sunnuntai 26. elokuuta 2012

Haastetta

Kitos Sylville , hän haastoi minut keittiön kaikkein tärkeimpien ja rakkaimpien kalusteiden kuvaamiseen ja kertomiseen. Haaste oli annettu  sivulleni  Varjojen Saari, mutta päätin laittaa sen tälle sivulle, kun täällä on näitä kuvallisia tarinoita  muutenkin. Varjojen saarelle  sopii paremmin joku kuva "kivatarina", jos sattuisi joskus tulemaan..
Minulla on hyvin pieni keittiö, siellä ei ole edes ruokapöytää. Pöytä on erillisessä ruokailu tilassa.



Värinä keittiössäni on iloinen punainen, valkoinen ja vaalea tammi.
Keittiöni vetolaatikoihin sopii ylimpiin kaikki aterimet ja isommatkin välineet.
Alimmissa on kaikki käytössä olevat lautaset ja kulhot sekä maljat.

 
Keittiön sydän on kaasuhella ja sähköuuni yhdistelmä. Aiemmin oli uunikin kaasulla, mutta leipominen sen kanssa oli melko epäonnista, joten vaihdettiin tähän ja olen erittäin tyytyväinen..

Härpäkkeitä joita löytyy joka kodista,  kattilat, pannut ja kaikenmaaliman vatkuttimet ja helavitkuttimet kuvaamatta:))

 


Keittiön ikkunasta on näkymä parvekkeelle ja sieltä on näkymät


metsään ja näkyy siellä talokin










Kiinanruusukin kukkii yhä

Ja haasteeseen kuului  vielä kehoitus, että haasta  viisi blogia,

pitkän harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että haastan  kaikki  lukijani. 

jotka ovat kirjautuneet lukijaksi.

Valinta olkoon vapaa


lauantai 25. elokuuta 2012

Tunnustus




 Sain tämän tunnustuksen Hietatar blogista. Tämä piristi ihanasti syksyisiä tunnelmia ja antaa jälleen toivon mukaan uutta intoa myös bloggauksen maailmaan.


Tunnustuksen säännöt ovat:

1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait sen.
2. Anna tunnustus (5) suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.
3. Kopioi Pos it ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.



Eli...anna tunnustus vain (5) ihanalle blogille.
Monet lempi bloggaajani ovat jo saaneet tunnustuksen, mutta eihän se haittaa jos saat useammankin.

Ensimmäisen annan Isopeikolle  hän on fantastisen luova kirjoittaja. Rakastan hänen tarinoitaan aivan valtavasti ja tahdon monien löytävän niiden rikkauden. Tietenkin kiitän myös osallistumisesta Varjojen Saareen

Toisen tunnustuksen annan Demelle.  kiitos hänelle myös osallistumisesta Varjojen Saareen . Demellä on luovaa ja elämän läheistä tekstiä johon on helppo sukeltaa sisälle,  hän on jännitys kirjoituksen mestri. 


Kolmammen tunnustuksen annan todella koskettavalle ja taiteelliselle ja erittäin luovalle blogille Kiirikselle 
Kiiriksen kuvat  ja tekstit pysähdyttävät minut huomaamaan itseni  pienuuden tässä maailmassa. Monin tavoin koskettava blogi. Kiitos Kiirikselle yhteistyöstä Varjojen saari tarinassa.

Neljännen tunnustuksen annan Sylviiralle      kiitos Sylviiralle osallistumisesta Varjojen Saareen. Sylviira on kirjoittanut ja julkaissut kaunokirjallisuutta ja runoja.  Hänen kirjoittaa tunteella ja naisellisella herkkyydellä rakkaudesta sekä elämän kokemuksista.

Viidennen tunnustuksen annan Unalle   Una on monipuolinen, hänen blogissa on paljon hänen omia valokuviaan ja hän harrastaa vähän kaikkea.Kiitos Unalle osallistumisesta Varjojen Saareen . Hän kirjoittaaa tarinoita, runoja,  rakastaa puutarhaa ja on aktiivisesti mukana bloggaajien yhteisissä harrastuksissa, kuten esimerkiksi Runotorstai     Runotorstai on  yhdistävä tekijä aika monella kirjoittajalla ja valokuvaajalla, Runotorstai sivu antaa paljon lukijoilleen. Kopio se sivu omiin kirjainmerkkeihin, niin sinulla on aina mielenkiintoista lukemista.
***************

Vaikka sääntöjen mukaan jaetaan 5 tunnustusta niin minä siitä viis veisaan:)
Annan  Kuudennen tunnustuksen   Luen ja Kirjoitan blogille.. Siitä blogista löydän ajankohtaista tietoa uusista ja vanhemmistakin kirjoista. Esittelyt ovat selkeitä ja lämminhenkisiä. Kiitos myös Luen ja kirjoitan  blogille osallistumisesta Varjojen Saareen..

Seitsämännen tunnustuksen annan Mustikselle   Kiitos osallistumisesta Varjojen saareen . Mustiksen blogi on täyttä elämää. Näin sen kuvailisin kahdella sanalla. Elämän läheistä koskettavaa kerrontaa , aitojen muokkaamattomien kuvien saattelemana. Pidän varsinkin historiallisesta kerronnasta niin omasta elämästä kuin vauhdikkaista mielikuvia vaativista ja  luovuudesta sekä asioihin perhtymisestä. Erittäin monipuolinen blogi


Kahdeksas tunnustus Kertoo tarinaa blogiin kiitos osallistumisesta Varjojen Saareen..

Yhdeksäs tunnustus Kirlah  Kirlahin blogi  on  koulumaailmasta kertova, sekä lisäksi runsailla kuvilla varustettu  matkakertomuksia sekä lomilla että opintomatkoja. Kiitos osallistumisesta Varjojen Saareen.

Kymmenes tunnustus Marja Leenalle  kiitos  runosta, joka kertoo Varjojen Saaren tarinan  herkän koskettavasti. Niin myös Marja-Leenan blogi koskettaa mieltä, kun vain avaat sivun, ihania luontokuvia tulvii silmiesi eteen. Kauniit tarinat ja runot kuvamaailman kanssa antavat paljon lukijalle.

Vielä yksi eli Yhdestoista tunnustus  Rinalle.     Suuri kiitos Rinalle, että hän osallistui bloggaajien yhteiseen tarinaan. . Rina on nuori kirjailija ja hänen blogissaan on ajankohtaisia kirjaesittelyjä, sekä mielenkiintoisia kertomuksia  kirjallisuuden ja elämän eri aloilta. Mystiikkaa unohtamatta.

Kiitollisena heille kaikille monista jännistä juonirakenteista  jatkan nyt tarinaa.. Kyllä siitä valmis tulee varmasti syyskuussa.. Isot halit kaikille ja kiitos lukijoille, kommaajille ja  kirjautukaa lukemaan myös Varjojen Saarta, sinne tulee lähes joka päivä lisää tekstiä.. Syys tunnelmissa . Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Varjojen Saari Osa II

Huume löytö


Rypistynyt paperin pala oli heinikossa. Antti otti sen käteensä ja oikoi paperia.  
”Tohtori on kuollut. Tehtävä ei ole enää hallinnassa. T. P”
Tämähän on outoa. Tohtori.. kukahan olisi tohtori…tehtävä ei hallinnassa. T.P.

Antti survoi paperin taskuunsa.
Perhana, ei ole hallinnassa oikein mikään, minun on löydettävä jotain millä saan kiinni ”ison pahan”, kuka hän lieneekin.
Richardin viidakkoveitsi on kateissa, hän itse on kuollut veitsen iskuihin, miksi, mikä motiivi ja järki tämän selittää..
Antti harppoi eteenpäin katse seuraten maastoa.

Korkea heinikko oli laonnut monien askelten alla. Rinteellä oikealla kasvoi villejä hedelmä puita. Vasemmalla puolella oli kivikkoista ja pieni tasanko.
Tasanko näytti violetin sävyiseltä, siellä kukki parhaillaan sen värisiä kukkia ja niiden tuoksu oli makean raikas Olisivatkohan nuo niitä Laventelin kukkia, en tunne kukkia niin kuin äitini, voi Luoja mahdanko enää häntä nähdä. Tämä saari on outo, kummallista, että täällä ei ole asutusta, jos tänne tuotaisiin eläimiä lisää täällä voisi asua ja elää. 
Kuva  Liplatus  /



 Ajatuksissaan Antti rakensi jo paratiisisaarta lomalaisille.
Jostakin kuului miesten puhetta.
Antti pysähtyi ja kuunteli hiljaa.
Ääni kuului pienen kumpareen takaa. Hän lähestyi äänettömästi ja nopeasti ja pysähtyi uudelleen pensaan suojaan, kurkkien oksien lomasta ketä paikalla oli.

Antti ei ollut nähnyt heitä moneen päivään.

Ric heilutti kädessään radiopuhelinta ja kehui.
- Löysin tämän tuosta kiveltä, ja huomasin, että tuonne  kivien koloon on kannettu tavaraa, siellä on pieniä rasioita isossa laatikossa, avasin yhden, en tiedä mitä ne ovat, joten jätin ne paikalleen. ..
- Anna se puhelin minulle. Komensi Masa.
- Joo, ota pois vaan, ei se toimi kuitenkaan, nauroi Ric ja heitti kännykän Masalle, joka alkoi heti räplätä puhelinta.
-No, ei toimi, jos löytyisi patteri, saattaisi toimia, vaan ei taida kellään olla.
 Masa tunki puhelimen taskuunsa ja kääntyi Riciä kohti sanoen

- Me hävitämme nyt nuo rasiat. Ne ovat ajelehtineet rantaan laivalta ja olivat vähän aikaa kateissa, olen nähnyt mitä nuo pillerit saavat aikaan. Naiset ovat sairastuneet ja sekoilleet täysillä.  Ne ovat jotain huumetta, en tunne niitä, mutta ne täytyy hävittää, niistä ei ole mitään hyötyä täällä.

- Huumetta, no jaa jos täällä joutuu lopun elämäänsä olemaan niin pienet huumeet voisi piristää ja jos ne saisi mukaan mikäli pelastumme niillä saisi rahaa..
- Hah, luuletkos pääseväsi mihinkään laivaan, ilman että sinut tutkitaan päästä varpaisiin ja saarikin kolutaan siinä vaiheessa, mistä me tiedämme vaikka jossakin olisi vielä ihmisiä, jotka ovat pelastuneet johonkin muualle saaressa? Masa sanoi kiivaasti.

Ric mutisi: - No mihin ja miten me nuo hävitetään ja mistä sinä tiedät, että niiden piilottelija ei ala etsiä niitä ja jos saa tietää kuka ne hävitti, niin alkaa vielä riehua?

-Riehukoon ihan vapaasti. Nyt hommiin. Tuossa on kosteaa maata, kaivetaan siihen kuoppa ja haudataan mullan sekaan, sinne ne liukenee täysin näkymättömiin. Tokaisi Masa  

Antti mietti kuulemaansa ja päätti osallistua tapahtumiin.
Hän astui pensaan takaa esiin ja tervehti miehiä kysyen:

- Mitäs täällä on meneillään, kuulin tuossa tullessani, että jotakin hävitetään hautaamalla maahan?

- Joo, Ric löysi niitä huumeita, jotka on aiheuttanut joillakin vakavia psyykeoireita. Eiköhän ne ole paras hävittää?  Masa sanoi Antille.

- Paljonko niitä nyt on? Antti tivasi.

- Riittävästi saamaan hulluksi koko pelastuneiden joukko. Sanoi Masa.

Antti haroi hikeä otsaltaan ja selitti.

- Se on hyvä idea. Mutta ensin laskemme kuinka paljon niitä on, sitten otan pienen erän todisteeksi ja loput haudataan, ne täytyy todella liottaa maahan kunnolla, että kukaan ei enää niitä kaiva esiin. Säästäkäähän pojat lastia.

- Niitä on yhdessä pakkauksessa 30 kappaletta, niin siinä rasiassa mainitaan. Ota siitä minkä tarvitset, niin me kaivetaan monttua sanoi Ric .

Antti kaivoi paperin taskustaan ja näytti sitä kysyen miehiltä:
 - Oletteko nähnyt tätä tai kuulleet mainittavan?

- Kuulin mainittavan, en muista kuka puhui, se tuntui niin oudolta kun siinä oli hullu päiväys. Ihan kuin oltaisiin siirrytty ajassa vuosia eteenpäin, mikä lie nuorten jekku.  mumisi Masa

- No ei ehkä niinkään, mutta tutkitaan. Pyydän tähän vielä teidän allekirjoituksen, löydetystä määrästä ja maahan liuottamisesta, kun työ on valmis Sanoi Antti ja kirjoitti vihkoonsa rasioiden määrän, päivän ja hävitys tavan.

- Siinä ne mömmöt nyt on. Ei muuta kuin kustaan päälle. Sanoi Ric nauraen.

Pikku tapletit liukenivat saman tien näkyvistä, kun kolme miestä kusi monttuun.  Lopulta kaavittiin multa ja hiekka takaisin montun päälle ja jonkun näköinen rauha laskeutui Antin mieleen, yksi vaara vähemmän, kunhan hän keksisi vielä hyvän piilon sille yhdelle rasialle, keneenkään ei kannata luottaa täysin, vaikka he olivatkin sopineet, että asiasta ei puhuta kenellekään.  Nämä miehet vaikuttivat yhteistyö kelpoisilta, mutta parempi silti varoa, kuin katua.

- Mitä tehdään noille tyhjille rasioille, kysyi Masa.

- Laita  tuohon kiven juureen niin poltetaan, minulla on vielä toimiva sytkäri. Sanoi Antti.

Kuivat rasiat lehahtivat tuleen palaen nopeasti. Nyt ei jäänyt mitään jäljelle, vain pieni haihtuva musta noki pilvi, joka laskeutui maahan.
Isompi laatikko pilkottiin säleiksi ja päätettiin viedä polttopuuksi nuotioon.

 Monttukin oli tasainen, vain kengän jäljet, jotka Antti nekin pyyhkäisi vielä pois heidän lähtiessä merelle päin, kuin yhteisestä sopimuksesta.

***************
 
Maria  muistaa 


Maria käveli nopeasti ja hyppelehti levottomasti Annikin ja Kalervon edellä. Yhtäkkiä hän pysähtyi katsoen hyvin vakavasti Kalervoa silmiin sanoen:
- Minun on kerrottava teille jotain, en ole rohjennut puhua kenellekään vielä, minulla on hyvin vahva muistikuva siitä, että se laivalla riehunut iso mies on Richard. Hänen kokonsa on saman oloinen.

- Kalervo kiinnostui mutta totesi epäillen:
- Eihän se miehen koko vielä  mitään todista.

- Ei mutta kun  kuulin hänen kerran karjuvan vihaisena Isabelille, silloin tunnistin äänen ja kylmä kauhu ja pelko täytti mieleni    Takelteli Maria.

- Kalervo valpastui ja kysyi :
-  Milloin se tapahtui?  Oletko varma, ettet nyt kuvittele. Jos olet tästä täytyy kertoa Antille heti kun näet.

- Voi Maria, oletko nyt ihan varma, kysyi Annikkikin
-  Olen, olen miettinyt asiaa ja tullut aina varmemmaksi, pelkään kyllä sanoa tätä Richardin kuullen, pelkään hänen suuttumustaan…

Samalla hetkellä kivet lähtivät vyörymään rinnettä ja Maria keikahti nurin, Annikki ja Kalervo tarttuivat Mariaa kädestä vetäen hänet pystyyn sivummalle.
- Mitä siellä tapahtuu?
Kuului Antin ääni ja Antti, Ric ja Masa tulivat omalta polultaan rinteelle.
Antti katsoi Mariaa huolestuneesti kysyen:

- Onko kaikki hyvin Maria, sattuiko sinuun?

-  Ei  paljon, pari mustelmaa takamuksiin. Maria kihersi

Kalervo alkoi heti kertomaan mitä Maria oli  sanonut heille juuri äsken ja katsoi tiukasti Mariaan sanoen:

- Kerro nyt Antille se mitä kerroit meille.
Maria pyysi Antin sivummalle ja kertoi kaiken mitä ajatteli ja vakuutti Antille, että kaikki oli hänen ajatuksissaan näin, vaikka hän ei vieläkään ymmärrä miksi Richard olisi yrittänyt kaapata laivan. Toisaalta Richard ei ehkä ollut Richard, vaan hän oli todennäköisesti jonkun Arabimaan kansalainen, siitä todisti hänen aksenttinsa ja huono englanti englantilaiseksi..

- Hyvin päätelty.  Totesi Antti

He saapuivat rannalle ja näkivät  neljä pelastusvenettä puiden katveessa.

- Kunpa uskaltaisi  lähteä noilla veneillä etsimään elämän saaria, täältä varjojen saarelta.  Sanoi Annikki hiljaa

Ric sanoi vähän ylpeästi:
-  Luulenpa, että sukuni on kääntänyt maat ja mannut ylösalaisin saadakseen etsintä partioita liikkeelle.  Minun sukuni on hyvin rikas, isä pystyy lähettämään monta pienenpää alusta etsimään meitä reitiltämme, tokihan nyt ainakin laivan reitti on aika hyvin tiedossa, on ihan ihme että meitä ei ole vielä löydetty, kun laivastakin yhä edelleen törröttää perä meren yläpuolella.

Masa katsoi merelle ja hihkaisi:

- Sieltähän se saapuu, pelastusvene. Taitaa olla tuttua väkeä, täältä varjojen saarelta. Minusta näyttää, että siellä on meille tuoretta kalaa.

Vene tuli rantaan ja miehet kiskoivat sen taas pitkän matkan maalle sitoen sen tiukasti puuhun.

Veneessä oli todella mukavasti kalaa.

Peter tuumi, että paras perata saalis tässä nyt heti.
Heillä ei ollut kovin paljon perkausveitsiä, kaloja oli aukaistu terävillä kivillä ja pärjätty niinkin.
Mutta nyt Peter otti esiin viidakkoveitsen ja silpaisi sillä kalat muutamassa minuutissa valmiiksi.

Antti katsoi viidakkoveistä pitkään ja kysyi Peteriltä vaikka tiesikin vastauksen:
- Onko Richard antanut sinulle veitsensä?

Peter vastasi tyynesti:
-  Ei,  kun löysin tämän aamulla kun kävelimme tänne.

Antti katsoi miehiä silmiin ja kysyi Jaskalta, Markukselta, Onnilta ja Ristolta:
-  Näittekö te kun Peter löysi veitsen?


***************
 
Peterin tilitys

-  Minä näin veitsen Peterin kädessä, hän kulki meidän edellä ja sanoi nähneensä veitsen heinikossa, eikä ketään näkynyt missään, joten hän otti sen talteen, me tarvitsemme sitä.  Vastasi Jaska

- Niin se oli . Vahvistivat muutkin miehet yhteen ääneen.

-  Ok. Näitte siis veitsen Peterin kädessä, ette sitä mistä hän sen otti? tarkensi Antti.

Peter puristi veistä kädessään ja tokaisi:

-  Tämä on hyvä veitsi, saahan tätä lainata jos tarvitsee.

Antti sanoi:

- Anna veitsi nyt kuitenkin minulle, on parempi niin, että löydetty esine on minulla. Haluan selvittää ensin miten veitsi on joutunut tänne metsään.
Me tiedämme, että se on Richardin, hän ehkä tahtoo veitsensä takaisin.

Peter ojensi veitsen Antille ja Antti laittoi sen vyölleen sanoen Peterille:

- Peter tahdon puhua kanssasi kahden, kun lähdemme nyt järvelle niin kävellään muun joukon perässä. Sopiiko?

-  Mikäs siinä, puhutaan vaan, minun onkin pitänyt puhua jo aiemmin ..Peter  mutisi.

- Hyvä kerro nyt kaikki mitä mielessäsi on. Sanoi Antti

Peter oli hetken hiljaa kuin miettien mistä aloittaisi. Hän päätti aloittaa alusta:

- Minä lähdin tälle matkalle morsiamen saattajaksi. Yvonne on sisareni ja hänellä on häät Lontoossa..  tai olisi ollut jo.  Yvonnen sulhanen odottaa Lontoossa. Minä olen lupautunut huolehtimaan Yvonnesta matkan aikana, en ole siinä nyt oikein hyvin onnistunut .
Laivalla kerroimme Richardille ja Isabelille, että olemme sisaruksia ja matkalla Yvonnen häihin. Jo laivalla Richard käyttäytyi humalassa ollessaan tosi törkeästi. Hän vihjaili, että olemme sukurutsaisia ja lähenteli Yvonnea. Yvonne pelkäsi Richardia, hän pyysi minulta, että olisin hänen lähettyvillään. Olen yrittänyt olla, olen tehnyt parhaani. On aivan uskomatonta, kun joku sairasmielinen alkaa vainota naista, ilman että nainen antaa siihen mitään aihetta, ei mies osaa lopettaa….
Peterin ääni lähes tukahtui surullisena.

-  Niin, kerro lisää. Kehotti Antti.

Peter jatkoi: - Laivalla tilanne rauhoittui vähän, kun Richard tapasi Isabelin. Isabel näytti ihastuneen häneen aidosti, Richard tuskin ihastui koskaan muihin kuin itseensä.
Täällä saarella Richard sekosi täysin sen jälkeen, kun se lakritsipiipuilla peitetty huume kolli löytyi. En tiedä ottiko hän niitä itse, mutta levitti kyllä varsinkin naisille. Hän huumasi niillä myös Yvonnen.
Yvonne ei muistanut yksityiskohtia, mutta se mitä hän muisti ja tiesi tapahtuneen oli muistikuva siitä, että hän taisteli vastaan, mutta ei jaksanut. Richard raiskasi hänet, sillä aikaa kun minä olin kalassa miesten kanssa. Myös Marian hän huumasi, mutta en tiedä kuinka pitkälle hän meni Marian kanssa. Richard uhkaili veitsellään usein, hän viilsi kerran haavoja Isabelin kaulaankin, onneksi ne olivat vain pintanaarmuja. Kun yritin auttaa Isabelia  hän iski päähäni.  Hän riehui veitsen kanssa ja sanoi tappavansa meidät kaikki, joten katsoin parhaaksi kantaa ne laatikot kollista hänen valtaamaansa luolaan. Richard rauhoittui vähäksi aikaa, mutta alkoi taas viimeaikoina ahdistella Yvonnea. Yvonne oli taas saanut häneltä huumetta jonkun ruuan seassa, mutta nyt Yvonne tajusi ja hakeutui luokseni heti. Hän oli ihan sekaisin ja houri ja näki näkyjä, tai kenties ne eivät olleet näkyjä. En tiedä, mutta hän sanoi, että Isabel oli kuollut.
Ajattelin jo hetken, että Yvonne oli käynyt ylhäällä luolalla salaa ja nähnyt jotain.. Sellaiset huumeen aiheuttamat hallusinaatiot ja psykoosit ovat hyvin outoja kertomuksia. Ne tuntuivat todelta, silti en uskonut..  Yvonne sisareni on hyvin terve, eikä ole käyttänyt koskaan mitään lääkkeitä. Ei edes viiniä juo liikaa…..
Oli siunattu asia, kun Kalervo ja Annikki tulivat ystäviksi Yvonnelle, mutta sekään ei riittänyt.....

-  Sinä tapoit Richardin. Miten se tapahtui? Kerro minulle totuus. Ymmärrän nyt monia kohtia paremmin, en puolusta tekoasi, mutta se täyttää jossain määrin itsepuolustuksen ja tietysti myös Yvonnen puolustuksen.  Olet puhunut Richardista menneessä aikamuodossa kokoajan.  Tiedät, että hän on kuollut. Kerro vielä miten kaikki tapahtui? Et ole myöskään enää huolissasi Yvonnesta, no hän jäikin järven leirille naisten kanssa. Antti sanoi rauhoittavasti.

Peter jatkoi tunnustusta:
  
- Olet löytänyt Richardin ruumiin. No minä kerron.  vastasi Peter mieli synkkänä.
JATKUU .......

lauantai 18. elokuuta 2012

pallo on meidän 1150 м

.
Lennä ja nauti. Puolivälissä musiikkina on tuulen äänet ja sen jälkeen melodialtaan yksi upeimmista sävellyksistä. 

perjantai 17. elokuuta 2012

Takiaisten aika


Kesä on kierähtämässä viimeisille viikoilleen. Säiden suhteen ennustin oikein. Helteet tulivat , jopa yöllä on ollut  lämmintä. En valita, ainut huono puoli on, kun en voi nukkua ikkuna auki, en kestä yhtään vetoa.
Kuva kokoelma Ajatellaan Aikatherine sivulla kertoo lähes ilman sanoja, mistä missä ja milloin.. Siis tänään kaikki kuvat..

Takiaiset  poimin kertomaan mielentilaani. Heh, enkös ole suloinen:))

Koko   siunatun kesän olen talsinut kujia ja istunut junissa, laivoissa, busseissa, taksissa ja  kuvaillut silmilläni , sielullani ja pienellä kamerallani niitä maisemia tilanteita ja ihmisiä joiden  luokse  olen hetkiksi pysähtynyt.

Alkaako ajatukseni luistamaan ?  Vai jatkuuko takiaisten takkuinen aika. Ajatuksia on paljon, epäilemättä, mutta kiire lienee keksitty, turhanpäiväinen tekosyy, olla kirjoittamatta yhtään mitään..

Vaan eihän ole pakko.. Onneksi. On ollut antoisaa olla vain.. Kulkea täysin irti kaikesta .
Kaikki kauneus mitä silmä on nähnyt.  Kiitos  laiskoille jaloilleni että ovat edes vähän liikkuneet.
Kaikki ihanat ihmiset, joita olen saanut kohdata,  toivottavasti kohdataan uudelleen.

Niin paljon musiikkia  näytelmiä,  lapsia, rantoja,  vehmaita niittyjä. Ai, että harmitti, kun kamera unohtui kotiin kun olin  mökkeilemässä..Siellä oli niin ihania tilanteita, nyt ne on vain muistikuvan varassa.
Täytyy kaiketi piirtää  jos ei sanat riitä: )
Pikkuhiljaa kun takiaisen kukat alkavat nuutua, ehkä saan kiinni nukkuvista  sanoista. Ehkä. Odottamassa on useita  ajatuksen ja pohtimisen aiheita..


 Unelma taideteos Neljännellä linjalla, lienee Fredi joskus kävellyt  ja muutama toinenkin laulaja ja taiteilija...

 Iloa , valoa ja toivoa  tuo kukkiva Kiinanruusu, parvekkeella.  Tämän kauniin kukan kanssa toivotan hyvää viikonloppua  ihan kaikille  sivulla poikeaville

Helsinki / Kallio

Carpe Diem (tartu tilaisuuteen ). Sanat, jotka muistuttavat meitä siitä, että elämä on lyhyt, ja meidän on kiireen vilkkaa nauttittava siitä.
Tänään kuvasin  yli 100 kuvaa Kallion ympäristöä.  Tässä Kallion kirjasto. 100 vuotta.

Pikku pitseria viidennen linjan varrella, jossa sammutin janoa, sää oli helteinen.
Kallion paloasema.  Keskellä Helsinkiä aina valmiina moneen hätään.

Kallion kirkko.Sisäänkäynti edestä portaineen. Kirkko on niin suuri ja  vahva , että puutkin sitä kumartaa
Kirkon torni . Tämä kirkko voisi olla apostoli Pietarin kirkko, hänet Jeesus nimesi hengelliseksi Kallioksi.
                                                                 kirkon oikea siipi.


                                                            kirkkoherran virasto.


                                                      Kallion kirkko vasen siipi.

Tässä Kallion kirkon puisto, jossa on seurakunnan ylläpitämä iltapäivä kerho pienille  koululaisille.
Täällä keinuu lapsenlapseni ja moni muu juuri koulunsa aloittanut 7 vuotias.

" Muutan tähän taloon, tuonne ylimpään keskelle"  Heti kun voitan lotossa :)) Olisi kiva sijainti. Meren rannalla keskellä Helsinkiä ja Hakaniemen Kauppahalli ja tori  sadan metrin päässä

                                        Kallion Koulu. Täällä aloitti koulun pieni tyttären tytär.

                                                         
                                  Taideteoksen nimi on Unelma.  Aika iso Unelma ja pieni unelmoija.

                                                          Matkalla kohti Hakaniemeä

                                          Tuli tietysti nälkä ja syötiin pitzaa ja salaattia 


Ihmeellistä. Aurinko paistoi ja vettä satoi muutama pisara, vedessä leijaili selvästi enkeli- Tokoinranta

Ympyrätalo. Monelle Helsinkiläiselle ja lähiympäristön asukkaalle tuttu paikka. Tämä leikkipaikka aivan kupeessa




                                    



Siellä se on.  Sateenkaari. Se oli niin hento kirkkaalla taivaalla että näin sen vasta kuvasta.
Siellä se Kallion kirkko kurkistaa  ja tie kulkee rantaa seuraten Helsingin Kaupungin Teatteriin.

Kiitos seurasta ja oikein hyvää viikonloppua.
Valokuvat omia.




perjantai 10. elokuuta 2012

Hennosti virkattua

Löysin kaapista niin ohutta lankaa etten tiennyt mitä tehdä.. Virkkasin kunnes selvisi, mitä teen. Ei tullut patalappua tuli pöytäliina.

Kaunokirjoitus/ Toukokuuntytölle

toukokuuntytto. on laittanut blogiinsa mielenkiintoisen  avoimen haasteen.  
Haaste on kaunokirjoituksella kirjoitettu teksti.  Sen jälkeen teksti pitää valokuvata  ja liittää blogiin.

En ole kirjoittanut käsin enää yli kymmeneen vuoteen,  muuta kuin nimeni tarvittaessa.
Niinpä huomasin että käsialani on kangistunut,  tosin minun piti kirjoittaa tusseilla , että sain kuvassa näkyvää tekstiä näkyviin. Lyijykynän jälki ei näkynyt ollenkaan. Kuulakärkikynä sentään vähän. 
Ensimmäinen kuva  on kuulakärkikynällä


Vihreä maalaus tussini tuntui vähän 50 luvun mustekynältä. Oi niitä kaikkia musteläiskiä, joita ripeksi sanojen päälle. Oli imupaperia  ja viivotinkin apuna, että tuli jokseenkin suorat rivit.

Mustalla tussilla kirjoitettu runoni pätkä  on jo tosi kankeaa. Tämä tussi ei luista yhtään. Sen hyvä puoli on siinä, että  se näkyy parhaiten valokuvassa.

Olipa kirjoitus välineeni kynä tai hiilen pala, yhtä kaikki.. Oli kiva kokeilla, näinkin. Tämä ei sentään ole kaunokirjoitus  käsialan kauneus kilpailu..  
Käsitin , että tämä haaste on lähtenyt ihan siitä, että enää ei juuri kukaan kirjoita käsin. 
Nekin, jotka kirjoittaa käyttävät tekstaus tai seka tyylistä käsialaa.
Toukokuun tyttö  haastaa kaikki  lukijan harjoittamaan kaunokirjoitusta.  Ehkä sinäkin haluat kokeilla.
 Käy Toukokuun tytön sivulla ja tutustu haasteeseen.

Itse päätin, että tätä täytyy jatkaa. Tästä kömpelyydestä pääsee vain harjoittamalla kaunokirjoitusta.
Tulkaa mukaan.  Haastan kaikki lukijani.


torstai 9. elokuuta 2012

Tyyneyttä





Anna minulle tyyneyttä

hyväksyä kaikki mitä en voi muuttaa

viisautta

muuttaa se minkä voin

sekä ymmärtää näiden asioiden eron .
-------

Joki on kuin peili

pysähtynyt pinnalllaan 

alla virtaa vesi

se kulkee tyynenä ja vahvana 

aina eteenpäin

Joki hyväksyy sateet ja jään

tulvat täyttävät sen laitaiset maat

Maamies manaa

mennyt on sato

toisaalla kuivuu maailma tai palaa

kouristelee tuskissaan 

kuin Aleppon kansa.

Joku voisi muuttaa asian 

Joku joka omaisi viisautta kylliksi

Ei vain tyyneyttä

katsoa

Veri virtaa niinkuin muinoin

ja mikään ei muutu.

---

Peilissä

taivas katsoo silmiään

veden kalvolla untuvapilvet

niin kevyt 

kuin kuin sininen uni

Rannnoillaan metsää 

puita

Siellä olen mänty kuusen ja koivun seurassa

Aivan mykkänä

hyvin hiljaa

Että et minua näkisi

et pelästyisi ajatuksiani

Et tuntisi  lämpöäni

Voi, että minä itken.

Kaikki tämä energia  menee hukkaan!

Yhdessä, yhdessä voisimme muuttaa mahdottomankin.

Niin ajattelin.

Kaatuisimme, vaikka jokeen kokonainen metsä,

rakentuisimme padoksi.

Olisi vesi ihmeissään..

hetken ja jatkaisi matkaansa.


Niin se tekisi

hyvin tyynesti

 
 --


Hyvää kesän viimeisiä viikkoja kaikille ystäville.. Minusta on ihanaa kun ilma on suloisen viileä, nyt jaksaa taas kävellä ilman, että hiki virtaa. Kävelysauvat odottavat  pääsevänsä joen rannalle..