lauantai 31. joulukuuta 2011

Onnellista Uutta-Vuotta lukijoilleni


























Tämän sumuisen tumman Uuden Vuoden aaton  hetki on jäävä  mieleen  kuin unikuvana.  Onneksi lapsenlapsi on toipunut, itse vielä kipristelen  kuumien lögien ja hottien  höyryissä.
Juhlapäivän mentyä on mentävä  lääkäriin jos ei  tämä tuhina lopu.

Onneksi on rakkaat omaiset lähellä, saan vain olla ja lueskellä kirjoja  ja blogeja.

Räpellän pienen runon vaikka puoli väkisin:)



Pois saatan vuotta vanhaa,  annan ajat arkkuuni, johon elämäni aarteet vien.
Sen olen saanut syntyessäin  ja täyttynyt se vaiti on, kaiken kantaen.
Ei arvostele kiviäni tummia, ei kiittele ei kumarra tuo arkku summia.

Pois saatan kulunutta elon päivää,  kun hiljaa lasken surun nauhaa, se kauas katoaa
Sen päälle putoaa naurun aikaa ja riemulaulut vaimeasti kaikaa ja kiitos elämästä suo rauhaa.
Viimeisen tunnin tuokiossa suljen arkun kannen varoen, sen joskus mukaani tulen saamaan.
----------------------------------



Nyt tervehdin Uutta -Vuotta ja toivon unelmille suopeutta suurta.
Sinisiivin kantaa perhonen päiviin uusiin ja illan hämyssä voin tuntea rakkauteni tuulta.


Kiitos kaikille lukijoilleni, tervetuloa uudet ja kiitos  kaikista  viesteistä.
Nyt paukkuu jo ensimmäiset raketit ja minut on kutsuttu juhla-aterialle, illan mittaan katson  ikkunasta
rakettien ratoja. Televisiosta tulee varmaan myös jotain mukavaa. Ulos en nyt potilaana lähde.

Ensi vuonna taas näkymisiin:))

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Koiranilma

-
Olen ihastunut   Pablo Nerudan Oodi koiralle -runoon tuossa alla. Luen sitä useita kertoja päivässä ja olen yhä enemmän kuusijalkainen koira. Nenäni on tukossa, ääneni on jumissa, yskä tulee puuskittain, kuume aaltoilee kuin sattuu,  mitä enemmän luen tuota runoa sitä rakkaammaksi se käy.
Ihmettelen miten hyvin  suuri runoilija Pablo kohtasi koiran ja ihmisen rinnakkaisen elämän, samassa tomussa, luonnon  antien , äänien ja tuoksujen keskellä.

Miksi sanomme sääilmiötä, kun sataa ja myrskyää?  Aivan oikein koiran-ilmaksi. Mistä lienee peräisin, ehkä siitä, että satoi tai paistoi on koira vietävä ulos tarpeilleen ja  ei koira valita , juoksee vain niin, että rapa roiskuu.  Pienet sylikoirat ovat tietysti kannettava sylissä  puun juurelle, voih voih, minun lapsenlapsi haluaa saada kissanpennun. Olen jo suostunut, täytyy vain odottaa koska löytyy  pikkuinen sopiva pentu, terve ja leikkivä.

29 päivä  joulukuuta;  lisään vain tilanne on hieman parempi. Lapsenlapsikaan ei ole täysin parantunut keuhkokuumeen jäljiltä.
Ulkona sataa vettä ja myrskyt ovat tuhonneet monia talouksia. Lisää tuulta ja tuiverrusta tulossa..
Vuosi vaihtuu hyvin epätavallisesti. En muista uudenvuoden päivää, joka olisi vietetty kadut mustina ja nurmet vihreinä.  Ilmastonmuutos alkaa näkyä konkreettisesti.
Tohdinko toivoa, että  vuoden ensimmäinen päivä olisi edes aurinkoinen,  miksipä en?  Toivon niin, sehän kirkastaisi monen ihmisen mielen sen tuokion ajaksi. Olisi hyvä jos kauppiaat laittaisivat nyt kirkasvalolamput tarjoukseen, sen kävisin heti ostamassa, auringon valoa odotellessa.
Mitä kuvassa on?   Gammasäteilyä rapusumun keskellä. Siitä lisää tietoja netin Nasa sivuistoilla. 

tiistai 27. joulukuuta 2011

OODI KOIRALLE



OODI KOIRALLE
Koira kysyy minulta
enkä minä vastaa.
Se hypähtää, juoksee pitkin piennarta ja kysyy
sanattomasti
ja sen silmät
ovat kaksi kosteaa kysymystä, kaksi märkää
liekkiä jotka pyytävät vastausta.
enkä minä vastaa,
en vastaa koska
en tiedä, en mahda mitään.
Avarilla vainioilla me kuljemme,
mies ja koira.


Lehdet hehkuvat
kuin joku
olisi suudellut niitä,
jokaista erikseen,
maasta kohoavat
kaikki appelsiinipuut
levittäen ilmoille
pienet planetaarionsa,
lehvistöjen yötaivaat,
ymmyrkäiset ja vihreät,
ja me kuljemme, mies ja koira,
nuuhkien maailmaa, apilaa kahistellen
Chilen vainioilla,
syyskuun kirkkaiden sormien lomissa.


Koira pysähtelee,
ajelee mehiläisiä,
hypähtää läikähtävään lätäkköön,
kuuntelee kaukaista kaukaisempia
koiranhaukkuja,
lirauttaa kiven juureen
ja tuo minulle kuononpäänsä,
tuo sen minulle kuin lahjan.
Siinä piilee sen hellä raikkaus,
sen kautta sen hellyys puhuu,
ja noin se kysyy
kahdella silmällään
miksi on päivä, miksi tulee yö,
miksei kevät
tuonut korissaan
mitään
harhaileville koirille
paitsi hyödyttömiä kukkia,
kukkia, kukkia ja kukkia.
Niin kyselee
koira
enkä minä vastaa.

Vaellamme,
mies ja koira joita yhdistää
vihreä aamu
ja mieltä kiihdyttävä tyhjä yksinäisyys
jossa vain me
olemme olemassa,
tämä kasteisen koiran
ja metsärunoilijan ykseys,
sillä lymyileviä lintuja
ja salaisia kukkia ei ole olemassa
kahdelle kaverukselle,
kahdelle metsästyskumppanille:
on vain viserrystrillejä ja tuoksua,
maailma jonka yö
on tislannut kosteaksi,
vihreä tunneli ja sen päässä
niitty,
appelsiinintuoksuisen ilman humaus,
juuriston supina,
elämä joka kulkee jalan,
hengittää, kasvaa
ja yliaikainen ystävyys,
onni
olla koira ja olla ihminen
yhtyneenä
yhdeksi eläimeksi
joka kulkee liikutellen
kuutta jalkaa
ja yhtä kasteenkosteaa
häntää.
Pablo Neruda – Andien Mainingit
-----------------------------


sunnuntai 18. joulukuuta 2011

lahjani

kuva on KORUN AIKA.
 korun aika
Korun Aika, on valmistanut minulle  tilaustyönä joululahjan.  Tilasin ja maksan tämän itse itselleni.  Tähän  valkoiseen sydämeen liittyy tarina , jonka kerron ehkä joskus, kun koru on kaulassani tai mieluiten juuri siellä missä tarina ja runot syntyivät.  Aika jolloin kaikki meni toisin, kuin olin ajatellut , aika jolloin ymmärsin , että elämää säätelee myös kohtalonpyörä. Tapahtuu  asioita, joita ei voi muuttaa vaan ne täytyy elää osaksi kohtaloaan. Kaimani tekee todella kauniita koruja, lisäksi hän teki poikani tyttärelle joululahjat. niitä en voi vielä kertoa, saattaa olla että kurkistavat blogiini.

Tämä on koko elämäni aikana ensimmäinen lahja jonka ostan itselleni. Tuntuu kuitenkin ihan siltä, että kuitenkin enemmän saan kuin ostan. Miksiköhän? Ehkä siksi että olen etsinyt tätä niin kauan.

lauantai 17. joulukuuta 2011

mielen joulu




Vaipunut on maailma, odottamaan lunta valkeaa.
Yön pimeyden verhoaa tuo toive huntu taivaiden.
Jos kuitenkin vain tummuus huokaa ja lapset laulaa, lahjat suokaa.
silloin tuikut syttyköön ja kyntteliköt välkkyköön, onhan riemun aika.

Voit toiveet toisetkin tuuleen ripustaa ja sanat pienet tuiskuun tuivertaa.
Jos perille nuo viestit kulkee, niin täyttyy toiveet pienten sydänten
ja  luoksemme on  saapunut parvi enkelten . Rauhaa maahan tuoden
ja kirkkautta tulvillaan on silmät ihmislapsien ja mieli vaiti vanhempien .



lauantai 3. joulukuuta 2011

hiljainen aika



AIKA
Se on luopumisen ensimmäinen askel.

Aika on rajattu elämän pituiseksi.

Hereillä olon helmiksi.

Unen suoman levon ja tyyntymisen ajaksi.

Luovun kiireestä.

Annan itselleni aikaa ajatella miten käytän aikaani.

Tahdon luoda hitaat viisarit , äänettömän kuoren,

joka ei luo kaikua takaraivoon.

Himmeät numerot, merkityksen päiviin.

Annan aikaani jaan sitä auliisti,

se on yhtäpaljon kaikkien kuin minunkin. 

perjantai 2. joulukuuta 2011

taivaalla tapahtuu

16.12.2011Sakari Nummila
Simulaatiokuva näyttää supermassiivista mustaa aukkoa kiertävän pilven ja tähtien paikat vuonna 2021. Pilven rata on merkitty punaisella ja tähtien radat sinisellä. Kuva ESO / MPE / Marc Schartmann
Noin kolmen Maan massainen kaasupilvi on parhaillaan syöksymässä kohti Linnunradan keskustassa olevaa mustaa aukkoa.
Pilven reunat alkavat jo repeytyä riekaleiksi ja sen odotetaan hajoavan kokonaan muutaman vuoden sisällä. Löytö tehtiin ESOn VLT-teleskoopilla ja tulokset julkaistiin Nature-lehden joulukuun numerossa.
Viimeisten seitsemän vuoden aikana pilven nopeus on lähes kaksinkertaistunut ja se on nyt yli 8 miljoonaa kilometriä tunnissa. Vuoden 2013 puolivälissä pilvi ohittaa mustan aukon tapahtumahorisontin vain 40 miljardin kilometrin eli 36 valotunnin etäisyydeltä. Kyse on tähtitieteellisessä mielessä äärimmäisen läheisestä kohtaamisesta supermassiivisen mustan aukon kanssa. Samalla se on ensimmäinen kerta koskaan, kun tällaisen tuhoon tuomitun pilven on havaittu lähestyvän supermassiivista mustaa aukkoa.
Pilven odotetaan tulevan paljon kuumemmaksi sen lähestyessä mustaa aukkoa ja alkavan säteillä röntgensäteilyä. Galaksimme keskustassa sijaitsevan supermassiivisen mustan aukon lähellä on tällä hetkellä hyvin vähän materiaalia, ja siksi sen arvellaan viettäneen jo pitkään hiljaiseloa. Vast'ikään saapunut ateria tuleekin olemaan mustan aukon pääasiallista polttoainetta seuraavien vuosien aikana (aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä 1/2012).
Aiheesta lisää ESO
Avainsanat: Kaasupilvi, supermassiivinen musta aukko, Linnunradan keskusta, ESO, VLT

torstai 1. joulukuuta 2011

KULTAINEN HETKI







Sydän sykkivä pysähdy

Tukahdu kipu palava

Nauti teetäsi tulena


Polta sormesi koreat

ilta aamuhun humallu

kunnes muisti kaihoava

näyttää toiveen kaipuutasi

Viimein  vilkaiset sisälle
sielun uumenta koverrat

hymyiletkö suuruuttasi

varmana sija pokaalin

laulatko minut vahaksi

yhden juhlan korvaavaksi

etpä tiennyt juonistani

jotka toiveena  varustin

Täyty tuiverrus kiharan

aamun valkean herätä

aivan uuden syyhyttänyt



kalevala trokeeta taas harjoittelin.




Varmaan on noituus mielessäni salaisuus kovan takana:)) meni vielä lopputoivotuskin riimiin;))