keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Ihana kesä ja paljon huisketta

Vieraita on ollut Brasiliasta kuukauden luonani. On ollut ihanaa olla lastenlasten kanssa ja nauttia kauniista kesästä.
Nyt he ovat kotimatkalla.
Kaikenlaista on tapahtunut, enimmäkseen kaikkea kivaa..
Koska liikkumiseni on ollut vielä ontuvaa, olen tehnyt paljon käsitöitä, sukkia kudoin 6 paria..
Opettelin makramee ystävänauhan punomista  pojan tyttären kanssa..


On ollut rippijuhlat ja koko suku on ollut koolla.. Kuvan rannallakin on käyty  ja monille rannoille vielä ehditään..
Matka savon seudulle on suunnitteilla ensiviikolla.. siellä on sukua jota en ole nähnyt pitkiin aikoihin..
Suuria muutoksiakin on elämässä tulossa, pitänee elää avoimin mielin ja  hetki kerrallaan..
Runoja en ole kirjoitellut enkä paljon muutakaan..
Parantunut olen jo melko hyvin, vain ulkona turvaudun vielä kyynärsauvaan..

Helteinen viikonloppu edessä..täytyy mennä uimaan ja kuntoilemaan hallille.
Nautitaan kesästä ja hymyillään



keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Päivät yössä- yöt päivässä.

Kuvassa on  tyttäreni  maalaama mandala minulle. Hän ei ollut aiemmin tehnyt mutta kokeili nyt kun katseli minun töherryksiäni.
Pidän tästä hyvin paljon.  Kuva heijastaa hyvin tunteitani, tuskiani, iloa ja taisteluani sairauden voittamisessa.
Olin leikkaus operaatiossa jo  toukokuun puoli välissä.  Sitten tuli  haava infektio leikkaushaavaan.
Lepäilin uudestaan viikon sairaalassa  ja luin kirjoja ja katsoin televisiosta jalkapalloa.
Hoitajat tykitti antibioottia joka kuudes tunti..
Ruokaa oli niin paljon, että olisin lihonut syöttöporsaaksi ellen olisi jättänyt syömättä kaikkea, joka sinänsä on luonnettani vastaan, kun on lapsesta asti opetettu että kaikki syödään mitä lautasella on..
Puolustus rikkeelleni on että en annostellut itse .
Nyt olen kotona ja olen saanut nauttia  omaisteni avusta ja huolenpidosta. Poikani perhekkin on tullut kuukaudeksi Suomeen Brasiliasta ja asuu nyt luonani.
He ovat nyt äkkiä ilmestyneen auringon valon riemasttuttamina  Linnanmäellä  lasten kanssa.
Kaikilla on lomaa , minulla aina.
Haavani on vihdoin kuroutumassa kiinni. Nukkuminen on ollut vähintään sekavaa.. joskus olen niin uupunut että nukun päivät ja yöt päälle..
Nyt olen alkanut lähinnä kukkua yöt ja päivät eikä niitä kirkkaalla säällä eroita toisistaan kuin uneliaan tuokion.
Otaksun että tämä lisääntynyt virkeys on merkki parantumisesta, ja onhan minulla vieläkin Kefexsinia 10  päivän kuuri..Pakko parantua..
Nyt hetki


Sydämeni pieni kiitollinen on
liekki lämmin rakkauden
suojana sen on.
Aurinkoni armain
piiloutunut pilvin harmain
Tulee tuuli mistraalin
ja edessäni nähdä saan
Taas loistossa taivas lankeaa
ja metsät pellot humajaa
Vainiolla sirkat soittaa
ja askeleeni koittaa
keveästivoittaa
esteet fyysiset
 öisen päivän



 runosuoni vielä oikein toimi.. yrittää pitää kuitenkin. Kiitos kaikille ystäville jotka olette käyneet ja toivottaneet kaikkea hyvää. Luin viestejä puhelimen kautta , ne kaikki olivat ilon ja voiman antajia, Kiitos.