Sydän sykkivä pysähdy
Tukahdu kipu palava
Nauti teetäsi tulena
Polta sormesi koreat
ilta aamuhun humallu
kunnes muisti kaihoava
näyttää toiveen kaipuutasi
Viimein vilkaiset sisälle
sielun uumenta koverrat
hymyiletkö suuruuttasi
varmana sija pokaalin
laulatko minut vahaksi
yhden juhlan korvaavaksi
etpä tiennyt juonistani
jotka toiveena varustin
Täyty tuiverrus kiharan
aamun valkean herätä
aivan uuden syyhyttänyt
| kalevala trokeeta taas harjoittelin. | |||||||||||
| Varmaan on noituus mielessäni salaisuus kovan takana:)) meni vielä lopputoivotuskin riimiin;)) | |||||||||||
Kaunis runo:)
VastaaPoistaAikatherine!
VastaaPoistaHarjoitus tekee mestarin, sanoo vanha sananparsi.;D
Hyvää alkanutta joulukuuta sinulle, Aikku!<3
Oi, kivasti kirjoitit.
VastaaPoistaOikein hyvääj a siunattua adventin aikaa sinulle Aikatherine!
Kylläpäs onkin kaunis ja voimakas runo ! <3
VastaaPoistakiitos Aili. Sylvi ja Kati.. tämä runo oli tämmöinen lemmenloitsu. useinhan siinä leikissä on mukana molemmat , kuten tässä runossa.
VastaaPoistarunoja on kiva riimitellä silloin kun ne alkavat tulla, mistä ne tulevat , en tiedä.. menevätkin saman tien.