Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatuksia. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Pysyn toivossa


Vaikka meillä on todisteita siitä, että meidän on elettävä jatkuvasti pimeydessä ja pimeys on päämäärätön ja ilman tarkoitusta, meillä täytyy olla toivoa.

Tapahtukoon mitä hyvänsä, riipumme toivon kautta elämänlangalla , jos liian ohuesti, usko siihen, mitä toivot. Usko hyvään , luota siihen, se on ainut elämän vesi.


Mika Waltari ajatteli : Kaikissa neuvotteluissa, rehellinen ihminen on määrä kuljettaa kärsimään, kun pahaa ja vilpillistä kohtaa lopulta pisteet. 

Aika moni ihminen alkaa uskoa tuon  ajatuksen.  Kehityksen suunta on kuin suuri myrskypilvi taivaalla, ja kaikki  ovat vähintään varautuneita, jos ei peloissaan.  Pelot ovat lähinnä menetyksen pelkoa.

Itseasiassa muuta pelkoa ei ole olemassakaan.. Jos ei pelkää menettävänsä  mitään tai hyväksyy sen mitä yllättäen menettää,  elämään astuu enemmän toivoa ja valoa, jopa hymyä.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

POLKU








Voit kieltää minua seuraamasta polkuani,  voit yrittää pakottaa tahtoni. Mutta  et voi pysäyttää minua syvällä sielussani..

Mitä  on onnellisuus! Kukaan ei tiedä missä tai miten tai milloin se tulee, ja se tulee tavalla, joka on näkymätön, joskus kun et enää odota.
.
                                                                       
Mitä on kauneus? Yleiskäsitys, joka on samaan aikaan ja samassa paikassa. Sen muoto ja vaikutus hyvyydessä , hyväksyminen joka ymmärtää ytimen.



                                                               




Ihmisen valta, vaikka olisi  kultaa, on rakennettu hiekalle.

Hyvä yhteiskuntamme on ei ole mies tai nainen  vaan mies ja nainen yhdessä ja suurempi voima perheenä, sukuna ja kansana , joka rakentaa rauhaa rakkaudella..

tiistai 7. helmikuuta 2012

Sielun sanomaa

He joilla, on valta voivat kieltää minua

seuraamasta polkuni.

He voivat yrittää pakottaa tahtoni.

Mutta he eivät voi pysäyttää minua syvällä

sielussani. Valitkoon jompikumpi.


Hengessäni on vain yksi kapina,


etsiä onnellisuutta.

Mitä outoa on onnellisuudessa! Kukaan ei tiedä missä, milloin se tulee, ja miten se tulee tavalla, joka voi olla näkymätön, yllättävä juuri, kun et enää odottaa.

maanantai 6. helmikuuta 2012

vahvuuteen sairastunut



Pieni ihminen ei edes huomaa koska on sairastunut vahvuuteen. Ei ennenkuin huomaa hukkuvansa heikkouteen.

Jo lapsesta asti aloin kasvaa vahvaksi, mitä lujemmin lyötiin sitä paksumman kipukilven kasvatin. Olipa kysymyksessä henkinen tai fyysinen väkivalta.

Nuoruudessa olin vahvuuteni valheellisessa huipussa.. kuvitelmassa, että olin itsenäinen, ja selviän ihan mistä tahansa..

Uskon että selvisin osittain tämän uskomuksen kantamoisena, mutta nyt uskon että selvisin pahimmista ongelmista minua
korkeampien voimien ansiosta.

Elämä on aivan kokonaan muualta johdettu ja jokainen hetkeni  annettu.

Minussa ei ole mitään vahvuutta,  ei mitään heikkoutta , mitä ei olisi  suunniteltu aivan muualla.. minuuteni on  vain mitätön  rikka tässä maailman kaikkeudessa.

Hyvinä onnekkaina aikoina kuvittelin että olin ansainnut onneni  , ansainnut palkintoja .

Ei se niin ollut.  Sain onnea  ja lahjoja  edes ymmärtämättä, että ne tulivat  Isän kädestä.

Kun sain surua, kipua  ja menetyksiä  en synnyttänyt niitä itse, nekin annettiin , että heräisin  todellisuuteen.

Heräisin tuntemaan todelliset juureni. 

Joinakin tuskan suurimpina hetkinä saatoin kysyä itseltäni,  -miksi?  Mitä  pahaa olen tehnyt , että  osakseni on langennut kärsimyksen ja surun  sekä sairauksien suma.

Kuinka monet ihmiset huokaavat, - Miksi?    On käsittämätöntä  että  saamme nähdä paljon kipua , tuskaa, mentyksiä. Onnettomuuksia toinen toisensa perään. 


Surun hetkellä en näe valoa,  vasta  silloin, kun herään huomaamaan olen sairastunut  vahvuuteen,  omaan itsekkyyteeni. Olenkin heikompi kuin voin ymmärtää.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Onnellisuuden etsijä


http://youtu.be/To-8n2SY59M
Tämän videon katsominen loppuun asti kestää yli tunnin. Se on ihmeellinen ja sitä katsoessa unohdat olevasi yhtään mitään tai tiedät olevasi kaikkea , osa kaikkea tuota ihmeellistä. Se ei kerro minusta ei ehkä sinusta, muuta kuin sen, että olet yhtä totta kuin kaikki mitä näet.


Miten minusta tuli minä?


Kun pohdin kysymystä törmään hyvin moniin kohtalonomaisiin kysymyksiin.

Olen hyvin spontaani ja uhkarohkea.
Miksi juuri sellainen?

Nopeat päätökset ja harkitsemattomat teot ja puheet ovat ominta minua.
Ne johtavat usein jälkipyykkiin.

Pesutupani on paljon käytössä:)

Uhkarohkeus ilmenee sivuoireena.
Miksi nuo hymyhymiöt?
Oletan melko itseironisen asioiden näkemisen tähden.

Vaikka on harmittanut muutamat mokat paljonkin, olen oppinut armahtamaan itse itseäni ja pyytämään anteeksi, kun olen tajunnut virheeni.

En ole miettinyt paljon, mikä minusta tulee isona.
Muistan, että joskus kouluaikoina haaveilin, että jos pääsisin lentoemännäksi, se olisi kivaa, näkisi maailmaa.

Ehkä siitä haaveesta olisi voinut tulla tottakin, jos olisin opiskellut vähintään kahta vierasta kieltä kunnolla.

Miten minusta tuli positiivinen?
Olenko positiivinen? Vai kuvittelenko?

Mietin nyt pari sekuntia ja totean, jos en olisi,
En olisi enää olemassa.

Kokemukseni mukaan positiivisuus on elämän halua,
sekä tahtoa pyrkiä tekemään hyvää.

Silloin, kun vastaiskut ovat olleet suurimmillaan

olen, kuin kohtalon sormella johdettu löytämään harrastus tai ihminen, joka on ohjannut taas ulos ongelmista etsien ratkaisumalleja.

Arvatenkin spontaanin ihmisen rajuin ratkaisu, on ollut ja tulee varmaan olemaan ovien sulkeminen sieltä, missä on paha olla.

Oletan tämän ratkaisumallin syntyneen jo lapsuudessa.
Koska kotona olin hengenvaarassa, lähdin hyvin nuorena maailmalle. Kokonaan pois kotoa jo 15 täytettyäni. Siihen aikaan minun ja monen muun orpolapsen elämä kasvatti lapsena ei ollut aina lottovoitto.

Maailmalla kohtasinkin sitten paljon enemmän kaikkea jännää ja hyvää, työssä menestyin hyvin, oli kavereita ja ystäviä aina.
Avioliittokin oli ensimmäiset 30 vuotta ihan normaalia. Olin vaimo ja äiti, joka teki kokopäivä töitä ja siinä sivussa vielä ekstratyötä.

Silloin kun tajusin, että nyt olin hyvin suuren ongelman edessä, se oli lähes yhtä suuri shokki, kuin lapsuuden kokemus väkivallasta .

 kohtalonpyörä oli julma. Puolisoni kuoli. Sitä en toivonut, niin vain kävi.

Se oli elämäni mustin aika. Suru ja kipu teki sairauksia ja oli viisi suurta leikkausta.
Ehdotin jo viimeisessä operaatiossa, että kirurgi laittaisi vetoketjun ihooni
Auttavaisuus ja aulius ovat luonteen piirteitäni, joita olen pohtinut, ovatko ne lopulta hyväksi, enempää itselle, kuin heille, joille apuani olen antanut.
Olen pohtinut sisältyykö auttamisen tapaani, hyväksynnän hakua.

Kerjäsinkö rakkautta, hyväksyntää avuliaisuudellani, jos niin tein, en tiedostanut sitä.
Pohdin asiaa niin paljon, että lopulta opettelin sanomaan ei, joillekin pyynnöille.

Aina valmis joo, joo, ihminen ja lisäksi puhelias ja rohkea, tuli valituksi moniin tehtäviin, jotka olivat hyvinkin raskaita kuten luottamushenkilön, työsuojelun, ja sihteerin, ja puheenjohtajan eri yhdistyksissä. Ainut hyvä puoli niissä oli se, että tiesin asioista yleensä eniten, mutta vastuu ja ratkaisut eivät olleet aina helppoja.

Vähitellen selvisi, että minun pitää oppia sanomaan EI.
Harjoittelin sitä ei sanaa ensin pienissä asioissa.
Se oli joillekin tutuille joskus jopa pettymys.
Lopulta eksyin yhden työkaverin kanssa oikein kurssille, jossa opetettiin tietämään mitä haluaa oikeasti tehdä.

Se olikin mielenkiintoinen käänne elämässä.
Täysin hallinnassa tämä EI sana, ei ole vieläkään.

Se on jotenkin vain olemassa.
Se on automaattista. Oletan sen olevan osin myös lapsuuden malli, sillä siellä oli myös naismalleja, jotka olivat hyvin uhrautuvaisia ja äärettömän nöyriä.

Uskon, että kaikki mallit ja asenteet lähtevät lapsuudesta.

Niistä kasvaa oma voimavara, tai oma heikkous.
Enkö koskaan ole pessimistinen?
En tunne, että olisin, olen ollut joskus masentunut, kun asiat ja tapahtumat ovat riistäytyneet hallinnastani.
Se ei mielestäni ole pessimismiä. Se on luonnollista surua, kun kohtalo pyöräyttää taas palloa toisin, kuin toivoin .

Tapasin kerran ihan kivan ihmisen ja huomasin, että hän oli vähän joka asiassa aika pessimistinen. Hän ei arvostanut itseään, eikä liioin muita ihmisiä, minusta hän kyllä tuntui pitävän, no meitä yhdisti ainakin kirjoittaminen, hän oli loistava kirjoittaja, mutta ei uskonut sitä itse.

Kysyin kerran vähän leikilläni, miksi hän on joka asiassa aina niin pessimistinen?
Vastaus tuli hyvin nopeasti.  -  En pety koskaan, kun en usko enkä toivo liikoja.

Minua vastaus jopa huvitti, mutta varoin nauramasta, käsitin, että se oli hänen tapansa ajatella asioista. Mutta ei se estänyt häntä pettymästä, eikä se estänyt tekemästä vääriä valintoja. Hän hukkasi paljon lahjojaan. Mutta koska hän on yhä samanlainen, hän on mitä ilmeisemmin ihan onnellinen sellaisena kuin on. Ja niin on hyvä. En ole tavannut häntä yli kymmeneen vuoteen.

Ihmisiä tulee ja menee, varsinkin, kun olen muuttanut useita kertoja eri paikkakunnille.

En tiedä lopulta onko olemassa ihmisiä, jotka elävät aivan omaa luomaansa elämää, tehden koko elämän ajan vain ja ainoastaan hyviä valintoja.

Eiköhän tämä elämänpyörä heitä itse unelma elämääkin eläville joskus kiviä polulle.

Mistäpä minä sen tietäisin, on hyvin mielenkiintoista
tutkia omaa itseään sellaisena, kuin on.

Nyt elämän ehtoo puolella menneisyys on kuin pienen udun takana. Paljon tapahtumia on unohtunut jäljellä ovat nimenomaan asenteet.

Yhä edelleen lähden talosta, jossa on paha olla, ja pyyhin pölytkin jaloista.
Näinhän suuri kirjakin neuvoo tekemään, tosin eri merkityksessä, mutta sitä voi soveltaa elämään ihan vapaasti muissakin asioissa.

Jos joku sanoo, että en seiso sanojeni takana, siksi, että pyyhin sanoja, jos ne ovat luettavissa se ei tarkoita, että en vastaa omista ajatuksista. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että en vastaa seurauksista, jos minua provosoidaan.

Ensinnäkin provosoin oitis takaisin. Sanat sinkoavat kuin
Tuli juhannuskokosta. Lopulta siitä tulee vain paha mieli
Minulla on ilmeisesti lihasydän, sen reaktiot ovat minulle likaa.

Inhoan riitelyä, mutta rakastan keskustelua, joka on aiheeltaan kiinnostava. Rakentavaa ja mielellään uutta oivaltavaa.

Elämässäni on ollut muutamia ihmisiä, joiden kanssa olen voinut puhua oikeista asioista tunti tolkulla.

Surukseni heistä muutama on kuollut ja tuntuu ihan siltä, että yhä vähemmän on heitä, joiden kanssa voin olla täysin oma itseni.
Joskus kohtaan ihmisen vaikka junassa, täysin tuntemattoman, tai bussissa ja jostain kumman syystä vain avautuu keskustelun aihe ja toivoisin, että matka jatkuisi kauan, että saisimme puhua asian loppuun.

Muistan, että kerran keskustelu johti siihen, että tuntematon mies ei jäänytkään pois omalla asemallaan, hän vain totesi, että ehdinhän minä kotiin, haluan jatkaa keskustelua ja niin hän kulki kanssani aina kotini ovelle asti.
Siinä me sitten pysähdyimme ja hän lähti takaisin ja minä sisälle. En koskaan nähdyt häntä sen jälkeen, mutta muisto kiihkeästä keskustelusta on yhä mielessäni. Aihe oli psykologiaa ja mielenhallintaan liittyvää, sekä joitakin uskontoa käsittäviä teemoja.

Silloin mietin, onko maailmassa todella olemassa sellaisia sielunkumppaneita, tai kuten sanotaan “ samalla aaltopituudella” olevia ihmisiä. Uskon, että on.

Niin täytyy olla, sillä on myös toisenlaisia, joiden kanssa jokainen sana tulee väärin ymmärretyksi.

Mikä on se taika, joka tulkitsee niin sanat kuin eleet ymmärtäen ja jatkaen puhetta, aivan kuin itse olen ajatellut
Tai ainakin se herättää yhä uusia näkökulmia, kysymyksiä ja vastauksia.

Ihaninta elämässä on kohdata, juuri sellainen ihminen, jolle ei tarvitse vääntää rautalangasta sitä, mitä tarkoittaa sanoillaan.

Väkivalta kaikissa muodoissaan on kauhistus.

Mitä enemmän keskityn oman hyvän olon luomiseen, sitä enemmän pystyn lopulta siitä jakamaan.

Se kuningaskäsky, isossa kirjassa on hyvä ymmärtää oikein.
Rakasta lähimmäistä, kuten itseäsi.

En silti osaa rakastaa spontaaneja päätöksiäni, jotka tuovat turhia harmeja.

Nyt harjoittelenkin hidastamista. Ei riitä, että lasken kymmeneen. On parempi hiljentyä, miettiä ilta, nukkua yö, jos uni suostu tulemaan, kun mieleni ei pääse toteuttamaan äkillisiä päähän pistojaan.

Sitä suuremmalla syyllä voin valvoa vielä toisenkin yön, pääasia, on tavoite. Tietää mitä tekee ja tutkia mielessään
Teon seurauksia.

Varsinaisissa teoissa se jo onnistuukin aika hyvin.

Mutta voi minua ja sanoja, jotka tosin useimmiten on sanottu huumorilla, mutta otettu tosissaan..

Pitäisikö vielä opetella tosikoksi? Pedantiksi?

EI. Siihen en pysty. Se vaatii jo uudelleen syntymisen.

Enkä edes pidä tosikoista ja pedanteista.

Minkäs teen? Olen sellainen kuin olen. Syntynyt pulputtavaksi puroseksi. Pajulinnuksi livertämään.

Virheelliseksi ihmiseksi, ikuiseksi oikean etsijäksi.

Eräs ihminen kirjoitti aivan äskettäin, että hän lähtee etsimään onnellisuutta.

Wau! Ajattelin, jospa löytäisin hänen jalan jälkensä.
Ei se voi kovin mahdotonta olla, se on varmaan myös päätös.

torstai 24. marraskuuta 2011

TIE

Elämämme hyvyys tai huonous

riippuu siitä,

millaisen tien valitsemme päästäksemme siihen

ja miten me tuon tien kuljemme.

Minä mietin, milloin ja missä iässä me ihmisenä

lopulta valitsemme tien. Jokainen vuosikymmen kuljettaa

ihmistä omaa tietänsä. Ensimmäinen tieni annetaan ylhäältä.

Toivon eniten, että en olisi poikennut liian kauas tuosta tiestä.

Sisimpäni olisi oltava lapsen kaltainen, vaikka järkeni olisi aikuisen.

Ja tuleeko minusta koskaan kyllin aikuista, viisaudessa ja teoissa?

Tunnen itseni yhä puokkoilemassa monia tutkimattomia teitä.

Ehkä se ei ole niin paha, ehkä se on tie takaisin kirkkaalle polulle.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Paluu itseeni



Kuka minä olen? Tämä kysymys esiintyi muutamissa blogeissa ja eteni kai haasteen muodossa.

Itsekunkin on hyvä miettiä, kuka minä olen?  Olenko minä yhtään mitään vai olenko paljonkin.

Mikä siinä onkin että unohdan käytännössä ikäni ja se on vain numero jossain kelakortissa. Tunnen itseni  aika usein melkein kakaraksi. Pientä kuritonta kokeilunhalua löytyy moneen lähtöön..

Olen siis kokeileva ja helposti innostuva. Innovaatinenkin joskus, saan mahtavia ahaa ideoita , jotka kyllä usein jäävät sellaisiksi.

Se on se numero siellä kelakortissa, se on sen syy. Tuntuu kuitenkin taas kivalta katsoa kuvaa , josta tunnistaa kasvoni, kunhan tämä hiusväri lopullisesti häviää. Vielä muutama perusteellinen pesu, niin olen ulkoisesti oma itseni.

Siitä mitä olen joskus ollut , unohdetaan se. Se on liian suuri romaani blogiin.  Tahdon katsoa tätä päivää ja kysyä itseltäni, kuka olen nyt?  Nainen, yhä edelleen kurittoman kokeileva, mutta pikku antennit pystyssä korvien takana. Ei enää helposti huijattavissa, enkä liion  tee mitään kovin mahdotonta. Eteeni on tullut  pieniä esteitä , sieltä kelakortista:)) laitan sen kortin kyllä piiloon muiden korttien alle, että se ei niin kovin ilku.

Mitä tahdon tehdä lopulla elämälläni?  Uskomatonta, mutta aina  riittää unelmia. Runoteos  , sen minä vielä teen , mutta se ei ole vielä kovin valmis. Eikä liioin tarinakirjanikaan.  Funtsailuopus saattaa olla jo puolivälissä. Kaikki vie aikaa ja se uudelleen muokkaus . Ajattelen, mietin ja huomaan elän hetken ruohonjuurifilosofian uumenissa, psykologian monimuotoisuusessa, päivän politiikassa, uutiskatsauksissa, omissa tunteissani ja siinä nyt hetkessä, joka kulloinkin on.

    Kylläpä minä olenkin laaja  sillä lopulta kaikki ihmiset ovat kanssani , tahtovat tai ei..

Ikäänkuin maan uumenissa nousisi valtava suuri juuripuu nousten maan pinalle ja sen valtavan suuren juuripuun yhdellä oksalla keikun minuuteni kanssa yhdessä  yli 110.000 sukujuuri oksan nimen kanssa ja koko sukuni on on vain pieni oksa ihmiskunnan  suuressa sukujuuripuussa. Olemme kaikki veljiä ja sisaria, hyvä ja pahat, kauniit ja rohkeat, terveet ja sairaat.  Mahtavaa!

Ihminen kasvaa äärettömiin mittoihin kun havaitsee tämän  juuripuun alkuvoiman. Kaikki on yhtä . Minä olen lopulta sinä ja sinä olet minä. Tahdomme  kaikki  onnea ja iloa, rakkautta ja hyvyyttä. Tahdomme saada, siinä se on sana joka herättää.

Kuka minä olen?  Pitäisikö nimeni olla Anna?  Silloin se kuvastaisi jo nimessä  saamisen ensisijaisuutta.. Mutta kun nimeni on  vain puhdas, plankko. Voin lisätä siihen antajan. Olenhan saanut jo elämässä ihan tarpeeksi kaikenlaista.

Nyt opettelen antamista. Mitä mummot voi antaa?  Aikaansa? Kyllä. Ajatuksiaan? Kyllä.  Luovuutta? Kyllä. Ideoita? Kyllä. Läheisyyttä ? Kyllä. Mummot voivat antaa kaiken sen minkä ikinä osaavat  ja lopultakin  pyytettömästi.

Koko elämä on opittu tekemään työtä vain palkkaa vastaan.. Ei siis ollenkaan hassumpi idea antaa jälkeen jäävälle sukupolvelle muistonsa kansien välissä. Lahjoittaa koko elämän kirjo ja rikkaus.  Sillä  niin on, vaikka se joskus on käsittämätöntä, että kaikella on tarkoitus. Näin kuitenkin on  tai ainakin on lohdullista ajatella, että menetys ja surukin on täyttäneet jonkin tarkoituksen.

Enhän tietäisi mitä rakkaus on ellen oli  kohdannut myös vihaa. Ja etteikö myös oma mieleni olisi joskus  pomppinut  vihan syövereissä?  Kyllä on. Kun ei kaikkea voi noin vain sietää. Sellainen ihminen  on.
Ei kaikkea tarvitsekkaan sietää. Kääntää selkänsä ja sanoo , Näkemiin!

Vuosien kuluessa saa lisää myös näkymiä , istun ikäänkuin jossain korkealla, tuuli huojuttaa juuripuuni oksaa, kaikkea en näe kovin tarkasti, vain ne asiat, jotka ovat kaiverrettu  sisimpäni muistikammioon.  Siis siksi opettaja tahtoo , että kirjoitan omasta elämästä. Hyvä on tehdään niin. Sukkia en kudo , enkä patalappuja virkkaa.  Reuma käsissä ja nivelissä ei pidä sellaisesta. Mistä sekin tuli? Olisi jäänyt tulematta, niin ehkä kutoisin villapaitoja ja virkkaisin sängynpeittoja. Sanat jäisivät mieleni pohjalle, ja katoaisivat olemattomaksi.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Täyttymys


Täyttymys


Vailla vertaansa kulkee vuodenajat ja laskeutuu yllemme täysikuu.
Polunkulkija avaa silmänsä ja etsii viisauden siementä.
Sen on oltava jossain lähellä täyttymyksen sylissä.
Onko se tunteiden ristiaallkko vai järkevyys irti tunteista.
Sen täytyy olla järkevyys , sillä tunteet ovat kuin tuuli.
Järkevyys joka on rohkeutta nähdä omat virheensä ja oppia niistä.
Kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus.

Kaikkea samanverran.



Siinä on täyttymyksen hurmaava malja.

Sisäisyys hiljenee kuunnellen luontoa.

Korvat kuulevat syystuulen kohinan.

Silmät näkevät värien energian.

Suu maistaa kaneliomenan maun.


Sydämeni riemuitsee.

Kävelen polkuani ja juon syys energiaa .

Halaan metsän puita ja kanervikko rapisee.

Etsin turhaan viisasten kiveä liian kaukaa.
se on aina läsnä, kun vain pysähdyn hetkeksi.

Viisaus oli läsnä jo syntymäni kehdossa,
ihmettelyn ja oppimisen tuttipullossa.

Unohdin lapsen kysyvän taidon lapsuuden pihamaille.
täyttymyksen aikana ymmärsin , se on elämän lahja.

Helpottavaa tietää, että enää ei tarvitse kysyä kaikkea.
kysyn kysyjältä, kysyn viimeiseen hengenvetoon.

Kun seulon vastauksia tarpeeksi kauan , löydän helmiä.

Täydellisiä helmiä .


Mieleni huone kirkastuu, siivoan sinne tilaa.

Teen aarrekammion.

Ymmärryksen kaikista väreistä



torstai 2. kesäkuuta 2011

Helatorstai


Mikä merkitys Helatorstailla on sinulle?

Joskus sen merkitys on ollut tämä:
HELA-JUHLA
Pakanallisessa Suomessa juhlittiin keväällä toukojuhlaa eli helaa. Hela ajoittuu kalenterissa kevätpäiväntasauksen jälkeisen toisen täydenkuun aikoihin, välille 20.4-20.5. Helajuhlassa karkoitettiin pahoja henkiä sytyttämällä pelloille ja avoimille paikoille helavalkeita, juotiin simaa, tehtiin taikoja ja tanssittiin. Karja ajettiin silloin tulien läpi laitumelle sairauksien ehkäisemiseksi. Naimattomat naiset kävivät lemmensaunassa ja tekevät lemmentaikoja. Vuonna 2011 uuspakanat viettävät helaa tänä viikonloppuna, 21-22.5.
 
vai onko se tälläinen?

MERKITYS helatorstai

  Hyvin nimi loma tarkoittaa "pyhä päivä."   Useimmat lomat on uskonnollinen merkitys.
Tapahtumia, jotka yhteiskunta haluaa keskustan lomamatkoistaan ​​noin kertovat uskonnollinen maailmankuva ja arvo järjestelmiä yhteiskunnan.

 Esimerkiksi helatorstai käytetään olla vapaapäivä Etelä-Afrikassa.   Silti harvat meistä koskaan arvostetaan sen merkitystä, kunnes hallitus lakkautti sen vapaapäivä.  Se on korvattu päivien kunniaksi ihmiskunnan, kuten Human Rights Day "," naistenpäivä  Työntekijöiden  jälleen yksi osoitus siitä, että meidän hallitus on hylännyt kristinuskon ja omaksui Humanismin.
Historia on hänen tarinansa
 Kristillistä historiaa on lineaarinen.  Toisin pakana ja itämaiset uskonnot, joilla on reinkarnaatio ja on pyöreä näkemystä historiasta, tai ateisteja, jotka uskovat että "tulit mitään, olet menossa minnekään, elämä on merkityksetöntä", kristityt uskovat, että historia on hänen tarinansa.
 Jumala on suvereeni ajan ja avaruuden.  Alussa historian Jumala loi maailman.  Myöhemmin Hän tuomitsi maailman tuli vedenpaisumus . Sovittuna ajankohtana, Kristus tuli ja kuoli syntiemme tähden. Kolme päivää myöhemmin hän nousi kuolleista.  Neljäkymmentä päivää myöhemmin hän nousi taivaaseen.  Kymmenen päivää sen jälkeen Hän lähetti Pyhän Hengen hänen opetuslapsensa helluntaina.  Yksi hyvä päivä hän palaa maan päälle ja tuomari kansat.
 Historia on tavoite.  Aika on merkitystä. Meidän kalenterit olisi otettava huomioon, että.
 Christian Kalenteri



Yllä oleva teksti on kopioitu netistä, ja se oli englannin kielellä, otsikko. Helatorstain merkitys..(Googlen kääntäjä ei ola täydellinen.) 


 Suomi on vapaa maa.. Saat valita ihan juuri sen mihin uskosi riittää. Uskoa voidaan opettaa, sitä voidaan manipuloida, sitä voidaan pilkata, siitä voidaan luopua ja siihen voidaan hurahtaa.
Suurin osa Suomen kansalaisista on kastettu Isän, Pojan ja Pyhänhengen nimeen. Annettu jokin nimi Eevasta Aatamiin.. Mikä on erikoista tässä? Nimi? Onko minun nimeni uskossa, kun se on kastettu näin kirkollisesti?  En tiedä.  Uskon, että usko on ihmisen sisäinen prosessi.  
Voisin verrata sitä johonkin uuteen asiaan, jota kovasti opiskelen. 
Ajatellaan vaikka jotain kieltä. Eilen kun tein runon käännöstä  Suomenkielestä Englanniksi ja Espanjaksi, huomasin, että tämähän on vaikeaa.. Koska ei löydy kaikille sanoille vastaavaa sanaa, taivutusmuoto on suomenkielessä hyvin laaja. Oikeastaan harva meistä osaa täydellisesti edes äidinkieltään vaikka puhun ja kirjoitan, voin unohtaa perussääntöjä. Murteet tekevät muun maailman kielille  aivan sian saksaksi  koko  puheen.. Kieli on siis vaikeaa oppia.
Mikä olisi uskomisen kaunis ja positiivinen sanasto?
Uskoa ei voi pakottaa..se ikäänkuin syntyy  todella sisäisen oppimisen ja aika  laajan ymmärryksen kautta.. Eikä sekään aina riitä. Minä tarvitsin lisäksi hyvin paljon tuskaa, ahdistusta, kipua ja täydellistä tyhjyyden kokemusta, ennenkuin  todellinen kosketus tapahtui.. ja olin sentään kasvanut uskovaisessa perheessä.. mutta ei se mitään merkinnyt, vasta kokemukset ja sisäinen muutos toi tämän hauraan ,mutta sitkeän uskon , jolla riipun tässä ylösnousemuksen toivossa.. Maallinen tieni on ristillä roikkumista ja  paljon surua ja kipua, on lohdullista uskoa, kun tämä vaellus päättyy, pääsen vapauden valtakuntaan.. 
Ei minulla ole mitään käsitystä millainen se on, mutta jos se on vapaa maallisesta sen täytyy olla kevyt. 

olen täysin  vapaa jo tässä elämässä siinä että , en tiedä mitään totuutta.. Ei ihminen oikeastaan lopulta mitään tiedä. 

Kuljitpa  mitä tietä tahansa
Todellinen usko on eniten vain rakkautta.. ja armoa. 

Siis kulkekaamme yhdessä tätä maailman kivistä polkua ja  pidetään itsestämme ja toisistamme hyvää huolta.. siinä on uskolle riittävästi sanoja.. rakkautta ja hellyytä, antamista mielummin kuin ottamista.


Loppuyhteenveto:  Kristus nuosi taivaaseen , kun 40 päivää oli kulunut Pääsiäisestä. 

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

sydän ääniä


                                                     


Mitä me tiedämme se on pisara vettä, mitä jätämme tietämättä on valtameri.

 Seisomme pimeillä kujilla pimeyden sylissä, katsomme tähtitarhoihin.

Sydänlaki on rakkaus, jokainen teko sitä vastaan särkee sydäntä, jokainen teko

sen puolesta  on vahvistava ja tuo suuren ilon.

Järki ja tunteet kuuntelevat sydänääntä.. Siksi, vain hiljaisuus voi puhua.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Lupaus



















kuvan lähde on Nasa. Siinä näkyy maailmankaikkeuden synnystä kauniisti yksi osa..
näyttää kuin Luoja jumalan sylissä olisi vastasyntynyt lapsi kehdossaan.
Ehkä onkin, aika jota tämä kuva kuvaa on tapahtunut niinkauan aikaa sitten.
Silloin joskus, kun ihminen syntyi maailmaan hän eli ihanassa paratiisissa, luonto oli puhdasta , vesi oli saastumatonta, helmeilevän kirkasta, metsät, lehdot ja niityt kasvoivat villinä ja luonto ravitsi ihmisen.


Jumala lupaa, uudeksi minä teen kaikki..  Aivan kaiken hän luo uudeksi..
No kun tämän kaiken, miksi ei jatkaisi luomistyötään.. Ehkä olemmekin vain pieni siru maailmankaikkeudessa, ja joskus, sitten joskus kaikki on uutta..

Toivon että en syntyisi uudestaan ennen sitä aikaa.. Mikäli nyt yleensä kukaan syntyy uudestaan fyysisesti.  Henkisestikin syntyminen uudesti on hyvin vaikeaa.. Olen omaksunut kaikki nämä maailman mallit. Haluan repiä ne irti itsestäni ja polkea jalkoihini. Haluan särkeä vihan ja katkeruuden maljan , joka on kaikkialla yli vuotava. Haluan repiä itseltäni ahneuden kädet ja valheen verhot, haluan olla vapaa ja irti kaikesta mikä saastuttaa mieltä.. Käännän selkäni kaikelle mikä löyhkää mädälle  tahdon haistaa puhdasta tuulta ja tuntea ihollani ikuisen auringon lämmön. Tahdon riisua typerät opit ja väärät asenteet.
Tahdon tässä elämässä vielä elää rauhassa todellisten ystävien kanssa. Seurata rakkaimpieni elämää ja huolehtia kaikkein pienimmistä. Tahdon luovuttaa pois rajat ja muurit.. Olla vain kevät auringon kultaamalla mäellä ja katsoa miten ensimmäiset kukat puhkeavat lumen ja jään alta.
Olkoon tämä kevät mitä ikinä onkin, niin toivon kestän kaiken, myös ikävät asiat ja mietin vain hetken niiden turhuutta ja päästän ne menemään.. Kuin syntyisin tuohon kuvan kehtoon, niin tahdon..

lauantai 12. helmikuuta 2011

Talven anti

Dialogi talvesta

Mitä talvi antaa?
Levon ja latausajan keväälle ja kesälle.

Miten talvi antaa levon ?
Ajatellessani talvista luontoa, näen sen ensisijaisesti lepäävän.

Mitä levossa tapahtuu?
Lepo on hyvin tietoista. Se suunnittelee ja luo tulevaa.

Mitä se suunnittelee ja luo?
Ensin se käärii lumen suojaan maan ja jäädyttää pinnan, niin että kaikki
kasvit vaipuvat talviuneen. Sitten talvi alkaa luoda värejä ja kuvia kasvien uneen, että ne keväällä löytäisivät itsensä uudestisyntyneenä elämänä. Talvi luo siis elämää levossa.

Mitä talvi antaa ihmiselle? Millaista on ihmisen talvitietous ja mitä se synnyttää ?
Talvitietoisuuteni on talven lahjoja, joita otan vastaan aistieni ja tunteideni välityksellä.

Millaisia ovat talven lahjat?
Aurinkoista kirkkautta kimmeltävien lumihankien kinoksissa. Keveää untuvalunta joka suutelee ihoa. Kirpeää kylmyyttä nenänpäässä ja huuruavaa hengitystä. Minun lämpöni sulautuu talven häikäisevään puhtauteen.

Mitä talven puhtaus ja kirkkaus antaa ja mitä se muuttaa sinun lämmössäsi?
Löydän puutteeni nähden itseni riisuttuna kaikesta turhasta.

Mikä on turhaa?
Huolet, apeus, pelot ja senkaltaiset laahukset.

Riisuttuasi nämä laahukset, mitä saat tilalle?
Toivoa, uskoa, luottamusta, rakkautta ja uusien ajatussiementen syntyä.

Eikö näitä laahuksia voi riisua muina vuodenaikoina?
Varmasti voi jos  tahtoo.

 Kevät ja kesä ovat vain niin vahvoja ja värikkäitä jaksoja, että vasta talven lumien tultua on aikaa pysähtyä mielensä edessä ja siivota sisinkin puhtaaksi, jossa sen on kevyt levätä ja odottaa kevään ihmettä.

torstai 10. helmikuuta 2011

Ajatuksia


Kauneus ei tee sen haltijaa onnelliseksi, mutta kuka voi olla rakastamatta ja jumaloimatta.


Kun vihaamme jotakuta, vihaamme hänen kuvaansa, jotain joka on meissä.


On niitä, jotka katsovat olevansa täydellisiä, mutta se on vain, koska ne vaativat vähemmän itsestään.


Niin, että voi syntyä pitäisi olla mahdollista yrittää uudelleen ja uudelleen se on mahdotonta.

Pehmeä on vaikeampi kuin kivi, vesi on vahvempi kuin kallio, rakkaus on vahvempi kuin väkivalta.


Kun joku pelkää, että joku on hallitseva meitä, koska olemme antaneet valtaa meihin.


Kirjat ovat vain arvokaita, jos ne johtavat elämään ja ovat hyödyllisiä.


Jumaluus on sinussa, ei käsitteiden sisällä tai kirjoissa.


Jokaisen elämässä ihminen on polku itse, ajokoe, ääriviivat poluissa.


Tee huonot säkeet omistat enemmän onnea, kuin kauniin säkeen lukija.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

ONNEN HELMIÄ





Hyvin positiivinen ja iloinen päivä on ollut tänään kaikin puolin. Ainut mikä vähän ei sovi toive listalle, on jonkun tasoinen lorvikatarri. Annan sen itselleni anteeksi ja hyppään  patjalleni ja vedän peiton korville, laitan ihanan rentouttavaa musiikkia soimaan ja nukahdan, ennen kuin kappale on puolessa välissä." katsoisin uutta arvokarttaani.Se onkin nyt hyvin mielenkiintoinen. Ei vielä läheskään valmis, kun ensin pitää lukea tarkoin ja sitten laittaa ensimmäinen vastaus, mikä tulee mieleen.
Kun olen vastannut kaikkiin nopeasti, hiljennyn hetkeksi ja aloitan alusta. Mietin voin viisi minuuttia, annan sen ajan tunteiden ja toiveiden lepatella kuin perhoset niityllä vapaasti. Aika on täysi ja valitsen nyt sen vastauksen , joka on eniten oikealta tuntuva.

Huomasin lopulta, että arvokarttani on jokseenkin yhteneväinen , siihen asti , kun tullaan kohtaan, jossa pitää kuvata mitä läheiset ja ystävät sanovat  muisto puheessa , kun kuvittelen, että olen kuollut ja lepään jo arkussa.

aluksi vaikeata. Sen mitä puolisoni sanoisi, sen tiesin , koska hän kirjoitti sen minulle viikkoa ennen omaa kuolemaansa.
Ne sanat olivat hyvin liikuttavat, sekä ne sisälsivät myös kätketyt viestit  ja anteeksi pyynnön, sekä antamisen.

Viestissä luki yksin kertaisesti näin:- Rakas Katri, olet ollut maailman paras vaimo ja olet maailman paras äiti lapsillemme.



Sillä hetkellä, se oli pieni iloinen viesti ja olin siitä hyvin kiitollinen.

Kun hän viikkoa myöhemmin kuoli, se viesti jäi viimeisiksi sanoiksi. Se lohdutti surussa ja antoi uskoa, että tulen voittamaan vastoinkäymiset, tulen terveeksi , kun luovun negatiivista tunteista. Näin myös tapahtui. Hänen viimeiset sanansa  pyyhki kaiken taka-alalle. Myöhemmin kohtasin toisen voima sanan antajan, kun olin sairas stressi, huolet, lapset, yksinhuoltajuus. Kaikki oli kannettava yksin. Silloin kuulin sanat, jotka vaikuttivat loppu elämääni tähän päivään asti.

Ne sanat olivat: Sinä olet hyvin vahva ja kestät henkisesti enemmän, kuin monet muut. Tällaiset positiiviset sanat elämän aikana, antavat ihmiselle todellisen voiman ja tahdon elää elämä hymyillen, jopa läpi kyynelten. Sillä kukaan meistä ei selviä elämästä, vaikka olisi mikä asema ja virka tahansa, ilman jotain vastoin käymistä.}">

Ihmisyys on inhimmilisten sanojen ja tekojen virheitä joskus täynnä, mutta niiden anti on oppimisen lahja.Aina, kun oivallan uuden ajatuksen ytimen. se on yksi onnenhelmi pitkään helminauhaan.Edessäni se on värikäs helminauha.
Yksi rakkaimmista helminauhoista on itse tekemäni rukous helminauha.

Kiitos elämälle on laulu, jonka voitte kuunnella you tubesta tämän luettuanne.
versio saa silmäni ilon kyyneliin.

Kiitos elämälle! Tänään On myös YK :n päivä. Toivotaan , sen muistuttavan yksilöitä ja kansa kuntia sopimaan riidat ja luomaan ympärille rauhaa ja rakkautta.