torstai 16. toukokuuta 2013

Kekkosen Aika minun silmin

KEKKOSEN AIKA


 Aika presidenttinä

     1.6.1 1956–1962: Ensimmäinen kausi
     1.6.2 1962–1968: Toinen kausi
     1.6.3 1968–1978: Kolmas kausi
     1.6.4 1978–1982: Neljäs kausi


Muisto Suomen kansalle:

Urho Kekkosenvakituinen koti oli Tamminiemi





UKK-museossa tutustutaan Kekkosen perheen elämään esineiden myötä.

Urho Kekkosen museo (lyhenteellä UKK-museo) sijaitsee Urho Kekkosen pitkä aikaisessa virka-asunnossa ja vanhuuden kodissa, Tamminiemessä Helsingissä. Keväällä 1987 Museovirasto sai tehtäväkseen muodostaa Tamminiemestä Urho Kekkosen museon, joka esittelee samalla myös Suomen itsenäisyyden ajan historiaa. Hankkeen toteutumisen teki mahdolliseksi presidentti Kekkosen perikunnan lahjoitus. Museo avattiin 4. joulukuuta 1987 tasavallan presidentti Mauno Koiviston johdolla.

Museoon tutustutaan oppaan johdolla. Kierroksella perehdytään Urho Kekkosen elämään ja Tamminiemen historiaan.

                                            Ukko Pekka laivalla oli yhteys Turusta Naantaliin. Olen käynytpari kertaa.
Vuonna 1976 Kekkonen julkaisi, jossakin määrin kohua herättäneen kaksiosaisen kokoelman kirjeen vaihtoaan nimellä Kirjeitä myllystäni. Niiden julkaiseminen sai aikaan, että termi mylly kirje vakiintui useiksi vuosiksi poliittisen kielen käyttöön. Kekkonen oli mukaillut kirje­kokoelmansa nimen ranskalaisen Alphonse Daudet'n novellikokoelman nimestä Kirjeitä myllyltäni.

Kekkonen suunnitteli kolmiosaista muistelma sarjaa, josta hän ehti julkaista vain ensimmäisen osan, vuoteen 1936 ulottuvan Vuosisatani 1, ennen kuin hänen terveytensä petti. Kekkosen vuonna 1980 julkaisemaa Tamminiemeä, johon hän kokosi sisä- ja ulkopoliittisia linjanvetojaan, on pidetty hänen poliittisena testamenttinaan.
 Teokset

     Urho Kekkonen: Demokratian itsepuolustus. WSOY, 1934.
     Urho Kekkonen: Kunnallinen vaalioikeus Suomen lain mukaan (väitöskirja). Otava, 1936.

Urho Kekkonen: Vuosisatani 1. Otava, 1981. ISBN 951-1-06566-1 (1. osa).

  Syntynyt     3. syyskuuta 1900
Pielavesi
Kuollut     31. elokuuta 1986 (85 vuotta)
Helsinki
Puolue     Maalaisliitto/Keskustapuolue
Ammatti     juristi
Uskonto     luterilainen
Puoliso     Sylvi Kekkonen

Urho Kekkonen oli naimisissa vuodesta 1926 kirjoittaja Sylvi (Uino) Kekkosen  kanssa (1900-1974).
Sylvin yhteydet kirjaillisuuden, taiteen ja kulttuurin eliittiin oli hyvin laaja.  Ennen  avioliittoa,
Sylvi Kekkonen oli työskennellyt lyhyen aikaa Suomen Käsityön Ystäville.
Sen jälkeen  sihteerinä turvallisuuspoliisissa, missä hän tapasi Urho Kekkosen. Hänen ensimmäinen kirjansa, KITEITÄ, aforismi kokoelma, ilmestyi vuonna 1949. Kokoelma muistelmia, KOTIKAIVOLLA, julkaistiin kolme vuotta myöhemmin. Sylvi Kekkosesta tuli virallisesti  kirjailija, Sylvi Kekkonen loi pienen kirjallisen piirin. Vaikka hänellä oli kipua nivelreumasta, hän hoiti kaikki  julkiset tehtävissä. Hän myös . Sylvi Kekkosen  kirjat muistelmateos, LANKKUAIDAN SUOJASSA, ilmestyi vuonna 1968.
Sylvi Kekkosen tunnetuin työ, Amalia (1958) on käännetty useille kielille.

                                                           Kultarannan puutarha joka on yhä
                                                           kesäkäytössä Presidenteillä




Suomen pääministeri       Itsenäisyyden päivän vastaan otto  1967                
Kekkosen I hallitus          Peridentin linnassa. Filmi mustavalkoinen.

 http://youtu.be/isTKyGod-38http://youtu.be/isTKyGod-38


17.3.1950–17.1.1951
Kekkosen II hallitus
17.1.1951–20.9.1951
Kekkosen III hallitus
20.9.1951–9.7.1953
Kekkosen IV hallitus
9.7.1953–17.11.1953

Kekkosen V hallitus
20.10.1954–3.3.1956



Sisäasiainministeri. Urho Kekkonen
17.3.1950–17.1.1951.

1950 kirjoitti  Pääministeri Urho Kekkonen myös 5 vuotuisen kauppa sopimuksen Moskovan kanssa.

Vuonna 1951 minä olin 10 vuotias rasavilli tyttö. Hyvin itsepäinen ja vähintään kahdesti päivässä piiskaa, remmiä tai muuta kuritusta saanut. Olin menettänyt isäni ja äitini minut oli armeliaasti adobloitu perheeseen, jossa ei ruusuja ja rakkautta jaettu. Kävin kouluni ja sain kohtalaisen hyvät arvosanat, siitä huolimatta, että kotiläksyt jäivät usein puolitiehen, koska kotona piti tehdä töitä, kantaa vettä kaivosta, viedä likavedet Ulos. Kantaa polttopuut sisälle, laittaa ruokaa jo 7vuotiaasta asti. Pestä lattiat ja periaatteessa tehdä ihan kaikkea mitä muissa perheissä ei lapset niin paljon tehneet. Ei se työn tekeminen sinänsä ollut vasrenmielistä, mutta se häiritsi oppimistani koulussa, olin aina väsynyt. Ja fyysinen väkivalta oli se mitä pelkäsin, niin että en osannut nukkua kuin koiran unta. Vain todella uupuneena saatoin mennä mummun luo ja nukkua rauhassa neljäkin tuntia jos oli viikonloppu .
Äiti herätti vielä keskiyöllä mukaansa töihin ja siellä meni 4 tuntia tarpeellista yöunta lumessa tarpoen. Mutta rakastin äitiä, hän oli hyvin kiltti ja ilman hänen väliin tuloaan, en olisi selvinnyt hengissä muutamista tilanteista. Yhden sellaisen muista eläväsi, kun isä otti leipäveitsen ja sanoi, että nyt päästään tuosta kararasta. Äiti tuli päälleni maate ja sanoi rauhallisesti, että minut ensin, sitten teet mitä teet. Se tehosi. Isä luopui tappamisesta. Jos yritin livetä jostain tehtävästä sain selkääni, ja piiska piti itse hakea isän käteen, eikä huono kelvannut , se oli haettava notkea ja vahva , joka viilsi ihon siepaleeksi.
Opin olemaan vähitellen silmänpalvoja nöyrä, aina kun näin isän, aloin touhuta kovasti töitä. Se toimi jonkun aikaa, mutta kun isä sairastui pahemmin ja sai kohtauksiaan usein, minut siirretiin mummon luokse turvaan, joka tosin oli samassa pihapiirissä.
Olin hyvin iloinen, että pääsin mummon ja papan luo asumaan, ei tarvinnut enää pelätä äkillisiä lyöntejä eikä pahoinpitelyjä.
Alkoi minun henkinen kasvatusvaihe. Raamatunlauseita tuli kuultua enemmän, kuin olisin aina jaksanut kuunnella. Se oli kuitenkin parempi paikka. Kerron tätä tarinaa tässä, että lukija voi rinnastaa missä vaiheessa itse elin kyseisinä vuosina ja mikä oli minun syyni ruveta kirjoittajaksi.

Sylvi Kekkonen kirjoitti kirjoja ja Urho Kekkonen kirjoitti kirjoja. Minä kirjoitin ensimmäiset runoni jo ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Miksi minä kirjoitin?
Siksi, että en saanut puhua. Mielipiteitäni ei kuunneltu. Aloin puhua paperille, nyt minulla on nivelreuman kipuiset sormet, niinkuin Sylvi Kekkosella.
Taustani oli vain tosi surkea ja syyni kirjoittaa eri lähtöiset.

Urho Kekkonen syntyi köyhän torpan poikana, mutta häntä tuettiin opinnoissa ja hän opiskeli juristiksi asti. Sylvi Kekkonen oli vähän paremmasta perheestä, mutta ei kovin rikkaasta. Hänkin oli saanut opiskella ja hän oli oppinut ilmaisemaan syvimmät tunteensa kirjallisesti.

1952  oli Olympialaiset, Paavo Nurmi juoksutti Olympia soihtua ja kisat sujuivat kaikin puolin hyvin. Muutamia mitaleitakin saatiin.Olin vasta 11vuotias, en ymmärtänyt muuta kuin, että siellä Helsingissä urheiltiin ja tosissaan. Kyllä se oli tämä Suomen kaunein tyttö josta olin kuvia nähnyt , josta olin kiinnostunut enemmän, kuin vaikkapa moukarin heitosta, tai kuulan työnnöstä.

Kun  Armi Kuusela valittiin Universumiksi . Se oli yhtä juhlaa ja lehdestä näin kuvia, kun Armi ajeli uudella autollaan Suomen lippua heilutellen koko Suomen läpi kohti Muhosta.Mahtavaa ajattelin minä pienessä tyhmässä päässäni. Pienen Suomen nuori neito oli maailman kaunein tyttö.  Sellaisesta nuoret tytöt tykkäsi ja siitä juteltiin koulussakin syksyllä.

18. syyskuuta   vietiin viimeinen sotakorvaus juna  Neuvostoliittoon.
Vanhemmat oli kertoneet, että menkää katsomaan ja vilkuttamaan. Ja me lapset mentiin. Kukaan ei vastannut umpinaisista vaunuista. Mikä se sotakorvaus oli mietin. Jotain tavaraahan sen piti olla, kun  se oli noin pitkässä junassa, jossa oli vain umpivaunuja.

Urho Kekkonen perheeseen syntyivät kaksospojat vuonna 1928 . Taneli (4.9.1928–11.7.1985) ja Matti (4.9.1928–). Taneli toimi suurlähettiläänä ja Matti hallitusneuvoksena. Taneli meni naimisiin K. A. Fagerholmin tyttären Britan kanssa vuonna 1952. Matin puoliso oli Marja Linnankivi. Kekkosen lapsenlapsista Brita ja Taneli Kekkosen poika Timo Kekkonen työskentelee innovaatiojohtana Elinkeinoelämän keskusliitossa.

Lepikon torppa  jossa Urho Kekkonen oli syntynyt.

Mitä muuta oli, siitä saimme vihiä iltapäivä lehtien välityksellä. Onhan niitä kertomuksia, jotkut ihan rouva henkilöt ovat ylpeänä kertoneet jalkavaimona olemisestaan.


Urho Kaleva Kekkonen valittiin presidentiksi ensikerran vuonna 
1956. 15.2.

Minä olin 15 vuotias ja aloin olla selvillä, että tämä herra Urho Kekkonen on nyt maan johtaja.  Tosin se ei sen ikäisenä liiemmin kiinnostanut, vaikka olin minä innoissani katsellut edellisen Alli Paasikiven iltapukuja lehdistä ja pohtinut, että olisiko minulla joskus moisia mekkoja.


Suomessa alkoi varsinainen rakennemuutos.

Siihen aikaan presidentillä oli vielä valtaa ja painoarvoa todella merkittävästi. Isommatkin herrat pisti suunsa kiinni, kun Urho Kekkonen ärähti. Näin kotona puhuttiin ja lehdissäkin luki. Päivälehtien luku ei ollut minulta kielletty, mutta Ajan Sävel oli. En ymmärtänyt yhtään mitä synnillistä siinä oli. No kun oli mummon mukaan niin opin viemään Ajan Sävel lehteni, jotka sain naapurin tytöltä, kun hän oli ne lukenut. Sain pitää ne omana ja piilotin visusti aitan nurkkaan. Kesällä sain luvan nukkua aitassa ja silloin minulla oli aikaa lukea ja katsella sitä syntisen ihanaa lehteä, kunnes aurinko laski ja oli nukuttava.

1957 tapahtui tavallista kansalaista koskeva suuri muutos kehitys.
Uusi Kansaneläkelki astui voimaan.
Tämä tieto ei ollut silloin minulle merkittävä, mutta nyt  olen siitä kiitollinen.  Kukaan 16 vuotias  ei tajua  sellaisten asioiden merkitystä.

1958 Oli valtion kassa kriisi.
Sitäkään en osannut silloin surra, minulla oli kokoajan kassa kriisi. Kävin kyllä jo töissä  mutta palkka oli pieni. Ei sillä kovin monta kertaa elokuvissa käyty, ja sekin oli tehtävä tarkoin harkiten, sillä sehän oli syntiä. Apuna toimi naapurin tytöt, jonne saatoin muulloinkin iltaisin piipahtaa. 



Nyt lähestytään sitä vuotta kun lähdin kotoa maailmalle lopullisesti. Lähtö tapahtui ihan vakavista syistä, olin hengen vaarassa kasvatus isäni sairauden loppu vaiheessa. Olin 18 vuotias ja hyvin hoikka ja sanoivat nättikin. Pojat nyt kehuu aina , sen olin huomannut, niillä oli aina vaanaus päällä, jos se vaikka tehoaisi..

Ja löytyihän se rakas sitten aika pian. Aluksi seurustelu oli sitä yhdessä kulkemista työn ja kurssien välissä. Minun vuoden mittainen ammattiin liittyvä koulu, erotti siksi ajaksi. Siitä se kuitenkin jatkui yhä kuumempana ja kun hän kutsui kotiinsa käymään, se alkoi olla jo vakavaa. Kihlaus aikeethan  siitä seurasi. Tosin omat  vaikeutensa siinäkin oli. Minä päätin, että pitää olla nätti, kun mennään sormusta ostamaan ja kipaisin kampaajalle.  Tulin sitten sovittuun aikaan ulos somana ja innokkaana valitsemaan kultasormuksia.
Olipa vaan sulho surkean näköinen ja minä sitä ihmettelin, että mikä sillä nyt.
Vihdoin viimein, kun kovasti kyselin niin  sulhaseni tunnusti, että oli pelannut linja-auto asemalla kaikki rahansa.
Sepä niistä kihloista sitten, päätin. Haukuin sulhon hölmöksi, kun luuli pärjäävänsä kortin iskussa ammatti huijareille. Eipä tuo kieltänyt, eikä liioin myöntänyt. Taisi hävetä mokoma.
Lähdin kämpilleni ja käskin hänen mennä tienaamaan uusia sormus rahoja.
Tiet erosi. Ei ollut ihan Urho Kekkosen vertainen. Vähän kyllä ajattelin, että jos lie vain huijannut koko jutun, tullut  katuma päälle. Mistä sitä tietää mitä toisen päässä pyörii.


1959 Urho Kekkonen neuvotteli Moskovassa . Neuvottelu päättyi presidentti Hrustsevin lounas puheen jälkeen niin sanottuun pakkas- kriisiin. Oli taas vähän aikaa hyytävät olot itämaan kanssa.

Samat oli fiilikset minulla. Hyytävät oli tunteet. Oli kuitenkin tunteet. 
Muutin Lahdesta Turkuun. Sieltä löysin etsintöjen jälkeen sukuni, sitä äidin puoleista, joka oli minut maailmaan saattanut. Veli pojankin löysin, aika saman näköinen oli pitkä hujoppi, mutta luonne ihan toisenlainen. Hänellä oli tyttö ystäväkin, jonka kanssa oli kihloissa ja vihillekkin  menivät.

Minä sain uuden työ paikan uuden asunnon ja elämä oli hilpeän hauskaa. Tapasin paljon teatteri väkeä, parin kaverin kautta. Ja yhden taiteilijan kanssa aloin jo seurustella. Tämä mies ei vain ollut yhtään tosissaan huomasin pian, naisia oli minun lisäksi pari liikaa.
En ole tapellut miehistä ikinä, enkä tappele. Menkööt jos on mennäkseen, se on minun tapa ei väkisin pidä ketään pidellä, eikä alistua millään ehdoilla.

Kansa luotti Urho Kekkosen taitoihin, hän oli innokas kalastaja ja teki vaikutuksen kansan  tavallisiin tallaajiinkin. Hänellä oli hyvä fyysinen kunto.Hän oli itseoikeutetussa asemassa ja käytti valtaansa miten halusi. Mutta minunkin elämässä tapahtui mullistus vuonna 1961. Noita seteleitä napsahti tililleni yhtäkkiä veikkaus voitosta pääpotti. Se oli sen ajan rahassa 500 tuhatta markkaa. Se oli noin puolimiljoonaa siihen aikaan, ihan aluksi halusin ostaa niillä rahoilla  oman asunnon,mutta hintoja katselle, totesin, että ei riitä edes yksiöön. Se jäi pois osto luettelosta.   Minä olin kuin miljonääri ikään. DDD



1961 Urho.Kekkonen
matkusteli  lyhyin aikavälein Moskovassa.
 Myös Moskovassa järjestettiin Urho Kekkoselle erilaisia kalastus ja metsästys matkoja.

Suomen Ammatti liittojen perustaminen  SAJ   vaikutti lähinnä sisäpolitiikassa.

 Myös USA:ssa  Urho Kekkonen vieraili, neuvottelemassa maailman tilanteesta. 1961. 10.10. USA  Presidenttinä oli John F. Kennedy.

 Suomi eli nousu kautta. Työtä oli ja Urho Kekkonen  järjesti työttömyys ajallakin tie töitä eri puolilla Suomea . Hän ei suosinut lakkoja eikä työ taisteluita, hän halusi, että asiat neuvotellaan puhumalla.  

Minä aloitin uuden koulun, suoritin diplomi kosmetologin ammatin vuodessa ja rahaa paloi melkoisesti, koska tuloja ei ollut, lisäksi suoritin ajokortin ja haaveilin auton ostosta. Jätin sen kuitenkin , kun havaitsin että vuodessa oli voitto rahoista huvennut kouluun, autokoulun, vaatteisiin, jotka piti tietysti kaikki uusia ja olla niin hienoja kun ikinä löytyi. Koruja ja kultakello ranteeseen ja myös vuokra-asunto nielaisi vuodessa ison palan. Aloin harkita jo hyvin tarkkaan mitä teen lopulla elämällä.

1962 alkoi Urho Kaleva Kekkosen toinen kausi presidettinä.

Samana vuonna hallitus sai läpi uudet TEL ja LEL eläke lait.

Avattiin Saimaan kanava 1.7.  Se oli uusi vesi tie Neuvostoliitoon.

Tellit ja lellit oli vähän hepreaa, selvisivät kyllä ajan kanssa. Saimaankanava ei liiemmin kiinostanut, mutta satuinpa taas lukemaan päivän uutiset.
Ensimmäinen sulhanen  palasi luokseni ja sanoi, että nyt on rahat povessa jos hän vielä kelpaa.

Vanha rakkauden tuli syttyi, unohdin kokonaan että oli ollut hölmö, itsekin olin, kun tuhlasin isot rahat vuodessa , en nyt ihan turhuuksiin, jos ei matkoja lasketa.  Siinä sitten mentiin oikein tosissaan kihloihin. Jätin kampaajalle menemättä, kun arvelin sen olevan jokseenkin turhaa. Kelpaisin sellaisena kuin olin.
Oikein leveät sormukset hän osti, ne oli silloin muotia. Eihän niitä voinut töissä pitää, kun vesi jäi alle se rikkoi ihon. Olen niin herkkä ihoinen.
Sulhanen lähti vuorostaan kouluun ja jäin työtä katselemaan ja siihen aikaan ei tarvinnut kuin kysyä, että onko sitä? Kun vastaus oli,  -Koska voit aloittaa?  Siis ei ongelmia siinä. Sulhanen  kävi viikonloput  ainakin joskus, ja eihän se vuosi nuorella kauan kestä. Innostuin kirjoittamaan enemmänkin. Pöytälaatikkooni  kirjoitin elämän salaisuuksia. Kuten seksistä. En ollut tiennyt kuinka mukavaa se on ennen kuin pääsin maistelemaan.


1963. 28.5. Urho Kaleva Kekkonen esitti hallitukselle  ydin aseetonta pohjola esitystä.
Minä olin Urkin kanssa samaa mieltä, pois pohjolasta atomipommit. Siihen mennessä olin lukenut ja nähnyt mitä ne saivat aikaa Hirosimassa. Niiden alastomien lasten palaneet ruumiit syöpyivät kauhukuvina silmiin ja monista lehdistä ja kirjoita sai jo tietoa mitä kaikkea lopulta maailman sodassa oli tapahtunut.
Kun aloin lukea kirjoja siitä tuli kuin tauti. Aluksi luin kaikki Mika Waltarin kirjat mitä löysin.  Lahjoiksi olin saanut runokirjoja sulholtani ja työkavereilta, kun tiesivät minun niitäkin rustaavan.
Kun löysin Leon Uriksen kirjat niiden käsittämättömän suuri ahdinko ja vääryys ihmistä kohtaan teki minusta pasifistin. Sodan vastustajan kaikissa muodoissa. Otin osaa rauhan marsseihin, puolueella ei ollut väliä, kunhan rauha oli marssin aihe.  Minun sulhaseni ei oikein moista muutosta ymmärtänyt kun vaahtosin asiasta, kuin se olisi ollut tuosta vain tehtävissä. Aikaa myöten sen ymmärsin, ei ole tainnut olla elämäni aikana vuotta, jolloin ei jossakin sodittaisi.

1964. Ensimmäinen helmikuuta  minä menin avioliittoon. Asuin silloin taas Turussa ja olin siellä töissä, joten meidät vihittiin Turun Kaarinan ikivanhassa pienessä kivikirkossa. Muutin mieheni kotitilalle maataloon. Siellä saimme ihan oman päädyn pitkästä päärakennuksesta. Ei muuta kuin kanoja , lampaita, lehmiä, sikoja, hevosta, hoitamaan. Olipa yksi karitsakin jonka emo hylkäsi ja minä vein meidän kammariin ja syötin tuttipullosta. Pässi se oli. Ja nimeksi annoin Tirri. Se kipitti perässäni ulkona, kuin lapsi konsanaan. Leivoin, laitoin ruokaa nyt taas isolle porukalle, koko talon väelle.
Siinä kun olin vuoden huhkinut ajattelin, että tämä ei ole mun juttu. Päätöstä edisti muutamat erimielisyydet. Minä olen huono riitelemään , jos ei ole hyvää olla lähden pois.

Olen  nopea käänteissäni. Lähdin vain yksi päivä naapurikuntaan töitä kysymään ja jäin sinne samana päivänä. Sattui niin, että sain vielä huoneen kaupan päälle, kun otin hotellin respan hoitaakseni. Se oli kyllä ajoittain aika huisketta, kun yölläkin piti olla vähintään puolipuettu, jos alhaalta tuli soitto.. Ei muuta kuin asiakkaalle kirjaus ja huone, ne kun oli yleensä vain yhden yön laskutin jo tullessa. Sain sitten aamulla nukkua pidempään. Monet lähtivät jo hyvin varhain jatkamaan matkaa.

Sitten lähti hovimestari Ouluun ja minä impulsiivisesti kysymään olisikohan siellä minulle töitä.
Hän kertoi, että varmasti on, senkun lähden mukaan vaan.
Se oli kyllä kova paikka aviomiehelle, en antanut vaihtoehtoja. Sanoin vain, jos minusta kylliksi välität niin tulet perässä, jos et niin jää sinne taloon vaikka iäksi, eihän hän siellä tehnyt töitä itsekään vaan muualla kokoajan. Niin minä lähdin Ouluun ja sain todella työpaikan Oulun ykkös paikasta. Tervahovista. Olin 24vuotias. Karannut aviovaimo. Sain kivan yksiön ja aloitin työt innolla. Ihan suoraan en saanut aloittaa tarjoilijana, piti olla nisse yksi kuukausi. Se oli vähän niinkuin koulutusjakso talon tavoille.
Kuukauden kuluttua tuli mieheni perässä. Hän oli tehnyt päätöksensä.Mikäs sen mukavampaa, meillä alkkoi olla sangen hauskaa ainakin kahden kesken sängyssä. Nuoruuden parasta aikaahan se oli, suutelua ja rakastelua aina, kun siihen oli tilaisuus.  Yleensä sillä on seurauksia, niin kävi minullekkin.



1966   saapui Hotelli Tervahoviin Ouluun suuri delekaatio valtion virkailijoita.
Tulkkeja ja muita avustajia. Koko hotelli oli varattu tähän vierailuun.

 Seitsämännen kerroksen peilisali ravintolassa oli katettu jo useita tunteja aiemmin  todella pitkä pöytä  ja kaikki moneen kertaan tarkastettu.



 Ensimmäisenä paikalle saapuivat  Presidentti Urho Kaleva Kekkonen, Rouva Sylvi Kekkonen ja Suomen hallituksen senaikaisia ministereitä puolisoineen. Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin eurueineen.
Neuvostoliittolaisia poliitikkoja, sekä avustajia oli runsaasti.

Urho Kalevi Kekkonen oli  tuttu kasvo ja myös vaimonsa Sylvi Kekkonen.

Kaikki muut olivat korkea-arvoisia valtiomiehiä avustajineen.

Minua jännitti niin, että kädet tärisi. olin vielä noviisi nuori ja kokematon vielä.
Onneksi selvisin tarjoilutehtävistäni kunnialla.

Urho Kekkonen väläytti pienen hymyn, kun katsoin häneen. Olikohan hän huomannut jännitykseni ja halusi osoittaa sadasosasekunnin ajan hymyllä, että älähän tyttö pelkää. Ihmisiä ollaan kaikki. 
Enpä tiedä mutta, enää ei pelottanut yhtä paljon.

Rouva Sylvi Kekkonen oli niin pieni kooltaan ja hän halusi hyvin vähän ruokaa.  Ajattelin häntä lämmöllä ja ihaillen. Niin vaatimaton, silti hyvin arvokas olemus.







Juhla illallisella korkea arvoiset vieraat söivät Tervahovi ravintolan parhaita herkkuja, kuten Kilpikonnanlientä ja Poronsatulaa. Lisäksi runsaasti muita herkkuja lisukkeineen.






 
Kaikki sujui hyvin. Ainakin hovimestarit olivat moittimatta. He eivät sanoja säästäneet, jos teki virheitä.

Tämä vierailu jäi mieleeni henkilökohtaisena kokemuksena.

Kokemus teki Urho Kaleva Kekkosesta minulle todellisen henkilön, ei vain kuva lehdessä , ääni radiossa tai  puhe televisiossa.

1966 oli jo meilläkin mustavalkoinen TV. Josta katsottiin niitä kahta kanavaa, joista vain toinen näkyi hyvin. Yle 1.  Uutiset ja sen ajan viihdeohjelmia.

Jostakin syystä minulla oli tapana joka vuosi katsoa TV;stä Urho Kalevi Kekkosen Uudenvuoden puhe. Hänen äänensä oli niin isällisen varma ja vahva. Aina siihen asti, kunnes hän sairastui, oli ihan mukava kuulla hänen sanomaansa.
 Tietysti myös Itsenäisyyspäivän juhlat.  Silloin, kun en ollut töissä.

Vuonna 1966 toukokuussa sain ensimmäisen lapseni. Äitiysloma oli kolme kuukautta. 
 Mutta kun  mies lähti Kyprokselle Unicefin rauhanturvaajaksi kokonaiseksi vuodeksi,  jäin koti- äidiksi. Otin vain muiden lapsia siihen kotiini hoitoon. Sen talven muistan siitä 1967 , kun Oulussa
pakkanen laski 52 asteeseen. Joistakin taloista halkesi vesiputket ja ulos oli aivan kauheeta mennä.

Pieni lapsi piti kääriä viltin sisään puettuna ensin normaalisti ja sidoin lapsen tiukasti vatsaani vasten , kun kaupassa oli pakko käydä. Onneksi ei ollut kuin kilometri lähi kauppaan. Pulkalla vedin tavarat kotiin. Vähän upea näky. Lumivalkoinen jäähuuru kasvoja kehystäen.

 Siihen aikaan ei ollut päiväkoti paikkoja, lapset vietiin mihin saatiin, eikä kukaan valvonut miten sen työn tein.

Paitsi omatunto ja oma lapsi, joka oli herättänyt äidilliset tunteeni.

Me muutimme mieheni palattua Kyprokselta Helsinkiin vuoden 1967  loppu puolella, koska hän sai työtä Helsingistä.
Olin vuoden aikan saanut niin paljon uusia ihania ystäviä, että en olisi halunnut lähteä. Mutta muistin jäätävät pakkaset ja ajattelin, että en ole oikein hyvä Eskimokaan. Ei muuta kuin tavarat kourma-auton lavalle ja nokka kohti Helsinkiä. Tosin minä ja lapseni matkustettiin mukavasti junassa nukkuen makuuvaunussa  koko matka.

1968. valittiin Urho Kaleva Kekkonen kolmannelle kaudelle presidettinä.

Sinä vuonna tapahtui monia asioita. Joista osan muistan hyvinkin.

Astui voimaan peruskoululaki ja  Suomi liittyi YK;n turvaneuvostoon.

1968 elokuussa sain toisen lapseni, nyt äitiyslomaa ei ollut käytännössä lainkaan.
Tarjoilutyöstä oli sen  3kk.
Meillä oli sivutoiminen talonmiehen paikka, kun se oli lähes ainut mahdollisuus saada asunto Helsingissä. Paitsi mielettömän korkeilla vuokrilla, jostain kauempaa olisi saanut, mutta minä halusin itse talkkariksi.

1968. 25.11.  nimipäivänäni olin töissä Vanhan Kellarissa. Ja juuri silloin Vanha Ylioppilastalo vallattiin. Minusta se päivä tuntui kaaokselta. Ravintola oli auki ja me tarvitsimme kaikki vapaalla olleetkin töihin. Tarjoilu siirtyi myös yläkerran juhlasalin puolelle, joka oli tulvillaan nuoria ihmisiä.
Alun perin piti itse Urho Kekkosen saapua juhlasaliin, mutta ihme kyllä hänkään ei tehnyt mitään muuta kuin perui tulonsa. Talo oli valtaajien käsissä. Mitä ja miksi, en minä mitään siitä tajunut, muuta kuin sen, että tee töitä. Minua peloitti koko touhu, se oli osittain uhkaavan oloista ja toisaalta hirveän sekavaa. Lopulta en tiennyt mihin piti mitäkin viedä, tilaajat vaihtoivat paikkaa, mutta joku muu osti lasin. Nuoria miehiä oli kaikki kabinetit ja huoneet täynnä ja sellainen polemiikki, josta en käsittänyt mitään..
Kyllä siinä työntekijänä ja tavallisena duunarina olin sydän syrjällään, pääsenkö edes yöksi kotiin ja jos rupeavat vaikka enemmänkin riehumaan. Lopulta näytti kuitenkin siltä, että se oli kuin oikein käsistä karannut vappu biletys. Nuoria miehiä istui leveillä ikkunalaudoilla, ihan missä tahansa. Minä kiikutin viiniä ja drinkkejä sen kun kerkisin. Talo tienasi rahaa, mutta niin tienasin minäkin, olin prosenttipalkalla, ja se tarkoitti mitä enemmän myin, sitä enemmän tienasin. Ja kun talon hovit ja emäntä sanoivat, että  tee vain työsi, niin minä tein. Vähitellen se jengi hyytyi ja puolen yön jälkeen antoi päähovi valomerkin.
Huh, en joutunut siperiaan. Minulle ei tapahtunut yhtään mitään pahaa, sain elämäni suurimman päiväsaldon. Kun lopulta yön pimeydessä hiippailin takaovesta ulos, ei siellä ollut ketään. Ei edes poliiseja. Niitä näkyi kyllä etuovilla ja ympäriinsä, kun tarkemmin katsoin.
Oli aamuyö ja otin vapaan taksin lennosta, ja ajoin kotiin . Sinä yönä käperryin lasten lähelle ja pohdin, kuinka hullua elämä voi olla. Mies oli ollut huolissaan, mutta ei ollut kuullut mitään erityistä ja arveli, että eivät ne minulle mitään tee vaikka valtaisivat mitä. Voihan se olla niinkin.
Mutta mietin, miten oli alkanut aikoinaan sisällissota, miten herkästi asiat karkaa käsistä.
Olin lopulta kuitenkin lähellä shokki tilaa. En ihan, mutta lähellä.

Siitä se valtauskin sitten lopulta raukesi, en muista itse mitään muuta erityistä, kuin sen että en mennyt kolmeen päivään töihin. En vaikka kutsuttiin sanoin vain, että pelkään vieläkin.
Elämä jatkui, kuten sen on tapana. Menin töihin, kun kaikki oli ohi ja olin rauhoittunut.

1969 perusti SKP oman ryhmän. Vasemmisto oli  yhä vahva hallituksessa.Ilmeisesti se oli yksi osa Vanhan Valtausta.  Äärivasemmisto piti uhoa päällä. Mikään ääri juttu ei ole ihmiselle hyväksi, sen olin tajunnut aikoja sitten. Ei ääri oikeisto, ei ääri vasemmisto.  Entinen maalaisliitto, keskusta ei tuntunut  mun jutulta.  Ei mikään, ollut minun juttu. Olisin ääänestänyt rauhan ja rakkauden puoluetta, jos sellainen olisi ollut.  

1970 odottelin taas vauvaa. Kolmas lapsi tuli maailmaan 10.6.äitiyslomalla tarjoilutöistä taas sen 3 kk.
Onneksi kesällä talkkarilla oli helpompaa. Ei ollut lumikolausta. Koksilämmitys oli talossa ja se oli melko raskasta työtä. Kolme isoa parin metrin pituista uunia veti koksia muutaman lapiollisen.

Samana vuonna tuli voimaan  5 päiväinen työviikko.
Minulle sillä ei ollut paljon merkitystä, 40 tuntia viikossa ylittyi usein. Talkkarin hommat päälle ei tuntunut missään..

Neuvostoliiton kanssa neuvoteltiin ydin voimalan hankinnasta.
Sekä jatkettiin YYA sopimusta vuoteen 1990 asti.

1971 koulut siirtyivät 5 päiväiseen työjärjestykseen koko maassa, saamieni tarkastusten mukaan, joissakin järjestelyjä aloitetiin jo aiemmin.
 Lauantait tulivat vapaiksi lapsille.  Lasten hoitopaikoista oli huutava pula.
Minäkin jouduin mokoma duunariäiti palkkaamaan lasten hoitajan kotiin.. Palkat oli heillä kyllä sen verran pieniä, että ei siitä voi valittaa, olihan meillä tavallaan kolme työpaikkaa perheessä ja asunto etu.
Minä säästin rahaa omaan asuntoon asuntosäästötilille.





1971 oli myös EEC neuvottelut.
Urho Kekkonen matkusteli maailmalla, eniten Moskovassa, mutta myös muissa maissa. 
Poliittisen vakauden ja kaikkien kriisien yli pääseminen oli vaatinut vahvan johtajan.

1972 keväällä syntyi neljäs lapsi, silloin sanoin, että nyt en enää jaksa ja lopulta saimme mieheni kautta työsuhdeasunnon. Talkkarin työt päättyvät ja sain vähän välillä levätäkin. Olin siirtynyt kokonaan iltayö vuoroon töissä, joten lapset ja kodin hoidin päivällä ja illat yötä vasten olin töissä.

Samana vuonna Urho Kaleva Kekkonen vieraili Moskovassa kiivaasen tahtiin. Minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta se alkoi olla kai jo tapa hoitaa suhteita rauhanomaisesti. Niitä nootteja, kun tuli hyvin helposti.

Sota raskaine kokemuksineen oli vielä hyvin niin rahvaan, kuin valtiomiestenkin ajatuksissa.

 28.12. Urho Kaleva Kekkonen ehdotettiin valittavaksi poikkeuslailla presidentiksi.

Puhuttiin Neuvostoliiton tuesta ja Suomettumisesta.

Eduskunta hyväksyi poikkeuslain 1.3.  ja Urho Kaleva Kekkonen  jatkoi presidettinä.
Minä en uskonut, että mitään poikkeuslakia olisi tarvinnut. Urkki oli vielä hyvässä kunnossa ja vaikka Hesarin pilapiirtäjä Kari Suomalainen väänsi monta mainiota vitsiä kuvina päivän lehteen, niissä oli aina pippurinen satiiri mausteena. Jos Kekkonen olisi niistä välittänyt hänen mahtinsa olisi kyllä vielä riittänyt estämään nekin. Ei Urkki välittänyt lehdistön pikkupiloista . Mitä vielä, hän pisti paremmaksi. Urkki kirjoitti milloin Pekka Peitsenä ja olihan niitä nimimerkkejä.

Sylvi Kekkosen kuolema joulukuun alussa 1974 oli Urho Kekkoselle hyvin raskas isku. Muun muassa Johannes Virolaisen mukaan Kekkosen sisäpoliittiset otteet muuttuivat siitä lähtien entistä rajummiksi.

Vuonna 1975 Kekkonen isännöi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK) Helsingissä. Tapahtumaa pidetään Kekkosen uran huipentumana.
Tuona vuonna Kekkonen oli esillä yhtenä varteenotettavimmista ehdokkaista Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi;

 Ruotsin keskustapuolueen puheenjohtaja Thorbjörn Fälldin oli ehdottanut palkintoa Kekkoselle jo helmikuussa ennen ETYKiä. Norjan suurkäräjien Nobel-komitea myönsi palkinnon kuitenkin neuvostoliittolaiselle ydinfyysikolle Andrei Saharoville.

Miksi ne ei kysyneet minulta, Urkki sitä rauhan työtä oli tehnyt ihan tosissaan, mitä tää Andrei Saharovinin oikeesti teki? Ydinaseita ?  Näin ajattelin. Kyllä rauhan palkinto on annetta rauhan yllä pitäjälle, olkoonkin ollut missä asennossa tahansa, mitä nöyremmin teki sitä arvokkaampi se minun mielestä oli. Mutta Urkkia pilkattiin ja taidetiin epäillä jos jostakin salasopimuksista. Ehkä niitä olikin, onhan meillä tavallisillakin ihmisillä jotain salaisuuksia.

 Presidentti Urho Kalevan kynän jäljet:

Varsinkin vuosina 1975 ja 1976. Urho Kaleva Kekkosen myllykirjeitä saivat valtion päämiehet, aktiivi poliitikot, lehditöt, vuorineuvokset ja muut vaikuttajat.

 Hän kirjoitti myös lehtiin nimimerkeillä. mm Pekka Peitsi nimimerkillä. Urho Kekkonen luotti nyt kynänsä voimaan.


30.7.- 1.8 . -75. oli Helsingissä ETY kokous. Monet keskustan alueet olivat siistitty ja osa katuja suljettu. Turvajärjestelyt olivat huipussan.
Ympäri maailman oli lehdistöä ja TV väkeä.
Muistan,  että olin reitin varrella olevassa ravintolassa töissä, kun kaikki asiakkaat katsoivat ikkunasta ulos, minä myös. Mustien autojen ja poliisi moottoripyörien ja autojen saattue ajoi tasaisen esteettömästi  kohti vieraiden majoitus paikkoja .
     
Presidentti Kekkonen  tapasi  monet tutut valtio miehet. Muistikuvani mukaan kokous sujui,  jotain merellä ollutta häslinkiä huomioimatta erittäin hyvin. Mitään kovin merkittäviä päätöksiä ei kansa neuvotteluista kuullut.

1977 Urho Kaleva Kekkonen kieltäytyi poikkeuslaista vaaleista.
jota on määrä pitää 1978 ja SDP ;kin on kosinut ehdokkaakseen.

1977 Syyskuun 1päivä.  Uusi oma koti! Vihdoinkin, oli asuntosäästötilillä taas viissatasia tarpeeksi.. Me ostetiin isohko asunto Vantaalta. Työmatka piteni, mutta bussi kulki oven edestä ja myöhemmin tuli vielä Metro 500 metrin päähän.  Elämäni ensimmäinen oma koti.
Minun aviomieheni oli alkanut sukkuloida, siellä sun täällä Kekkosen malliin, joten ehdotinkin siinä vaiheessa, että jos jatkan elämää lasten kanssa ja hän saa sukkuloida yllin kyllin, kun kerran poikamiestä ryhtyi leikkimään.   Liekö ollut Urkille sukua, mistä sitä tietää, sanovat viisaammat , että äidistä voi olla jokseenkin varma, mutta isästä ei kuulemma aina ole ihan varmaa.

  1978. Urho Kaleva Kekkonen sukkuloi jälleen Moskovassa hyvin usein. Tehtaankadun ovella kävi vilskettä ja lehdistö kirjoitti mitä uskalsi.







1978 alkoi Urho Kaleva Kekkosen neljäs presidetti kausi.

Urho Kekkonen teki uudelleen aloitteen ydinaseettomasta pohjolasta.

Tämä sovittiin, mutta ydinvoimaloiden rakentamista se ei ole estänyt.
Voimalat on kuitenkin eri asia kuin aseet.

1981 Mauno Koivisto on pääministeri .

1981.  11. 9.  Urho Kaleva Kekkonen jää sairas lomalle.Ja luopui vallasta 27.1.1982

Viransijaisena jatkoi Pääministeri Mauno Koivisto.

1982 valitaan presidentiksi Mauno Koivisto.

Urho Kaleva Kekkosen suurten rakennemuutosten ja jatkuvan rauhan työn päättyessä voi todeta. Hän oli Suur mies. 

Urho Kaleva Kekkonen oli presidetti vuodesta 1956-1982

Minä muistan Urho Kekkosen kulkeneen pikkuisissa mökeissä ja
Lapin tuntureilla. Hän rakasti hiihtämistä ja nautti kalastus matkoista.

Tietysti hän kävi myös lämpimissä maissa lomilla iloisten ja vilkkaiden ystävien ja  eduskunnan  viskaalien kanssa. Muistan nähneeni kuvan Urkista iloisen kirjava  lyhythihainen paita päällä iloisesti hymyillen auringon valaistessa hänen silmänä sikkuraan.

Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtye on tehnyt Kekkosesta kappaleen nimeltä Kekkonen, jossa Juha Lehti laulaa Kekkosen ajan Suomesta. Eläkeläiset-huumoriyhtyeen suomennos Simon & Garfunkel -lauluduon "Mrs. Robinson" -kappaleesta on saanut suomalaiseksi nimekseen "Muistolles, Urho Kekkonen".


Urho Kaleva Kekkosen  runo:     "Minulle eletty aika ei ole antanut sitä tyyntä viisautta menneeseen nähden, jokas  on syrjästäkatsojan ja jälkipolven etuoikeus. Sen on antanut turhaan kokemuksen siitä saapuvia  ratkaisuja tehtäessä niiden seurauksista on tiedettävissä, ja rohkeuden tehdä niitä." (alk. Vastavirtaan )
Muokkasin tekstiäni ammatti kirjailijoiden ohjeiden mukaan ja niin tästä tuli minun elämäni Urkin elämän rinnalla noiden vuosikymmenten aikana. Kenenkään ei pidä luulla, että vertaan itseäni suuruudessa vaan päinvastoin. Minun elämäni on muurahaisen polku, Urkin elämä oli vähintään Suomalaisen metsäkarhun , metsien  kuninkaan suuren Otson jälki.  Minun pääteasemani on vielä tuntematon, koskaan en  ole mitään häneen verrattuna, koskaan en ole mitään hänen vaimoonsa verrattuna.  Silti pääteasema on sama. Ei tuossa missä lepää suurmies, vaan taivas tietää missä.
Pääteasema.



 kaikki kuvat on wikibedia netistä, eri lähteistä. mm. wikipedia

3 kommenttia:

  1. Olihan siinä tarinaa kerrakseen. Mukavasti kuljetit omaa elämääsi Kekkosen sivustalla.
    Tiedätkö, huonoista lähtökohdista ponnistaen pärjää elämässä, kun vaan niin haluaa. Kokemuksesta sanon. Hieno teksti, elämänkerrallinen.

    VastaaPoista
  2. Hieno postaus.
    Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  3. Satuin tälle sivulle monta vuotta myöhässä, mutta... hieno elämäntarina. Nykyajan ihmmisille mietittävää. Tässä maassa on selviydytty kaikesta huolimatta. Jälkeenpäin ajatellen meillä on sattunut olemaan oikeat johtajat oikeaan aikaan.

    VastaaPoista