sunnuntai 15. tammikuuta 2023
Kohtalon säännöt
Kohtalon säännöt - noudata ja olet onnellinen
Tämä ei ole edes sääntö, vaan psykoterapeuttinen tekniikka.
Kohtalon sääntöjä on 25.
Sen tehtävään kuuluu suostuttelu. Tämä prosessi on pitkä. Se vaatii omistautumista ja sitkeyttä. Siksi sääntöihin tulisi suhtautua vakavasti ja harkitusti, ja ne tulisi lukea joka päivä.
Jos luet sen kerran ja heität sen pois, muutosta ei tule. On parasta ripustaa se huoneeseen niin, että se näkyy jatkuvasti silmiin.
Kokeile, ja pian tulet vakuuttumaan siitä, että sinun on tullut paljon helpompaa elää.
2. Halutun saavuttamiseksi yksi halu on pieni - sinun on tehtävä päätös. Vain tässä tapauksessa on mahdollisuuksia.
3. Jos haluat muuttaa polkua, sinun on lopetettava ja aloitettava sen jälkeen toiseen suuntaan.
4. Elämässä on maksettava kaikesta. Mutta lisäksi toimettomuus on arvokasta. Joskus se käy ilmeiseksi vasta elämänpolun lopussa.
5. Jos henkilö pelkää aina tehdä jotain väärin, tehdä virheen, hän tekee jopa suurimman virheen elämässään epäilemättä siitä.
6. Liike houkuttelee aina vain liike. Elämässä ei ole mitään vahingossa. Me emme houkuttele itseämme lainkaan niitä ihmisiä, joita haluaisimme nähdä vieressämme, vaan ihmisiä, jotka ovat täysin samanlaisia kuin me.
7. Jos huomaat, että asetettu tavoite on saavuttamaton, keskity muihin tavoitteisiin. Kun olet saavuttanut sen, yritä palata ensin niiden saavuttamiseen.
8. Jos elämästä ei pyydä mitään, se ei anna mitään. Jos pyydät jotain määrittelemätöntä, lahjassa on sama merkki. Halut on aina muotoiltava selvästi.
9. Elämässä ei ole absoluuttista tyydytystä. Sitä rajoittaa aina käsityksemme maailmasta.
10. Haluatko muuttua? Unohda sitten passiivisuus. sen ansiosta kohtalon antama mahdollisuus menetetään. Merkitse reitti ja loppupiste. Mutta päästäksesi sinne, sinun on mentävä matkalle.
11. Elämä pakottaa meidät aina ratkaisemaan ne ongelmat, joita ihminen välttää. On mahdotonta piiloutua ongelmilta, koska se on ratkaistava toisessa elämänvaiheessa, ilman että nyt olisi ratkaistu mitään tehtävää. Mutta joudut maksamaan paljon enemmän ratkaisusta.
12. Elämässä on aina valinnanvaraa. Joskus se sammuu itsestään ilman valintaa. Monien mahdollisuuksien maailmassa. Siis, kun hankit yhden, menetät aina jotain muuta. Siksi tappiot ovat väistämättömiä. Mutta niitä voidaan aina pitää uutena hankintana.
13. Uusi tarkoittaa aina vanhan tuhoamista. Mutta sinun ei tarvitse vain hajota, vaan tyhjentää paikka. Ja tämä vaatii voimaa, aikaa ja tietoa. Loppujen lopuksi sinun on tiedettävä, mitä rakentaa ja miten. Kun luovut turhasta ja rajoittavasta, saat tilaa rakentaa uudet unelmat jotka tuovat iloa ja tasapainoa .
14. Henkilö yrittää muuttaa elämäänsä, mutta vanhat stereotypiat ja tottumukset estävät häntä. Ne yrittävät koko ajan saada hänet takaisin tavalliseen aikaansa. Siksi muutokset menevät aina hyvin hitaasti ja vaativat enemmän henkisiä kustannuksia.
15. Jokainen meistä houkuttelee itseensä juuri sitä, mitä rakastaa eniten, odottaa tai pelkää, sillä tietoisuus on keskittynyt juuri tähän. Kohtalo ei koskaan anna liikaa. Se on antelias, mutta vain halutun kehyksessä. Liu'uta kehyksiä ja saat enemmän.
16. Koko elämä on vahvoja vastakohtia. Joskus me rakastamme, ja joskus emme näe. Olemme ystäviä jonkun kanssa ja selviytymme jonkun kanssa. Hyväksy ja menetä, tapaa ja nauti. Henkilö pyrkii vakauteen ja samalla tuntee tyytymättömyyttä mitattuun elämäntapaan. On mahdotonta ymmärtää jotain tuntematta sen vastakohtia.
17. Ihmiset pyrkivät pääsemään siitä irti. Mutta sen saavuttamiseksi tarvitset harmoniaa itsessäsi. Tämä on omien ansioiden ja puutteiden hyväksyminen, epätäydellisyyden ja sisäisen rauhan oivallus. On välttämätöntä, että syy, teot ja tunteet toimivat sopusoinnussa.
18. On välttämätöntä ymmärtää, että maailma ei ole ollenkaan luotu pelkkää nautintoa varten. Hyvin usein se ei vastaa odotuksiamme ja käsitystämme siitä. Mutta on aina pyrittävä tekemään hyvää. Jokainen, joka ei kykene tähän, ei voi koskaan arvostaa muiden saamaa hyvää.
19. Ihmisiä kannustaa ihmisissä aina se, mikä hänessä istuu. Muut ihmiset voivat tulla meille peileiksi. Sinun tarvitsee vain tutkia niitä huolellisesti. Sitten voimme oppia tuntemaan itsemme paremmin.
20. Jos Sinulla on voimakas halu omistaa jotain, se tarkoittaa, että et tunnista kykyjäsi ja arvoasi. Katso itseäsi, ehkä nautit paljon enemmän kuin haluat.
21. Negatiivisia ajatuksia on hyvin vaikea vastustaa. Ne saavat sinut kärsimään ja huolehtimaan. Valitse positiivinen ajatus ja jaa se. Sitten katkaiset vaarallisen ketjun, eikä se enää ole este sinulle.
22. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Siten ahdistus, jännitys, kompleksit häviävät, ja voit aloittaa täyden elämän.
23. Ympäröivä maailma on täysin neutraali. Me itse teemme siitä huonon tai hyvän. Yritä havaita todellisuus positiivisella tavalla, niin sinusta tulee onnellinen ja iloinen.
24. Älä koskaan koske ympärilläsi olevien mielipiteitä viimeisenä paikkana. On mahdotonta olla hyvä kaikille. Haittapuolet löytyvät aina. Älä anna heidän vallata sinua.
25. Me kaikki tulemme tähän maailmaan hengestä ja menemme täyttämään elämää. Voisiko siis olemassaolomme tunne olla elämä itsessään kaikissa sen ilmenemismuotoissa?
Yksinkertaiset säännöt ,niillä on erittäin hyvä vaikutus maailmankäsitykseen. Niitä ei ole vaikea tarkkailla, ne tuovat korvaamatonta hyötyä!
tiistai 15. joulukuuta 2020
Oikeudenmukaisuus
12 vuotiaana kuljin ovelta ovelle ja keräsin kolikoita koulun opettajan antamaan listaan, rahat menivät hyvään tarkoitukseen, sen tiesin jo siitäkin, että monet antoivat iloisesti hymyilen ja keräyspussi oli jo niin täysi, että oli pakko laittaa osa kolikoista taskuun, että sai vielä kerättyä lisää.
Kun tulin koulukaverin ovelle ja tervehdin iloisesti perhettä, minut kutsuttiin oikein sisälle asti.
Ojensin keräyslistan perheen isälle joka vilkaisi sitä ja sanoi ,- annappas tänne kaikki mitä olet kerännyt ja mene kotiisi, minä huolehdin näistä rahoista, että menevät perille.
Pelästyin ja mietin kuumeisesti miten pääsisi karkuun ja voisi hoitaa tehtävän kunnialla loppuun.
Vaan ei auttanut mikään, annoin rahakuoren ja listan miehelle ja juoksin itkien ulos ja kotiin.
Kotona vasta muistin, että suurin osa kolikoista olikin taskuissa. Nostin ne pöydälle ja laskin tarkoin.
77markkaa 50 penniä. Niistä täytyi nyt tehdä ihan itse selvitys. Mutta miten? Ei ollut listaa, ei tietoa paljonko kuoressa oli. Olipa tämä vaikeaa.
Lähdini kohti koulua, koska opettaja asui siellä, hän osaa varmasti auttaa mietin.
Onneksi opettaja oli kotona ja kutsui sisälle kun näki aran ilmeeni.
Mitkäs hätä sinulla nyt on? Opettaja kysyi.
Tälläinen keräyshätä on, kun Mailiksen isä otti minulta listan ja kuoren jossa oli rahaa, mutta osa oli taskussa, kun kuori oli liian täysi. Tässä on sieltä puuttuva osa, en tiennyt mitä tehdä, siksi tulin tänne. Osaahan opettaja neuvoa miten nyt ratkaistaan tämä pulma.
Vai sillä tavalla on tapahtunut. Kyllä minä hoidan asian sanoi opettaja ja otti kaikki 77markkaa 50 penniä ja sanoi
- Mene nyt vain kotiin ja ole ihan huoletta, minä hoidan asian.
Yöllä näin painaisunia. Minulla oli suuri kulta-aarre, mutta rosvot tulivat ja uhkasivat viedä kaiken.
heräsin hiestä märkänä ja kesti vähän aikaa tajuta, että se oli vain uni.
Eihän minulla mitään kultaaa ole missään vain muutama kuparin ja hopean sävyinen kolikko .
Aamuun ei ollut enää kauan aikaa, joten päätin lähteä lammen rannalle kävelemään.
Jo kaukaa hän näin miten joutsenet uivat ylväästi lammella.
Istuin lammen rannalle ja katselin vanhoja joutsenia, nyt ne eivät olleet yhtään äkäisiä, kun niillä ei ollut vielä yhtään poikasiakaan.
Mieleni tyyntyi ja kuulin tuulen soiton. Hiljaisen humisevan aaltoilun syvällä ajatusten poimuissa.
Nyt piti lähteä kouluun.
Tänään oli keräysten palautuspäivä. Minua suretti, kun en voinut ylpeillä ja antaa varmasti parasta keräystulosta. Niin arvelin, jo sillä perusteella , että olin saanut lähes joka talosta kolikot eikä kukaan sanonut, että olisi joku toinen jo käynyt ovella.
Päätin olla vain hiljaa ja katsoa mitä tapahtuu ja kuka voittaa keräyskisan, sillä paras sai ja kiitoksia ylenmäärin.
Kun Mailis sitten vuorostaan vei keräysrahat ja listan ja kuoren opettajalle, hän sai osakseen kiitoksia ahkeruudesta.
Olin purra kieleni kiukusta, mokoma koulukaveri, en kyllä ole sen kanssa enää koskaan, päätin.
Vaan iltapäivällä tapahtuikin muutos, opettaja kertoi koko luokan edessä, että Mailiksen keräyksestä puuttui 77markkaa 50 penniä ja puuttuva rahasumma on palautettava heti huomenna jos ei tänään ehdi.
Mailis kalpeni ja sopersi, että ei he ole koskeneet rahoihin, ei edes laskeneet niitä.
Niinpä, olisi pitänyt sanoi opettaja ja lähetti viestin Mailiksen isälle, että asia on hoidettava mitä pikemmin kuntoon.
Mietin, miksi opettaja ei kertonut, että hänellä oli se puuttuva rahasumma.
Ei noita aikuisten ajatuksia aina ymmärrä.
Niin siinä sitten lopulta kävi, kertoi opettaja myöhemmin, että Mailiksen isä oli erittäin vihaisena antanut sen puuttuvan osan, ja opettaja lisäsi sen summan keräyslistaan. Siitä tuli kaikkien aikojen suurin keräys koulussa. Mutta opettaja sanoi, että ei saa kertoa kenellekkään, enkä kertonutkaan, ennenkuin nyt kun siitä on niin kovin kauan aikaa.
Kotimatkalla kävelin onnellisena tien laitaa. Maantien reunassa kukkivat jo kevään ensi lesken lehdet.
Auto tuli niin nopeasti , että en edes huomannut, kun lensin konepellin ylitse ja putosin siitä ojaan.
Auto jatkoi matkaansa, Näin vain Mailiksen isän kasvot ratissa pienenä välähdyksenä.
Tunsin kipua joka puolella ja availin silmiäni ja katsoin miten uusi vihreä takki oli revennyt
helmasta niskaan asti.
Voi ei, mitä äiti nyt sanoo, kallis takki piloilla. Tunnustelin käsiä ja jalkoja, ne liikuivat ihan hyvin, kömmin pystyyn ja lähdin nilkuttamaan kotia päin. Vielä kilometri. Kävelin niin lähellä ojan reunaa kuin pystyin. Ojan vesi kimalteli auringossa, ja huomasin jo valkovuokkojakin tien penkereellä. Olkoot nyt siellä , käyn myöhemmin poimimassa.
Kotona nousi melkoinen metakka. - Missä ihmeessä sie oot ollut? Uusi takki riekaleena, ootko sie tapellut ?
-Joo olen auton kanssa, se voitti minut, sanoin.
- Herra isä siunakkoon! Auton allekko sie jäit? Nyt kerrot kaikki, tiedätkö kuka se oli joka ajoi päälle ja miten? Olitko sie keskel tietä? Miehä oon sanonu et aina ihan reunas kävelet.
- Minnuu koskee nyt äiti ! Sanoin ja riisuin riekaleet yltäni, nyt näkyi suuret mustelmat jaloissa, käsissä ja kun äiti katsoi myös selkä ja kyljet oli mustana.
.Voi herran pieksut sentään! Äiti manasi. -No mee nyt sänkyyn , hyvä kun oli enkelit kanssasi. Puhutaan huomenna lisää. Niin nukahdin ja unen läpi tuntui kipua kun liikahdin, piti olla ihan hiljaa paikallaan.
Uni tuli ja vei minut joutsen lammelle. Voi kuinka kaunista siellä olikaan ja lammen yllä leijui uskomaton määrä pieniä värillisiä palloja. Ajattelin, että nuo ovat niitä taivaan keijuja.
tiistai 22. syyskuuta 2020
Lapsilleniko laulen
ELÄMÄNI
Tapiolan kankahilla
koetellut pilven lailla
sanojani riimitellä
tuntea tuli povessa
Kipukiviä väkisten
varovasti tutkiskella.
Monesti harakan nauru
korvissani kaiuskellut
Lieteni lähellä suoja
tuonut rauhan säikehiä.
Lapsilleni laulelenko
kuulevatko armaiseni
huutoni tarun katuvan.
Annetaanko anteheksi
virheet luontoni väkevän.
Kivelleni jättäisitte
sopukiven sielustanne
Enkelsiipiä Jumalan
tuonelan joen solina.
Luona Taattoni kotien
levossa paratiisini
Uurna
Talo on uusi ja tuoksuu puulle, kaikki on huisin puhdasta ja huoneet ihanan valoisia. Järjestelen maljakoita pöydille ja asettelen ne täyteen kedon kukkia.
Mies ja nainen puuhailevat yhdessä valmistaen ruokaa.
Etsin kadonnutta yöpaitaani kaapista, sitä ohutta vaalean sinistä. Sitä ei näy missään. Pysähdyn istumaan hetkeksi kaapin lähelle ja yritän muistaa missä se on.
Nainen on laittanut radion päälle, ja sieltä tulee uutisia, jotain on tapahtunut, en oikein ymmärrä mitä. Mies ja nainen nauravat kuitenkin ja vitsailevat ja näyttää että kisailevat jo lemmenleikit mielessä.
Väistyn loitommaksi ja avaan uuden kaapin. Siellä näen
hopeanvärisen maljan jossa on kupumainen kansi.
Voi kuinka hieno, huudan katsokaa siinä on kaiverruksia reunoilla, kun katson tarkemmin sen ympäri kiertää sanojen rivi.
Samalla hetkellä ajattelen ja sanon miehelle ja naiselle
- Minun tuhkani laitetaan tähän maljaan , kun olen kuollut.
Mies ja nainen katsovat minuun tutkivasti ja sanovat minulle
- Se onkin uurna, siellä on jo yhdet tuhkat. Emme tiedä voitko käyttää sitä, siellä on mummosi tuhka.
Pidän uurnaa sylissäni ja avaan sen kupumaisen kannen varovasti. Kansi aukeaa ja sieltä pelmahtaa ilmaan mustaa tuhkaa varisten päälleni.
Pelätyn ja katson uudelleen maljaan, siellä on vielä vähän tuhkaa pohjalla.
-Voisimmeko viedä tämän lopun tuhkan puutarhaan? . Mummo tahtoo vapauteen, pois tästä metalli uurnasta ,kysyn ja odotan mitä he sanovat.
Mies sanoo - Jos muistat mummosi nimen, niin ehkä voimme tehdä niin.
Kiljaisen riemusta - Tiedän mummon nimi on Adalmiina.
Nuoripari hymyilee ja sanoo - Niin oli. Uurna on sinun ainut perintösi. Saat itse päättää mitä sillä teet.
Uurna on kaunis, ja alan lukea sen sanoja, paljon nimiä, osa tuttuja ja vuosilukuja ja pitkä saaga tarina.
Tämä on aarteeni totean..
Nuoripari pyytää minut mukaansa ja lähdemme niitylle, varistan mummon lopun tuhkan kukkien päälle. Nyt se on tyhjä ja hohtaa kirkasta hopeaa. Kannan sitä sylissäni kuin pientä lasta.
Kun herään kissani naukaisuun, unikuvat tulvivat mieleeni, ne sekä ahdistaa että tuo rauhaa. En mieti enempää ainakaan julkisesti. Mietin omassa päässäni, mitä kaikkea uneni symbolisoi.
matkalla lapsuuteen
Kävelin pitkin pihamaata ja astuin sisään ovesta. Katselin ympärilleni , huone tuoksui ummehtuneelle.
Etsin katseella tyttöä, ei näkynyt missään, avasin ruokakomeron oven. Siinä hän istui ja söi sormin voita
lautaselta ja sokeripaloja puristeli pienissä sormissaan. Rasvaa oli vaatteissa ja suupielet kiilsivät voista.
Tyttö oli tyytyväisen näköinen vaikka äsken oli pelästynyt pommien hirveää pauketta ja ilmahälytyksen
ääniä. Komerossa oli nyt hiljaista ja tyttö alkoi torkkua kyyryssä, uskaltamatta astua ulos sieltä.
Katselin pikkuista silitin vaaleita hiuksia ja pitkiä tummia ripsiä poskella.
Voi pientä, voi minua.
Ilta alkoi hämärtyä ja äiti tuli kotiin ja laittoi uuniin tulet ja hellalle kasareita. Touhusi aikansa. Nosti tytön
hyllyltä ja moitti vain siitä, kun voi oli syöty lähes kaikki.
Nyt isä hermostuu taas. Äiti mietti ja kipaisi yläkertaan lainaamaan pikkuisen voita. Onneksi rouvalla oli ,
hän antoi vähän lautaselle ja kysyi. - Tyttökös se taas söi kaikki? - Niin kävi , sanoi äiti. Isälle pitää olla
se muuten taas suuttuu. -Niinhän se on. Ei tarvii tuota nyt takaisin , mitä jos minä huomenna katsoisin
tytön perään, tänään oli taas ilmahälytys, se varmaan pelkää yksin niitä ääniä. - Niinhän se on. Varmaan
pelkää, mutta ei meillä ole millä korvata hoitoa. - En minä mitään ota. Kunhan vahdin että ei laps rukka
pelkää yksin. - No kiitos , selvä sitten, jätän aamulla avaimen kun meen töihin.
Äiti tuli alas ja teki leipätaikinan. Leipoi rieskat uuniin ja moitti tyttöä, - Nyt et saa voita leipäselles mitäs
söit kaiken voin. - Tykkää voitta! sanoi tyttö tomerasti.. - Tykkää siitä muutkin ja isi suuttuu jos ei ole.
Isä kolisteli jo kotiin, - ah kiva täällä tuoksuu leipäset.
-Mitäs tyttö on puuhannut, kun on noin sotkuinen. - Ei se mitään erityistä, oli mennyt ruokakomeroon
pommituksia piiloon. - No jopas nyt, ja söi tietty voit ja sokurit`? - No vähän, mutta on tässä vielä meille.
Yläkerran Manta lupasi katsoa tytön perään jos sulle sopii, ei pyydä maksua.
- No katsokoon sitten, vaikka kyllä se jotakin pyytää, muista että meillä ei ole . - Niin eipä ole tuumasi äiti.
Perhe söi ja tyttö söi leipäsensä ilman voita, ja hyvin maistui, olihan se pehmeä ja uunilämmin..
Tyttö laitettiin nukkumaan. Pestiin vadissa naama ja kädet. Puettiin flanellipyjama ja vedettiin sängyn alta
laatilkko mihin tyttö meni kiltisti nukkumaan. Laittoi silmät kiinni ja puristi viltin kulman myttynä suuhunsa.
Nukahti pian ja katselin lapsen nukkumista, niin viaton niin puhdas, on sinun unesi lapsonen. Annoin
suukon lapsen otalle ja näin nyt hyvin kauas. Katselin vuosien nauhaa ja näin tytön valkoisessa itse
ompelemassaan rippi mekossa. Kaksi punaista neilikkaa kädessään. Myöhemmin näin tytöllä kauniin
valkoisen morsiuspuvun. Huntu peitti nyt tummiksi muuttuneet hiukset ja silmien sini oli tummempi kuin
silloin pienenä. Kauan minä häntä katselin kunnes havahduin. Näin peilissä tytön piirteet, nyt jo
vanhentuneet ja yhä edelleen niissä silmissä loisti jokin liekki. .
----------------------
Tämä tarina on sellainen mihin syvärentoutus ja ohjaaja minut kerran johdatti. 80 luvulla. Ohjaaja soitti hiljaista musiikkia ja kehotti minua kohtaamaan itseni noin 2vuotiaana. Aluksi vain kävelin hiljaa mielessäni kunnes näin pihan ja talon.. siitä tarina alkaa. se on kappale varhaislapsuutta.. muistot jotka nousivat esiin olivat niin kirkkaita ja eläviä , kuin elokuvaa olisin katsonut.
outo uni
- Kahlaan meren vaahdossa, sen yllä leijuu läpikuultava utu ja säkenöivän eetterin värilliset valon säteet lävistävät minut; vaahto liekehtii sulautuen mereen Taivaita suurempi valo on kaiken taustalla- Tunnen pieninä neulanpistoina kehoni tunteet
- Tuo ikuisuuden äiti joka nielaisee kaiken vavahduttaa sieluni ääriä, silti niin armollinen ja lempeä, että kiiruhdan askeliani päästäkseni pian sen syliin pudotan taakkani mereen
- sulaudun rakkauden rajattomaan energiaan näen: Se on jatkuva spiraali, liike ja lepo
Sairas unen näkijä
Sairas unennäkijä
Vaikeroin heräämisen tuskaa
aistit avoinna valkean huoneeni sisällä.
Murskaat minut murusiksi,
kasaksi multahiekkaa
Minussa on Sinun jalanjälkesi ja kättesi ihmetyö
Näen nyt nurmen lähempää ja sipulien rohkeuden.
Iirikset, Liljat ja Narsissit ovat täynnä sinun pyhää vettäsi.
Olen murrettu unennäkijä, näen Sinut.
Suljen silmäni, näen paremmin.
Sylissäni on valkoinen sydän.
Se on läpikuultava ja vahva.
Pienet pojat juoksevat ohitse.
Älkää menkö!
Sanokaa ensin, - Kenellä on valkoinen sydän?
Maailma on pysähtynyt.
Puut seisovat hievahtamatta.
Kuiskien toisilleen, - Kenellä on valkoinen sydän?
Linnut visertävät ja kohottavat nokkansa kohti .
taivasta, kuin huilut
Kuuntelen hiljaa hetken ja ymmärrän lintujen laulun.
- Kristuksella on valkoinen sydän!
Hänen viittansa liepeestä olen kadottanut valkoisen sydämen.
Missä on Kristusviittani? Kasteeni puhdas lunastus?
Voi peipot, kiurut, pajulinnut, kuikat järven selältä!
Auttakaa!
Tuokaa viitta murretulle!
Peittäkää kasa multahiekkaa, että se uudeksi valettaisiin.
Herättäkää nukkuva unennäkijä.
Puristakaa mieleen sipulin rohkeus ja sormiin muurahaisen elämä.
Näen havahtunein silmin,
lautturi lipuu lautallaan.
Kaikki kerran kohtaavat
vaieten
Sisällä valkean huoneen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)