sunnuntai 29. tammikuuta 2012

jäitä polttelen

Nyt on sopiva sää


poltella jäitä. Pakastimesta.

Kaikki pakasteessa olleet

eri tuotteet ovat parvekkeella

isossa sinisessä Ikean kassissa.

Odotan vielä tovin

kohta pääsen pesemään pakastimen puhtaaksi .

Sagan 6v piirtämät kisut joista Nipsulla on potkulauta ja Napsulla rullalauta. Hekin tykkäävät kovasti

puhtaista teistä.Vähintään lumet on aurattava pois että Nipsu ja Napsu saavat hyvän liidon  jäisellä

tiellä.  Heitä ei yhtään haittaa, vaikka olisi vähän hiekkaakin mummoja ja vaareja varten, he kun ovat

hyvin  helposti kupsahtelevaa lajia. Jos Nipsu ja Napsu sattuu kaatumaan heillä on vain hyvin hauskaa.

Ja yleensä koko Kissalandian valtakunnassa harrastetaan tähän vuoden aikaan aika huimia lajeja.

Nipsu ja Napsu rakastavat myös pulkkamäeä, laskettelua niin suksilla kuin laudalla. He ovat mestareita.

Nyt Nipsu ja Napsu tuli auttamaan minua pakastimen puhdistuksessa ja annoin heille molemmille  pari

siivua  makkaraa. Nyt he ovat pyyhkineet jo kaikki hyllyt ja jäät on sulaneet liristen sulatusastiaan.

Me menemme nukkumaan ihan pian, tämä ilta viivähti vähän pitkäksi  kun Aikku vaan seikkaili

jossain blogilandian tarinoissa, ja pureskeli olemattomia kynsiään kun ne tarinat oli niin jänniä, että

Nipsua ja Napsuakin jo vähän pelotti.  Valokin kiteet oli viimeinen blogi tähän mennessä missä tarina

kulki.. hui jui nyt on jännää mitä salaperäisen metsän isopeikko mahtaa tarinaan löytää ..huii!..Nipsu ja

Napsu! Heti nukkumaan! Hammaspesulle ja peiton alle mars.  - Joo joo Hyvää yötä blogiväki. Meidän

täytyy nyt totella.  - Saadaanko me iltasatu?  - Ei enää tehän luitte sen kanssani odottakaa nyt sitä

jatkoa!  -Okei..nukutaan sitten, mitta pidetään tassusta, jos se rokonarpinen...Hys hiljaa nyt!

lauantai 28. tammikuuta 2012

Juhlien jälkeen


Punaruusut

nyt muistona on juhlapäivän.


Vihreä lehtensä  kuin kevään airut hehkeä.

Siron kukan tuoksu keveä

kuin sanat runoissa  salattujen.

___________________________
Kimppu toinen hurmaa silmäni sinen

kertoo kuinka armaani tuntee  mieleni syvän

niinkauan kuin muistan taaksepäin

elon tietä kulkenut  suruitta näin

on aina lempeys vaaleanpunan

tuonut mieleeni kaikkein kalleinpain


valkeat kukat, kuin puhtaat lapseni ain

Teki enkelikortin pieni Saga

Tämän siipien suojassa alla

on pikkuinen kissa Salli


Samettitakki on turkin päällä

se kaiketi suojaa joka säällä.

Siskokin muisti mua pohjanmaalta

ja värssynsä löysi hän

Vitseistä etelä Pohojalaasen

Hän graafikko on mitä parhain

ja liittänyt yhteen äiteen kädet

"Enhämä itellein mitähän pyyrä

Kunhan sais tyttärellensä vävyn"



Vaan kukapa kulkuri huolisi vanhaa

jo vartensa kangistamaa harhaa

tässä vielä nyt vedessä hetken uin

ja kenties  nähdä saan keväisen valon

mun armaani unessa usein kulkee

ja siellä piilossa katseilta muiden

syliinsä sulkee.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Valinta


       Kuvissa on tyttären tytön Sagan 6v  onnittelukortti mummille huomiseen juhlapäivään. Alimmassa kuvassa on Sagan Eveliina nukke, joka sai eilen mummin tekemät uudet neuleet, jotka on tehty vanhasta neulepaidasta. Kierrätystä tämäkin. Barbille ompelin kultaisen mekon , että hän pääsee juhlimaan Kenin kanssa. Saga odottaa että menen jatkamaan puvuston tekemistä;)  Palaan siis näpertelemään.



Sain blogi ystävältä Aili-mummolta haasteen  kirjoittaa tekstin

  Jos minä saisin valita.

Ensin totean, että olen aina saanut valita ainakin kaikki asenteeni , tekoni, sanani, ajatukseni.

Jos minä saisin valita
Valitsisin itselleni  ja kaikille ihmisille lisää viisautta, kärsivällisyyttä, terveyttä, myötätuntoa,
Puhtautta, aitoutta, ja rohkeutta.

Jos minä saan valita ihan mitä tahdon

Valitsen Iankaikkisen  kaikkivaltiaan Jumalan ilmestymään kaikkialle tämän maailman kansoille.

Täydellisessä viisaudessa ja voimassaan Jumala puhdistaa tämän maailman kaikesta pahasta.

HÄN osoittaa kaikkeen maailmaan täyden voimansa ja syvä ymmärrys täyttää ihmismielet.

HÄN asettaa kätensä ihmisten yli ja kaikki sairaus, katkeruus, kateus ja himo on pois pyyhitty.

HÄN puhdistaa sydämet ja asettaa täydellisen rauhan maan piirin ylle kaikkeen maailmaan.

HÄN  näyttää ihmiskunnalle meidän rikkomuksemme.
Jokainen ihminen polvistuu maahan ja anoo anteeksiantoa
Siitä pahasta mitä olemme kansakuntina maailmassa tehneet.

Me näemme sotien mielettömyyden, vallanhimon, itsekkyyden ja ahneuden seuraukset.
Me näemme saastuttamamme luonnon ja kiduttamamme eläimet.

Me näemme välinpitämättömyytemme lähimmäisiämme kohtaan.



HÄN armahtaa ihmiskunnan ja antaa meille uuden mahdollisuuden elää rakastaen Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiämme täydestä sydämestä. .
Silloin minulla on taikurin sormet ja enkelten sormet sekä Jumalan rakkaus.


Enkä näe enkä kuule enää koskaan mitään pahaa, josta mieleni ahdistuu.

Kaikki ihmiset ovat ystäviäni ja saan kulkea valoisaa tietä hymyillen

Jokaiselle vastaan tulevalle ihmiselle ja suuri rauha täyttäisi mieleni.
_________________________________________________________



Pienenä tarkennuksena, en nyt valitse maailmanloppua, vaan  ihmiskunnan rauhaa ja olisi todella suuri asia jos uskokin olisi niin yksiselitteinen, että siitä ei tarvitsisi väitellä, eikä sotia niinsanottuja vääräuskoisia vastaan. Mikä on aivan yhtä mieletöntä kuin sodat yleensä.

Toivon edes osan  toteutuvan huomenna

On syntymäpäiväni, silloin voisin syntyä ikään kuin uudesti ja lohikäärmeen vuosi  olisi onnea tulvillaan.


Jaan haasteen  luoville blogi kirjoittajille, olkaa hyvä ja valitkaa  mitä ikinä tahdotte.


            Valokinrunokontti



            *itKuPiLLin* ~ kyynelkanava -
            :: Neuriwoman ::

              ANJUUSALTA 
              arleenan sanomat 
              IRMASTIINAN ELÄMÄÄ 
               Kirlahin blogi

               Laalin lallatuksia 
               MÄNNIKÖLLÄ 
                Plaza de mustis 
                Seijastiinan Mietteitä 
               VapaudenTie
Antoisaa viikkoa aivan kaikille lukijoille.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Ei ole pakko provosoitua



Kukaan ei voi terrorisoida  mitään yhteisöä
eikä kansaa, eikä yksilöä.

ellei liian monet toimi apurina.


Ihmiset jäävät joskus provosoinnin

vangiksi, huomaamattaan.



Silloin kun ymmärtää, silloin voi väistyä.

Luonnossa, jossa karhut, hirvet, sudet ja ahmat Suomen metsissä pystyvät elämään pienen maamme rajojen sisällä, vain ihminen heilläkin suurimpana uhkanaan pysähdyn miettimään ihmisen mielettömyyttä. Lapsena pelkäsin pimeällä kulkiessa, että metsän pimennosta hyökkää karhu tai susi ja syö minut. Hah, ne pötkivät tiehensä, kun kuulevat askelteni äänen. Yhä tänään  ainut  elävä jota  on syytä varoa, on ihminen ilman empatiaa ja myötätuntoa.

Silti peiliin katsoessani saan huomata, sama puutos lempeydestä on puuttunut ja tyhmä  aivoni provosoitunut  turhan tähden.  Kaiken sellaisen voi ohittaa ja sulkea elämästään pois. Ei tuoda eikä viedä sitä milliäkään eteenpäin. Olkoon luojani armollinen ja pitäköön huolen, että en enää  sorru moiseen, jos ei kerran pakko ole. Ja pakkohan ihmisen ei ole mitään muuta kuin kerran kuolla, syntymänsä jälkeen.








torstai 19. tammikuuta 2012

Jos rakennat pilvilinnoja , hukkaat aikaasi...



Jos rakennat  pilvilinnan,  hukkaat aikaasi . Nyt sinun täytyy rakentaa perusta sen alle.

Allan Poe sanoo/  En usko ihmisen täydellisyyteen. Ihminen on nyt aktiivisempi, ei onnellisempi tai viisaampi kuin he olivat 6000 vuotta sitten./

Miksi näin on?  Miten ihminen oppisi  elämään, kuten tietää ihanteellisen elämän   olevan rauhan ja rakkauden täyteistä.

Miksi minäkin itse törmäilen turhuuden seiniin?  Itsekkyyden alttarille kannetun aarteen palvontaan?

Miten ihmeessä minusta tuli minä??

Tämä on seuraava kirjoitustehtäväni aihe. Miten muodostuin minuksi?


Nopeasti ajatellen luon synopsiksen/  lapsuus ja kokemukset ja tunteet  sekä päätelmät silloin.
onhan tyhmää väittää, etten olisi jo pienenä lapsena päätellyt mikä on tosi pahaa ja mikä hyvää.

Kouluaika ja se ikäkausi siihen 18vuoden ikään. - Silloin olin taas saanut ulkopuolelta vaikutteita , kokemuksia ja tuntenut erilaisia tunteita. Varsin traumaattisiakin kokemuksia . Suurimmalla osalla ihmisiä on täysi-ikäiseksi tultuaan se minä osin valmis.  Siis osin.


Kultainen nuoruus, seikkailut ensirakkaudet , ja ja vaikka mitä. Työtä, opiskelua kihlauksia ja avioon meno . Ensimmäinen oma lapsi.  Olinko silloin minä? -Katin kontit, tuskin tajusin äitiyden täyttä merkitystä, oli vain ihmettä, pieni kaunis elävä nukke käsivarsillani. Luojankiitos sain silloin sentään olla  vuoden pois päätoimisesta työstä. Pidin kotona sen vuoden lasten päivähoitoa.


Kun sain toisen, kolmannen ja neljännen lapseni, olinko jo minä?


Olin kai. Ainakin olin äiti. Äitiys menee kuitenkin aikanaan ohi.  Lapset lähtee maailmaan. Tapahtuu todella suuria tragedioita. Murtumista, särkymistä, kipua.

Polttaa.. polttaa...joskus sen jälkeen minusta tuli tämä minä.

Nyt täytyykin päättää voisinko muuttua.  Voisinko muuttaa Alla Poen sanat ja tulla edes vähän paremmaksi?  Ompas paljon työtä edessä. Se tarkoittaa täydellistä antautumista henkisiin arvoihin.

Harjoitusta harjoituksen perään. Kun olen saanut kirjani Miten minusta tuli minä valmiiksi , silloin varmasti ymmärrän miksi olen mitä olen ja miten kaikki on tapahtunut.

jos tahdot kertoa oman minäsi tarinan, niin kerro. Siitä voisi olla jopa apua..Niitä näkökulmia joita en itse huomaa.

tiistai 17. tammikuuta 2012

pieniä ajatuksia

Sanat ovat kuin kiviä jotka on sijoitettu virtaavan joen ylitse . Niiden avulla voimme päästä toiselle rannalle.
Katson taakseni ja näen tappioni, se ei ole koskaan lopullinen, voin aina aloittaa alusta.
Jos voitan jotain, ei sekään ole lopullista, koska aina voin parantaa yrityksiäni.
Mitä ikinä teenkin, kaikki on katoavaista.
En voi puolustautua miltään, enkä mitään vastaan ilman rakkautta.
Huomenna on rukouspäivä.
Puhun hiljaa mielessäni, yritän nähdä niitä asioita, joista voin kiittää.
Voinhan kiittää lumesta ja kylmästä viimastakin .
Jos en tuntisi sitä ihollani en osaisi riemuita kesästä.
Kaikki on vain pienien kivien näkemistä, että pääsisin askeleen eteenpäin, kotia kohti.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Pelon monet kasvot 1








Miten pelko syntyy? Miksi ihminen pelkää?

Näihin kysymyksiin on tuhansia vastauksia.

Jo siitä tajuan, että  elämän tilanne, olosuhteet joissa ihminen elää, odotukset, toiveet, onnistumiset ja epäonnistumiset, kaikki koko elämän riemukas kirjo vaikuttaa siihen missä määrin pelko vaikuttaa elämään rajoittavasti ja joskus vakavinkin seurauksin.

Olen tarkkaillut nyt aktiivisesti 6 vuotiaan pelon ilmauksia.
Lapsi on ilmaissut selvästi pelkäävänsä pimeää, mörköjä, painajaisunia, yksin jäämistä.

Ensin selvitimme, että pimeä ei sisällä enempää vaaroja kuin valoisa päivä. On vain se ero että valossa näemme mahdolliset vaarat, kuten esimerkiksi : Nopeasti lähestyvät autot, pyöräilijät tai kivet polulla, syvänteet maassa. Näemme ihmiset jo kaukaa ja voimme luoda mielikuvan, ovatko he turvallisen tuntuisia vai pelottavia.

Vain viimeksi mainittu, voi olla pelottava. Häiriintynyt ihminen , jolla on itsellään paha olla ja on ehkä nauttinut mielensä rohkaisuksi pullon alkoholia.
Huumeiden käyttäjät voivat olla  vaarallisia kirkkaassa päivän valossa, siinä kuin yön pimeydessä He ovat valmiita ryöstämään rahat.

6vuotias lapsi ei kuitenkaan määrittele pelkoaan näin tarkasti. Hänelle kaikki pimeä on pelottavaa ja satujen möröt kurkkivat jopa makuuhuoneen sängyn alta.

Juuri näin väitti lapsi minulle ja muistin, että kun olin pieni oli minulla samantapaisia tuntemuksia.

Kerroin lapselle, että mörköjä ei kerta kaikkiaan ole olemassa ei pimeässä eikä valoisassa.
Sängyn alla ei ole mitään.

Varmuuden vuoksi teimme yhdessä pimeysleikin.

Illalla kun oli ulkonakin aivan pimeää, sammutin kaikki valot ja aloin kulkea huoneesta toiseen huhuillen samalla: -kukkuu, missä olet ? Mene nyt piiloon niin minä etsin. Alussa oli hyvin hiljaista sitten pian alkoi jalat tepsutella , havaitsin pienen häilähdyksen ja lähestyin lasta. -IIIKK!  Kiljaisi lapsi ja juoksi uuteen paikkaan nauraa kikattaen.
Ahaa, hän otti tämän hauskana leikkinä oivalsin. Siis se ei  ole pimeä, mitä hän pelkäsi, vaan tuntematon pimeässä. Kuvitelma.
Kisailimme ainakin puolituntia, eikä lapsi olisi halunnut lopettaa sittenkään, mutta minua väsytti jo ja leikki oli täyttänyt tehtävänsä.
Laitoin valot ja totesimme, että leikki oli hauskaa eikä jännittävän kuurupiilon jälkeen muistanut lainkaan mitään mörköjä.

Samalla muistin että olin kerran leirikoululaisten kanssa viikon Anjalankoskella  vanhassa kyläkoulussa kolmasluokkalaisten kanssa kokonaisen viikon.

Koska oli syksy illat pimenivät sysipimeiksi jo
kello 20.00 jälkeen. Niinpä lapset ja opettajat keksivät pimeysleikin ulos.
Lapsilla oli pienet sähkölamput käsissä ja he hajaantuivat läheisen metsärinteen hämärään pimein lampuin.
Ääniä kuului vähän joka suunnalta ja naurun kiherrystä.
Valot alkoivat tuikkia ja koko metsän reuna oli kuin eläviä valotähtiä täynnä.

Muistan itse hieman ajatelleeni pienen pelon ajatuksin,
- entä jos sattuu jotain, kun aikuiset ei näe.
Luovutin pelkoni pois ja kuuntelin naurun ja huutelujen ääniä. Lapset saivat kisailla pimeässä ihan vapaasti, me aikuiset olimme vain valppaina, jos kuuluisi hätä huutoja. Ei kuulunut.

Kun iltapalan jälkeen oli muutkin iltatoimet tehty, lapset olivat hyvin väsyneitä, mutta onnellisia. Heillä oli hauska päivä.
Minä nukuin tyttöjen huoneen vieressä ja kuulin vain yhden tytön valitusta, kun hänellä oli äitiä kovin ikävä.
Tyttö rauhoittui kuitenkin, kun kerroin, että parin päivän päästä lähdemme jännittävälle kartano retkelle.
Siellä näemme maalaistalon elämää ja kotieläimiä sekä kaikkea mitä siellä on ja mitä tehdään.

Näin myös tehtiin ja viikko kului kuin siivillä, pelkoa ja huolia ei kukaan ehtinyt ajatellakaan.

Pelot voivat siis syntyä tyhjiöstä, kun ei ole mitään mielenkiintoista tekemistä tai asiaa jota seurata.

Pieni lapsi pelkää yksin jäämistä. Niin kotona kuin kavereiden kanssa leikeissä.
Yhdessä on turvallista , ystävien, lähimmäisten ja tunnettujen ihmisten seurassa, emme jännitä, voimme luottaa toinen toisiimme täydellisessä pimeydessäkin.

Jatkuu

 kuva gifkuva net

perjantai 6. tammikuuta 2012

Tunteissaan vahva



Pablo Neruda





"Rakkaani, / kohtasimme janoisina, / imimme kaiken / veden ja veren toisistamme, / kohtasimme nälkäisinä, / ahmimme toisiamme / tulenlieskojen lailla, / kunnes kumpikin jäi / nuolemaan haavojaan." (suom. Jyrki Lappi-Seppälä)


 

 Toipuneena ja iloisena sekä kiitollisena huokaan, päivät ovat jälleen elämää täysi. Pääsen aloittamaan 
rapistuneen yleiskuntonikin jälleen jumppasaleihin. Ehkä vielä löydän kadonneet ajatuksenikin. Olen vain lueskellut , sekin on mielenkiintoista.  Hyvää viikonloppua !