lauantai 31. joulukuuta 2011

Onnellista Uutta-Vuotta lukijoilleni


























Tämän sumuisen tumman Uuden Vuoden aaton  hetki on jäävä  mieleen  kuin unikuvana.  Onneksi lapsenlapsi on toipunut, itse vielä kipristelen  kuumien lögien ja hottien  höyryissä.
Juhlapäivän mentyä on mentävä  lääkäriin jos ei  tämä tuhina lopu.

Onneksi on rakkaat omaiset lähellä, saan vain olla ja lueskellä kirjoja  ja blogeja.

Räpellän pienen runon vaikka puoli väkisin:)



Pois saatan vuotta vanhaa,  annan ajat arkkuuni, johon elämäni aarteet vien.
Sen olen saanut syntyessäin  ja täyttynyt se vaiti on, kaiken kantaen.
Ei arvostele kiviäni tummia, ei kiittele ei kumarra tuo arkku summia.

Pois saatan kulunutta elon päivää,  kun hiljaa lasken surun nauhaa, se kauas katoaa
Sen päälle putoaa naurun aikaa ja riemulaulut vaimeasti kaikaa ja kiitos elämästä suo rauhaa.
Viimeisen tunnin tuokiossa suljen arkun kannen varoen, sen joskus mukaani tulen saamaan.
----------------------------------



Nyt tervehdin Uutta -Vuotta ja toivon unelmille suopeutta suurta.
Sinisiivin kantaa perhonen päiviin uusiin ja illan hämyssä voin tuntea rakkauteni tuulta.


Kiitos kaikille lukijoilleni, tervetuloa uudet ja kiitos  kaikista  viesteistä.
Nyt paukkuu jo ensimmäiset raketit ja minut on kutsuttu juhla-aterialle, illan mittaan katson  ikkunasta
rakettien ratoja. Televisiosta tulee varmaan myös jotain mukavaa. Ulos en nyt potilaana lähde.

Ensi vuonna taas näkymisiin:))

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Koiranilma

-
Olen ihastunut   Pablo Nerudan Oodi koiralle -runoon tuossa alla. Luen sitä useita kertoja päivässä ja olen yhä enemmän kuusijalkainen koira. Nenäni on tukossa, ääneni on jumissa, yskä tulee puuskittain, kuume aaltoilee kuin sattuu,  mitä enemmän luen tuota runoa sitä rakkaammaksi se käy.
Ihmettelen miten hyvin  suuri runoilija Pablo kohtasi koiran ja ihmisen rinnakkaisen elämän, samassa tomussa, luonnon  antien , äänien ja tuoksujen keskellä.

Miksi sanomme sääilmiötä, kun sataa ja myrskyää?  Aivan oikein koiran-ilmaksi. Mistä lienee peräisin, ehkä siitä, että satoi tai paistoi on koira vietävä ulos tarpeilleen ja  ei koira valita , juoksee vain niin, että rapa roiskuu.  Pienet sylikoirat ovat tietysti kannettava sylissä  puun juurelle, voih voih, minun lapsenlapsi haluaa saada kissanpennun. Olen jo suostunut, täytyy vain odottaa koska löytyy  pikkuinen sopiva pentu, terve ja leikkivä.

29 päivä  joulukuuta;  lisään vain tilanne on hieman parempi. Lapsenlapsikaan ei ole täysin parantunut keuhkokuumeen jäljiltä.
Ulkona sataa vettä ja myrskyt ovat tuhonneet monia talouksia. Lisää tuulta ja tuiverrusta tulossa..
Vuosi vaihtuu hyvin epätavallisesti. En muista uudenvuoden päivää, joka olisi vietetty kadut mustina ja nurmet vihreinä.  Ilmastonmuutos alkaa näkyä konkreettisesti.
Tohdinko toivoa, että  vuoden ensimmäinen päivä olisi edes aurinkoinen,  miksipä en?  Toivon niin, sehän kirkastaisi monen ihmisen mielen sen tuokion ajaksi. Olisi hyvä jos kauppiaat laittaisivat nyt kirkasvalolamput tarjoukseen, sen kävisin heti ostamassa, auringon valoa odotellessa.
Mitä kuvassa on?   Gammasäteilyä rapusumun keskellä. Siitä lisää tietoja netin Nasa sivuistoilla. 

tiistai 27. joulukuuta 2011

OODI KOIRALLE ja nukkekoti



OODI KOIRALLE
Koira kysyy minulta
enkä minä vastaa.
Se hypähtää, juoksee pitkin piennarta ja kysyy
sanattomasti
ja sen silmät
ovat kaksi kosteaa kysymystä, kaksi märkää
liekkiä jotka pyytävät vastausta.
enkä minä vastaa,
en vastaa koska
en tiedä, en mahda mitään.
Avarilla vainioilla me kuljemme,
mies ja koira.


Lehdet hehkuvat
kuin joku
olisi suudellut niitä,
jokaista erikseen,
maasta kohoavat
kaikki appelsiinipuut
levittäen ilmoille
pienet planetaarionsa,
lehvistöjen yötaivaat,
ymmyrkäiset ja vihreät,
ja me kuljemme, mies ja koira,
nuuhkien maailmaa, apilaa kahistellen
Chilen vainioilla,
syyskuun kirkkaiden sormien lomissa.


Koira pysähtelee,
ajelee mehiläisiä,
hypähtää läikähtävään lätäkköön,
kuuntelee kaukaista kaukaisempia
koiranhaukkuja,
lirauttaa kiven juureen
ja tuo minulle kuononpäänsä,
tuo sen minulle kuin lahjan.
Siinä piilee sen hellä raikkaus,
sen kautta sen hellyys puhuu,
ja noin se kysyy
kahdella silmällään
miksi on päivä, miksi tulee yö,
miksei kevät
tuonut korissaan
mitään
harhaileville koirille
paitsi hyödyttömiä kukkia,
kukkia, kukkia ja kukkia.
Niin kyselee
koira
enkä minä vastaa.

Vaellamme,
mies ja koira joita yhdistää
vihreä aamu
ja mieltä kiihdyttävä tyhjä yksinäisyys
jossa vain me
olemme olemassa,
tämä kasteisen koiran
ja metsärunoilijan ykseys,
sillä lymyileviä lintuja
ja salaisia kukkia ei ole olemassa
kahdelle kaverukselle,
kahdelle metsästyskumppanille:
on vain viserrystrillejä ja tuoksua,
maailma jonka yö
on tislannut kosteaksi,
vihreä tunneli ja sen päässä
niitty,
appelsiinintuoksuisen ilman humaus,
juuriston supina,
elämä joka kulkee jalan,
hengittää, kasvaa
ja yliaikainen ystävyys,
onni
olla koira ja olla ihminen
yhtyneenä
yhdeksi eläimeksi
joka kulkee liikutellen
kuutta jalkaa
ja yhtä kasteenkosteaa
häntää.
Pablo Neruda – Andien Mainingit
-----------------------------


tiistai 20. joulukuuta 2011

Hiljainen kiitos

Lapsenlapsi on parantumaan päin. Kuume lakannut , elämme toivossa että saamme viettää ihanan terveen joulun koko perheen voimin, mummi ja lapset sekä lastenlapset ..

Elämä voittaa. Omakin mieli alkaa kirkastua, matalapaine ja vesisade ei tosin kohota mieltä vaan kolottaa reumapotilasta, mutta onneksi siihen on jo tottunut ...


 

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

lahjani

kuva on KORUN AIKA.
 korun aika
Korun Aika, on valmistanut minulle  tilaustyönä joululahjan.  Tilasin ja maksan tämän itse itselleni.  Tähän  valkoiseen sydämeen liittyy tarina , jonka kerron ehkä joskus, kun koru on kaulassani tai mieluiten juuri siellä missä tarina ja runot syntyivät.  Aika jolloin kaikki meni toisin, kuin olin ajatellut , aika jolloin ymmärsin , että elämää säätelee myös kohtalonpyörä. Tapahtuu  asioita, joita ei voi muuttaa vaan ne täytyy elää osaksi kohtaloaan. Kaimani tekee todella kauniita koruja, lisäksi hän teki poikani tyttärelle joululahjat. niitä en voi vielä kertoa, saattaa olla että kurkistavat blogiini.

Tämä on koko elämäni aikana ensimmäinen lahja jonka ostan itselleni. Tuntuu kuitenkin ihan siltä, että kuitenkin enemmän saan kuin ostan. Miksiköhän? Ehkä siksi että olen etsinyt tätä niin kauan.

lauantai 17. joulukuuta 2011

mielen joulu




Vaipunut on maailma, odottamaan lunta valkeaa.
Yön pimeyden verhoaa tuo toive huntu taivaiden.
Jos kuitenkin vain tummuus huokaa ja lapset laulaa, lahjat suokaa.
silloin tuikut syttyköön ja kyntteliköt välkkyköön, onhan riemun aika.

Voit toiveet toisetkin tuuleen ripustaa ja sanat pienet tuiskuun tuivertaa.
Jos perille nuo viestit kulkee, niin täyttyy toiveet pienten sydänten
ja  luoksemme on  saapunut parvi enkelten . Rauhaa maahan tuoden
ja kirkkautta tulvillaan on silmät ihmislapsien ja mieli vaiti vanhempien .


oma runo, muokkaan ajan kanssa..

perjantai 16. joulukuuta 2011

Pienokainen sairastaa

http://youtu.be/O6StQ1681qYhttp://youtu.be/O6StQ1681qY
Pieni tyttären tytär sairastaa. Tänään vasta sai lääkkeet oli ehtinyt jo keuhkokuumeen iskeä, niin hentoon pieneen ja suloiseen Saga neitoseen.  Itsekkin olen kiikun kaakun, ei hyvä mutta eo ihan pahakaan olotila. Nyt otetaan iisisti jopa joulun valmistelut. Eihän sen tarvitse olla kuin puhdas ympäristö ja hyvä ruoka  ja toivon mukaan enkelit puhaltelee pöpöt pois. Leipää tänään leivoin ja taatelikakku  sekä piparit ja tortut on jo valmiina.. ei mitään hätää. Luoja pitää omistaan huolen.

Huomenna ehkä jaksan tehdä enemmän. Blogejakaan en ole jaksanut lueskella. Sattui  käteen kirjastosta  kasa kirjoja jotka on palautettava pian. Niitä luen ja lepostelen. Toivon että ei tule pahempia , kun masuun koskee ja rintaa nipistää ja on hyvin laiska olotila. Sitten reippaammin kun taas toivutaan.  Leppoisia joulun odotuspäiviä ja ennenkaikkea, terveyttä kaikille.

torstai 8. joulukuuta 2011

Rakkaus on ikuista




En tiennyt että Irvinillä oli näinkin herkkä laulu rakkaudesta. Hän onkin kuvassa hyvin nuori ja varmasti vielä tunteissaankin aito, tai ei ainakaan vielä asenne rillumarei.

Tämä musiikki ja sanoitus toi mieleeni nuoruusajan. Silloin minulla oli käsitys että kun tai jos menen joskus avioon se on ikuista  ei mikään sitä murra. Ja tavallaan se on ollutkin. En ole sen jälkeen rakastunut yhtä voimakkaasti.

On tullut vähän sellainen Irvinin rillumarei asenne, vaikka en käytä alkoholiakaan.  En vain enää osaa luottaa kehenkään, en osaa enää olla se viaton sinisilmäinen tytön hupakko, joka ei aina tajunnut mitä pojat oikein tarkoittivat kysymyksillään. Kaikkea hassuahan ne nuoret miehet uhosi.  Muistan että  ulkoisen olemuksen kehut oli enemmän esillä kuin sisäiset arvoni.

Minulla oli kuulemma tähtisilmät, hymykuopat, kaunis tumma usein pitkä tukka. Hoikka kuin pajunoksa ja myös notkea ja pompin aika hyvin poikien varpailla, saamalla aina anteeksi.

Siihen aikaan ei ollut tanssikursseja, kurssit oli siinä kun opetteli jokaisen tanssittajan tyyliin seuraamaan rytmiä. Eikä kaikilla pojilla ollut edes rytmitajua. Silloin pompittiin enemmän varpailla;))

Kun se suuri rakkaus tuli elämään, niin muistan että sydän löi mielettömästi. Olimme toista vuotta käsikädesä pari. Peiton alle ei siihen aikaan ollut kiire. Vaikka jotkut pojat kyllä sitäkin yritti. Hah, hah.

Minulla oli mummo ikkunassa odottamassa kun tulin kotiin ja jos jäin portin pieleen pusuttelemaan vähänkin epäilyttävän pitkäksi aikaa, kun se oli niin mukavaa, niin johan mummoni avasi ikkunan ja kiljaisi:  - Tuu tuppaa sieltä ja heti!  Niin siinä sitten myös tehtiin , poika lähti kohti kotiaan ja minä kuuntelemaan mummon mutinoita mitä siitä seuraa kun pussailee liian pitkään.


Nyt on ajat muuttuneet. Hevosetkin nauraisi, jos vielä joku toinen aikuinen  vahtisi mitä touhuan.
Niin on muuttunut miestenkin asenteet. Heti pitäisi suostua kokeilemaan meneekö sängyssä hyvin.

Ajatukseni siitä asiasta on silti vieläkin vanhanaikainen. Ilman tunteita en lähde leluksi  ja kerta käsipyyhkeeksi.
Jos ei ole aikaa tutustua rauhassa ja tunnustella miltä ihminen tuntuu , onko  perustoiveet edes kohdallaan. Raitis, reipas, ei heilu ei horju.

Uskollisuudesta ei paljon enää puhuta. Kuitenkin juuri se on tärkeintä,  jos tutustumisvaiheessa huomaa, että toisella on moniakin juttuja kesken rakkauden saralla, niin eihän siitä mitään tule, jos täytyy kilpailla.

En halua edes hyvästä, en edes parhaasta taistella, vieköön hänet se , jonka hän valitsee.

Sitten näen  yhä enemmän, rakkaus on ikuista, mutta kohde vaihtuu  jopa päivittäin.

Onko se rakkautta? Katin kontit. Se on pelkkää lihan himoa ja sen nälän tyydyttämistä, ja juuri siksi monet suhteet päättyvät surkeasti.. Ei tarvitse kuin toisen osapuolen olla  rillumarei.. kun  suhde päättyy, vaikka jo orastavat tunteet olisivat syntymässä.

Enää en katsele miehiä sillä silmällä, oikeastaan koko ajatus huvittaa.

Minulla on ollut rikas elämä ja nyt kultainen seniori-ikä lähestymässä.

Om olemassa ihmisiä joita rakastan niin paljon , että antaisin henkeni heidän puolestaan.

He ovat omia lapsiani ja lapsenlapsia.  Joskus toivon, että he ymmärtäisivät sen, ilman sanoja.

Katsoisivat vain ajassa taaksepäin kyllin kauas.  Muistaen, että ainakin yritin parhaani.

Kuka äiti on täydellinen?  En minä ainakaan, jos olisin saanut olla kotiäiti, olisi ehkä  kasvatus ollut tiukempaa.. Mutta hyviä ihmisiä heistä tuli, vaikka ystäväni joskus moittivat että annan lapsilleni liian suuren vapauden, kasvavat muka pellossa.

Pellossa kasvaa myös hyvä siemen, rikkaruohojen joukossa, oppii siellä elämän lait  ilman selityksiä.

silti harmittelen kun en voinut olla enemmän kun he oli pieniä, vaan aina tein pitkiä työpäiviä ja kotona olin väsynyt.

Mieleen on jäänyt myös pysyvästi kohtaamiset, kun he  olivat pidemmän aikaa  jossain leirillä tai mummolassa , kun näkivät minun tulevan lähtivät juoksemaan kädet pystyssä halaukseen. he suorastaan lensivät syliini.

Nyt lentävät pois päin. Hyvä kun saan pienempien kanssa joskus olla, tämän kolmannen sukupolven.

lauantai 3. joulukuuta 2011

hiljainen aika



AIKA
Se on luopumisen ensimmäinen askel.

Aika on rajattu elämän pituiseksi.

Hereillä olon helmiksi.

Unen suoman levon ja tyyntymisen ajaksi.

Luovun kiireestä.

Annan itselleni aikaa ajatella miten käytän aikaani.

Tahdon luoda hitaat viisarit , äänettömän kuoren,

joka ei luo kaikua takaraivoon.

Himmeät numerot, merkityksen päiviin.

Annan aikaani jaan sitä auliisti,

se on yhtäpaljon kaikkien kuin minunkin. 

kaikkea sitä sattuu





eilen illalla  menin pikkuisen tyttären tyttären viereen nukuttamaan, olin niin väsynyt että taisin nukahtaa ennen lasta.

keskiyön jälkeen kuulin äänen sanova,  - mene omaan sänkyyn.


en tajunnut oikein mistä on kysymys tai  miksi en saa nukkua.


kun vihdoin heräsin kunnolla muistin tietysti mitä oli tapahtunut.

mutta seuraukset oli katalat.  kävin vain hammaspesulla ja kipitin omaan sänkyyn, mutta uni

oli karannut pois kauas vuorten taakse.  Valvoin kokoyön, tutkin vaurioita blogissani  ja yhdistin

ylimääräisiä näille  jo oleville.   Totesin vain, että jos  kaikki ei tule muutamassa viikossa kuntoon,


kopion kaiken  ja siirrän uuteen blogiin.  silloin en jätä mitään vinkkiä enempää kuin linkkiä.  voin  


kopioida  niiden ystävien osoitteet jotka haluan löytää yhä uudelleen ja joita en ainakaan epäile  mistään .

Tänään täytyy saada unesta ajoissa kiinni ja rytnittää päivät  . niin monet puuhat odottavat, että yhden käden sormet ei riitä laskemaan

Hyvää joulun valmisteluaikaa kaikille, älkää tressatko.. unohtakaa kaupallisuus ja kalliit lahjat.

tärkeintä on ystävyys ja rakkaudella hankittu vaatimatonkin lahja.
-

perjantai 2. joulukuuta 2011

taivaalla tapahtuu

16.12.2011Sakari Nummila
Simulaatiokuva näyttää supermassiivista mustaa aukkoa kiertävän pilven ja tähtien paikat vuonna 2021. Pilven rata on merkitty punaisella ja tähtien radat sinisellä. Kuva ESO / MPE / Marc Schartmann
Noin kolmen Maan massainen kaasupilvi on parhaillaan syöksymässä kohti Linnunradan keskustassa olevaa mustaa aukkoa.
Pilven reunat alkavat jo repeytyä riekaleiksi ja sen odotetaan hajoavan kokonaan muutaman vuoden sisällä. Löytö tehtiin ESOn VLT-teleskoopilla ja tulokset julkaistiin Nature-lehden joulukuun numerossa.
Viimeisten seitsemän vuoden aikana pilven nopeus on lähes kaksinkertaistunut ja se on nyt yli 8 miljoonaa kilometriä tunnissa. Vuoden 2013 puolivälissä pilvi ohittaa mustan aukon tapahtumahorisontin vain 40 miljardin kilometrin eli 36 valotunnin etäisyydeltä. Kyse on tähtitieteellisessä mielessä äärimmäisen läheisestä kohtaamisesta supermassiivisen mustan aukon kanssa. Samalla se on ensimmäinen kerta koskaan, kun tällaisen tuhoon tuomitun pilven on havaittu lähestyvän supermassiivista mustaa aukkoa.
Pilven odotetaan tulevan paljon kuumemmaksi sen lähestyessä mustaa aukkoa ja alkavan säteillä röntgensäteilyä. Galaksimme keskustassa sijaitsevan supermassiivisen mustan aukon lähellä on tällä hetkellä hyvin vähän materiaalia, ja siksi sen arvellaan viettäneen jo pitkään hiljaiseloa. Vast'ikään saapunut ateria tuleekin olemaan mustan aukon pääasiallista polttoainetta seuraavien vuosien aikana (aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä 1/2012).
Aiheesta lisää ESO
Avainsanat: Kaasupilvi, supermassiivinen musta aukko, Linnunradan keskusta, ESO, VLT

torstai 1. joulukuuta 2011

KULTAINEN HETKI







Sydän sykkivä pysähdy

Tukahdu kipu palava

Nauti teetäsi tulena

Lemmen lieska syömmessäsi

Polta sormesi koreat

ilta aamuhun humallu

kunnes muisti kaihoava

näyttää toiveen kaipuutasi

Viimein  vilkaiset sisälle
sielun uumenta koverrat

hymyiletkö suuruuttasi

varmana sija pokaalin

laulatko minut vahaksi

yhden juhlan korvaavaksi

etpä tiennyt juonistani

jotka toiveena  varustin

Täyty tuiverrus kiharan

aamun valkean herätä

aivan uuden syyhyttänyt



kalevala trokeeta taas harjoittelin.




Varmaan on noituus mielessäni salaisuus kovan takana:)) meni vielä lopputoivotuskin riimiin;))  kirjoittanut Aikatherine nyt just.