maanantai 27. helmikuuta 2012

Kauniita koruja

                   tämä  kaulakääty ei maksa paljon vain puolen vuoden eläkkeeni kultaisena;  6854,00   euroa-


                                               
 kalevala aiheinen  ranneke. Huomaa sotka ja helisevä kello

                                                 Albert Edelfeltin maalaus Ainosta. Kalevalan kaunottaresta

                                  Rintasolki Kalevalan aikana  naiset sitoivat huivit näillä hartioille
                                            aika ilmava ja silti näyttävä kalevala rannerengas
                                                                  Tämä riipus on Viikinki ajalta
Uudempaa disain mallistoa syntyy korutaiteilijoilta kokoajan.  Kaikki kuvat ovat  Kalevala koru.  Internetsivulta-


Antiikin aika.  Myy vanhempia alkuperäisiä korumalleja. Pronssisena ehkä voisin ostaa, mutta kultaan ei eurot riitä.   Onhan näitä ilo katsella, ei kaikkea voi omistaa. Eikä tarvitse.  Historian havinaa näissä koruissa-    Hyvää Kalevalan päivää  myös tämän sivun lukijoille.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kalevalaa Kuvina ja oma uusi runo


Kuva taiteilija Ekman.   Ilmatar.  lähde wikibedia, kuten loputkin tähän tulevat kuvat, jotka ovat Akseli -Gallen-Kallelan tuotantoa.  Oma runoni on juuri valmistunut. ELÄMÄNI    Aihe on voimakas ja

Laitan runoni nelisäikeisenä ja väliin Kalevala kuvitusta, jota ei aiemmin ole ollut sivullani. Viihtykää ja hyvää Kalevalan päivää  tiistaina 28.02.2012.
                                Kullervon sotaan lähtö.  Akseli Gallen-Kallela.  Wikipedia


                                                                 ELÄMÄNI
                                        
                                                               Tapiolan kankahilla

                                                                koetellut pilven lailla

                                                                sanojani riimitellä

                                                                tuntea tuli  povessa


                                                Akseli Gallen -Kallela   maalaus  Muikun paistaja




                       
                                                     kipukiviä väkisten 

                                                     varovasti tutkiskella.

                                                     Monesti harakan nauru

                                                     korvissani kaiuskellut


    

                                                   Akseli Gallen-Kallela    Akka ja kissa

                                                                           lieteni lähellä suoja

                                                                           tuonut rauhan säikehiä.

                                                                           Lapsilleni laulelenko

                                                                            kuulevatko armaiseni

                                                  Poika ja varis. Akseli Gallen-Kallela

                                            
                                                          huutoni  tarun katuvan.

                                                          Annetaanko anteheksi

                                                          virheet luontoni väkevän.

                                                             Kivelleni jättäisitte

                                                            sopukiven sielustanne



                                            Lemminkäisen äiti    Akseli Gallen-Kallela


                                                   
                                                            Enkelsiipiä Jumalan

                                                            tuonelan joen solina.

                                                            Luona Taattoni kotien

                                                              levossa paratiisini


                                              Tuonelan joella  Akseli Gallen-Kallela

                                                  Ensilumi.  Akseli  Gallen-Kallela
                                                                          
Runo on  siis omani ja sen kopioiminen ei ole sallittua ilman lupaani.   Kuvia voitte kopioida kun  muistatte kertoa kuka ne on maalannut ja lähde on wikibedia  Kalevala-  Gallen-Kallelan maalaukset.  Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Laitoin tämän nyt, kun huomenna  ja tiistaina on  muita kiireitä. Käyn kyllä katsomassa , kuka pitää runostani, kuka Akselin kuvista ja olihan vielä Ekmannin ihana Ilmatar..  Iso halaus kaikille.

Käännös Espanja


Tapiola llanuras

afectados por una nube de la Ley

Palabras rimas

llegó a conocer el corazón de la tierra

dolor en las piedras de los pueblos de

Con cuidado, explorar.

En muchos casos, riendo urraca

sonó en mis oídos

lieteni cerca de la protección

trajo la paz de los hilos.

Mis hijos cantando

la audición de mi amor

llora el legendario arrepentido.

no le será perdonado

errores en mi espíritu de la naturaleza.

Piedra dejando

la armonía de tu alma de rock

El ángel de Dios en las alas

murmullo del río del infierno.

En casas de Dios

en reposo en el paraíso



Käännös Englanti

Tapiola plains

hit by a cloud of Law

Words rhymes

came to know the heart of the earth

pain in the stones of the people of

Carefully explore.

In many cases, laughing magpie

sounded in my ears

lieteni close protection

brought peace of threads.

my children singing

hearing from my love

cry the legendary repentant.

Will there be forgiven

errors in my nature spirit.

stone leaving

harmony rock your soul

God's angel's wings

murmur of the river of hell.

By God's homes

at rest in paradise


Runotorstain haaste  250

perjantai 24. helmikuuta 2012

pieniä muistoja 1966

Ojensit kätesi isä lapsellemme
kirpeä ikäni sammuu nyt hetkeen
korvien välissä - kokomaailma
silmissäsi onnellinen hellyys

Älä kulje ohitse!
Sanat tukehtuvat nieluuni
sanasi leikkaavat ilmaan viiltoja
täysiä tähkäpäitä armaani
(kuvassa edsmennyt mieheni ja esikoislapsemme.)

Runohaaste- usva

Usva haastoi  runoilemaan
Tehtävä kuuluu näin:
Kirjoita kahdeksan erillistä säettä (riviä). Leikkaa ne erilleen ja käännä nurinpäin pöydälle. Valitse sitten neljä säettä, jotka kirjoitat blogiisi haluamaasi järjestykseen. Jokaiselta kirjoittajalta tulee siis yksi neljäsäkeinen säkeistö. Aikaa on viikonloppu. Laita vinkki tähän postaukseen, jotta tiedän tulla poimimaan säkeesi.


Muisto


      kipu huusi huuliltani

se sattuu vain sieluun  rakkain

juovuin soinnuista sanasi

kyynelvettä haudallasi

                                          

torstai 23. helmikuuta 2012

Ihanaa hiihtolomaa





Monet perheet viettävät hiihtolomaa, oli monta hyvää päivää , mutta tänään on täällä etelässä satanut lähes vettä. Ainakin pikkuiset oli likomärkiä ulkoilun jälkeen. Onneksi tulivat ajoissa sisään.

minulla oli eilen monipuolinen liikuntapäivä, olin vesijuoksussa, vesijumpassa ja vielä vapaata uintia lopuksi. Niin kivoja kavereita että jutustelusta ei meinannut malttaa lähteä. Sain uuden naispuolisen uinti ja jumppakaverin ja hän onkin  hyvä esimerkki , ikää hänellä on 76vuotta, mutta näköä ja kuntoa kuin  keskimääräisellä viiskymppisellä.  Sen se säännöllinen liikunta antaa lahjaksi. Kun kysyin  onko hänellä ollut koskaan mitään vakavampia sairauksia, vastaus oli naurussa suin, - no ei niin mitään! Hän oli aloittanut aktiiviliikunnan naisvoimistelijoissa 20 vuotiaana  ja harrastaa edelleen  vähän kaikkea, kuulemma myös itämaisia tansseja. Wau! Sanon vaan kun siinä iässä vetäisee napatanssit kyllä allit saa kyytiä:)
Ilmoittauduin uimahallin zumbatunneille myös, siellä saa eläkeläisalennuksen. Nyt on sitten joka tiistai zumbaa ja keskiviikko vesijumppaa.. Olisi ollut hyvä jos välissä olisi ollut välipäivä, mutta kun ei ollut..molemmat liikuntamuodot ovat jonoon asti täynnä meitä naisia, vesiliikuntaan on sensijaan tullut yllättäen myös miehiä mukaan. Hallilla on kyllä "äijille"  oma vesijumppakin, johon ei naiset pääse.
Minun ryhmä on vain senioriryhmä, siinä on se hyvä puoli, että ollaan kaikki keskimäärin kymmenen ikähaarukan sisällä.
Eilen kävin myös vielä shoppailemassa, piti katsahtaa viimeiset alet, oli remppamyyntiä k-kengissä ja sitä sun tätä pienemmissä.  Lopuksi pinkaisin Bagaleniin kahveelle ja  ahdoin pieneen suuhuni valtavan isoa laskiaispullaa. Kermavaahto pursui huulilla:)) Nam nam se oli hyvää. Ajattelin ruveta tekemään laskiaispullia kotona vähän useamminkin..
Kahvilassa pöytääni istahti mukava mies. Jotenkin se jutustelu lähti vaan käymään, ihan kuin oltaisiin vanhoja tuttuja. Ihan päivän tapahtumista ensin ja pian oli mies kertonut  elämänkertansa  pääkohdat , lähinnä työtä koskevat. Koskenkorvapullon hän kehui olevan kassissa ja tekevänsä siitä illalla  paukun. Minä kiusasin jotta: - mitäs sitä juomaan , anna kun minä kosketan korviasi.
Hyvä huumori hänellä oli , heti osasi naureskella höperölle vitsilleni.. Lisääkin siinä vitsailtiin , kun hän kertoi olevansa jo 74v niin  joka toinen kaveri kuolee kupsahtaa ja enää ei ole jäljellä kuin muija ja  parikymmentä elossa olevaa tuttua..  no minä päivittelin..:-Että niin paljon! Jos en lapsiani laske niin ei minulla ole kuin kymmenkunta ystävää joita joskus tapaan vaikka joulukorttilistalla  on aina lähes viisikymmentä.. no ne on niitä, jotka lähettää heti kyselyn, oletko kuollut, kun ei tullut joulukorttia!
Kerroin että minun puoliso oli yläkerrassa odottamassa minua.  Mies tuumaili, että hän ei taida yläkertaan päästä, hyvä jos alakertaan kelpaa.  Mutta en suostunut moiseen vähättelyyn, väitin kiivaasti vastaan, että nyt varsinkin pääset yläkertaan, kun tunnet itsesi. Monet jotka eivät tunne ja pitävät sitä itsestään selvyytenä voivat erehtyä.
Mies tuumaili hetken ja hymyili niin ihanasti ruskeat silmät vilkkuen iloisesti, että sydämenni ihan suli. Tuumasin hänelle vain; - Ajattele nyt pääset vihdoinkin soittamaan harppua!
Ja taas miestä huvitti, hän totesin;- niin että harppua juu, niinkuin se yks mies siellä isossa kirjassa, joka heitti harpun seinään ja lähti sotimaan!  No siitä lähtikin sitten keskustelu  varsinaisesta sotakirjasta, luoja armahtakoon, vaikka olen kristitty, niin pidän vanhaa testamenttia, historiallisena, patrioottiosena, sotakirjana. Kun nuorena tyttönä aloitin raamattuopiston, ensimmäinen vuosi oli yhtä sotimista ja aina nää Oikean Jumalan miehet voitti.. Niinkuin tää harpun heittäjäkin.. Hän oli  kunigas Daavid, jos joku ei nyt heti tiennyt, sama heppu joka voitti Goljatin kivilingolla , vaikka oli pieni kuin kärpänen ison Goljatin rinnalla.. Meillä oli aiheesta niin sopuisa keskustelu että hän saatteli minut vielä ruokakaupalle, jossa sanottiin heit ja hän  meinasi osua suukolla suoraan huulille, mutta kerkisin tajuta ja tarjosin poskea. Minä en ukkomiehiä pussaile! Niinpä ei se yläkerranpaikka ole minullekkaan mitenkään varma paikka, ei totisesti, sellainen syntisäkki olen, että en jaksa edes kaikkea pahuutta muistaa.. ja pyhästä kirjastakin hyväksyn opillisesti vain Jeesuksen sanat.  Niissä kun näen sen rakastavan Jumaluuden ja kaikissa niissä viisaissa vertauksissa. No joo on siellä VT:ssä  pari  kirjaa, sananlaskut ja psalmit, joita joskus luen ihan vain oppiakseni jotakin..  Papit antaa minulle tästä tunnustuksesta huutia, mutta antakoon,  olen pasifisti. Sotaa en hyväksy, en missään muodossa. En pidä riitelystäkään mutta  keskusteluista jotka sujuu omalla painollaan, niistä pidän.. ja paljon..


Hyvää yötä lukijoille...

maanantai 20. helmikuuta 2012

Tunnustus / Sydämeltä sydämelle

valokinrunokontti.  Ystävällisesti Hän on muistanut minua, jakaisin edelleen sydäntenlahjaa. Tällä kertaa sen tarkoitus on lähinnä tuoda esille ystäviä, jolle toivoo lisää lukijoita ja joista itse pitää no heitä on todella paljon.

Kirjoitin pienen runon jokaiselle saajalle jonka tähän liitän, se on vaatimaton sydänajatukseni teille kaikille senverran vaikeutin sen tekemistä, että puristin sen jälleen kalevala mittaan.  Runon saa kopioida kuvan ohella. Iloa ja rakkautta ja toivottavasti ihania uusia lukijoita.
                                                  
                                                     Ensi henkäys kipakka 
                                                     suurin rakkaus elämän
                                                     ilmaa keuhkon henki täysi       
                                                     sydämen syvältä henki
                                                     jaettu ilosi kasvu
                                                     Ikimetsän kuusikkoinen




Plaza de mustis           Seijan elämää       Vapaudentie       Rakastuin runoon      Runosiivet

ajatuksia elämästä, iloa etsimässä      demetrius        

  Filosofian Puutarhassa           hyvää päivää sinulle            Korun Aika    lumous

Toivon  että kaikki ottavat tunnustuksen vastaan ja jakavat sitä eteenpäin, sydämeltä sydämelle.
Hyviä hiihtolomia ja iloista mäenlaskua, tanssia ja laulua. Rakastathan musiikkia  laitan tähän loppuun oman mieleni ihania säveliä  linkin.  http://youtu.be/8rJVNp7WUxo                   Iloa ja terveyttä kaikille!

perjantai 17. helmikuuta 2012

Tanssii Kaisu Marjatta


http://youtu.be/I8oWN6Eweag



Uskomattoman  ihania kokemuksia


Risteilymatkani on nyt ohi, ja olen lepäillyt kaikessa rauhassa. Ensinnäkin jalkani ovat olleet hellän arkana ja pienillä rakkuloilla erittäin runsaasta tanssimisesta.

Kun lähdin Helsingistä, sää on kuin maitoa, satoi räntää ja ilma oli sakeana sumusta.



                                                               
Laivalla  sää ei haitannut mitenkään muuten, paitsi, että laiva keinahteli avomerellä jonkin verran, niin että tanssiessa oli pidettävä varansa ettei pyllähtänyt lattialle.


















                                                                    

Ohjelma sai minut nauramaan, ehkä enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä tähän mennessä. Se oli todella hauskaa, harmi vain, että kamerasta loppui patterit, enkä saanut otetuksi kuvia. Nämä kuvat  joita tässä nyt on, ovatkin paluumatkan ohjelmasta, se oli enemmän tanssi taituruutta.



                                         
                                               Täsä on fillarimestari!



                                                            

http://youtu.be/O7Zjkk59C0http://youtu.be/O7Zjkk59C0


                           






Tanssin   muutamia nopeita kappaleita, mutta lopulta väsymys alkoi tuntua ja päätin, että on aika mennä levolle.
Sanoin ystävilleni hyvät yöt ja toivoin hauskaa loppuiltaa. Tosin kello oli jo liki 24.00 .


 http://youtu.be/lmYjoHi21vo








http://youtu.be/KdgvxA4Tfhwhttp://youtu.be/KdgvxA4Tfhw



Annoin musan viedä ja vähitellen alkoi  tulla jo hakijoitakin. Vähän huppelissa olivat, mutta sehän on laivalla melkein asiaan kuuluvaa, että ne jotka ottaa niin ottaa. Minä jarruttelin jo, otin vain pari lasia punaviiniä. Sen verran, että oli rento olotila.

 oli meno päällä ja hauskaa.
Hauskuutta tarjosi myös laivan ohjelma , monipuolisella huumorilla ja taidoilla. Kuvasin nyt ohjelmaa ja paljon muutakin.

                           


Olin läsnä jokaisessa hetkessä, ja hyvin tyytyväinen matkaan. Kaikki meni paremmin kuin odotinkaan..

Nyt tiedän miten voin olla läsnä myös tulevaisuudessa, aina kun niin haluan.
Se ei suinkaan ole tanssiminen vaan todellinen kohtaaminen tapahtuu jossain sisimmässämme. Tarvitsee vain olla avoin ja oma itsensä.
Roolit joiden vankina hyvin paljon elämme on helpotus heittää välillä nurkkaan ja tuntea mitä se tarkoittaa kun on - oma elämä!
Sydämessä vain rakkaus, luottamus ja läsnäolon ihana tunne.



Voi kun voisin rohkaista miehiä, hakekaa naisia tanssimaan. Meidät naiset on tanssimaan luotu, niinkauan kuin jalat kantaa ja silmissä tanssii nauru;)) Tulee sekin aika kun vedetään vilttitossut jalkaan ja kissa vielä jalkojen päälle että ei tuu vilu maatessa.



sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Tunnustus/ Kuin silloin ennen


                                             Sydämmellinen kiitos Aili-mummolle ystävyydestä .
                                             Hän on suonut minulle tämän kunnian ja ilon tuntea 
                                                  aitoa ystävyyttä myös täällä blogimaailmassa.

                                                Tunnustuksen teema on tällä kertaa: - Kuin silloin ennen.

                  Näiden lastenlasten syntymän aikoina kirjoitin ensimmäisen kehtolauluni heille. 

                                                                              Kehtolaulu                                     


                                           
                                                              Anna armas unen tulla                                                                  keinahtaen kehdossasi

                                                                   kaartain varpaat kippuraan
                                                                 kehrää sormin univillaa

                                                             Anna armas unen tulla
                                                                 nukkumatin koskettaa
                                                             siniperhon kevein siivin
                                                                  liepeisiinsä tuudittaa




                                                             Anna armas unen tulla
                                                                kohta koittaa aamun koi
                                                             kiedon  sinut syliini hellään 
                                                               suukkosuin sut herätän

                                                               Anna armas leikin tulla
                                                                   hymynkare poskillasi
                                                                keijun leikki mieli silmissäsi
                                                                   huulillasi ilo laululeikin .



                      Annan muistojen kapulan, - " Kuin silloin ennen "  ihastuttaville runojen ja tarinoiden kirjoittajille  kiittäen ystävyydestään ja  kaikesta siitä kauniista, jota he ovat  kuvin, tai sanoin kertoneet
Jokaisella olkoon täysin oma tapansa kertoa muistonsa ajasta -"Kuin silloin ennen..


Toivon että otatte sanantaitajina kapulan ja kerrotte omalla tavallanne  Kuin silloin ennen .
Paljon onnea ja iloa ja oikein hyvää ja antoisaa ystävänpäivää kaikille  lukijoilleni.

lauantai 11. helmikuuta 2012

MORSIAN


MIKÄ TUNTOA KOLISTAA

MITEN ON SYDÄN SYVÄLLÄ

KIVEN  KOLKOSSA KODISSA

PIMEÄN PETO KAVALIN

LAULAN  TAIKKA  VAITI  OLLEN
 
SYDÄN MURHETTA RAKENTAA

KAIPAUSTA  KAIHO MIELI

METSÄN  KUURA KUKKASILTA

kuva gif netti


LUNTA HUNTUNI  LUPAUS

VILU MORSION SISÄLLÄ

KUKAT TUOKSUVAT KÄDESSÄ

SANAT HUULILLA  VAROVAT

TAHDON SIELULLE OMAKSI

SULO ÄÄNENI  ANOVA

HENTO VARTENI  OJENTUU


kalevala mitalla trokee, jonkin laine hääruno. Jos vaikka karkauspäivänä ei saiskaa hamekangasta;)) DDD    minä vain harjoittelen. tykkään kalevala mitasta, sanajalan noususta ja laskusta niikuin se on oltava.

mielikuvia

Rakennan metsään muistolehdon

puutarhan aidatuin kivin ja puunpaloista talon

Asetan keskelle kippuraisen oksan,

laitan sille naavaiset tossut ja kissankellohatun.

Se olen minä, harmaan kalpeana  taloni sisällä.

Seinäni ovat metsän puut ja kattoni taivaan kupoli.

Lamppuni aurinko tähdet ja kuu.

Mieheni löysin oksaisesta puusta, kiverin ja hapertuvin lehdin

Hänet laitoin suuren kiven alle. Kiven päälle sanan.

Koska hän on kuollut, hän lepää siinä nyt ja aina.

Lapseni keräsin ympäriltäni  kaikki kauniin kaarevat kävyt

Tein heistä leikkipiirin ja yhtäkkiä metsä raikui naurua ja hiisi sihisi

Kaikki yhdeksän lastenlasta arvailivat milloin aika on syntynyt.

Muistipelin laatat ovat nurin maassa , ne värisevät pelosta.

Kuka nostaa seuraavan palan? Muistaa missä on sielun kumppani.

Humina huhusi tuulessa, huhu kiiri kuuhun asti, kurkotti ajan taakse.

Päiden päätteet napsahti, vihreää valoa pienen tovin. 

Lauseet   rakensi muistojanaa juuri syntynyttä intensiivisyyttä.

Olemisen tärkeintä hetkeä

Näen:  Olen läsnä juuri nyt tulevaisuuden ensisuudelmassa.

torstai 9. helmikuuta 2012

kirkkaus

Aurinko piirtää valkeaa juovaa

lumen puhtaaseen pintaan

pihlajapuun oksat  taipuu

Linnut lentävät vapaana

syövät  vähäiset marjat 

Silmäni seuraavat

vapaiden varpusten liitoa


tiistai 7. helmikuuta 2012

Sielun sanomaa

He joilla, on valta voivat kieltää minua

seuraamasta polkuni.

He voivat yrittää pakottaa tahtoni.

Mutta he eivät voi pysäyttää minua syvällä

sielussani. Valitkoon jompikumpi.


Hengessäni on vain yksi kapina,


etsiä onnellisuutta.

Mitä outoa on onnellisuudessa! Kukaan ei tiedä missä, milloin se tulee, ja miten se tulee tavalla, joka voi olla näkymätön, yllättävä juuri, kun et enää odottaa.

maanantai 6. helmikuuta 2012

vahvuuteen sairastunut



Pieni ihminen ei edes huomaa koska on sairastunut vahvuuteen. Ei ennenkuin huomaa hukkuvansa heikkouteen.

Jo lapsesta asti aloin kasvaa vahvaksi, mitä lujemmin lyötiin sitä paksumman kipukilven kasvatin. Olipa kysymyksessä henkinen tai fyysinen väkivalta.

Nuoruudessa olin vahvuuteni valheellisessa huipussa.. kuvitelmassa, että olin itsenäinen, ja selviän ihan mistä tahansa..

Uskon että selvisin osittain tämän uskomuksen kantamoisena, mutta nyt uskon että selvisin pahimmista ongelmista minua
korkeampien voimien ansiosta.

Elämä on aivan kokonaan muualta johdettu ja jokainen hetkeni  annettu.

Minussa ei ole mitään vahvuutta,  ei mitään heikkoutta , mitä ei olisi  suunniteltu aivan muualla.. minuuteni on  vain mitätön  rikka tässä maailman kaikkeudessa.

Hyvinä onnekkaina aikoina kuvittelin että olin ansainnut onneni  , ansainnut palkintoja .

Ei se niin ollut.  Sain onnea  ja lahjoja  edes ymmärtämättä, että ne tulivat  Isän kädestä.

Kun sain surua, kipua  ja menetyksiä  en synnyttänyt niitä itse, nekin annettiin , että heräisin  todellisuuteen.

Heräisin tuntemaan todelliset juureni. 

Joinakin tuskan suurimpina hetkinä saatoin kysyä itseltäni,  -miksi?  Mitä  pahaa olen tehnyt , että  osakseni on langennut kärsimyksen ja surun  sekä sairauksien suma.

Kuinka monet ihmiset huokaavat, - Miksi?    On käsittämätöntä  että  saamme nähdä paljon kipua , tuskaa, mentyksiä. Onnettomuuksia toinen toisensa perään. 


Surun hetkellä en näe valoa,  vasta  silloin, kun herään huomaamaan olen sairastunut  vahvuuteen,  omaan itsekkyyteeni. Olenkin heikompi kuin voin ymmärtää.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Onnellisuuden etsijä


http://youtu.be/To-8n2SY59M
Tämän videon katsominen loppuun asti kestää yli tunnin. Se on ihmeellinen ja sitä katsoessa unohdat olevasi yhtään mitään tai tiedät olevasi kaikkea , osa kaikkea tuota ihmeellistä. Se ei kerro minusta ei ehkä sinusta, muuta kuin sen, että olet yhtä totta kuin kaikki mitä näet.


Miten minusta tuli minä?


Kun pohdin kysymystä törmään hyvin moniin kohtalonomaisiin kysymyksiin.

Olen hyvin spontaani ja uhkarohkea.
Miksi juuri sellainen?

Nopeat päätökset ja harkitsemattomat teot ja puheet ovat ominta minua.
Ne johtavat usein jälkipyykkiin.

Pesutupani on paljon käytössä:)

Uhkarohkeus ilmenee sivuoireena.
Miksi nuo hymyhymiöt?
Oletan melko itseironisen asioiden näkemisen tähden.

Vaikka on harmittanut muutamat mokat paljonkin, olen oppinut armahtamaan itse itseäni ja pyytämään anteeksi, kun olen tajunnut virheeni.

En ole miettinyt paljon, mikä minusta tulee isona.
Muistan, että joskus kouluaikoina haaveilin, että jos pääsisin lentoemännäksi, se olisi kivaa, näkisi maailmaa.

Ehkä siitä haaveesta olisi voinut tulla tottakin, jos olisin opiskellut vähintään kahta vierasta kieltä kunnolla.

Miten minusta tuli positiivinen?
Olenko positiivinen? Vai kuvittelenko?

Mietin nyt pari sekuntia ja totean, jos en olisi,
En olisi enää olemassa.

Kokemukseni mukaan positiivisuus on elämän halua,
sekä tahtoa pyrkiä tekemään hyvää.

Silloin, kun vastaiskut ovat olleet suurimmillaan

olen, kuin kohtalon sormella johdettu löytämään harrastus tai ihminen, joka on ohjannut taas ulos ongelmista etsien ratkaisumalleja.

Arvatenkin spontaanin ihmisen rajuin ratkaisu, on ollut ja tulee varmaan olemaan ovien sulkeminen sieltä, missä on paha olla.

Oletan tämän ratkaisumallin syntyneen jo lapsuudessa.
Koska kotona olin hengenvaarassa, lähdin hyvin nuorena maailmalle. Kokonaan pois kotoa jo 15 täytettyäni. Siihen aikaan minun ja monen muun orpolapsen elämä kasvatti lapsena ei ollut aina lottovoitto.

Maailmalla kohtasinkin sitten paljon enemmän kaikkea jännää ja hyvää, työssä menestyin hyvin, oli kavereita ja ystäviä aina.
Avioliittokin oli ensimmäiset 30 vuotta ihan normaalia. Olin vaimo ja äiti, joka teki kokopäivä töitä ja siinä sivussa vielä ekstratyötä.

Silloin kun tajusin, että nyt olin hyvin suuren ongelman edessä, se oli lähes yhtä suuri shokki, kuin lapsuuden kokemus väkivallasta .

 kohtalonpyörä oli julma. Puolisoni kuoli. Sitä en toivonut, niin vain kävi.

Se oli elämäni mustin aika. Suru ja kipu teki sairauksia ja oli viisi suurta leikkausta.
Ehdotin jo viimeisessä operaatiossa, että kirurgi laittaisi vetoketjun ihooni
Auttavaisuus ja aulius ovat luonteen piirteitäni, joita olen pohtinut, ovatko ne lopulta hyväksi, enempää itselle, kuin heille, joille apuani olen antanut.
Olen pohtinut sisältyykö auttamisen tapaani, hyväksynnän hakua.

Kerjäsinkö rakkautta, hyväksyntää avuliaisuudellani, jos niin tein, en tiedostanut sitä.
Pohdin asiaa niin paljon, että lopulta opettelin sanomaan ei, joillekin pyynnöille.

Aina valmis joo, joo, ihminen ja lisäksi puhelias ja rohkea, tuli valituksi moniin tehtäviin, jotka olivat hyvinkin raskaita kuten luottamushenkilön, työsuojelun, ja sihteerin, ja puheenjohtajan eri yhdistyksissä. Ainut hyvä puoli niissä oli se, että tiesin asioista yleensä eniten, mutta vastuu ja ratkaisut eivät olleet aina helppoja.

Vähitellen selvisi, että minun pitää oppia sanomaan EI.
Harjoittelin sitä ei sanaa ensin pienissä asioissa.
Se oli joillekin tutuille joskus jopa pettymys.
Lopulta eksyin yhden työkaverin kanssa oikein kurssille, jossa opetettiin tietämään mitä haluaa oikeasti tehdä.

Se olikin mielenkiintoinen käänne elämässä.
Täysin hallinnassa tämä EI sana, ei ole vieläkään.

Se on jotenkin vain olemassa.
Se on automaattista. Oletan sen olevan osin myös lapsuuden malli, sillä siellä oli myös naismalleja, jotka olivat hyvin uhrautuvaisia ja äärettömän nöyriä.

Uskon, että kaikki mallit ja asenteet lähtevät lapsuudesta.

Niistä kasvaa oma voimavara, tai oma heikkous.
Enkö koskaan ole pessimistinen?
En tunne, että olisin, olen ollut joskus masentunut, kun asiat ja tapahtumat ovat riistäytyneet hallinnastani.
Se ei mielestäni ole pessimismiä. Se on luonnollista surua, kun kohtalo pyöräyttää taas palloa toisin, kuin toivoin .

Tapasin kerran ihan kivan ihmisen ja huomasin, että hän oli vähän joka asiassa aika pessimistinen. Hän ei arvostanut itseään, eikä liioin muita ihmisiä, minusta hän kyllä tuntui pitävän, no meitä yhdisti ainakin kirjoittaminen, hän oli loistava kirjoittaja, mutta ei uskonut sitä itse.

Kysyin kerran vähän leikilläni, miksi hän on joka asiassa aina niin pessimistinen?
Vastaus tuli hyvin nopeasti.  -  En pety koskaan, kun en usko enkä toivo liikoja.

Minua vastaus jopa huvitti, mutta varoin nauramasta, käsitin, että se oli hänen tapansa ajatella asioista. Mutta ei se estänyt häntä pettymästä, eikä se estänyt tekemästä vääriä valintoja. Hän hukkasi paljon lahjojaan. Mutta koska hän on yhä samanlainen, hän on mitä ilmeisemmin ihan onnellinen sellaisena kuin on. Ja niin on hyvä. En ole tavannut häntä yli kymmeneen vuoteen.

Ihmisiä tulee ja menee, varsinkin, kun olen muuttanut useita kertoja eri paikkakunnille.

En tiedä lopulta onko olemassa ihmisiä, jotka elävät aivan omaa luomaansa elämää, tehden koko elämän ajan vain ja ainoastaan hyviä valintoja.

Eiköhän tämä elämänpyörä heitä itse unelma elämääkin eläville joskus kiviä polulle.

Mistäpä minä sen tietäisin, on hyvin mielenkiintoista
tutkia omaa itseään sellaisena, kuin on.

Nyt elämän ehtoo puolella menneisyys on kuin pienen udun takana. Paljon tapahtumia on unohtunut jäljellä ovat nimenomaan asenteet.

Yhä edelleen lähden talosta, jossa on paha olla, ja pyyhin pölytkin jaloista.
Näinhän suuri kirjakin neuvoo tekemään, tosin eri merkityksessä, mutta sitä voi soveltaa elämään ihan vapaasti muissakin asioissa.

Jos joku sanoo, että en seiso sanojeni takana, siksi, että pyyhin sanoja, jos ne ovat luettavissa se ei tarkoita, että en vastaa omista ajatuksista. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että en vastaa seurauksista, jos minua provosoidaan.

Ensinnäkin provosoin oitis takaisin. Sanat sinkoavat kuin
Tuli juhannuskokosta. Lopulta siitä tulee vain paha mieli
Minulla on ilmeisesti lihasydän, sen reaktiot ovat minulle likaa.

Inhoan riitelyä, mutta rakastan keskustelua, joka on aiheeltaan kiinnostava. Rakentavaa ja mielellään uutta oivaltavaa.

Elämässäni on ollut muutamia ihmisiä, joiden kanssa olen voinut puhua oikeista asioista tunti tolkulla.

Surukseni heistä muutama on kuollut ja tuntuu ihan siltä, että yhä vähemmän on heitä, joiden kanssa voin olla täysin oma itseni.
Joskus kohtaan ihmisen vaikka junassa, täysin tuntemattoman, tai bussissa ja jostain kumman syystä vain avautuu keskustelun aihe ja toivoisin, että matka jatkuisi kauan, että saisimme puhua asian loppuun.

Muistan, että kerran keskustelu johti siihen, että tuntematon mies ei jäänytkään pois omalla asemallaan, hän vain totesi, että ehdinhän minä kotiin, haluan jatkaa keskustelua ja niin hän kulki kanssani aina kotini ovelle asti.
Siinä me sitten pysähdyimme ja hän lähti takaisin ja minä sisälle. En koskaan nähdyt häntä sen jälkeen, mutta muisto kiihkeästä keskustelusta on yhä mielessäni. Aihe oli psykologiaa ja mielenhallintaan liittyvää, sekä joitakin uskontoa käsittäviä teemoja.

Silloin mietin, onko maailmassa todella olemassa sellaisia sielunkumppaneita, tai kuten sanotaan “ samalla aaltopituudella” olevia ihmisiä. Uskon, että on.

Niin täytyy olla, sillä on myös toisenlaisia, joiden kanssa jokainen sana tulee väärin ymmärretyksi.

Mikä on se taika, joka tulkitsee niin sanat kuin eleet ymmärtäen ja jatkaen puhetta, aivan kuin itse olen ajatellut
Tai ainakin se herättää yhä uusia näkökulmia, kysymyksiä ja vastauksia.

Ihaninta elämässä on kohdata, juuri sellainen ihminen, jolle ei tarvitse vääntää rautalangasta sitä, mitä tarkoittaa sanoillaan.

Väkivalta kaikissa muodoissaan on kauhistus.

Mitä enemmän keskityn oman hyvän olon luomiseen, sitä enemmän pystyn lopulta siitä jakamaan.

Se kuningaskäsky, isossa kirjassa on hyvä ymmärtää oikein.
Rakasta lähimmäistä, kuten itseäsi.

En silti osaa rakastaa spontaaneja päätöksiäni, jotka tuovat turhia harmeja.

Nyt harjoittelenkin hidastamista. Ei riitä, että lasken kymmeneen. On parempi hiljentyä, miettiä ilta, nukkua yö, jos uni suostu tulemaan, kun mieleni ei pääse toteuttamaan äkillisiä päähän pistojaan.

Sitä suuremmalla syyllä voin valvoa vielä toisenkin yön, pääasia, on tavoite. Tietää mitä tekee ja tutkia mielessään
Teon seurauksia.

Varsinaisissa teoissa se jo onnistuukin aika hyvin.

Mutta voi minua ja sanoja, jotka tosin useimmiten on sanottu huumorilla, mutta otettu tosissaan..

Pitäisikö vielä opetella tosikoksi? Pedantiksi?

EI. Siihen en pysty. Se vaatii jo uudelleen syntymisen.

Enkä edes pidä tosikoista ja pedanteista.

Minkäs teen? Olen sellainen kuin olen. Syntynyt pulputtavaksi puroseksi. Pajulinnuksi livertämään.

Virheelliseksi ihmiseksi, ikuiseksi oikean etsijäksi.

Eräs ihminen kirjoitti aivan äskettäin, että hän lähtee etsimään onnellisuutta.

Wau! Ajattelin, jospa löytäisin hänen jalan jälkensä.
Ei se voi kovin mahdotonta olla, se on varmaan myös päätös.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Tarina kulkee blogistaniassa



Minun tekstini   tarinaan löytyy toisesta blogistani, jonka osoite on /

http://runojuonia.vuodatus.net



jos olette seuranneet tätä tarinan kulkua, niin siellä on nyt päätöstä vailla oleva  tekstini. tarina kulkee blogistaniassa    Usvan blogissa , jossa näette kaikki kirjoittajat. Kahdeksantoista bloggaria on osallistunut tarinan kertomiseen ja Usva päättää tarinan, joten se on yhdeksästoista kirjoitus.



Usva     www.usvasaari.com  tarina kulkee blogistaniassa