Lepo

Hiivin metsään
askel askeleelta,
ja puut katsoivat voimattomuuttani
yö peitti minut tummalla viitallaan.

Heräsin - aurinko poreili
kultaisena lähteenä aamu-usvassa,
vuokot olivat puhjenneet hiuksieni läpi,
ja korvieni simpukoissa solisi
linnunlaulun hopeameri






vielä kerran Katri Vala.
http://youtu.be/44YGF9fmEEo

Onnellinen

http://youtu.be/e5BqFDHBEd8

 Onneni on avaruus, jossa auringot syntyvät ja kuolevat.
Niin onnellinen on vain se, joka seisoo rajalla, joka on kulkenut
kauhun ja kärsimyksen pimeän tien, kuullut sydämen huutavan
jättiläispyörän alla, nähnyt unelmansa kuolevan pimeään.
Niin onnellinen on vain se, jolle ei ole jäänyt mitään, joka on vain värisevä lanka
yli elämän ja kuoleman rajan.

Olen kahden ihanuuden välillä:
elämä -  huumautunut juna   sillalla valtameren yli
kuolema - ihanasti kiehtova niin kuin vain seikkailu ja tuntematon voi olla.
Vaellanpa elämään tai kuolemaan, suuri, sädehtivä virta on kantava minut!
Katri Vala

Katrin Lumipisara

http://youtu.be/9R4RgHvPOjoSuomalainen runoilija Katri Vala  puisto on hyvin lähellä Helsingin keskustaa, Hämeenkadun, Vaasankadun, Helsinginkadun risteyskohdassa kääntyen Vilhovuorenkadulle ja puisto sijaitsee korkealla kalliolla. Nyt syyskuun viimeisenä päivänä siellä on jo hyvin vahva syksyn tunnelma.
Näin vain yhden miehen istumassa ajatuksissaan ja toinen pelasi yksin bokkia.

Kävelin puiston ympäri ja otin näitä kuvia , sieltä täältä. Mitä silmä näki.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                        
                                                                                                                                                                                                   

LUMIPISARA

Kaikkien rajujen


hyväilyjen muistot


ovat pudonneet päivien taa.


Mutta kerran



suutelit hiljaa otsaani


lähtiessäsi   luotani

lempeässä lumisateessa.


Ja ympärillämme

oli valkoinen hellyys


niin ihana , niin itkettävä.

On liian onnellista


elää


näinä valkeina aamuina,


kosketella


elävin sormin


rakastetun kasvoja,

tuntea


huulillansa



elämän maku.



Riemu on palannut


sydämeeni


kuin muuttolintujen parvi.

Tahtoisin särkyä


kasteen lailla


heläjävään,


siniseen kelloon!

This article contains weasel words: vague phrasing that often accompanies biased or unverifiable information. Such statements should be clarified or removed. (June 2009)

Katri Vala (1901, Muonio - 1944) was a Finnish poet, critic, school teacher, and central member of the literary group Tulenkantajat (The Fire Bearers) with Olavi Paavolainen, Elina Vaara, Lauri Viljanen, Ilmari Pimiä, Viljo Kajava, and Yrjö Jylhä. As a modernizer of the Finnish poetry, she has been generally compared to Edith Södergran. Vala wrote poems that had radical social views and attacked war and Fascism. Her brother, Erkki Vala, became a writer and journalist - he edited for some time the magazine Tulenkantajat.
Vala died in Eksjö sanatorium, Sweden, on April 28, 1944.

External links

 

    

 

                                        Katri Vala

 

Runo Lumipisara   kirjoittanut  Katri Vala / Valokuvat Katri Valan puistosta omia

 

http://youtu.be/9R4RgHvPOjo