Tämän sumuisen tumman Uuden Vuoden aaton hetki on jäävä mieleen kuin unikuvana. Onneksi lapsenlapsi on toipunut, itse vielä kipristelen kuumien lögien ja hottien höyryissä.
Juhlapäivän mentyä on mentävä lääkäriin jos ei tämä tuhina lopu.
Onneksi on rakkaat omaiset lähellä, saan vain olla ja lueskellä kirjoja ja blogeja.
Räpellän pienen runon vaikka puoli väkisin:)
Pois saatan vuotta vanhaa, annan ajat arkkuuni, johon elämäni aarteet vien.
Sen olen saanut syntyessäin ja täyttynyt se vaiti on, kaiken kantaen.
Ei arvostele kiviäni tummia, ei kiittele ei kumarra tuo arkku summia.
Pois saatan kulunutta elon päivää, kun hiljaa lasken surun nauhaa, se kauas katoaa
Sen päälle putoaa naurun aikaa ja riemulaulut vaimeasti kaikaa ja kiitos elämästä suo rauhaa.
Viimeisen tunnin tuokiossa suljen arkun kannen varoen, sen joskus mukaani tulen saamaan.
----------------------------------
Nyt tervehdin Uutta -Vuotta ja toivon unelmille suopeutta suurta.
Sinisiivin kantaa perhonen päiviin uusiin ja illan hämyssä voin tuntea rakkauteni tuulta.
Kiitos kaikille lukijoilleni, tervetuloa uudet ja kiitos kaikista viesteistä.
Nyt paukkuu jo ensimmäiset raketit ja minut on kutsuttu juhla-aterialle, illan mittaan katson ikkunasta
rakettien ratoja. Televisiosta tulee varmaan myös jotain mukavaa. Ulos en nyt potilaana lähde.
Ensi vuonna taas näkymisiin:))
