torstai 31. toukokuuta 2012

Vehreää


Uuuta voimaa kantaa maa,  vehreys kun  pihaan saa.

Vapaat linnut ylläin lentää 

aika suven luoksein entää.

En leikkaa korttakaan 

en koske kukkaankaan

Kasva... riemuitse oi villi maa

vietä korkeuksissas

kiurun häät.

Suojas anna pesään lintujen.

 Ei vielä kanna siivet poikueen 

Käy suihke siipien

tuo emot ruokaa nokassaan

näin tyydytetään nälkä ammoinen

pian kuuluu kiitos konsertti

varsinainen kvartetti

sirkutus ja huhuilu

kuin soisi koko taivaankansi

 urvut värisee

keltapöly keinahtaa

sydän  kesään heilahtaa




Kuvat  ja runo oma 1.6.2012


Runotorstai  haaste  Vehreys



tiistai 29. toukokuuta 2012

rento

runotorstain haaste   Rento..  http://runotorstai.vuodatus.net



Kuinka turvassa olenkaan

rento pääni korvasi alla


 olen onnellinen

tämän pehmeän hetken

kunnes kuulemme 

ruokakupin tuoksun

jännitymme täysin herille

 syödään yhdessä 
 saanhan sen jälkeen vielä

olla lämmössäsi

kehrätä

vain unilaulua


                                                                   


sunnuntai 27. toukokuuta 2012

muistoissa



Pysähdyin eteesi sammaljuurikko.



Täynnä elämää menneisyyden aika



Ihoni pinnalla pehmeät muistot



suvenvihreä lempeys



Uudet silmut haavoissani



rungollani



uurteiden uomat.



Vain pieni viilto pintaan



olen syvällä nuoruudessa



rohkeassa rakkaudessa



lupia kysymättä



janoisena



nälkäisenä



irti ihmisten rajoista



täydellisen onnellisena



hedelmällinen naisesi



neljä huonetta ja keittiö



vessa, kylpyhuone ja parveke



vauvat lapsiksi kasvaneet



rockmusiikkia akuneuloina korvissa



lähtivät maailmaan



uusin eväin ja omin oksin



vain palatakseen





sammaltuvin juurin



ihollaan häivähtävä uurre



lähelleni



sisimpääni





ei yhtään syvemmälle

Heleätä Helluntaita


Oi suven suloisuutta..... kaivattu lämpö on ollut mitä ihanin ilma  viettää lasten ja lastenlasten syntymäpäiviä   kauniilla vanhalla huvilalla meren rannalla , auringon  kirkkaudessa ja  lintujen kuorolaulua kuunnellen.

barbi  Saara ja Ken sulho  menivät myös naimisiin ja saivat hääkakkua runsaan vierasjoukon kera.
Hello Kitty kakku oli mansikkaista ja riittoisaa, lisänä oli vielä suklaakakkua ja keksejä joka makuun..
Pieni polku metsän halki vie...polun ylle kaareutuva puunoksa sai minut kumartumaan nöyränä joka kerta alittaessani puun.
Vesi  välkehti rantakiville, meri oli aivan tyyni  vain  ohikulkevien laivojen aallot lipuivat rantaan.
Kuunari purjehti naapurin satamaan, kiertelin rantapolkua ja kuvasin kaikkea mikä vähän kiinnosti, kuten  myrskyn kaatama puun juurakko, jonka puu oli sahattu poikki ja se kukki uutta elämää seinänä polun varrella, toisella puolella oli juuristo.
Näiden kasvien juuret eivät saa vettä maasta muuten kuin kiertotietä, alareunan levätessä maata vasten.
                                                 sydänmaisemaa, jossa mieli lepää.

Tässä kuvassa on Tahvonniemi ja sen kärjessä on joka juhannusaatto suuri kokko, joka yleensä rakennetaan talkoo voimin ja  pelkästään mökkikansaa on yleensä  yli sata paikalla ystävineen sekä lähialueiden vierailijoita myös veneet  purjehtivat juhannus yönä , niistä on helppo katsella rantatulia.  Siihen on enää  aikaa  26 päivää.. ja silloin olen tuolla niemessä ..mikäli kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan..

torstai 24. toukokuuta 2012

Risteilyn pieniä muistoja

Lähdin 20pv kohti Tukholmaa blogi ystävien kanssa ja matka oli iloinen, aurinkoinen ja  aika vauhdikas.

lähtö kuvia Helsingin edustalta, tunnettehan  Suomenlinnan, Kustaanmiekan  ja Klippanin?





Kuvat on otettu laivan 9 aurinkokannelta.  Aurinko loi meren pintaan kultaisen kimallle sillan.

Merellä tuuli oli hieman viileämpi, ei silti kylmä. Saimme nauttia alkupalat auringosta ja raikkaasta merituulesta.

Myöhemmin illalla tanssittiin
Tässä muutama kuva joita ystäväni otti kun olin tanssimassa, kuvista näkee että  vauhti oli kova, siinä meni níin rumbat kuin sambat...


Näiden reippaiden tanssien jälkeen kompastuin johonkin....kenties omiin jalkoihini ja kupsahdin nurin narin..

Lopetin tanssini sillä erää.. Pieniä mustelmia on muistona kuperkeikasta.
Laivan oma ohjelma oli myös hyvin  musiikki ja tanssi täyteistä..Niistä muutama kuva.





Paluumatkalla  en myöskään  mennyt tanssimaan,  kävin vain ostoksilla  ja syömässä .
Kuvailin Ruotsin rantamaisemia laivan kannelta, niistä muutamia kuvia.


Mereltä tietysti tuli napsittua  muistoksi  meren valoisia kuvia


Aurinkokannella oli paljon kansaa, lämpöä oli 24 +  joten siinä tarkeni hyvin ottaa aurinkoa  ja ystäväni oli saanut jo kaupunkimatkallaan rusketuksen punaa iholleen.
Tällä matkalla oli myös mukana sotalapsia, niitä jotka olivat sodan aikana Ruotsissa turvassa pommituksia, heillä on kuule´mani mukasan joka kevät tapaaminen, osa näistä Suomen sotalapsista jäi pysyvästi Ruotsiin ja hekin tapaavat  Suomessa asuvia  sotalapsia, jotka nyt ovat kaikki jo eläkeiässä, mutta yhteiset muistot pitävät yllä yhteyden halua ja  mukavahan se on tavata heitä jotka ovat aikoinaan  apua antaneet.

Laivan Televisiosta näin että Suomen Leijonat taisteli jääkiekossa, ja huuto oli melkoinen katsomossa, mutta ihan kultaa ei tullut tällä kertaa.

Nyt haluan kiittää matkaseuralaisiani ja erityisesti ihanaa  hyttikaveriani  kaikesta siitä  kivasta yhteisestä jutteluhetkistä  kuin myös  hänen antamastaan avusta ja huolenpidosta, kun kalauttelin pääkoppaani parketin reunaan.  Kiitän enkeleitä jotka olivat kanssani eikä mitään vakavampaa sattunut.  Olen jo täysin toipunut

Nyt lähden kuitenkin mökille valmistelemaan tyttären ja lapsenlapsen syntymäpäivä juhlia.

Niitä vietetään viikonloppuna oman perheen kesken meren rannalla mökillä, lähellä Santahaminaa.

Vielä muutama kuva Helsingistä rautatieasemalla  on ihanat kukkaasetelmat, vai mitä , eikös vaan ole kauniita. 

Niin ja että ette luulisi, että olen pyöritellyt peukaloita, niin kerron että sormet on tehneet töitä.
Tytär saa tämän uuden maton joka valmistui  yöllä samaan aikaan kuin hänet aikoinaan synnytin.
Sirun lahja.  Liila on Sirun lempiväri, joten tein lilan maton, ja lisäksi on laivasta tuliaisia, mutta olkoon yllätys.
Barbille teen valkoista morsiuspukua, se ei ole vielä valmis mutta ylihuomenna sen on oltava.  Se on virkkaustyö ja lisäksi tulee pitsiä runsaasti..Sekin itse virkattua. Viuh vauh  nyt  töihin..

Ai niin tää uusi Intel Pentium pöytäkone on ihana ja hyvä.. Netti vieroitusoireita ei ollut ,  oli niin paljon live-elämää..

maanantai 14. toukokuuta 2012

tunnustus

Kiitos  Ripraine  tästä tunnustuksesta.

Millainen on kaunis blogi?  Se voi olla hyvin monenlainen, eikö totta?  Taiteellinen, jossa on paljon ihania kuvia,  runoja ja kertomuksia.  Ehkä tarinaa elämän arjesta, sekin on kaunista.  Ripraine sanoo että  kaunis blogi on sellainen, jossa  sisäinen sanoma on kaunis ulkoisen kanssa. Tasapainossa tämän maailman kanssa.
En osaa arvioida omaa  blogiani, kirjoittaminen on kuitenkin minun ykkösjuttuni, kuvat ovat joko omasta kamerasta tai netin gif kuvia.. Uudet tunnustukset kauniille blogeille , olkaa niin hyvä-
Käykää tutustumassa, ja nauttimassa  monimuotoisesta blogimaailmasta.  Jokainen tunnustuksen saaja jakaa tämän omalla tavallaan.

Jos sinulla on uusi kaunis blogi  , jota lukijat ei ole vielä löytäneet, ota tunnustus ja jaa heille joista pidät.



Aili-mummo

Anjuusa

Kesä männiköllä

Sano se kukkasin

Sateenkaari

Tarinantupa

Vuodenajat kuvin


tiistai 8. toukokuuta 2012

Pikainen päivitys

http://runojuonia.vuodatus.net

Yllä olevassa linkissä on  kirjoittamani novelli



Nyt kiireinen viikko.

Maailmalla tapahtuu  paljon,  ei elämään enää vaikuta pelkästään kotimaan tapahtumat  , ei edes Euroopan Unionin tapahtumat.
Jokainen varmaan on alkanut tajuta asioita ja tapahtumia  maailmanlaajuisesti.

Ihmiset alkavat yhä enemmän jakaantua  ylä ja alaluokkiin.
Noususuhdanteen aikana, kun kaikilla oli töitä, ja kouluja sai käydä niin paljon kuin halusi  , opintotuet olivat pitkille ajoille.  Nykyään ei voi enää  opiskella  työn ohessa, vaan on keskitettävä kaikki  tarmo nopeaan valmistumiseen.  Kaikkiein  köyhimmät putoavat  tästä joukosta, ellei ole taitoa elää tosi pienellä opintotuella.
Se on taitolaji, rahan käyttö,  molemmilla sekä  opiskelijoilla että pien eläkeläisillä.
Ei vallassa oleva eliitti ja rahan valta  tule lisäämään eläkeläistenkään  turvallisuutta.  Tulevina vuosina, yhä useampi  varsinkin sairastava eläkeläinen, putoaa  sinne alaluokan kastiin, josta yhteiskunta ei enää  huolehdi.
Ne joilla on vaurautta jo syntymästä asti ja ovat  nyt hyvissä viroissa ja nauttivat  jos jonkinlaisista bonuspalkkioista , ei heillä ole enää käsitystä,  millaista on  elää  niillä pienillä perus eläkkeillä, joilla suurin osa kansaa kuitenkin elää.
On huolestuttavaa huomata, että tämä kuilu  yhä kasvaa ja  luo suurta eriarvoisuutta ihmisten kesken.
Jos kysyt köyhältä:  kuka hän on?  Hän vastaa ehkä,  - Enhän ole paljo mikään, roska yhteisakunnan takapihalla.
Kysyt eliitiltä:  Kuka olet?   Hän ihmettelee miksi edes kysyt.. Etkö näe tai tunne häntä, hänhän on kuuluisa finanssialan viskaali, kartanon herra, ylipalkattu  johtaja .  Hän vastaa lopulta ehkä;  - Olen Minä  ja yhtäkuin
( valta, raha , titteli, )  Ensin on tämä  Minä, ja Minän Suku ja muu eliitti, joka on  pari kilometriä Jumalan yläpuolella, ( no siitä ei enää moni köyhäkään välitä, kun sellaiset nyt ovat vain uskon asioita)  sitten siellä Jossakin  Jumalan  jälkeen  on tavalliset ihmiset.  Ne jotka tekevät työtä tämän Ison Minä elämisen rikastamiseen.( vähän kärjistin )
Tälläisiä asenteita on jo nähtävissä nuorten koulumaailmassa.
Eliitti kouluttaa lapsistaan uutta  ylimielistä  eliittiä, joka  tuntee pahoinvointia, jos  tavallinen rahvas uskaltaa katsoa oikeudekseen puhua tahi kysyä  vaikka kuinka asiaa..

Nämä elämän tavat ja ylä ja alaluokat ovat olleet aina maailmassa,  ja joissakin maissa  ne ovat olleet niin kauan että siellä on ihminen sopeutunut  syntymästää asti omaan  kastiinsa. Vaikkapa Englannnissa.

Tässä sotien jälkeen oli kuitenkin aikakausi, kun moni  pääsi ponnistelemaan niin kutsuttuun keskiluokkaan  sieltä köyhistäkin olosuhteista.  Sen sai aikaan työ.  Työtä oli tarjolla  niin paljon kuin jaksoi tehdä.
Itsekkin kuuluin tähän väliryhmään.  Maailmalle lähdin tyhjin käsin, mutta kovalla työllä  sain  hankittua  oman kodin  ja  sellaisen keskiluokan ihmisten elämän.  Mistään ei ollut puutetta.  Työtä olikin aina eläkeikään asti.

Eläkkeelle jäädessä  putosi tuloista noin puolet.. Heti alussa sitä ei edes tajunnut. Mutta kyllä sen pian huomasi, että rahat ei vaan riitä enää ihan  kaikkeen mihin ennen. Opettelin elämään varojeni mukaan , ei se niin vaikeeta ollut..Ainut mistä luovuin, oli Visakortti..  Se oli hyvä päätös, ei tule shoppailtua velaksi. Talous pysyy raameissaan.
Nykyään siunaan sitkeyttäni, kun liki pakotin  kaikki lapseni opiskelemaan aina yliopistoon asti.
Ei ollut antaa heille  rahaa  mutta rakkautta ja  koti oli aina ja  kiitos  heille  he kaikki ovat  nyt  koulutettuja ja hyvissä töissä.. Eivät eliittiä, vaan sitä tavallisen keskiluokan kunnollista ja työteliästä väkeä.

Nyt tarkastelen jo lastenlasten tulevaa elämää..
Vaatii vanhemmilta  jälleen paljon rakkautta ja  tarmoa  saada tämäkin jälki joukko koulutettua.  Sillä ilman opiskelua, heillä ei ole  kovin  suuria eväitä.

Ihan pian on taas äitien päivä.  Olen ollut aika usein korttien mukaan maailman paras äiti.. Jep, niin on ollut miljoona  muita äitejä.

Äitiys ja mummous on oikeestaan arvo, jota ei voi luokitella. Sellaista arvoa toivoisin kaikille  ihmisille.


lauantai 5. toukokuuta 2012

toipilastöitä



Olen lepostellut pienen puuhailun parissa. Sain valtavan suosion välittömästi, kun tyttären tytär sai nämä kaksi minun virkkaamaa juhlamekkoa Tähkäpäälle ja Pogahontasille ja lisääkin näitä oli, turkoosi hellemekko sekä samaan sävyyn hellehattu.
Nämä ladyt ovat nyt lähdössä omistajansa ystävän synttäreille.
Tämän ystävä neitokainen oli meillä yökylässä ja kun hän näki nämä mekot niin hän myös halusi
samantapaisen. Ehdin illalla virkata hänen barbille keltaisen juhlamekon ja siihen lierihatun.
Kotiin laskeutui vihdoin hiljaisuus , kun jengi lähti juhlimaan, kaikkia töitä en ehtinyt edes kuvata, vaikka se keltainen unelma olisi sen ansainnut, koristelin sen kaulaaukon kristallihelmin.

Kun mattojen virkkaus tuntui nyt liian rasittavalta niin virkkasin myös pieniä tapletteja nyt niitä on kolme, mutta lisää tulee pikkuhiljaa. Yksi näkyy kuvassa, eli ovat kitin värisiä, sopii lähes kaikkien kattausten kanssa. Niin kivaa tämä koukkuaminen nyt on, että olen saanut monia ideoita niistä suurin olisi kai itselleni kesä toppi.. suunnittelen mallia mielessäni, vähän piirtelen ja värikin pitää miettiä.. jotain pirteää , tuo lilakin on aika kiva väri.

Mattojakin alan taas virkata, leikattua kudetta on jo pariin mattoon. Voin viedä vaikka kirpparille myyntiin, en taida tulla miljonääriksi näillä taidoilla , mutta hyvä jos saan lankarahaa että on mitä värkätä, luovatyö on aina hauskaa oli se mitä hyvänsä.

Runosuoni on saanut levätä, silmä on parantunut hyvin, nyt näen taas molemmilla, kyllä ne enkelit auttoi ja se vilpitön rakkaus jota lapsenlapsi antoi.

Rakkaudesta puhutaan ja kirjoitetaan niin paljon, se sekoitetaan hyvin usein erosrakkauteen, joka on itseasiassa aina pyyteellistä. Hyvin toimiessaan molemminpuolista antamista ja saamista.

Kun lapsi antaa lohtulahjoja, hän ei odota siitä palkkiota , ei mitään. Lapsi toi lahjat hiljaa ja varoen että en heräisi .

Taisi olla barbimekot nyt kiitokseni, en tiedä osasiko hän yhdsistää nämä omaan empaattisuuteensa, mutta näin sen ilon ja silmien säihkyvän kiitoksen, suukkoja sateli kuin lunta pyrysäällä.

Oikein ihanaa viikonloppua lukijoille. Risteily on nyt maksettu ja paikat täynnä.. Siis toivon että me osallistujat ollaan terveenä, ja jalat kevyenä mieli pirteänä kun kerätään aineistoa... niin mihin? Empäs kerro vielä.. olkoon yllätys, valmisteluaikaa on vielä kaksi viikkoa.

tiistai 1. toukokuuta 2012

SOKKONA

Sunnuntaina pisteli silmää, niinkuin olisi ollut roskia täysi. 
Huuhtelin ja ajattelin , että lienee vain ylirasittunut, yön nukuttuani en aamulla enää saanut silmiä auki, vasen silmäni oli tosi kipeä, jokaisen ruumiin osan liikahdus  tuntui silmässä. oikean puolen silmää pystyin pitämään hivenen raollaan.

menin terveysasemalle päivystykseen sieltä lähetteellä silmäklinikalle.
Diaknoosi, haava silmän pinnalla  sarveiskalvolla. Syy kuivat silmät ja rasitus.
Silmät tutkittiin hyvin , sain antibiootti voidetta ja nyt näen oikealla hyvin, haavainen  vasen on  nyt kivuton, mutta sokea ja turvonnut, lappu päällä vielä tämän päivän. Huomenaamulla on uusinta tarkastus silmäklinikalla, eilen ei voinut tehdä kaikkia tutkimuksia, kun silmä vuoti ja oli äärimmäisen arka.  En tiennyt että ihmisen kaikki hermonpäät yhtyvät silmissä. Nyt tiedän. 
. Luovuin kaikista kutsuista, vietän Vapun nyt  rauhallisesti kotona. En näe lukea enkä näe tätäkään tekstiä, on virheitä jos on. Iso fontti helpottaa vän kirjoitusta.
Liikuttava tapaus sattui eilen, kun tulin kotiin ja tyttäreni ja hänen  pian  7 vuotias tytär oli kotona.
Lapsi katseli  mummin  laputettua silmää ja oli hyvin huolestuneen näköinen.
Eilen  en saanut tehdä yhtään mitään, kuuntelin vain radiota, omassa huoneessani, tadio Nova lähetti Vappuaiheisia terveisiä ja  Idolskilpailijoiden biisit, Laulun nimi oli muistaakseni Onko Marssissa Lunta.
Molemmat tytöt lauloi niin hyvin, että enpä lähde arvailemaan voittajaa.
Sängyllä maatessani hämärässä huoneessani, kuulin miten ovi aukeni välillä ja taas sulkeutui, muutaman kerran.
Kun nousin ylös ja ajattelin mennä jotain syömään, näin pöydällä  lapsen piirtämän enkelikortin, aivan ihana.
Sitten huomasin  kaksi pientä punaista pakettia, avasin ne ja sisällä oli molemmissa pienet hopeiset enkelit, koristeltu jollakin jalokivellä.
Olen aiemminkin huomannut, että tämä lapsenlapseni on erittäin empaattinen .
Tietysti menin ja halasin pikkuista tyttären tytärtä ja kiitin  lahjoista ja kerroin pitäväni niistä oikein paljon.
Hän kertoi, että ne lahjat oli tarkoitus antaa äitienpäivänä. mutta hän antoi ne nyt lohdutus lahjana, kun ne enkelit parantaa mummin silmät.  Niimpä.
Kyllä ne lohduttivatkin, kyyneleet kirposi silmiini liikutuksesta.
  On suuri hetki tajuta, miten rakas  on jollekkin ihmiselle.  Lapsi rallatteli iloisena, että  ei mitään hätää, hän tekee äitienpäiväksi uuden enkelikortin. Sen uskon.

Nyt en rasita tätä  yhtä näkevää silmääni enempää.. 
Pippuripihvini paistan ja keitän perunat, simaa on , ehkä illan mittaan löydän  ihan omanlaisensa Vapputunnelman. 
Ehkä tänään uskallan jo katsoa telkkaristakin jotakin hulinaa.

Toivotan kaikille lukijoilleni iloista Vappua.  Koiran kuva on netistä, sen silmät kuvaavat nyt niin sopivasti minun silmiäni:)) Muutenkin ollaan näköisiä:)))