maanantai 17. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!



Kello tikittää ja  matkakuume nousee. Keskittymis kyky on hajaantunut  tässä ja nyt ja toisaalla siellä ja sitten.
Lapsenlapsi sai ylipuhutuksi  äitinsä ja kotiin tuotiin valkoinen  joulukuusi.. Lapsi myös koristeli kuusen punaisin ja kultaisisen värisillä palloilla.
Illalla kun siinä kukkivat vaalean liilat ledlamput se on jo melko siedettävä..

Tietysti minun piti yhdestä kuvasta muokata Joulu Mandala.

Aloitan nyt pakkaamaan lomalaukkuani ja monia viimehetken tarkistuksia.

Palaan blogimaailmaan loman jälkeen tammikuussa.  Ehkä minulla onkin sitten paljon kerrottavaa  ja kuviakin maailman turuilta.

Toivotan joulu rauhaa , rakkautta koteihin  ja kaikkiin sydämiin. Pääsen lukemaan tätäkin sivua, mutta en vieraalta koneelta päivitä..

Näkemiin  ja samalla    toivotan vielä  Onnellista Uutta Vuotta  2013

maanantai 10. joulukuuta 2012

Tuulen tie








Tuulen tie

tuntematon lie

tähdet kukkii hangella

Yön tumman  käsivarrella .


Tyyntyy  uneen syvään

lumivaippaan hyvään

Polku valon

avaa  päivän kajon






keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Hyvää Itsenäisyyspäivää











Maalaus Kullervon sotaan lähtö.  Akseli Callen Kallela.


Tänä iltana ajattelen heitä jotka lunastivat verellään tämän kotimaani, sen kaupungit, kylät ja metsät vaaroineen. Tuhannet järvet ja vuolaat joet. 

Huomenna sytytän kynttilät  ja  katsoton televisiosta, kun kansan kutsutut juhlivat  presidentin linnassa.

Siniristi lippu liehuu tuulessa ja tuiskussa, olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että  rauha on antanut maani kehittyä hyväksi maaksi. 

Lapsillani on kodit ja työtä, lapsenlapsilta ei puutu mitään.  

Meillä on hyvä olla. Kiitos maamme sotaveteraaneille  ja heille

jotka antoivat elämänsä, että meillä olisi elämä.  





Villi lintu



Unohdan hengittää

   mieleni putoaa

luottamuksen syliin.

Vapaana, kuin villi lintu taivaan kupolissa

viivyttelen vuorten yllä.

Kaunis on  auringon kilo meren aalloilla

Kaihoisa on katseesi  usva

kun kosketan sormen päätä

Syliisi jäädä saan

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulukortti haaste


Tee yksi joulukortti, antaen sille luvan kopioida ja lähettää Ystäville.

Piirrä tai maalaa. Valokuvaa tai  muokkaa kuvaa, tee juuri sellainen kuin itse haluat


Voi myös leikellä kuvia ja liimailla luoden mitä ihmeellisempiä joulukorttea. Itse tehtyjä myös silloin kun teet kuvista, tee omasta kuvasta.


Anna lupa kopioda kortti, se voi ilahduttaa  montasa lukijaa.

Tämä on nyt ensimmäinen harjoitus korttini.

Saa kopioda  niin paljon kuin tahtoo.. Tämä on tehty kuvanmuokkausohjelmalla.


Haastan korttien tekoon kaikki  lukijani jotka ovat kirjautuneet lukijaksi.  Lisäksi asiasta kiinnostuneet..

Vielä ehtii joulupostiin kun uhraat pari iltaa korttien tekoon.

Sivuani ei tarvitse  linkittää jatkat vain haastetta, luovuuden ja iloisen mielen vallassa..

Hyvää alkanutta viikkoa kaikkille..

tiistai 27. marraskuuta 2012

Arvaa oikein kisailu


Arvaa mitä alkuperäisessä kuvassa on.  Oikein arvanneet saavat ylätyspalkintoja, ainakin kolme jännittävää kirjaa on valmiina lähtemään arvaajille.  Sekä jotain jouluun liittyvää .Jos oikeita arvauksia on yli 6 arvon voittajat  lapsenlapsen auttavalla kädellä. 


arvonta aikaa viikko  .  ilmoitan oikein arvaneelle omaan blogiin.  ja annan oman sp. johon voi lähettää osoitten ilman julkisuutta.
--------------------------------------------------------------------------------------------

Lisä tiedotus, olen Uunan vihjeestä viisatuneena supistanut näkyvillä olevat postaukset viiteen ( 5)
koska olen saanut tietää että sivuni aukeaa hitaasti,  kun  on yli sata postausta näkyvillä.

Vanhemmat tekstit löytyvät  alareunasta, jos vaikka tämäkin on jo kahden viikon kuluttua vanhemmissa postauksissa. Nyt pitäisi sivujen aueta sujuvasti. Itse en tajunnut asiaa, kun nämä on auenneet minun super valokaapelille parissa sekunnissa. Kiitos  Uunalle selventävästä viestistä..
(Lyhensin arvonta aikaa,  en ehdi enää seuraavalla viikolla hoitamaan tätä asiaa.



Ja nyt kun  oikein arvanneille lähtee palkinnot laitan vielä alkuperäisen kuvan.

Eli  oikea arvaus on  PITSA     On siinä haarukka ja veitsikin.  Vege herkku pitsa




sunnuntai 25. marraskuuta 2012

paljastuksia

perjantai 23. marraskuuta 2012

Kesäkuvina haaste Sylviltä

Blogger sylvi heitti minulle 14.11.-12 haasteen kesä kuvista, tänä kesänä kuvissani oli niin paljon ihmisiä , lapsia ja muita senkaltaisia kohteita, joita en laita julkiseen blogiin.


Mutta kun otin haasteen vastaan niin laitan nyt kuvia pihaltamme ja lähiseudulta.

Juhlapäivien kukkia ja mielimaisemia














tiistai 13. marraskuuta 2012

Toivon aurinko nousee


 kuumeen polttava otsa  ja lääkehien pisarat korvissa, 
kuin kertakäyttöiset timantti korvakorut.

Näen unissa sinisiä palloja, joita yritän saada tulisiin sormiini, toivoen
ne ovat viilentävää jäätä nihkeään selkääni.

Toivon aurinko nousee, kivun takaa se kimpoaa, kuin vahva auringon kukka
täyttää ikkunan loistamaan oranssia tähkää

Ehkä huomenna jo  

Kävelen syystalven märkää metsäpolkua kevein askelin ja tervehdin  hymyillen
vastaan tulevaa harmaata noitaa ja  vihreää menninkäistä

Kalliolla, siellä ylhäällä, missä tuuli tempaa hatun mukaansa ja vie sen pilviinsä
ja kaikki menneisyyden kissat nauravat pumpulipilvessä

Ja juuri nyt musta tuntuu raskaalta, riisun sen pois ja pudotan metsään
näen keijuja, hopeisissa kengissään , helisyttäen soitintaan

Tanssi tulee ja kumartaa, pyytää minut pyörimään ja iloitsemaan elämästä
juuri silloin nauru herää pitkästä unestaan

ja maailma kerää koppaansa jokaisen kuplivan ilon





sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Keijut

Tänään lähti taas yksi maitohammas lapsenlapselta ja se laitettiin hyllylle, että Hammaskeiju löytää sen ja jättää siitä pienen lahjan, niin sattuipa somasti  läsnä oli myös naapurin pari vuotta nuorempi tyttö joka sanoi tomerasti: - Ei Hammaskeijuja ole, meidän äiti on niin sanonut..

Ai jai lapsen lapseni säikähti ja suhisi hiljaa:  -  On niitä, olen aina saanut lahjan, niitä ei vain näe ja siksi sinun äiti ei tiedä että Hammaskeijuja on ihan oikeesti..

- Eikä ole väitti tyttö, ei ole Joulupukkiakaan.

-  Kyllä meillä on käynyt joka joulu ja aina Joulupukki on tuonut  lahjoja joita olen toivonut, puolustautui lapsen lapseni.

Illalla käytiin nukkumaan ja  luettiin iltasatu ja sammutin valot ja kuiskasin lapselle :  Katso nyt tarkkaan niin voit nähdä kun keijut lentävät ilmassa.  Ja todentotta.  Me molemmat nähtiin miten pikkuriikkiset Keijut liitivät ihan katon rajassa ja ne vaihtoivat väriä punaisesta siniseen, oranssiin ja vihreään, ja ihan hohtavan hopeisiin.

Nyt me nukutaan ja aamula katsotaan mitä Hammaskeiju on antanut, se oli sentään aika nätti pieni hammas.
Kun ei kaikkea voi nähdä, niin pitää uskoa unelmiin silloin voi löytää jotain ihan yllättävää. Karkkia Hammaskeiju ei kaiketi kuitenkaan anna.  Ehkä mielummin uuden hammasharjan ja mintun raikasta hammastahnaa, ehkä vielä jotain jota ei unen läpi näe

Syyskasteen tunnelmissa


Talletan tämän hetken hiljaisuuden , suljen syyskasteen helmet muistojen lippaaseen.
Päivät soljuvat ohitseni , käteni uurastavat . Korvani  keräävät  musiikin keinuntaa.
Unelmat karkaavat  mielikuvien  piiloon, näyttävät välähtävän  kuvan onnen hetkistä.
Kuin kiusatakseen sielu parkaani kuljettavat sinisten vuorten rinteille, varjoisan lehvistön alle
sanoen vain: - Istu ja katso,näe ja kuuntele.
Ja näen  kipujeni  punaiset syntymät, riemujeni  raitaiset lahjat.
Syvällä mieleni alla on yksinäisyyden  torso,  se joka  alati etsii .

Tullakseen ehjäksi.
Kummallista,  todella outoa.

Kuinka monta kertaa rikkinäinen  voi tulla ehjäksi, koska ihminen on valmis?

Hän tulee lähelleni jälleen ja katsoo harmain silmin sanoen:
- Kuuntele sydämesi ääntä ja näe kuinka täynnä olet. Olet saanut kaiken . Olet pyörässä, joka pyörii elämän virrassa tahtosi ja sattumien mukaan. Se mitä kerran löysit on nyt kadonnut silmiltäsi , silti se ei koskaan katoa. Ehjäksi voi tulla aina kun tuntee rakkautta , valmiiksi tulet heti, kun päästät irti epäuskosta, surusta, riittämättömyydestä ja syyllisyyksien vihasta.
Ja mihin olen silloin valmis?
Siihen mitä sydän tahtoo, valmis   hyväksymään itsen sellaisena kuin on , valmis vapaudelle jokaiseen hetkeen, valmis purjehtimaan maailman merille .

Elämä on meri, virta , vuori ja niitty, Se on mielen oma puutarha ja aivan itsen näköinen.

Ah , sitten minulla on aika paljon töitä. Tahdon heti alkaa töihin
Täytyy hankkia uusia siemeniä ja taimia  ja perata roskia  ja repiä kuihtuneita ja kuolleita kasveja ja tahdon sinne myös eläimiä, iloisia, pörröisiä ja leikkisiä. En keltaisia ja ohuita jotka voisivat kavalasti purra kantapäähän.






lauantai 13. lokakuuta 2012

DIILI

Minulla on joulupukin kanssa Diili-.   Tästä johtuen en ehdi kirjoitella vaan  valmistan pikku pajassani pieniä ja pehmoisia joulu paketteja.  musiikki jota olen ladannut aiemmin niin tähän kuin musiikki kansioon soi taustalla kun sormet suihkii.
laitan nyt muutamia kuvia, monet luomukseni ovat hyvin uniikkeja  eli ihan itse suunniteltu .


 tässähän näitä jo onkin. minulla on useita töitä kesken, sukkia kudon kun kädet on jo väsyneet ,  pipot syntyvät yksi päivässä.  itselleni tein vaalean paljetti koristelangalla lämpimän myssyn, sen tein kutomalla ja siitä tuli ihan vähän reilu, mutta ei haittaa, jos on kova pakkanen alle voi sitaista vaikka ohuen huoivin.
Vaaleasta langasta teen liiviä pakkas ilmoille.. se on vielä hyvin kesken, onpahan puuhaa.  se selittää miksi en paljon kommaile, vilkaisen kyllä vaki sivustoja, luen jos on mielenkiintoista juttua.
lahjat pitää toimittaa pukille jo puoli välissä joulukuuta, kun on lippu etelän aurinkoon, toivottavasti, mistäpä tuota tietää, säät on epävakaita joka puolella.

Haastan kaikki lukijani  joululahja diiliin.. miehet voi maalata tai veistää jos ei osaa neuloa, no joo, kyllä ihanat runotkin on ihania lahjoja.  katsotaan ehdinkö sellaisia duunaamaan.
rakkaukertomuksia olen jo lupaillut, keskityn niihin sitten siellä lomalla, ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu kun on sellainen impulsiivinen tuulispää kuin minä liikkeellä..

toivotan ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle sivulla poikenneelle ja nyt jatkan taas kutomista..kili kili, sanoo puikot..ja kynttilät luovat tunnelmaa hyvän musiikin soidessa, mieli vaeltaa, mutta enpä kerro vielä missä.:)



keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Se aika


Se aika tuli sydämeeni, kosketti muistojen ääriä. Se ilta, se yö ja uusi päivä.

Minä kävelen töistä kotiin hyvin väsyneenä, en ole saanut kunnolla  unta moneen viikkoon. Sinä olet sairaalassa, hyvin sairaana. Kävin luonasi viikonloppuna, annoit minulle terapiaryhmässä tekemäsi puisen nukkekodin,  tytöillesi. Minä itkin taksissa kokomatkan kotiin palatessa,  annoin taksille vahingossa liian ison setelin, hän auttoi minut ulos ja lähti ajamaan pois. Nukkekoti jäi takakonttiin, muistin sen sisälle tultuani ja soitin taksikeskukseen, mutta sitä ei koskaan löytynyt. Ehkä kuskilla oli pieni tyttö. Minä itkin.
Nyt olen uupunut, liian uupunut kävelemään ja polvistun öiselle kadulle.
Katu on täynnä kultaisia kahisevia vaahteran lehtiä. Katu on autio ja tyhjä ja minä painan pääni katuun ja huudan: - Jumalani , älä anna minulle suurempaa taakkaa kuin jaksan kantaa. Minä murrun, auta minua!
Kultaiset lehdet rapisevat katuvalon loisteessa käsissäni, kyyneleet satavat. Sisimmässäni on myrskyjen myrsky.
Yhtäkkiä tunnen miten nousen maasta, jalkani eivät kosketa tietä, tunnen vain vahvat käsivarret molemmilla puolillani. Valtava energia virtaa kehooni ja suuri rauha täyttää mieleni.
Katson ympärilleni, katu on tyhjä vain tuuli kuljettaa okraisia lehtiä kasoihin aitojen reunuksille.
Tunnen itseni painottomaksi kevyeksi kuin höyhen, minua kantavat näkymättömät kädet ja tulen kotiovelle.
Avaan oven ja päästän lastenhoitajan kotiin. Olen täynnä ihmettä ja toivoa. Mielessäni  on sanat:- Huomenna on uusi päivä .  Kiitollisena vastauksesta. Enkelit tulivat ja kantoivat minua.
Lapset nukkuvat , kaikki neljä ja peittelen heidät vielä kerran, heillä on tapana potkia unessa peitto pois.
Menen nukkumaan ja toivon, että enkelit olisivat aina läsnä, ihan lähellä, että kun vain huokaisen, he ottavat kädestä. Juuri silloin tunnen  jälleen lämpimän virtauksen ja nukahdan.
Näen unta jossa kiipeän rappusia alas, yhä syvemälle syvyyksien pohjaan asti ja näen lukemattoman määrän vuoteita, joissa lepää nukkumassa ihmisiä. On hyvin hiljaista, astun askeleen huoneen keskelle ja katson ylös, näen pieniä nauravia poikia ja he laulavat  jotain uskomattoman ihanaa laulua.
Kohotan käteni ja nousen ilmaan, leijun nauravien poikien kanssa ja tahdon nauraa, mutta jokainen yritys sattuu poskiini ja silmistäni pisaroi pieniä kiviä, ne raapivat poskeni ihoa, tipahtavat lattialle, mutta pojat vain nauravat. Olen surullinen ja kysyn: - Miksi en voi nauraa, miksi silmistäni pisaroi kiviä?
- Pojat laulavat:-  Sielun sirut kivinä silmissä, sielun sirut kivinä silmissä,  niistä syntyy pistaasi.

En ymmärrä, onko kivet pistaasin siemeniä kysyn?

Pojat vain nauravat ja katoavat , lävistävät kivisen katon ja nousevat korkeuksiin.

Silloin päästä irti kivusta  ja pyörähdän tanssien alas lattialle, mutta edessäni seisoo lentäjä, lippalakki päässä ja ilmoittaa :   - Odotan , tule me lähdemme matkaan.
Lähden nopeasti, juoksen nopeammin kuin tuuli ja seison seitsämän kerroksisen talon katolla.
Näen siinä lentokoneen, ihan pienen, siihen sopii vain lentäjä ja minä.
Istun penkillä koneessa ja katson maahan koneen noustessa, ihmeellistä!  Näen seinien ja kattojen läpi. Eroitan kaiken elävän, ihmiset ja eläimet.   Rakennukset ovat vain kuin piirrettyjä kehikkoja, silti tiedän ne on oikeita taloja.
Lennämme suuren tähden luokse ja kone laskeutuu sen maalle.
Tämähän on ihana  maailma. Missä me olemme?  Kysyn lentäjältä.
- Tämä on sinun tähtesi.  Hän vastaa.

Aamulla herään ja kirjoitan unen vihkooni. Keitän kaurapuuron lapsille,  vain yksi lapsista ei syö puuroa, hän syö ryynit keittämättä maidom kanssa.
Päivällä menen lääkärin vastaanotolle.
Kerron hänelle elämästäni ja unesta. Hän sanoo:  - Sinä olet vahva. Sinusta pidetään aina huolta, älä murehdi elämän asioita liian kauan, päästä irti.
Tunsin heti itseni vahvaksi.  Aina kun unohdan yritän muistaa, sielun kivet siruna silmissä.

Tänään tahtoisin viedä kivellesi syksyn kukat, mutta matka on pitkä,  vien ne ajatuksissani.
Tällä saarella elämän katselen nyt  lapsenlapsiasi, et nähnyt heitä, minun täytyy katsoa sinunkin puolestasi ja kenties  ihan pian tulet uneni tähteen kanssani. Siellä ei ole surua, ei sairautta, ei  mitään turhuuksien turhuutta.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Salaisuuden etsijä

Koska olen epätäydellinen ja tarvitsen toisten suvaitsevaisuutta ja ystävällisyyttä, minun täytyy myös sietää maailmassa vikoja kunnes löydän salaisuuden, jonka avulla voin korjata ne.

 Khalil Gibran (1883-1931)

lauantai 15. syyskuuta 2012

ajatuksia maailmalta







Kun vesi saavuttaaniskaasi, älä huolestu, jos se on juomakelvotonta.

Ihmisen tietämättömyys ei pysy mukana tieteessä, se kasvaa niin nopeasti

Ensimmäisenä tehtävänä älykkyys on epäluottamusta itsestään.

Lääketieteen kehitys tarjoaa meille niin liberaaleja että aika,

 jonka ihminen voisi vielä kuolla miten haluaa.

Kun hypit ilosta, varmista, että kukaan ei vie maata jalkojesi alta.

Kaikki ovat tasavertaisia ​​lain edessä, mutta ei niiden jotka vastaavat sen täytäntöönpanosta.

Monella on omatunto, jota ei käytä koskaan.

Monet, jotka halusivat tuoda valoa, hirtettiin siitä lyhtypylvääseen.

Tulla kuulluksi, on hiljaa olemista.

Jokainen haluaa sinun hyvän. Älä anna ottaa sitä..

tiistai 11. syyskuuta 2012

pihlis juhli 50v

Meillä oli 50 vuotis synttärit  taloyhtiössä ja juhlimme sitä monin tavoin. Pihalla oli punainen karaoke teltta jossa laulu raikui puoli yöhön.
Taloyhtiön puuhanaiset tyhjensi pyörävaraston ja rakensi sinne viihtyisän kahvilan, siellä oli tarjolla kuumia makkaroita grillistä, salaatteja, ja tietysti kahvia pullaa ja makoisia pikkuleipiä.

Lapsille oli taikatemppuja, kasvomaalausta, ja hevosajelua.
Hevoset kiersivät lähialueen ympäri, lapset tykkäsi kovasti, monet heistä tahtoi kyytiin useemman kerran.


Kukat koristivat kahvilaa ja seinillä oli 60 luvun valokuvia sekä  60 luvun pop musiikin esittäjien kuvia, sekä kotimaisia että ulkomaalaisia. Sää oli kolea ja välillä satoikin, siitä huolimatta porukkaa riitti ja tarjottavaa riitti ja jäi vähän vielä syystalkoisiinkin.

Koska kahvila oli pyörävarastossa  jätettiin sinne somisteeksi yksi 60 luvun polkupyöräkin.  Kuten kuvasta näkyy on pyörä saanut serpentiinit kaulaansa.  Koska minulla ei ole lupaa ihmisiltä, en heidän kuviaan laita esille, lähetän kuvat suoraan heille joiden sähköposti minulla on.
Vieraana kävi myös blogiystäviä kiitosheille ja kaikille.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Liekeissä



Kuva: Maxmilian Piner - Leda



Sieluni on liekeissä

huudan

Älä kulje ohitse!

Näen vain tomua ilmassa

untuvahietaa kadulla

bensiinin katkua

sierainten uomassa

pidätetty parku

nielussa

Korvissani soi blues

muistaakseni hetkemme








Olenko vapaa

siivetön enkeli

ja raskaana

katseesi tulesta

vain välähtävä aurinko

maailman reunalla

 tänä yönä kirkuva putous





sunnuntai 26. elokuuta 2012

Haastetta

Kiitos Sylville , hän haastoi minut keittiön kaikkein tärkeimpien ja rakkaimpien kalusteiden kuvaamiseen ja kertomiseen. Haaste oli annettu  sivulleni  Varjojen Saari, mutta päätin laittaa sen tälle sivulle, kun täällä on näitä kuvallisia tarinoita  muutenkin. Varjojen saarelle  sopii paremmin joku kuva "kivatarina", jos sattuisi joskus tulemaan..
Minulla on hyvin pieni keittiö, siellä ei ole edes ruokapöytää. Pöytä on erillisessä ruokailu tilassa.



Värinä keittiössäni on iloinen punainen, valkoinen ja vaalea tammi.
.
Keittiöni vetolaatikoihin sopii ylimpiin kaikki aterimet ja isommatkin välineet.
Alimmissa on kaikki käytössä olevat lautaset ja kulhot sekä maljat.

 
Keittiön sydän on kaasuhella ja sähköuuni yhdistelmä. Aiemmin oli uunikin kaasulla, mutta leipominen sen kanssa oli melko epäonnista, joten vaihdettiin tähän ja olen erittäin tyytyväinen..

Härpäkkeitä joita löytyy joka kodista,  kattilat, pannut ja kaikenmaaliman vatkuttimet ja helavitkuttimet kuvaamatta:))




Keittiön ikkunasta on näkymä parvekkeelle ja sieltä on näkymät


metsään ja näkyy siellä talokin










Kiinanruusukin kukkii yhä

Ja haasteeseen kuului  vielä kehoitus, että haasta  viisi blogia,

pitkän harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että haastan  kaikki  lukijani. 

jotka ovat kirjautuneet lukijaksi.

Valinta olkoon vapaa


lauantai 25. elokuuta 2012

Tunnustus




 Sain tämän tunnustuksen Hietatar blogista. Tämä piristi ihanasti syksyisiä tunnelmia ja antaa jälleen toivon mukaan uutta intoa myös bloggauksen maailmaan.


Tunnustuksen säännöt ovat:

1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait sen.
2. Anna tunnustus (5) suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.
3. Kopioi Pos it ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.



Eli...anna tunnustus vain (5) ihanalle blogille.
Monet lempi bloggaajani ovat jo saaneet tunnustuksen, mutta eihän se haittaa jos saat useammankin.

Ensimmäisen annan Isopeikolle  hän on fantastisen luova kirjoittaja. Rakastan hänen tarinoitaan aivan valtavasti ja tahdon monien löytävän niiden rikkauden. Tietenkin kiitän myös osallistumisesta Varjojen Saareen

Toisen tunnustuksen annan Demelle.  kiitos hänelle myös osallistumisesta Varjojen Saareen . Demellä on luovaa ja elämän läheistä tekstiä johon on helppo sukeltaa sisälle,  hän on jännitys kirjoituksen mestri. 


Kolmammen tunnustuksen annan todella koskettavalle ja taiteelliselle ja erittäin luovalle blogille Kiirikselle 
Kiiriksen kuvat  ja tekstit pysähdyttävät minut huomaamaan itseni  pienuuden tässä maailmassa. Monin tavoin koskettava blogi. Kiitos Kiirikselle yhteistyöstä Varjojen saari tarinassa.

Neljännen tunnustuksen annan Sylviiralle      kiitos Sylviiralle osallistumisesta Varjojen Saareen. Sylviira on kirjoittanut ja julkaissut kaunokirjallisuutta ja runoja.  Hänen kirjoittaa tunteella ja naisellisella herkkyydellä rakkaudesta sekä elämän kokemuksista.

Viidennen tunnustuksen annan Unalle   Una on monipuolinen, hänen blogissa on paljon hänen omia valokuviaan ja hän harrastaa vähän kaikkea.Kiitos Unalle osallistumisesta Varjojen Saareen . Hän kirjoittaaa tarinoita, runoja,  rakastaa puutarhaa ja on aktiivisesti mukana bloggaajien yhteisissä harrastuksissa, kuten esimerkiksi Runotorstai     Runotorstai on  yhdistävä tekijä aika monella kirjoittajalla ja valokuvaajalla, Runotorstai sivu antaa paljon lukijoilleen. Kopio se sivu omiin kirjainmerkkeihin, niin sinulla on aina mielenkiintoista lukemista.
***************

Vaikka sääntöjen mukaan jaetaan 5 tunnustusta niin minä siitä viis veisaan:)
Annan  Kuudennen tunnustuksen   Luen ja Kirjoitan blogille.. Siitä blogista löydän ajankohtaista tietoa uusista ja vanhemmistakin kirjoista. Esittelyt ovat selkeitä ja lämminhenkisiä. Kiitos myös Luen ja kirjoitan  blogille osallistumisesta Varjojen Saareen..

Seitsämännen tunnustuksen annan Mustikselle   Kiitos osallistumisesta Varjojen saareen . Mustiksen blogi on täyttä elämää. Näin sen kuvailisin kahdella sanalla. Elämän läheistä koskettavaa kerrontaa , aitojen muokkaamattomien kuvien saattelemana. Pidän varsinkin historiallisesta kerronnasta niin omasta elämästä kuin vauhdikkaista mielikuvia vaativista ja  luovuudesta sekä asioihin perhtymisestä. Erittäin monipuolinen blogi


Kahdeksas tunnustus Kertoo tarinaa blogiin kiitos osallistumisesta Varjojen Saareen..

Yhdeksäs tunnustus Kirlah  Kirlahin blogi  on  koulumaailmasta kertova, sekä lisäksi runsailla kuvilla varustettu  matkakertomuksia sekä lomilla että opintomatkoja. Kiitos osallistumisesta Varjojen Saareen.

Kymmenes tunnustus Marja Leenalle  kiitos  runosta, joka kertoo Varjojen Saaren tarinan  herkän koskettavasti. Niin myös Marja-Leenan blogi koskettaa mieltä, kun vain avaat sivun, ihania luontokuvia tulvii silmiesi eteen. Kauniit tarinat ja runot kuvamaailman kanssa antavat paljon lukijalle.

Vielä yksi eli Yhdestoista tunnustus  Rinalle.     Suuri kiitos Rinalle, että hän osallistui bloggaajien yhteiseen tarinaan. . Rina on nuori kirjailija ja hänen blogissaan on ajankohtaisia kirjaesittelyjä, sekä mielenkiintoisia kertomuksia  kirjallisuuden ja elämän eri aloilta. Mystiikkaa unohtamatta.

Kiitollisena heille kaikille monista jännistä juonirakenteista  jatkan nyt tarinaa.. Kyllä siitä valmis tulee varmasti syyskuussa.. Isot halit kaikille ja kiitos lukijoille, kommaajille ja  kirjautukaa lukemaan myös Varjojen Saarta, sinne tulee lähes joka päivä lisää tekstiä.. Syys tunnelmissa . Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Varjojen Saari Osa II

Huume löytö


Rypistynyt paperin pala oli heinikossa. Antti otti sen käteensä ja oikoi paperia.  
”Tohtori on kuollut. Tehtävä ei ole enää hallinnassa. T. P”
Tämähän on outoa. Tohtori.. kukahan olisi tohtori…tehtävä ei hallinnassa. T.P.

Antti survoi paperin taskuunsa.
Perhana, ei ole hallinnassa oikein mikään, minun on löydettävä jotain millä saan kiinni ”ison pahan”, kuka hän lieneekin.
Richardin viidakkoveitsi on kateissa, hän itse on kuollut veitsen iskuihin, miksi, mikä motiivi ja järki tämän selittää..
Antti harppoi eteenpäin katse seuraten maastoa.

Korkea heinikko oli laonnut monien askelten alla. Rinteellä oikealla kasvoi villejä hedelmä puita. Vasemmalla puolella oli kivikkoista ja pieni tasanko.
Tasanko näytti violetin sävyiseltä, siellä kukki parhaillaan sen värisiä kukkia ja niiden tuoksu oli makean raikas Olisivatkohan nuo niitä Laventelin kukkia, en tunne kukkia niin kuin äitini, voi Luoja mahdanko enää häntä nähdä. Tämä saari on outo, kummallista, että täällä ei ole asutusta, jos tänne tuotaisiin eläimiä lisää täällä voisi asua ja elää. 
Kuva  Liplatus  /



 Ajatuksissaan Antti rakensi jo paratiisisaarta lomalaisille.
Jostakin kuului miesten puhetta.
Antti pysähtyi ja kuunteli hiljaa.
Ääni kuului pienen kumpareen takaa. Hän lähestyi äänettömästi ja nopeasti ja pysähtyi uudelleen pensaan suojaan, kurkkien oksien lomasta ketä paikalla oli.

Antti ei ollut nähnyt heitä moneen päivään.

Ric heilutti kädessään radiopuhelinta ja kehui.
- Löysin tämän tuosta kiveltä, ja huomasin, että tuonne  kivien koloon on kannettu tavaraa, siellä on pieniä rasioita isossa laatikossa, avasin yhden, en tiedä mitä ne ovat, joten jätin ne paikalleen. ..
- Anna se puhelin minulle. Komensi Masa.
- Joo, ota pois vaan, ei se toimi kuitenkaan, nauroi Ric ja heitti kännykän Masalle, joka alkoi heti räplätä puhelinta.
-No, ei toimi, jos löytyisi patteri, saattaisi toimia, vaan ei taida kellään olla.
 Masa tunki puhelimen taskuunsa ja kääntyi Riciä kohti sanoen

- Me hävitämme nyt nuo rasiat. Ne ovat ajelehtineet rantaan laivalta ja olivat vähän aikaa kateissa, olen nähnyt mitä nuo pillerit saavat aikaan. Naiset ovat sairastuneet ja sekoilleet täysillä.  Ne ovat jotain huumetta, en tunne niitä, mutta ne täytyy hävittää, niistä ei ole mitään hyötyä täällä.

- Huumetta, no jaa jos täällä joutuu lopun elämäänsä olemaan niin pienet huumeet voisi piristää ja jos ne saisi mukaan mikäli pelastumme niillä saisi rahaa..
- Hah, luuletkos pääseväsi mihinkään laivaan, ilman että sinut tutkitaan päästä varpaisiin ja saarikin kolutaan siinä vaiheessa, mistä me tiedämme vaikka jossakin olisi vielä ihmisiä, jotka ovat pelastuneet johonkin muualle saaressa? Masa sanoi kiivaasti.

Ric mutisi: - No mihin ja miten me nuo hävitetään ja mistä sinä tiedät, että niiden piilottelija ei ala etsiä niitä ja jos saa tietää kuka ne hävitti, niin alkaa vielä riehua?

-Riehukoon ihan vapaasti. Nyt hommiin. Tuossa on kosteaa maata, kaivetaan siihen kuoppa ja haudataan mullan sekaan, sinne ne liukenee täysin näkymättömiin. Tokaisi Masa  

Antti mietti kuulemaansa ja päätti osallistua tapahtumiin.
Hän astui pensaan takaa esiin ja tervehti miehiä kysyen:

- Mitäs täällä on meneillään, kuulin tuossa tullessani, että jotakin hävitetään hautaamalla maahan?

- Joo, Ric löysi niitä huumeita, jotka on aiheuttanut joillakin vakavia psyykeoireita. Eiköhän ne ole paras hävittää?  Masa sanoi Antille.

- Paljonko niitä nyt on? Antti tivasi.

- Riittävästi saamaan hulluksi koko pelastuneiden joukko. Sanoi Masa.

Antti haroi hikeä otsaltaan ja selitti.

- Se on hyvä idea. Mutta ensin laskemme kuinka paljon niitä on, sitten otan pienen erän todisteeksi ja loput haudataan, ne täytyy todella liottaa maahan kunnolla, että kukaan ei enää niitä kaiva esiin. Säästäkäähän pojat lastia.

- Niitä on yhdessä pakkauksessa 30 kappaletta, niin siinä rasiassa mainitaan. Ota siitä minkä tarvitset, niin me kaivetaan monttua sanoi Ric .

Antti kaivoi paperin taskustaan ja näytti sitä kysyen miehiltä:
 - Oletteko nähnyt tätä tai kuulleet mainittavan?

- Kuulin mainittavan, en muista kuka puhui, se tuntui niin oudolta kun siinä oli hullu päiväys. Ihan kuin oltaisiin siirrytty ajassa vuosia eteenpäin, mikä lie nuorten jekku.  mumisi Masa

- No ei ehkä niinkään, mutta tutkitaan. Pyydän tähän vielä teidän allekirjoituksen, löydetystä määrästä ja maahan liuottamisesta, kun työ on valmis Sanoi Antti ja kirjoitti vihkoonsa rasioiden määrän, päivän ja hävitys tavan.

- Siinä ne mömmöt nyt on. Ei muuta kuin kustaan päälle. Sanoi Ric nauraen.

Pikku tapletit liukenivat saman tien näkyvistä, kun kolme miestä kusi monttuun.  Lopulta kaavittiin multa ja hiekka takaisin montun päälle ja jonkun näköinen rauha laskeutui Antin mieleen, yksi vaara vähemmän, kunhan hän keksisi vielä hyvän piilon sille yhdelle rasialle, keneenkään ei kannata luottaa täysin, vaikka he olivatkin sopineet, että asiasta ei puhuta kenellekään.  Nämä miehet vaikuttivat yhteistyö kelpoisilta, mutta parempi silti varoa, kuin katua.

- Mitä tehdään noille tyhjille rasioille, kysyi Masa.

- Laita  tuohon kiven juureen niin poltetaan, minulla on vielä toimiva sytkäri. Sanoi Antti.

Kuivat rasiat lehahtivat tuleen palaen nopeasti. Nyt ei jäänyt mitään jäljelle, vain pieni haihtuva musta noki pilvi, joka laskeutui maahan.
Isompi laatikko pilkottiin säleiksi ja päätettiin viedä polttopuuksi nuotioon.

 Monttukin oli tasainen, vain kengän jäljet, jotka Antti nekin pyyhkäisi vielä pois heidän lähtiessä merelle päin, kuin yhteisestä sopimuksesta.

***************
 
Maria  muistaa 


Maria käveli nopeasti ja hyppelehti levottomasti Annikin ja Kalervon edellä. Yhtäkkiä hän pysähtyi katsoen hyvin vakavasti Kalervoa silmiin sanoen:
- Minun on kerrottava teille jotain, en ole rohjennut puhua kenellekään vielä, minulla on hyvin vahva muistikuva siitä, että se laivalla riehunut iso mies on Richard. Hänen kokonsa on saman oloinen.

- Kalervo kiinnostui mutta totesi epäillen:
- Eihän se miehen koko vielä  mitään todista.

- Ei mutta kun  kuulin hänen kerran karjuvan vihaisena Isabelille, silloin tunnistin äänen ja kylmä kauhu ja pelko täytti mieleni    Takelteli Maria.

- Kalervo valpastui ja kysyi :
-  Milloin se tapahtui?  Oletko varma, ettet nyt kuvittele. Jos olet tästä täytyy kertoa Antille heti kun näet.

- Voi Maria, oletko nyt ihan varma, kysyi Annikkikin
-  Olen, olen miettinyt asiaa ja tullut aina varmemmaksi, pelkään kyllä sanoa tätä Richardin kuullen, pelkään hänen suuttumustaan…

Samalla hetkellä kivet lähtivät vyörymään rinnettä ja Maria keikahti nurin, Annikki ja Kalervo tarttuivat Mariaa kädestä vetäen hänet pystyyn sivummalle.
- Mitä siellä tapahtuu?
Kuului Antin ääni ja Antti, Ric ja Masa tulivat omalta polultaan rinteelle.
Antti katsoi Mariaa huolestuneesti kysyen:

- Onko kaikki hyvin Maria, sattuiko sinuun?

-  Ei  paljon, pari mustelmaa takamuksiin. Maria kihersi

Kalervo alkoi heti kertomaan mitä Maria oli  sanonut heille juuri äsken ja katsoi tiukasti Mariaan sanoen:

- Kerro nyt Antille se mitä kerroit meille.
Maria pyysi Antin sivummalle ja kertoi kaiken mitä ajatteli ja vakuutti Antille, että kaikki oli hänen ajatuksissaan näin, vaikka hän ei vieläkään ymmärrä miksi Richard olisi yrittänyt kaapata laivan. Toisaalta Richard ei ehkä ollut Richard, vaan hän oli todennäköisesti jonkun Arabimaan kansalainen, siitä todisti hänen aksenttinsa ja huono englanti englantilaiseksi..

- Hyvin päätelty.  Totesi Antti

He saapuivat rannalle ja näkivät  neljä pelastusvenettä puiden katveessa.

- Kunpa uskaltaisi  lähteä noilla veneillä etsimään elämän saaria, täältä varjojen saarelta.  Sanoi Annikki hiljaa

Ric sanoi vähän ylpeästi:
-  Luulenpa, että sukuni on kääntänyt maat ja mannut ylösalaisin saadakseen etsintä partioita liikkeelle.  Minun sukuni on hyvin rikas, isä pystyy lähettämään monta pienenpää alusta etsimään meitä reitiltämme, tokihan nyt ainakin laivan reitti on aika hyvin tiedossa, on ihan ihme että meitä ei ole vielä löydetty, kun laivastakin yhä edelleen törröttää perä meren yläpuolella.

Masa katsoi merelle ja hihkaisi:

- Sieltähän se saapuu, pelastusvene. Taitaa olla tuttua väkeä, täältä varjojen saarelta. Minusta näyttää, että siellä on meille tuoretta kalaa.

Vene tuli rantaan ja miehet kiskoivat sen taas pitkän matkan maalle sitoen sen tiukasti puuhun.

Veneessä oli todella mukavasti kalaa.

Peter tuumi, että paras perata saalis tässä nyt heti.
Heillä ei ollut kovin paljon perkausveitsiä, kaloja oli aukaistu terävillä kivillä ja pärjätty niinkin.
Mutta nyt Peter otti esiin viidakkoveitsen ja silpaisi sillä kalat muutamassa minuutissa valmiiksi.

Antti katsoi viidakkoveistä pitkään ja kysyi Peteriltä vaikka tiesikin vastauksen:
- Onko Richard antanut sinulle veitsensä?

Peter vastasi tyynesti:
-  Ei,  kun löysin tämän aamulla kun kävelimme tänne.

Antti katsoi miehiä silmiin ja kysyi Jaskalta, Markukselta, Onnilta ja Ristolta:
-  Näittekö te kun Peter löysi veitsen?


***************
 
Peterin tilitys

-  Minä näin veitsen Peterin kädessä, hän kulki meidän edellä ja sanoi nähneensä veitsen heinikossa, eikä ketään näkynyt missään, joten hän otti sen talteen, me tarvitsemme sitä.  Vastasi Jaska

- Niin se oli . Vahvistivat muutkin miehet yhteen ääneen.

-  Ok. Näitte siis veitsen Peterin kädessä, ette sitä mistä hän sen otti? tarkensi Antti.

Peter puristi veistä kädessään ja tokaisi:

-  Tämä on hyvä veitsi, saahan tätä lainata jos tarvitsee.

Antti sanoi:

- Anna veitsi nyt kuitenkin minulle, on parempi niin, että löydetty esine on minulla. Haluan selvittää ensin miten veitsi on joutunut tänne metsään.
Me tiedämme, että se on Richardin, hän ehkä tahtoo veitsensä takaisin.

Peter ojensi veitsen Antille ja Antti laittoi sen vyölleen sanoen Peterille:

- Peter tahdon puhua kanssasi kahden, kun lähdemme nyt järvelle niin kävellään muun joukon perässä. Sopiiko?

-  Mikäs siinä, puhutaan vaan, minun onkin pitänyt puhua jo aiemmin ..Peter  mutisi.

- Hyvä kerro nyt kaikki mitä mielessäsi on. Sanoi Antti

Peter oli hetken hiljaa kuin miettien mistä aloittaisi. Hän päätti aloittaa alusta:

- Minä lähdin tälle matkalle morsiamen saattajaksi. Yvonne on sisareni ja hänellä on häät Lontoossa..  tai olisi ollut jo.  Yvonnen sulhanen odottaa Lontoossa. Minä olen lupautunut huolehtimaan Yvonnesta matkan aikana, en ole siinä nyt oikein hyvin onnistunut .
Laivalla kerroimme Richardille ja Isabelille, että olemme sisaruksia ja matkalla Yvonnen häihin. Jo laivalla Richard käyttäytyi humalassa ollessaan tosi törkeästi. Hän vihjaili, että olemme sukurutsaisia ja lähenteli Yvonnea. Yvonne pelkäsi Richardia, hän pyysi minulta, että olisin hänen lähettyvillään. Olen yrittänyt olla, olen tehnyt parhaani. On aivan uskomatonta, kun joku sairasmielinen alkaa vainota naista, ilman että nainen antaa siihen mitään aihetta, ei mies osaa lopettaa….
Peterin ääni lähes tukahtui surullisena.

-  Niin, kerro lisää. Kehotti Antti.

Peter jatkoi: - Laivalla tilanne rauhoittui vähän, kun Richard tapasi Isabelin. Isabel näytti ihastuneen häneen aidosti, Richard tuskin ihastui koskaan muihin kuin itseensä.
Täällä saarella Richard sekosi täysin sen jälkeen, kun se lakritsipiipuilla peitetty huume kolli löytyi. En tiedä ottiko hän niitä itse, mutta levitti kyllä varsinkin naisille. Hän huumasi niillä myös Yvonnen.
Yvonne ei muistanut yksityiskohtia, mutta se mitä hän muisti ja tiesi tapahtuneen oli muistikuva siitä, että hän taisteli vastaan, mutta ei jaksanut. Richard raiskasi hänet, sillä aikaa kun minä olin kalassa miesten kanssa. Myös Marian hän huumasi, mutta en tiedä kuinka pitkälle hän meni Marian kanssa. Richard uhkaili veitsellään usein, hän viilsi kerran haavoja Isabelin kaulaankin, onneksi ne olivat vain pintanaarmuja. Kun yritin auttaa Isabelia  hän iski päähäni.  Hän riehui veitsen kanssa ja sanoi tappavansa meidät kaikki, joten katsoin parhaaksi kantaa ne laatikot kollista hänen valtaamaansa luolaan. Richard rauhoittui vähäksi aikaa, mutta alkoi taas viimeaikoina ahdistella Yvonnea. Yvonne oli taas saanut häneltä huumetta jonkun ruuan seassa, mutta nyt Yvonne tajusi ja hakeutui luokseni heti. Hän oli ihan sekaisin ja houri ja näki näkyjä, tai kenties ne eivät olleet näkyjä. En tiedä, mutta hän sanoi, että Isabel oli kuollut.
Ajattelin jo hetken, että Yvonne oli käynyt ylhäällä luolalla salaa ja nähnyt jotain.. Sellaiset huumeen aiheuttamat hallusinaatiot ja psykoosit ovat hyvin outoja kertomuksia. Ne tuntuivat todelta, silti en uskonut..  Yvonne sisareni on hyvin terve, eikä ole käyttänyt koskaan mitään lääkkeitä. Ei edes viiniä juo liikaa…..
Oli siunattu asia, kun Kalervo ja Annikki tulivat ystäviksi Yvonnelle, mutta sekään ei riittänyt.....

-  Sinä tapoit Richardin. Miten se tapahtui? Kerro minulle totuus. Ymmärrän nyt monia kohtia paremmin, en puolusta tekoasi, mutta se täyttää jossain määrin itsepuolustuksen ja tietysti myös Yvonnen puolustuksen.  Olet puhunut Richardista menneessä aikamuodossa kokoajan.  Tiedät, että hän on kuollut. Kerro vielä miten kaikki tapahtui? Et ole myöskään enää huolissasi Yvonnesta, no hän jäikin järven leirille naisten kanssa. Antti sanoi rauhoittavasti.

Peter jatkoi tunnustusta:
  
- Olet löytänyt Richardin ruumiin. No minä kerron.  vastasi Peter mieli synkkänä.
JATKUU .......