keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Katso, ilo on lähimpänä sinussa



Klikkaa otsikkoa, musiikki ilosta ja unelmoinnista on siinä. 
                                                   

Elä päivät hymyillen, vaikka läpi kyynelten. Unelmoi  jaa hyvää  ja yllätyt.
Jokainen  hetki  on heijastus  hymystäsi ja rakkauden teoista.
Ei säästetä lempeitä sanoja  vaan tallenetaan  lempeät, rakkauden, toivon ja helyyden sanat. Talleta.Talleta.Talleta:    En koskaan lakkaa unelmoimasta. Unelmoi sinäkin!
poistetaan:  Kaikki paha mieli. Puhallan ne ulos kuin iso paha susi!


tiistai 26. huhtikuuta 2011

tunnustus





                                                     






Kiitos Eila Tunnustuksesta.



tiistai 19. huhtikuuta 2011

Mitä lapset sanoivat



1. Kuka on Jeesus ja miten hän liittyy pääsiäiseen?

- Se on jumalan poika (Laura 10 vuotta)

- Jumala (Lucas 7 vuotta)

- En tiijä (Kosti 6 vuotta)


2. Mitä ruokaa syödään pääsiäisenä?

- Pääsiäismunia, karkkeja (Laura 10 vuotta)

- Pääsiäisoovoa tai kinderoovo (Lucas 7 vuotta)

- Mun tietääkseni paistettua kanaa. Pääsiäismunia. (Kosti 6 vuotta)



3. Mitä mämmi on ja mistä se tehdään?

- Mämmi on tahmeaa (Laura 10 vuotta)

- Mämmiä, pääsiäisoovosta (Lucas 7 vuotta)

- En tiijä edes mitä se on. Suklaasta. (Kosti 6 vuotta)


4. Mitä pajunkissat ovat?

- Ne ovat valkoisia juttuja jotka olevat tommoisissa kepeissa ja ne on hirveen pehmeita ja sen takia niitten nimi on pajunkissa (Laura 10 vuotta)

- Tipi ja Nina (Lucas 7 vuotta)

- Kevään oksia. (Kosti 6 vuotta)



5. Miten se yllätys saadaan suklaamunan sisään?

- Ne tekee yhen palan, sit ne tekee sen lelun sisään ja sit panee sen toisen palan ja laittaa jotain kuumaa suklaata siihen rajaan (Laura 10 vuotta)

- Ensin tehdään yks pala alhaalta, sit laitetaan se lelu ja sit laitetaan se kansi (Lucas 7 vuotta)

- Ne tekee ekana sen yllätysmunan ja sit ne tekee päällyksen. Se suklaamuna on yleensä ontto. Eka tehdään toinen puolisko ja sit tehään toinen ja sit kiinnitetään se siihen toiseen. (Kosti 6 vuotta)


6. Miksi keltainen on pääsiäisen väri?

- Koska se on suosituin väri pääsiäisenä (Laura 10 vuotta)

- Kun sen pitää olla, ihan kun olis päiväkodissa (Lucas 7 vuotta)

- Ei ole. Mun mielestä violetti ja vihreä on pääsiäisen värit. Keväällä on tosi paljon vihreetä. Violetti on mun mielestä niin kiva väri. - Tai ehkä siks ku ihmiset tietää että ne tiput munien sisältä on keltasia. (Kosti 6 vuotta)


7. Miksi pääsiäisperjantain nimi on pitkäperjantai?

- Koska sitten on loma (Laura 10 vuotta)

- Kun on lelupäivä (Lucas 7 vuotta)

- Ehkä siksi että silloin on lomapäivä ja silloin pitenee päivät. (Kosti 6 vuotta)


8. Luettele kolme pääsiäiskoristetta?

- Kepit (ne virvonvarvon jutut) ja ne munat ja sulat (Laura 10 vuotta)

- Rusetti, kori ja pääsiäisoovo (Lucas 7 vuotta)

- Hmmm... Tipu. Pupu. Muna. Jos paperi on ympyrän muotoinen ja sen liimaa ikkunaan, jos se on sellanen soikee eikä ympyrä niin sit siit tulee ihan muna. (Kosti 6 vuotta)


9. Mikä paikka on Kyöpelinvuori ja mitä siellä tapahtuu?

- En ole koskaan käynyt siellä niin en tiedä (Laura 10 vuotta)

- Siellä tehdään pääsiäisoovoa (Lucas 7 vuotta)

- Täh! Ei sellasta paikkaa oo olemassa, se on pötyä. (Kosti 6 vuotta)


10. Kuka tai mikä muni Munamiehen?

- Munamiehen äiti tietysti (Laura 10 vuotta)

- Tota mä en tiedä (Lucas 7 vuotta)

- Munamies on pelkkä puku, se ei oo munittu. Puvun sisällä on pieni ihminen. (Kosti 6 vuotta)










                                                            http://youtu.be/dh4FVE0SjX0

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Elämä on lahja

http://youtu.be/1FE_dxZi9pE
Elämä on lahja. Ainutkertainen valon ja hämärän leikki.
Läsnäolon hiljainen tuokio. Vain oma varjo vierellä ja päivän muisto.
Kiitos elämälle! Annoit jälleen hetken elää ja kokea tämän ohi kiitävän  tuokion  ja katsoa muinaisen muistojen silmään.
Elämän silkkilanka pingoitettu maailman yli, merin yli vain puolen minuutin päähän ja olen jo kaukana ja katson silmiisi yli Atlantin kuohujen, yli vuorien.
Olet siinä. Olet läsnä ja hymysi lävistää sydämeni sanasi tanssivat ruudulla  rumbaa.
Niin kaukana ja silti lähellä. Tämän kaikkeuden keskellä.  Tämän kaikkien maailman ihmisten keskellä ,
juuri tässä voin kokea yksinäisyyden täydesti. Vain tässä juuri nyt kun olen kaiken keskellä.
Näen vain sielujen loputtoman tanssin hämärän rajamailla.
Tuhansin suudelmin kosketan jalkasi jälkiä tullakseni  vain lähemmäs,  yhä lähemmäs.



                                            
Lepään vielä hetken, ehkä toisen ja kolmannen.

En tiedä, aavistan vain. Hyvin syvällä , juuriani syvemmällä.

Olet  lähellä . Ole vain. Ole hiljaa ja lepää rinnallani tämä hetki

ehkä toinen ja vielä kolmas.

Aamulla jälleen olen hetkeksi unohtanut kaiken.

Juon janoisin huulin raikasta vettä ja mustaa kahvia.

Kuin kuvastimesta katsoisin ja kuvastimen aukaisisin  olen taas

luonasi.

Jonain päivänä , ehkä iltana, tai yönä jään . Jään luoksesi.

Hymyilen  sydämesi lävistäen, kuin silloin  hämärän rajalla.


torstai 7. huhtikuuta 2011

runo

Valkoinen

Sydämeni  oli kerran valkoinen, kuin vastasatanut lumi.
Pehmeä kuin untuvainen tyyny. Pienen pään painaumassa.
Rakastin elämän leipää. Nälkääni hamusin äitini helmoja.
Ota minut syliin!
Ota minut sydäntäsi vasten!
Sydämeni helisi enkelten laulua.
Kuulitko äiti! Kuulitko maailma?
Sydämeni oli valkoinen viattomuudessan. Karitsan villanuttu iholla.
Kasvoin kuin keväinen kirsikkapuu.
Sydämeni kukki vaaleanpunaisia kirsikan silkkikukkia.
Vaaleanpunainen sydän kilisi kivien liidossa, kun heitin lampeen pomppukiven.
Kuulitko maailma kuinka sydän puhkesi punaisten marjojen aikaan.
Riemun kiljahduksiin!
Edessä oli elämän polku. Vihreät niityt. Tuohipuun puuteri poskilla ja koivunlehti vastottu helakka iho.
Oi nuoruus! Oranssin hehkuiset kuutamoyöt ja ensisuudelman huumaus.
Armaani sinä näit sen!
Kuinka poveni kohosi ja laski kiihkeän tunteen palossa.
Sydämeni hyppi kuin hullu ja käteni vapisi. Silmäni loistivat kuin tähdet.
Armaani puin päälleni valkean pitsileningin. Huntuni peitti hehkuvat kasvoni.
Sinä yönä olin sinun. Sinuun jäin. Sinulle armaani lahjat suurimmat annoin  vatsasassani kasvatin.
Armaani sydämeni oli kuin tiikerin tuli. Silmäni välähti kuin liekki.
Kuka uskaltaa!
Kuka rohkenee koskea lahjoihimme! Äititiikerin tassu olisi repinyt sen riekaleiksi.
Niin lempeän kiivas ja väsynyt ahkeruus jokaisen päivän yötön päivä. Vain väsynyt  työ ja iltarukous.
Lukemattomat valvotut tunnit täynnä rakkauden tuskaa.
Pois pyyhittiin tuhkarokot, vesirokot ja sikotauti. Koko räkäinen aikakausi.
Lapseni! Tiesittekö kuinka paljon rakastin?
Äititiikeri tietää.
Nyt te tiedätte. Nyt te tiedätte kaiken.
Silmänne välähtävät  kuin salama iskisi.  Olette uusi äititiikeri.
Kuka uskaltaa?
Kuka rohkenee koskea lahjoihinne?
Tyttäreni lempeä kiivaus polttava kuin liekki, hellä kuin unen villa.
Poikani isyys leijonan lempeä voima. Vain katseen voima vaientaa vieraan tahdon.
Katsoa saa, ei koskea.
Lahjat ovat suurinta päällä maailman. Suurempi on vain rakkaus, joka sulkee kaiken ympyrään.


keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Muurit

Toinen mieltäni kirvoittanut valokuva oli mestari valokuvaajan Paco Sales Blogista. Muuri.

Kuten hänelle jo kommentoinkin, en ymmärrä valokuvauksen hienouksista tuon taivaallista. Minulla on ihan tavallinen digikamera, jossa on kuvia lähinnä lapsista.
Sensijaan seuraan useita valokuvaajien blogeja, koska ne synnyttävät ahaa elämyksiä. Tämä Pacon muuri erityisesti. Ensimmäinen reaktioni oli; - Ihanaa muurit on murtuneet!  Sitten katsoin kuvaa tarkemmin näin että tämä kivinen järkäle oli hyvin vanha, se on tämän valokuvaajan erikoisuus löytää jotain hurjan vanhaa ja löytää siitä juuri se puhutteleva näkökulma. Minuun upposi kuin sulaan voihin.
Ajatuksiini virtasi runon sanoja muurien särkymisestä kansojen välillä ja ihmisten välillä.  Kansoilla on hyvin paljon ja todella suuria muureja, niitä sanotaan kulttuurieroiksi. Uskonnolliset vakaumukset kansan kulttuurin perinteet ovat luoneet jokaiseen maahan vähän eroavia tapoja.
Paco on Espanjalainen ja siellä kulttuuri on hyvin vanhaa verrattuna Suomeen. Me olemme lapsosia tässä aikajanassa. En kirjoita nyt vielä yhtään runoa enkä edes tarinaa. Tämä on alustus sille mitä aion kirjoittaa tästä kuvasta, toivon ettäö saisin luvan julkaista kuvan. Täytyy kysyä lupa.. Se auttaisi myös lukijaa kokemaan niitä tunteita joita vuosisatoja vanha muuri tai kuten myös pidin mahdollisena se saattoi olla osa jotakin vanhaa linnaketta.. Nyt on niin että googlen kääntäjä kääntää sanan muuri suomeksi myös seinäksi. Riippuu siis kääntäjästä kumpaa kuva lopulta esittää.. Kuvakulma on upea, värit selkeät, ja vanhat pohjalaudat irvistävät alta iloisesti. Maisema on kuvasta päätellen karu vuoristoinen. Tuhansia vuosia sitten linnoitukset rakennettiin vuorille. Hyvästä syystä sanoo vanha aku-ankan lukija.. Ja se maalaisjärki.. Sieltä oli paras näköala ympärille ja voitiin vartioida laajasti maata.Olen katsonut vanhoja historiallisia elokuviakin senverran , että tiedän asian näin olevan. Itseasiassa voisi kysyä miksi vuorelle on rakennettu muuri?  Aita. Niitäkin on kuten Kiinan muuri..
Tälläkertaa ajatukseni kiertyy kuitenkin lopulta eniten ihmisten välisiin muureihin. Veikkaan että tekstini tulee käsittelemään sitä aihetta. Olisi kiva antaa haaste muutamille kirjoittajille aiheesta.. En nyt kuitenkaan tee sitä muuten paitsi jos joku innostuu aiheesta ja kirjoittaa samasta aiheesta, se olisi kyllä mukavaa.. Ihan näkökulmien vertailun vuoksi. Nyt pitää lopettaa tältä päivältä. Tämä jatkuu sen lupaan, muuta en.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Lupaus



















kuvan lähde on Nasa. Siinä näkyy maailmankaikkeuden synnystä kauniisti yksi osa..
näyttää kuin Luoja jumalan sylissä olisi vastasyntynyt lapsi kehdossaan.
Ehkä onkin, aika jota tämä kuva kuvaa on tapahtunut niinkauan aikaa sitten.
Silloin joskus, kun ihminen syntyi maailmaan hän eli ihanassa paratiisissa, luonto oli puhdasta , vesi oli saastumatonta, helmeilevän kirkasta, metsät, lehdot ja niityt kasvoivat villinä ja luonto ravitsi ihmisen.


Jumala lupaa, uudeksi minä teen kaikki..  Aivan kaiken hän luo uudeksi..
No kun tämän kaiken, miksi ei jatkaisi luomistyötään.. Ehkä olemmekin vain pieni siru maailmankaikkeudessa, ja joskus, sitten joskus kaikki on uutta..

Toivon että en syntyisi uudestaan ennen sitä aikaa.. Mikäli nyt yleensä kukaan syntyy uudestaan fyysisesti.  Henkisestikin syntyminen uudesti on hyvin vaikeaa.. Olen omaksunut kaikki nämä maailman mallit. Haluan repiä ne irti itsestäni ja polkea jalkoihini. Haluan särkeä vihan ja katkeruuden maljan , joka on kaikkialla yli vuotava. Haluan repiä itseltäni ahneuden kädet ja valheen verhot, haluan olla vapaa ja irti kaikesta mikä saastuttaa mieltä.. Käännän selkäni kaikelle mikä löyhkää mädälle  tahdon haistaa puhdasta tuulta ja tuntea ihollani ikuisen auringon lämmön. Tahdon riisua typerät opit ja väärät asenteet.
Tahdon tässä elämässä vielä elää rauhassa todellisten ystävien kanssa. Seurata rakkaimpieni elämää ja huolehtia kaikkein pienimmistä. Tahdon luovuttaa pois rajat ja muurit.. Olla vain kevät auringon kultaamalla mäellä ja katsoa miten ensimmäiset kukat puhkeavat lumen ja jään alta.
Olkoon tämä kevät mitä ikinä onkin, niin toivon kestän kaiken, myös ikävät asiat ja mietin vain hetken niiden turhuutta ja päästän ne menemään.. Kuin syntyisin tuohon kuvan kehtoon, niin tahdon..

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Rauha


TAHDON RAUHAA MAAILMAAMME.





Tahdon kauniin, rauhaisan planeetta maan,
 jossa kaikilla on oikeus elää onnellisena.



Kutsun Sinut mukaan visualisoimaan rauhaa ja tasapainoa tälle rakkaalle maapallollemme. Voit olla mukana itsellesi sopivimmalla tavalla, sillä mikä tahansa tapa on oikea. Jos tahdomme niin voimme vaikuttaa paljon ja yhdessä olemme vielä enemmän.


 rukous maailmamme ja kaiken elollisen puolesta. Voimme tehdä muutoksia jo omassakin elämässä, elämällä yksinkertaisesti ja tuhlaamatta maailman energia lähteitä. Voimme säästää lähes kaikessa ja kierrättää ja uudistaa vanhaa. Auttaa hädässä olevia antamalla siitä vähästä mitä meillä on. Jo yhteinen globaali toiveemme luo tilaa hyvyydelle ja rauhalle. Muutos ei tapahdu heti, mutta se tapahtuu hitaasti mutta varmasti. Nyt  on aika anoa, että meille annettaisiin.. Rauha kaikille..