keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kesä on tullut kauan viipyköön luonamme jälleen.


                                       Tänään on Siru tyttäreni syntymäpäivä.

Onnea  rakas tytär. SIRU  Sinä rakastuit kärhöihin jotka istutin parvekkeelle, Eivät tässä kuvassa, mutta aivan samanlaisina ne hehkuvat. se oli melkein ihme, hain taimet vasta pari viikkoa sitten ja istutin ruukkuihin ja nyt ne ovat jo kasvanee lähes kaksi metriä oksia,  vain ensimmäiset kymmet kukat loistavat  alaoksilla  syvän lilaa väriä.

Myös  istuttamani villiviini lähti  vahvasti kasvuun, joskus  kuukauden kuluttua ne yhdessä  luovat  aurinkoiselle parvekkeelle varjoisan  alueen jossa voi istua  ja nauttia kesän vehreydestä. Amppeleissa on nyt pelargiat.




Köynnöshortensia on yksi upeimmista kukkivista köynnöskasveista mitä seinuksilla kasvaa. Asuin aiemmin muutaman vuoden Tuusulassa, siellä tämä upea köynnös kavoi aurinkoisella seinustalla ja
monet maassa kukkivat kukat jäivät lähes huomaamattomaksi.





Tässä kollaasi kesäkukista. Pohjolan kesä on niin lyhyt että lähes joka kesä kun kukat ja luonto yleensä puhkeaa vehreyteensä ja kukat loistavat ja tuoksuvat  olen ihastunut ellen rakastunut  ja niin kiitollinen jällleen luokseni saapuneesta luonnon kauneudesta.



Tulossa on myös muita juhlia, lukuisten syntymäpäivien lisäksi. 2.6. on tyttären tyttären lakkiaiset .

Minulla oli tässä useampi vuosi , kun en ole täällä päivitellyt, syynä on ollut sairaidet ja leikkaukset. Ei silloin ole löytänyt sanoja . On ollut olo kuin olisi kävellyt pitkän pimeä tunnelin läpi, eläen vain toivossa, että jonain päivänä valo tulee elämään vahvana ja voimistaen myös itseäni, monien rakkaiden harrastusten jatkamisessa.

Ainakin melkein se aika on nyt. Vain jalat enää kiukuttelee. Mutta unohdetaan ne ja ajatellaan  kuinka paljon on kaikkea muuta uutta ja  hyvää elämässä.   Nyt kasvatetaan taas kukkia, kirjoitetaan runoja, jatketaan  elämän tarinoiden  kirjoittamista  Muistojen Valtatiehen. Se tulee olemaan minun kirjani nimi, sitten joskus.
Käsitöitä olen tosin tehnyt  varsinkin talvisin. En muista kuinka monet sukat olen kutonut, muutaman villatakin. Ommellut ja ideoinut , kokeillut ja purkanut.   Olen siis kuitenkin ollut elossa.

Siis kiitos elämälle!   Elämäntarkoitus lienee  elämä .  Viimeiseen hetkeensä asti. Hyvä elämä vielä parempi , ponnistelen sen puolesta, uudessa kodissani joka on nyt pienentynyt niin paljon että piti  myydä isommat huonekalut ja ostaa uudet ja pienemmät tilalle. Sekin koitui jotenkin lopulta myönteiseksi, olen saanut valoisan  turvallisen uuden kodin ja suurin osa kaikesta on uutta ja ehjää, si

                          Siistiä, Sanovat nuoret, kun joku asia on hyvin.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018