Juhlien jälkeen

Punaruusut

nyt muistona on juhlapäivän.


Vihreä lehtensä  kuin kevään airut hehkeä.

Siron kukan tuoksu keveä

kuin sanat runoissa  salattujen.

___________________________

Kimppu toinen hurmaa silmäni sinen

kertoo kuinka armaani tuntee  mieleni syvän

niinkauan kuin muistan taaksepäin

elon tietä kulkenut  suruitta näin

on aina lempeys vaaleanpunan

tuonut mieleeni kaikkein kalleinpain


valkeat kukat, kuin puhtaat lapseni ain

Teki enkelikortin pieni Saga

Tämän siipien suojassa alla

on pikkuinen kissa Salli


Samettitakki on turkin päällä

se kaiketi suojaa joka säällä.

Siskokin muisti mua pohjanmaalta

ja värssynsä löysi hän

Vitseistä etelä Pohojalaasen

Hän graafikko on mitä parhain

ja liittänyt yhteen äiteen kädet

"Enhämä itellein mitähän pyyrä

Kunhan sais tyttärellensä vävyn"

Vaan kukapa kulkuri huolisi vanhaa

jo vartensa kangistamaa harhaa

tässä vielä nyt vedessä hetken uin

ja kenties  nähdä saan keväisen valon

mun armaani unessa usein kulkee

ja siellä piilossa katseilta muiden

syliinsä sulkee.

Valinta

       Kuvissa on tyttären tytön Sagan 6v  onnittelukortti mummille huomiseen juhlapäivään. Alimmassa kuvassa on Sagan Eveliina nukke, joka sai eilen mummin tekemät uudet neuleet, jotka on tehty vanhasta neulepaidasta. Kierrätystä tämäkin. Barbille ompelin kultaisen mekon , että hän pääsee juhlimaan Kenin kanssa. Saga odottaa että menen jatkamaan puvuston tekemistä;)  Palaan siis näpertelemään.



Sain blogi ystävältä Aili-mummolta haasteen  kirjoittaa tekstin

  Jos minä saisin valita.

Ensin totean, että olen aina saanut valita ainakin kaikki asenteeni , tekoni, sanani, ajatukseni.

Jos minä saisin valita
Valitsisin itselleni  ja kaikille ihmisille lisää viisautta, kärsivällisyyttä, terveyttä, myötätuntoa,
Puhtautta, aitoutta, ja rohkeutta.

Jos minä saan valita ihan mitä tahdon

Valitsen Iankaikkisen  kaikkivaltiaan Jumalan ilmestymään kaikkialle tämän maailman kansoille.

Täydellisessä viisaudessa ja voimassaan Jumala puhdistaa tämän maailman kaikesta pahasta.

HÄN osoittaa kaikkeen maailmaan täyden voimansa ja syvä ymmärrys täyttää ihmismielet.

HÄN asettaa kätensä ihmisten yli ja kaikki sairaus, katkeruus, kateus ja himo on pois pyyhitty.

HÄN puhdistaa sydämet ja asettaa täydellisen rauhan maan piirin ylle kaikkeen maailmaan.

HÄN  näyttää ihmiskunnalle meidän rikkomuksemme.
Jokainen ihminen polvistuu maahan ja anoo anteeksiantoa
Siitä pahasta mitä olemme kansakuntina maailmassa tehneet.

Me näemme sotien mielettömyyden, vallanhimon, itsekkyyden ja ahneuden seuraukset.
Me näemme saastuttamamme luonnon ja kiduttamamme eläimet.

Me näemme välinpitämättömyytemme lähimmäisiämme kohtaan.

HÄN armahtaa ihmiskunnan ja antaa meille uuden mahdollisuuden elää rakastaen Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiämme täydestä sydämestä. .
Silloin minulla on taikurin sormet ja enkelten sormet sekä Jumalan rakkaus.


Enkä näe enkä kuule enää koskaan mitään pahaa, josta mieleni ahdistuu.

Kaikki ihmiset ovat ystäviäni ja saan kulkea valoisaa tietä hymyillen

Jokaiselle vastaan tulevalle ihmiselle ja suuri rauha täyttäisi mieleni.
_________________________________________________________



Pienenä tarkennuksena, en nyt valitse maailmanloppua, vaan  ihmiskunnan rauhaa ja olisi todella suuri asia jos uskokin olisi niin yksiselitteinen, että siitä ei tarvitsisi väitellä, eikä sotia niinsanottuja vääräuskoisia vastaan. Mikä on aivan yhtä mieletöntä kuin sodat yleensä.

Toivon edes osan  toteutuvan huomenna

On syntymäpäiväni, silloin voisin syntyä ikään kuin uudesti ja lohikäärmeen vuosi  olisi onnea tulvillaan.


Jaan haasteen  luoville blogi kirjoittajille, olkaa hyvä ja valitkaa  mitä ikinä tahdotte.


            Valokinrunokontti



            *itKuPiLLin* ~ kyynelkanava -
            :: Neuriwoman ::

              ANJUUSALTA 
              arleenan sanomat 
              IRMASTIINAN ELÄMÄÄ 
               Kirlahin blogi

               Laalin lallatuksia 
               MÄNNIKÖLLÄ 
                Plaza de mustis 
                Seijastiinan Mietteitä 
               VapaudenTie
Antoisaa viikkoa aivan kaikille lukijoille.

Ei ole pakko provosoitua

Kukaan ei voi terrorisoida  mitään yhteisöä
eikä kansaa, eikä yksilöä.

ellei liian monet toimi apurina.


Ihmiset jäävät joskus provosoinnin

vangiksi, huomaamattaan.



Silloin kun ymmärtää, silloin voi väistyä.

Luonnossa, jossa karhut, hirvet, sudet ja ahmat Suomen metsissä pystyvät elämään pienen maamme rajojen sisällä, vain ihminen heilläkin suurimpana uhkanaan pysähdyn miettimään ihmisen mielettömyyttä. Lapsena pelkäsin pimeällä kulkiessa, että metsän pimennosta hyökkää karhu tai susi ja syö minut. Hah, ne pötkivät tiehensä, kun kuulevat askelteni äänen. Yhä tänään  ainut  elävä jota  on syytä varoa, on ihminen ilman empatiaa ja myötätuntoa.

Silti peiliin katsoessani saan huomata, sama puutos lempeydestä on puuttunut ja tyhmä  aivoni provosoitunut  turhan tähden.  Kaiken sellaisen voi ohittaa ja sulkea elämästään pois. Ei tuoda eikä viedä sitä milliäkään eteenpäin. Olkoon luojani armollinen ja pitäköön huolen, että en enää  sorru moiseen, jos ei kerran pakko ole. Ja pakkohan ihmisen ei ole mitään muuta kuin kerran kuolla, syntymänsä jälkeen.

Jos rakennat pilvilinnoja , hukkaat aikaasi...

Jos rakennat  pilvilinnan,  hukkaat aikaasi . Nyt sinun täytyy rakentaa perusta sen alle.

Allan Poe sanoo/  En usko ihmisen täydellisyyteen. Ihminen on nyt aktiivisempi, ei onnellisempi tai viisaampi kuin he olivat 6000 vuotta sitten./

Miksi näin on?  Miten ihminen oppisi  elämään, kuten tietää ihanteellisen elämän   olevan rauhan ja rakkauden täyteistä.

Miksi minäkin itse törmäilen turhuuden seiniin?  Itsekkyyden alttarille kannetun aarteen palvontaan?

Miten ihmeessä minusta tuli minä??

Tämä on seuraava kirjoitustehtäväni aihe. Miten muodostuin minuksi?


Nopeasti ajatellen luon synopsiksen/  lapsuus ja kokemukset ja tunteet  sekä päätelmät silloin.
onhan tyhmää väittää, etten olisi jo pienenä lapsena päätellyt mikä on tosi pahaa ja mikä hyvää.

Kouluaika ja se ikäkausi siihen 18vuoden ikään. - Silloin olin taas saanut ulkopuolelta vaikutteita , kokemuksia ja tuntenut erilaisia tunteita. Varsin traumaattisiakin kokemuksia . Suurimmalla osalla ihmisiä on täysi-ikäiseksi tultuaan se minä osin valmis.  Siis osin.


Kultainen nuoruus, seikkailut ensirakkaudet , ja ja vaikka mitä. Työtä, opiskelua kihlauksia ja avioon meno . Ensimmäinen oma lapsi.  Olinko silloin minä? -Katin kontit, tuskin tajusin äitiyden täyttä merkitystä, oli vain ihmettä, pieni kaunis elävä nukke käsivarsillani. Luojankiitos sain silloin sentään olla  vuoden pois päätoimisesta työstä. Pidin kotona sen vuoden lasten päivähoitoa.


Kun sain toisen, kolmannen ja neljännen lapseni, olinko jo minä?


Olin kai. Ainakin olin äiti. Äitiys menee kuitenkin aikanaan ohi.  Lapset lähtee maailmaan. Tapahtuu todella suuria tragedioita. Murtumista, särkymistä, kipua.

Polttaa.. polttaa...joskus sen jälkeen minusta tuli tämä minä.

Nyt täytyykin päättää voisinko muuttua.  Voisinko muuttaa Alla Poen sanat ja tulla edes vähän paremmaksi?  Ompas paljon työtä edessä. Se tarkoittaa täydellistä antautumista henkisiin arvoihin.

Harjoitusta harjoituksen perään. Kun olen saanut kirjani Miten minusta tuli minä valmiiksi , silloin varmasti ymmärrän miksi olen mitä olen ja miten kaikki on tapahtunut.

jos tahdot kertoa oman minäsi tarinan, niin kerro. Siitä voisi olla jopa apua..Niitä näkökulmia joita en itse huomaa.

pieniä ajatuksia

Sanat ovat kuin kiviä jotka on sijoitettu virtaavan joen ylitse . Niiden avulla voimme päästä toiselle rannalle.
Katson taakseni ja näen tappioni, se ei ole koskaan lopullinen, voin aina aloittaa alusta.
Jos voitan jotain, ei sekään ole lopullista, koska aina voin parantaa yrityksiäni.
Mitä ikinä teenkin, kaikki on katoavaista.
En voi puolustautua miltään, enkä mitään vastaan ilman rakkautta.
Huomenna on rukouspäivä.
Puhun hiljaa mielessäni, yritän nähdä niitä asioita, joista voin kiittää.
Voinhan kiittää lumesta ja kylmästä viimastakin .
Jos en tuntisi sitä ihollani en osaisi riemuita kesästä.
Kaikki on vain pienien kivien näkemistä, että pääsisin askeleen eteenpäin, kotia kohti.

Tunteissaan vahva

Pablo Neruda





"Rakkaani, / kohtasimme janoisina, / imimme kaiken / veden ja veren toisistamme, / kohtasimme nälkäisinä, / ahmimme toisiamme / tulenlieskojen lailla, / kunnes kumpikin jäi / nuolemaan haavojaan." (suom. Jyrki Lappi-Seppälä)


 

 Toipuneena ja iloisena sekä kiitollisena huokaan, päivät ovat jälleen elämää täysi. Pääsen aloittamaan 
rapistuneen yleiskuntonikin jälleen jumppasaleihin. Ehkä vielä löydän kadonneet ajatuksenikin. Olen vain lueskellut , sekin on mielenkiintoista.  Hyvää viikonloppua !