyä vasten. Tai korkea tyyny nilkkojen alla..

Anna varpaiden tanssia! 

Pidä huolta jaloistasi tarvitset niitä  koko elämän ajan..
Rakasta jalkojasi, sillä kukaan toinen ei sitä ehkä tee..

Tai ehkä rakastettusi, jos hoidat jalat huolella, voitelet hyväntuoksuisilla pehmentävillä voiteilla  ja pidät kynnet siistinä..

Älä masennu jos et pysty itse hoitamaan jalkojasi, sairauden tähden pyydä lääkäriltäsi
lähete kunnalliseen jalkahoitoon..

Diebetis ja sydän sairaat saavat apua, vanhukset eivät  aina jaksa itse hoitaa varpaitaan ja jalkoja.. Ehkä sen kylvyn juuri ja juuri.. Sekin on hyvä..Pyytäkää  omaisilta apua kun selkä ei taivu, jospa joku on kiltti ja avulias..

maanantai 24. lokakuuta 2011

Laura na Ginastica

Kyyhkynen


Sydän kyyhkyn kyyhöttäävi
sulkarinta pamppailevi
Pikisilmä tarkkaileepi
annatko hyvän ravinnon
Auringon kukan siloisen
siemenen pihan  jaloimman

Sateen synkeän kimallus
Höyheniäni  pisaroi
Siniharmaa   suojaväri
vihreän sävy koristi

Rauhan tulta kielelläni
Laulan aamulaulujani
Kuva / lintukuvat.net

Runo oma

torstai 20. lokakuuta 2011

Kari Rydman - Niin kaunis on maa

.


Anssi elämäni hennoin rakkaus. Lapsen puhtaudella, sielun täysi. Unohtumaton .
ANSSIN MUISTO

Päivä on tuulinen. Syystuuli on lähes raaka. Kävelen pojan vierellä tienpiennarta. Kävelytietä ei ole. Autot ajavat ohitse roiskuttaen rapaa. Pojan nimi on Anssi. Hän on pienikokoinen ja hentorakenteinen. Isommat pojat kiusaavat häntä milloin mistäkin syystä. Anssi on sotaorpo. Isä kaatui sodassa ja hänen äitinsä työskentelee kylällä pesten rikkaampien pyykkiä ja siivoten koteja. Anssilla on kuluneet housut ja paksu käsinkudottu villapaita. Sen päällä on ohut pusakka. Anssi sai koulusta paksumman pusakan talveksi. Opettaja jakoi niitä sotaorvoille. Anssi olisi tarvinnut kyllä kunnon kengätkin, mutta ehkä hän saa ne vielä ennen pakkasia. Anssilla on vaaleat ohuet hiukset ja siniharmaat silmät. Ne katsovat arkana ja tutkien ympärille. Hän on hiljainen, mutta kun hän hymyilee on kuin taivaasta sataisi keijuja. Kävelen edellä. Meillä on sama koulumatka. Anssi asuu melkein naapurissa. Joskus me leikitään metsässä ja kiipeillään puissa. Tulemme lähelle rautatieasemaa. Siinä on puomi alhaalla. Juna on tulossa jostain suunnasta. Pysähdyn ja vilkaisen taakseni. Anssi roikottaa reppuaan ja kaivaa sieltä jotain. Se on sininen nenäliina. Hän niistää nenänsä ja tunkee liinan reppuunsa. Juna kiitää ohitse hurjaa vauhtia. Juoksen puomille ja katselen kuinka se nousee hitaasti ylös. Anssi juoksee keskellä tietä ja samalla hetkellä näen suuren rekan, joka yrittää jarruttaa. Sen nopeus on valtava ja sen koko kasvaa silmissä. Anssi katoaa hetkeksi silmistäni. Näen pysähtyneen rekan mustan pyörän ja sen alla ja sivulla Antin ruhjoutuneen vartalon osia. Verisiä lammikoita ja murskaantuneen pään. Anssin aivot ovat rekan pyörien edessä, kuin jokin kuutamokiisseli. Kuljettaja astuu ulos korkeuksistaan ja näen hänen silmistään saman kauhun, jota kenenkään ei pitäisi nähdä. Ei koskaan ei missään. Tuijotan typertyneenä rusentunutta päätä ja valkoharmaata lientä, joka alkaa levitä tielle, kuin rikki mennyt kananmuna. Anssi missä sinä olet? Anssi missä sinun naurusi helisee, kuin keväisten keijujen kellot? Anssi! Sinä olet ilmassa ja leijut sormilleni ja puristan sinut mieleni pohjaan asti. Sinä olet siellä ikuisesti. Sinä elät minun muistoissani. Varsinkin kun näen rekan. Onko sinun hymysi yhä hellän arka, muistatko? Kuinka me kerran kuljimme saman saraheinän reunustamaa polkua ja sinä imit suolaheinää ja nauroit. Samalla suureella sammaleen pehmentämällä kivellä me istuimme ja minä kerroin sinulle Jaakobin pojista. Siitä kuinka veljet heittivät Joosefin kaivoon, että Hän ei olisi enemmän rakatettu. Ja hän pelastui ja hänestä tuli Suurmies Egyptin maassa. Hän armahti veljet tavatessaan. Sinä olit iloinen, että hän armahti. Niinkuin me pelmusimme metsikössä ja kiipesin sinuun majaasi kahden vanhan puun oksille. Olimme hiljaaa rintarinnan ja kerroimme minkä hahmon näimme puotapilvissä. Käsikädessä me juoksimme kotiin ja kailotin suvivirttä. Jo joutui armas aika..

tiistai 18. lokakuuta 2011

näen
















Maailma on kaunis. 
Yön sylissäkin voin löytää
valoa ikkunassa. 

Kuljen joen rantamilla katson kuulasta vettä.
Kuinka kauan se onkaan virrannut  samaa uomaa
aina eteenpäin. 
Saman kaltainen on ihmisen elämä
se kulkee aina eteenpäin  vääjäämättä.
Se mitä kannan mukanani on mietittävä
jokainen aamu.
Luovun aamun valjetessa sokeudestani.
Avaan silmäni näkemään.
Oikeesti näkemään ja havannoimaan. 
Katson sitä mitä näen.
Annan näkemäni upota mieleeni niin
että se koskettaa sieluani.
Tiedän koska näen oikeudenmukaisuutta.
Sillä vain se antaa mielelleni rauhan.

Hiljaisuus


Miten voi kokea hiljaisuutta ?
    Miten voisit olla kokematta, etkö ole itse osa suurta tyyneyttä ? Ei mitään, ei kukaan, vain autius olemattomuudessa?

Siksikö tämä kysymyksen asettelu tuntuu vaikealta, ikään kuin en saisi mistään kiinni, en sellaisesta, joka pitäsi, olisi pysyvää ja ikuista, on vain  tyhjyys, ei mitään ja toisaalta on hiljaisuutta joka on kipeää ja ahdistavaa. Miten  hiljaisuus voi ahdistaa ja tuntua murskaavalta? Mitä se on, mikä masentaa, kuristaa kurkusta ja vääntää vatsan sekaisin? Mikä tai mitkä voimat sen synnyttävät ?
Sellainen hiljaisuus on  psyykkistä tyhjyyttä. Epätoivoa.    Negatiivinen tyhjyys on lähes aina itsekkyyttä. Onnistumisista riippuvaisuutta. Kaikki pakko suoritukset luovat kielteisyyttä.  Opettele kuuntelemaan luontaisia tarpeitasi ja sisimpäsi ääntä, niin löydät positiivisen hiljaisuuden.

Miten opin synnyttämään myönteistä hiljaisuutta ?
    Avautumalla ulospäin rohkean avoimesti.

Miten avautuminen luo lisää hiljaisuutta ?
    Se kokee universaalin tyhjyyden, joka on vapauttavaa ja luovaa.

Miten se vapauttaa minut luovuuteen ?
    Vapauttamalla sinut itsesi kahleista, itserakkaudesta ja avuttomuudesta se antaa sinulle siivet, jotka kantavat, (kuten joskus unissasi lennät ja ihmettelet tätä kykyä ja sitten epäilet sitä ja samalla putoat, omiin riippuvaisuuksiisi.)

En siis saa epäillä hiljaisuuden voimaa ? Mihin se minut lopulta johtaa ? Onko sillä hiljaisuudella tarkoitus Miten sitä voisi harjoitella ?
    Älä epäile mitään voimaa, jonka havaitset myönteiseksi , sillä kaikki myönteisyys johtaa sinut itsesi todelliseen tuntemiseen ja sen tarkoituksen ymmärrät, kun et etsi sitä, vaan annat sen olla ja tulla sinuun. Se on silloin sisäinen tulesi,  jossa sielusi näkee kulkea kohti omaa tarkoitustaan. Sen harjoitus on kahleista luopumista. (Luopumalla riittämättömyydestäsi luot tilaa riittämiselle. Luopumalla rakaudettomuudesta luot tilaa rakkaudelle.)

Hiljaisuuden harjoittaminen on siis luopumisharjoitusta läpi elämän ?
    Kyllä, loppuun asti. Lähtiessäsi kulkemaan hiljaisuuden tietä prosessi jatkuu loppuun asti. Vaikka jonain päivänä kokisit olevasi lähellä täydellistä autuuden pyhyyttä, voit jo nyt varautua seuraavan hetken ponnitukseen. Kaikkein vaikeinta on kokea parantavaa hiljaisuutta silloin, kun on joutunut ulkopuolisten pettämäksi tai hylkäämäksi.  Mielen pohjalla säilyvä tietous siitä, että kaikella on tarkoituksensa auttaa jälleen löytämään uutta voimaa raskaidenkin pettymysten jälkeen. Et voi ymmärtää aina, miksi sinulta on riistetty jotain, jota olet rakastanut paljon, tai ehkä vaikeinta on löytää hiljaisuus keskellä akuuttia sairautta. Surulla on aina oma aikansa, se täytyy kantaa omin käsin omaan hiljaisuuteen ja katsella sitä suhteessa muiden ja maailman suruun. Silloin löydät jälleen uuden  voiman.

Se on siis lopulta voimaa, joka kantaa minua ?
    Kyllä, se on suuri voima ja kuinka riemullista, saat sen lahjaksi elämältä, kun vain tahdot niin.

Minunko tahtoni sen päättää mitkä voimat hallitsevat elämässä ?
    Sinun. Ja jokaisen oma tahto päättää juuri hänen elänsä voimista.
Katso mitä tahdot. Tahdo vapautta, olet vapauttaja. Tahdo rakkautta, olet rakkaus.
Tahdo kokea  suuri elämän hiljaisuus, olet elämä. Tahdo kokea täydellinen voima , olet kaikkeus.

Kaikki on harjoittamisen työtä , rakentavaa ja kantavaa työtä itsen hyväksi ja samalla se on kaikkien hyväksi.            
           

dialogi elämän syksy





Ajatuksia elämän syksystä


Syksy on tulosten aikaa, kaikkialla korjataan kesän satoa. Oranssinkeltaiset hehkuvat Auringonkukat ksi kypsyneenä. Miten minä löytäisin taidon sulautua vanhuuteeni yhtä uljaasti ja luonnollisesti?  Miten minusta tuntuu, etten ole oikein saavuttanut edes pientä murua varsinaisista syksyn tuloksista. On enemmänkin tyhjä olo. Tunnen syksyn vain lisääntyvinä vuosina, harmaantuvina hiuksina, raskaampina askelina, lisääntyvänä väsymyksenä ja uupumuksena. Haluaisin tehdä vielä niin paljon, mutta elämäni syksy ei salli. Se pakottaa minut kohtaamaan vanhuuden saapumisen.

Etkö tahdo hyväksyä saapuvaa vanhuuttasi? Miten voit elää sen jos et tunne sitä?

Onhan minun elettävä vanhuuteni vaikken hyväksyisikään sitä!

Mutta miten? Millaiset motiivit sinulla on elää? Mitkä voimat kantavat sinut syksysi keltaisten lehtien yli?

Mitkä voimat? Enpä ole ajatellut, että tarvitsen vanhetessani uudenlaisia voimia. Ymmärrän kuitenkin, että juuri siitä on kysymys. Luulen, etten ole hyväksynyt elämäni lehtien kellastumista ja kukkieni varisemista. Haparoin nälkäisenä ja janoisena nuoruuteni ravinteita tajuamatta, että niiden aika on auttamatta ohi ja edessä on elämän syksy. Kipeää tekee juuri se, kun tiedän kuinka luonnon syksy herää jo keväällä uuteen elämään, mutta minä en herää nuoruuden voimiin enää koskaan.

Miten niin et koskaan? Mistä tiedät, ettet herää koskaan uuteen kevääseesi? Kun katsot luonnon kiertokulkua ja näet kuinka mikään ei kuole syntymättä uudelleen, kuinka voit ajatella, että olisit joku poikkeus? Osaat puhua itsestäsi ja elämästäsi luonnon vertauksilla, miksi et osaa puhua uudesta keväästäsi luonnon vertauksilla? Miksi vanhuus on sinulle pelottava kuilu jolta ei ole paluuta, eikö se paremminkin ole täynnä kultaista loistoa, niin kuin Auringonkukat?


Auringonkukat todella! Voisiko vanhuuteni olla yhtä kaunis! Loistava ja hehkuva! Toivoisimpa todella!  Miten harjoittaisin itsessäni loistavaa ja hehkuvaa vanhuutta?

Miksi tekisit niin? Haluatko olla loistavan hehkuva, että sinut hyväksyttäisiin ja sinua rakastettaisiin, vai toisiko se iloa ja tyydytystä itsellesi. Miten voisit olla tosissasi piiruakaan loistava, jos olet raihnainen, uupuva ja tyhjä, ettet olisi vain idealistinen tuulihattu, niin etsi keino muuttaa suuntaa, harjoittaaksesi intohimoa hyväksyä jokainen edessä oleva vanhuuden päivä lahjana, joka on vain sinua varten, että osaisit nauttia elämästä kipujenkin läpi.


Kipujen läpi! Se on niin helppo sanoa, käytännössä se taito on hauras. Kun kipu ja tuska raastaa olemusta tai jokin oma tai läheisten rakkaiden vastoinkäyminen iskee päin näköä, niin kaikki loisto ja hehku hiipuu tummiksi hiiliksi. Aika usein tarvitsisin apua hiillokseen puhaltamisessa. Mistä saan kantavan voimavaran hyväksyä uupuneet askeleet? Mistä löydän innoittuneen intohimon? Mistä löydän liekin innostua elämän arjesta vanhuudessa?

Voimaa saa oivallusten viemisestä elämään. Mikään ei liene perustavampi voimavara, kuin omakohtainen oivallus. Hei, tämä asia on näin, juuri minun elämässäni ja juuri tällä hetkellä. Me ihmiset kautta maailman elämme yhdessä, rintarinnan, kuin kedon Auringonkukat jaamme maan, ilman ja veden. Synnymme elääksemme, elämme elääksemme ja kuolemme elääksemme.


Miten vaikutan tähän elämään juuri nyt ja miten osaisin elää sen ajan joka vielä on edessä sulautumalla siihen, kuin kesäinen suvi viileisiin tuuliin, rohkeasti ja luonnollisesti?

Et mitenkään muuten kuin rakastamalla elämää, sen jokaista hetkeä, niitä vastoinkäymisiäkin. Mitä olisit ilman niitä? Jos elämä olisi kuin silkkiä vaan, helppoa ja tasaista soljumista, huomaisitko lainkaan eläneesi? Eikö juuri vastoinkäymiset pysähdytä ja käynnistä ajattelumme?


Näen siis paljon vaivaa elääkseni päiväni niin, että niistä piirtyy muisto, vaikka pienikin, silloin olen elänyt oikeasti. Päivä jota en muista on hukkaan heitetty lahja. Minun tulee siis harjoittaa sellaista elämänlaatua, että se pirtyy kuvina ja ne kuvat rakentavat minua itseäni. Kun näen epäonnistumiset ja niiden syyt, voin selvitä seuraavasta paremmin ja kun näen onnistumiset ja voitot, joissa olen saavuttanut tavoitteeni tai jopa ylittänyt ne, niin eivätkö ne olisikin parhaita opasviitoja.?.

Siinähän se on, ihmisen elämän syksy, mieli täynnä kokemuksia, tekoja ja seurauksia. Elämämme oppi on paras tienviitta omalle vanhuustielle. Aina kun jaksat olla hereillä, muista elämänliekki. Mitä ikinä teetkin, tee se innolla. Älä tee sitä mikä tympii, pyri tekemään sitä mikä pitää sinut hehkuvana. Jos sinun on pakko tehdä sitä, mistä et pidä, etkä innoitu, mieti voisitko tehdä sen toisin, uudella tavalla.
Lapsiko minussa vai nuoruuden jano vastustaa luonnollista sulautumista vanhuuteen?


Elämän muutosta vastustaa ensin eniten oma minä, se roikkuu omissa tavoissaan ja juuttuu omiin aikoihinsa. Toiseksi voittaessasi itsesi huomaat, ettei muutosta hyväksy toiset ihmiset. Sinua nuoremmat huomaavat oman vanhenemisensa sinun kasvoiltasi. Kaikilla ikäkausilla on aikansa ja jokainen niistä on valmistautumista seuraavaan.


Tuota eivät kaikki muista nykyaikana. Aika suosii nuoruuden voimaa ja innovaatioita. Uusi A-luokka on ikuisesti nuori interaktiivinen ylimystö. Eläkeläiset on viruksia heidän kompuuttereissaan ja vanhukset vaietaan kuoliaaksi XXL kapaloihinsa. Miksi he tekevät tämän itselleen?


On hyvä huomata, että kaikkina aikakausina teemme kaiken itsellemme. Valmistamme huomista. Mitä itse olet tehnyt vanhuuden hyväksymiseksi? Mitä oma ikäluokkasi on tehnyt? Katso, se mitä saat on valmistettu aina sekä yksin, että yhdessä toisten kanssa.


No ehkäpä ikärasistiset piirteet maailmalla ovat sittenkin huikean teknisen kehityksen väliaikatila. Kunhan printterien hurina tasaantuu ja sotavuosien ikäpolvet alkavat surffailemaan netissä, niin eiköhän ainakin sanoma mene perille. Nyt on nyt, mutta samalla se on huomisen eteinen.

Luottamalla luonnollisen muutoksen tarpeellisuuteen ja oikeuteen voitan itseni taistelun tutkainta vastaan. Siis pää pystyyn ja elän elääksesi täyden elämän kaikin oikeuksin.

maanantai 17. lokakuuta 2011

elämänlangat





sanotaan, että on terveellistä syödä omena päivässä ja banaani saadakseen kalsiumia. Pitää myös syödä appelsiini että saa C-vitamiinia!
Ja n pakko juoda kuppi vihreää teetä päivässä ilman sokeria, ettei sairastu diabetekseen, jotta kolesteroliarvo laskee.
Pitää myös juoda kaksi litraa vettä ja pissata saman verran, joka tuplaa vessassa käytetyn päivittäisen ajan.
Unohtamatta 2 dl jogurttia, joka pitää nauttia jotta vatsalaukun bakteerikanta pysyy terveenä. Kukaan ei kyllä oikein tiedä, mitä nämä bakteerit ovat, mutta sinulla TÄYTYY olla niitä vähintään pari miljoona tai voit huonosti!
Sinun pitää myös nauttia lasi punaviiniä päivässä, jottet saa sydäninfarktia ja lasi valkoviiniä suojataksesi hermostoasi!
Ja lasi olutta (en nyt kuitenkaan muista miksi ja mitä hyötyä siitä on).
Mutta jos nautit nämä kolme samanaikaisesti, voit saada aivohalvauksen. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä et tule huomaamaan sitä.
Jokaisen kuuluu myös nauttia pähkinöitä ja papuja tai herneitä joka päivä.
Sinun pitää syödä 4-6 kertaa päivässä, kevyitä aterioita, mutta älä unohda että joka suupala pitää pureskella vähintään 36 kertaa.
Tähän menee päivässä 5 tuntia!
Ja sitten vielä: joka aterian jälkeen pitää pestä hampaat, eli harjaa hampaat syötyäsi omenan, jogurtin, banaanin, pähkinät ja pavut.
Tätä voit tehdä niin kauan kun sinulla on hampaat tallella, äläkä unohda hammaslankaa, suuvettä ja ienhierontaa.
Samalla kun teet tätä, voit siivota vessan. Kannattaa asentaa WC:hen CD-soitin tai TV, sillä ajatellen kaikkea juomaasi vettä ja hampaidenpesukertoja, tulet todennäköisesti viettämään paljon aikaa vessassa.
Pitää myös nukkua 8 tuntia vuorokaudessa ja olla töissä toiset 8 tuntia.
Lisäksi syömiseen menee siis 5 tuntia. Nämä tekevät yhdessä 21 tuntia.
Jäljelle jää 3 tuntia.
Tilastojen mukaan ihmiset katsovat teeveetä noin 3 tuntia päivässä.
Tämä ei toimi, sillä jokaisen naisen pitäisi kävellä vähintään 2 tuntia päivässä.
Sinun pitää myös ennättää tavata ystäviäsi, sillä he ovat kuin kasveja ja tarvitsevat päivittäistä hoivaa ja huolenpitoa.
Kaiken tämän lisäksi, sinun pitää myös olla valveutunut: lukea vähintään kaksi sanomalehteä päivässä, sekä muutama iltapäivälehti saadaksesi tarpeeksi laajan näkemyksen maailmanmenosta pysyäksesi kriittisenä.
Sinun pitää myös ennättää antaa aikaa perheellesi, mopata lattiat, tiskata, pestä pyykkiä, puhumattakaan kaikista askareista, jotka joudut tekemään, jos sinulla on lapsia tai lemmikkejä.
Kun lasketaan yhteen kaikki yllä mainitut asiat, niihin kuluu 29 tuntia.
Ainoa ratkaisu on yhdistää toimintoja! Esim. käydä kylmässä suihkussa ja avata suu, näin saadaan nautittua kaksi litraa vettä päivittäin.
Samalla kun harjaat hampaitasi, voit lukea lehtiä, katsoa TV:tä ja seurustella perheesi kanssa. Kun moppaat lattioita pidä toinen käsi vapaana ja soita ystävillesi, juo viiniä ja olutta, sillä tarvitset sitä.
Käytä mielikuvitustasi!

Jos sinulle jää 2 minuuttia aikaa, lähetä tämä viesti ystävillesi, samalla kun syöt omenaa ja banaania .

...ilmankos joskus tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen, mitä haluaisi tai pitäisi tehdä.

tämä teksti on ketjukirje minulle ystävältäni pitää lähettää 10 henkilölle muutejn ei onni potki..hui! tarviin 10 kommenttia! Että Onni tulee ja potkasee tamuksiin!:))

perjantai 14. lokakuuta 2011

Täyttymys


Täyttymys


Vailla vertaansa kulkee vuodenajat ja laskeutuu yllemme täysikuu.

Polunkulkija avaa silmänsä ja etsii viisauden siementä.

Sen on oltava jossain lähellä täyttymyksen sylissä.

Onko se tunteiden ristiaallkko vai järkevyys irti tunteista.

Sen täytyy olla järkevyys , sillä tunteet ovat kuin tuuli.

Järkevyys joka on rohkeutta nähdä omat virheensä ja oppia niistä.

Kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus.

Kaikkea samanverran.



Siinä on täyttymyksen hurmaava malja.

Sisäisyys hiljenee kuunnellen luontoa.

Korvat kuulevat syystuulen kohinan.

Silmät näkevät värien energian.

Suu maistaa kaneliomenan maun.


Sydämeni riemuitsee.

Kävelen polkuani ja juon syys energiaa .

Halaan metsän puita ja kanervikko rapisee.

Etsin turhaan viisasten kiveä liian kaukaa.
se on aina läsnä, kun vain pysähdyn hetkeksi.

Viisaus oli läsnä jo syntymäni kehdossa,
ihmettelyn ja oppimisen tuttipullossa.

Unohdin lapsen kysyvän taidon lapsuuden pihamaille.
täyttymyksen aikana ymmärsin , se on elämän lahja.

Helpottavaa tietää, että enää ei tarvitse kysyä kaikkea.
kysyn kysyjältä, kysyn viimeiseen hengenvetoon.

Kun seulon vastauksia tarpeeksi kauan , löydän helmiä.

Täydellisiä helmiä .


Mieleni huone kirkastuu, siivoan sinne tilaa.

Teen aarrekammion.

Ymmärryksen kaikista väreistä