sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Toivo


Toivo elää viimeiseen henkäisyyn asti.

Toivo onnesta ja perille pääsystä.

Sinne jonnekkin mistä emme edes unta vielä näe.

Suuri tuntematon. Toivo luo siihen valoa, etten eksyisi.

Niinkuin vanha peikonlehti on kiertynyt Limoviikunapuun


ympärille, hakien läheisyyttä ja kosketusta pintaansa.

Niin minä ojennan haparoivat palmun lehvät maailmaan

avoimesti, vain hiljaa kuiskaten: Minä toivon.

1 kommentti:

  1. Toivossa on hyvä elää.
    Siunausta sinulle Aikatherine ja hyvää adventinaikaa

    VastaaPoista