keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Odotettu





Kevyesti  katan juhlapöydän.

Sinulle hedelmäisen marjan.

Sydämeni  syke kiihtyy

ajattelee miten viihtyy

Sinä odotettu rakas

elämän osani paras

Ethän välitä pienistä suruista

elämä on vain koottu muruista.

Hellyys on kaikki mitä mieli haluaa. Lämmin kätesi harteillani kuin villahuivi.
Kiipeän elämän vuorelle kankein askelin  ja levähdän  hetken hiljaa kuin kivi.
Niin kauas näen nyt armaani, kauemmas kuin arvasinkaan.
Kurkiaurat ja pilvet harmaat .Sinut vierälläni tunnen ja hengitän  samaa ilmaa.
Vain sinun äänesi  korvissani rakkaat. Vielä hetki meillä aikaa, silittää otsan uurretta hiljaa.
Painaa käsivarsi kainaloosi, kuin orava pesäänsä. Kajahtaa heleä onnen nauru.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Aika

Ystävyys on vaikeampaa
ja harvinaisempaa kuin rakkaus.

Siksi meidän täytyy hoitaa sitä
hellien ja tallentaa sydämeen.

Ystävä on sellainen,

joka tietää kaiken sinusta

ja vielä haluaa olla ystäväsi..

Kello käy ja aikani kulkee kohti tuntematonta.

Jotkut päivät ovat raskaampia kuin toiset.

Tuntuu kuin pilvet putoaisivat päälle,

eikä yksikään askel veisi eteenpäin.

Silloin pysähdyn ja vilkaisen kelloa,

se tikittää yhä vain vääjäämättä, välittämättä.

Kun lepään hetken aika unohtuu  ja

nukun ajattomuudessa. Hyvin kauniissa ajassa.

Siellä ei kello käy eikä ole kylmä eikä kuuma.

On vain hyvä olla ja kaikkialla liitävät

perhosten keveät sielut, ikuisuuden sumussa.

torstai 16. joulukuuta 2010

Sisukas




Olin kuuden ikäinen tytön huiskale, pitkä rimakinttu jo silloin.  Aatto ilta tuli ja tonttu oli viskannut ulko oven viereen muutaman paketin. Risuja minulle oli luvattu, ja vähän pelotti, jos niitä nyt tulisi, niin hetikö alkavat piiskaamaan.
No ei tullut risuja. Yhdessä paketissa oli käsin kudotut lapaset ja samoista langoista kudottu kaulaliina.  Ne oli niin iloisen värikkäitä punaisen, keltaisen ja sinisen värin raidoittamat. Käärin heti huivin kaulaani ja sovittelin lapasia, hyvät olivat ja lämpöisen tuntuiset. Toinen paketti oli pieni ja kova, jo päältä arvasin että se oli kirja. Avasin paketin ja kirjahan se oli Jöröjukasta ja oli siinä mukana vielä piirustus paperia ja kynäkin. Kyllä minä sitä Jöröjukkaa ihmettelin, että miten se tuolla tavalla antoi  kyntensä kasvaa ihan kippuraiseksi ja tukkakin oli takkuinen ja hapsotti rumasti.  Oma tukkani oli aina kahdella letillä nauhalla solmittuna ja nyt Jouluna oikein silkki nauhalla. Osasin lukea, koska äiti oli opettanut työ paikalla taukojen aikana. Lukeminen ei tuottanut ongelmia. Kirja oli luettu pian ja Jöröjukkakin siistittiin lopulta ihmisen näköiseksi.  Piirtäminen sen sijaan oli todella jännittävää. Asetin pöydälle vaasia ja omenavatia ja aloin hahmottelemaan kuvaa. Onneksi oli kumikin, että sain korjailtua työtäni. Lopulta siitä tuli ihan nätti kuva ja vein sen äidin piirongin päälle ja kirjoitin siihen Hyvää Joulua.
Päivä oli puuhakas oli viime siivoukset, ruoka ja saunassa käynti. Minua väsytti ja menin sänkyyni lepäämään.  Heräsin  ilta yöstä ja ihmettelin kun ei kotona ollut ketään.  Katsoin ikkunasta ja näin mummolan ikkunassa valoa isossa tuvassa ja siellähän he kaikki istuivat koko suku. Minut oli jätetty yksin nukkumaan.  En hyväksynyt tätä päätöstä, halusin mukaan toisten luokse. Ikkunat oli laitettu talvi kuntoon eli oli tulitikku rasioita lasien välissä ja valkoista liima paperia sauman kohdalla. Ovi oli lukossa olin vankina yksin kotona. Yritin räveltää lukkoa auki, pienillä lusikan varsilla ja ruuvimeisselillä, ei se ollut moksiskaan.
Hyvä on sitten päätin tuumasta toimeen. Käärin lahjaksi saamani kaulaliina käteni ympärille ja laitoin vielä pyyhkeen suojaksi ja sitten iskin. Koko ruutu helähti pihalle ja tie oli vapaa.  Kiipesin tuolille ja ikkunasta ulos ja kipitin mummolan ovelle, onneksi se ei ollut lukossa. Eteisessä aloin tajuta , että tästä ei nyt ehkä hyvä seuraa, mutta tehty mikä tehty. Astelin sisälle tomerasti. En ollut huomannut muutamaa pientä lasin sirun viiltoa kasvoilla enkä käsi varressa ja sukkakin oli rikki.
Arvon vierasväki katseli minua jokseenkin tyrmistyneenä.. Äiti sitten ensin sanoi, että:  -Sinun piti nukkua, eikä nousta ennen aamua.  - Kun ei nukuttanut! Puolustin itseäni.  No miten sinä oikein pääsit ulos?  kyseli äiti. - Rikoin ikkunan, ilmoitin ylpeästi. Silloin isä ampaisi ylös ja taisi sanoa ruman sanan. Hän lähti katsomaan tuho töitäni ja viipyi korjaamassa ikkunaa pitkän aikaa.
Tätini ja setäni oli pikku poikansa kanssa myös tullut maalle Joulun viettoon. Keskustelu kävi yli minun pääni , jokseenkin pohtivasti, yksi oli sitä mieltä, että ei olisi pitänyt lukita ovea, toinen sitä mieltä, että kuusi vuotiaan pitää pysyä kotona ja kun oli lahjankin saanut, niin vaikka sillä leikkiä. Mielenkiintoni oli pikku serkkuni  lahjoissa, hän oli saanut puisen junan ja kun oikein nätisti pyysin hän antoi minulle yhden vaunun.   Sain ajaa sillä leikisti lumet pois kiskoilta, että pikajuna pääsi turvallisesti eteenpäin.
Serkun viereen minä lopulta nukahdinkin ja Joulu aamuna oli aikainen herätys. Kello puoli viisi noustiin ylös ja otettiin leivin uunista uuni puuro ja syötiin se turhia aikailematta. Sitten vaatteet päälle ja koko poppoo lähti Joulu kirkkoon. Joulu kirkko oli valaistu kymmenin kynttilöin ja enkeli taivaan virsi pauhasi joulu mieltä ihmisten sydämiin.
Tapanin päivän iltana kun kaikki vieraat oli lähteneet kotiinsa tuli tilinteon hetki. Luulin sen jo menneen ohi tällä kertaa. Mutta yllätys olikin nyt se, että en saanutkaan piiskaa vaan äiti kertoi, että setäni oli estänyt selkäsaunan, jonka olisin hyvin ansainnut. Mutta jos vastaisuudessa vielä tohdin tehdä moisia temppuja ei auta enää kenenkään puheet.  No en enää ikkunoita särkenyt, mutta tein jotain muuta, jopa paljon pahempaa. Tai miten sen nyt ottaa.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Satu





Suuressa metsässä asui maitopartainen peikko. Peikolla oli punaiset villahousut ja  vihreä  nuttu johon oli tarttunut jos jotakin metsästä. Sen selkämys oli versoja tulvillaan ja monet kävyt olivat musertuneet nutun reunoille, kun peikko makaili luolassaan lehvien ja kukkivien lumikellojen vuoteessa.
    Peikon intohimo oli talipallot. Ne maistuivat niin ihanan rasvaiselle ja maukkaalle. Parhaita talipalloja olivat ne joita pikkulinnuille ripustettiin pihapuihin. Sieltä peikko kävi niitä öiseen aikaan keräämässä ja kantoi ne luolansa perälle syvään kuoppaan. Peikko teki talvivarastoa. Syksy oli jo pitkällä ja ensilumi peitti maan. Pian paukkuvat pakkaset ajaisivat peikon luolaansa poutapilvipussilakanan alle.

    Vielä oli kuitenkin aikaa kerätä talipalloja, peikolla oli lämpimät naavatossut ja se loikki pihasta pihaan varoen, ettei vaan kukaan näkisi kun se napsi palloja taskuunsa.

    Viimeisenä leutona päivänä peikko lähti kiireissään ja unohti aurinkolasit luolaansa. Ulkona oli niin heleä ja kirkas päivä, kuin koko taivas olisi auennut . Talviauringon häikäisevä loiste teki kipeää peikon silmille ja pian se sokaistui kokonaan. Peikko ei nähnyt mitään. Se lähti kontaten luolaansa kohti mutta, kun ei nähnyt mitään, niin eksyi ihan kokonaan.

    Tuli jo pimeä ja pakkanen kiristyi. Peikko paleli ja kangistui lopulta. Nyt peikko tiesi, että hän nukkuu enkelten käsiin. Ja niin siinä kävi. Kaksi vahvaa enkeliä lensi peikon luokse ja veivät peikon peikkojen taivaaseen. Siellä oli paljon tuttuja peikkokavereita ja  peikko sai valita mitä haluaisi seuraavaksi tehdä. Peikko kysyi  enkeleiltä, - Saanko puhaltaa maailmaan oikein paljon pitsitähtiä?  Totta kai saat sanoivat enkelit. Katsopa joskus taivaalle kun aurinko on hiukan pilven takana, niin eikös vain sieltä rakosista leiju pitsitähtiä koko maailma täyteen. Kuinka kaunista! Huokaavat ihmiset, eivätkä lainkaan tiedä miten ne syntyvät. Hiljaa ne leijailevat ikkunaruutuihin ja poskipäille sulaen lämmössä. Ikinä ne eivät lopu. Siitä pitää maitopartainen peikko huolen.

    Sen pituinen se.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Hiljaisuus




 Hiljaisuus  
Mitä hiljaisuus on todellisuuskokemuksena?
Irrallisuutta.

Mistä se on irti ?
Valmiista vastauksista.

Eikö se hyväksy vastauksia ?
Koska se on niistä irti, se etsii niitä kysymyksin.

Keneltä se kysyy ?
Tietäjältä.

Kuka on tietäjä ?
Sisimmän minän aikuinen ja intuitio?

Miten hiljaisuus kysyy minältä ?
Syvällisesti.Tosissaan.

Miten kysymys menee kyllin syvälle ?
Kun se löytää vastauksen.

Miten se valitsee  vastauksen ?
Seulomalla.

Vastauksia on siis paljon ?
Niin on , ihmiset pursuavat vastauksia.

Miksi siis enää kysellä lisää ?
Koska pursuavat vastaukset ovat kuluneita.

Mikä ne on kuluttanut ?
Muutokset.

Mikä luo muutokset vastauksiin ?
Odottamaton.

Mistä odottamaton syntyy ?
Täysinäisyydestä.

Mikä on täysi ?
Sisin on lukkiutunut vaihtuviin muutoksiin.

Miten sisin vapautuu muutoksista täyteydestään?
Löytämällä oleellisen.

Mikä löytämisessä on oleellista ?
Oivalluksen tilaisuus.

Miksi ?
Koska sillä on tilaa syntyä.

Miten hiljaisuus löytää tien tietoisuuteen.
Olemalla ensin kipeä, se etsii parantajaa, kunnes sen löytää.

Missä parantaja on?
Hiljaisuuden ytimessä. Mielen taululla, jossa elämän kuvat virtaavat.

Miten parantaja parantaa näiden kuvien kautta ?
Se  näyttää syyn kipuun ja auttaa luopumaan siitä. Se synnyttää
luovuuden, tai tilaa luovuudelle.

Onko luovuus hiljaisuuden  lahja ?
On, mutta ei ainut.

Millaisia muita lahjoja hiljaisuus antaa ?
Sen mitä tarvitset.

Ihan mitä tahansako ?
Miksi ei, se riippuu taidoistasi  hyödyntää  syntynyttä
oivallusta.

Mistä saan taidon muuttaa oivallukset elämäksi?
Se on vaikeinta, mutta myös haastavinta.

Mitä elämä on ilman haasteita ?
Puuduttavaa. Haasteet ohjaavat luovuuden lähteille.

Mitä luovuuden lähteet antavat?
Pyhyyden kokemuksen. Kaikki mitä minulla on, se on lahja Isältä.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Silta


Yhteiskunta on jaettu kahteen luokkaan: niihin, jotka ovat enemmän ruokaa,  - kuin ruokahalua, 

ja ne, jotka ovat enemmän ruokahalu  - kuin ruokaa.


Nälkä meillä on aina keskuudessamme.

Jos se olisi vain ruuan nälkä, sitä meiltä ei puuttuisi.

Sen kaiken muun nälkä ja ahmiminen luo ruuan nälän.  Kun mikään ei riitä olen lähellä kuolemaa.

 Kaiken krääsän ja turhuuden luovuttaminen pois, luo sillan hedelmätarhoihin.   Unelmat ovat keveitä ja ilmaisia. Vapaat keräävät loputonta satoa. Ainut mitä tarvitsen on rakkaus. Rakkaus on elämän ruokaa.

torstai 2. joulukuuta 2010

lauantai 20. marraskuuta 2010

Vierasta Pölyä




Avaruus

Katja Repo, 17.11.2010, 9:20

Japanilaisluotain toi Maahan asteroidipölyä



[Kuva: Nasa]
Japanilainen avaruusluotain on ensimmäisenä onnistunut tuomaan Maahan pölyä asteroidin pinnalta, Reuters kertoo. Haybusa-luotain vieraili Maan läheisellä Itokawa-asteroidilla vuonna 2005.
Miehittämätön Haybasa-luotain palasi seitsenvuotiselta matkaltaan aiemmin tänä vuonna, mutta hiukkaset on vasta nyt onnistuttu tunnistamaan.
Hiukkasista 1 500 tunnistettiin maapallon ulkopuolelta tulleiksi kiviksi ja tarkemmat tutkimukset osoittivat, että ne ovat peräisin asteroidi Itokawalta. Hiukkaset ovat kooltaan alle 10 mikrometriä ja sisältävät oliviinia, pyrokseenia ja plagioklaasia.
Japanilaisten seuraava askel on kehitellä entistä tarkempia tutkimustapoja näiden pikkuruisten hiukkasten tutkimiseksi. Osa Maahan tuoduista hiukkasista aiotaan jakaa tarkempiin tutkimuksiin ensi vuoden aikana tutkijoille ympäri maailman.

Tietoa aurinkokunnan synnystä

Tutkijat toivovat asteroidipölyn hiukkasten tuovan lisää tietoa aurinkokunnan muodostumisesta. Japanin ilmakehää ja avaruutta tutkiva Jaxa-virasto enteilee lausunnossaan, että hiukkasten avulla voitaisiin päästä selville aurinkokunnan synnystä.
Toiveet perustuvat pitkälti sille, että asteroidien ajatellaan säilyneen melko muuttumattomina.
”On vielä niin paljon asioita, joita me ihmiset emme tiedä. Näiden ja muiden löytöjen avulla voimme saada paljon lisää tietoa siitä, miten aurinkokunta ja planeetat ovat syntyneet”, sanoo Jaxan tiedottaja.
Haybusa-luotain tuhoutui kesäkuulle ajoittuneen paluunsa aikana, mutta onnistui pudottamaan näytesäiliön ehjänä maanpinnalle.
Aiemmin verkkopalvelussa

Muualla Talentumin verkostossa
Heitä Maata metoriitilla (MikroPC) 04.11.2010
Oletko aina halunnut heittää Maata meteoriitilla? (Tekniikka&Talous) 04.11.2010
Mereen iskeytyvä asteroidi tekisi reiän ilmakehään (Tekniikka&Talous) 15.10.2010
Japanin asteroidiluotain syöksyi kotiin (Tekniikka&Talous) 14.06.2010
Uusi teoria meteorien alkulähteeksi: Maa aiheuttaa asteroidinjäristyksiä (Tekniikka&Talous) 21.01.2010



torstai 18. marraskuuta 2010

rukous







 


Oikeataan kun ajattelin syvemmin, rukoilen lähes kokoajan. Teempä mitä hyvänsä. Ja silloin on yleensä hyvä olla. Rukous on sisäistä ajattelua, anomista, kiittämistä, aina kun pysähdyn hetkeksi.

Kun hermostun tai suutun, unohdan rukouksen, Miksiköhän?  Sen sijaan manailen ja kiljun naama punaisena kilpaa pikku paholaisten kanssa.Ja siitähän tulee ensin pahin olo itselleni, ja toiseksi
Kipukiven vastaan ottajelle.


Herra tee minut nöyräksi tai edes rauhalliseksi, pidä minut rukouksen hengessä.

Kalevala/ Aino taru

Kuva wikipedia
Maalaus Kalevala Teoksesta : Tiedot.
Gallen-Kallela, Akseli
Aino-taru, triptyykki

Gallen-Kallela oli kiinnostunut Kalevala-aiheesta läpi elämänsä, ja hän teki vuosien saatossa monia Kalevala-aiheisia teoksia. Aino-taru kertoo Ainon ja Väinämöisen kohtaamisen lisäksi koko Ainon tarinan.

Millainen tunnelma teoksen eri kuvissa on? Mitä Aino ja Väinämöinen voisivat sanoa toisilleen?

Kalevalan tarinat kertovat, että Väinämöinen ja Aino tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa Ainon ollessa vihdanteossa. Väinämöinen oli kovin ihastunut Ainoon, mutta Aino ei halunnut vaimoksi vanhalle miehelle.

Gallen-Kallelan Aino-taru on herättänyt myös muiden taiteilijoiden mielenkiinnon. Useimmiten heitä on kiehtonut teoksen keskimmäinen osa, josta he ovat tehneet oman tulkintansa. Ainon tarina on innoittanut myös mainosten tekijöitä. Esimerkiksi triptyykin keskimmäistä kuvaa on käytetty mainonnassa siten, että Väinämöisen tilalla veneessä istuu nainen ja vedessä pakeneva henkilö on mies.

Miten Gallen-Kallelan teos muuttuisi, jos nais-miesroolit käännettäisiin toisinpäin?

Tehtävä: Sarjakuva
Tee teoksen pohjalta kolmekuvainen sarjakuva, jossa nais-miesroolit ovat vaihtuneet. Voit jatkaa sarjakuvaa neljännellä ruudulla ja piirtää siihen keksimäsi lopun. Sarjakuvaan voi myös kirjoittaa puhe- tai ajatuskuplia.
Mielikuvia kieltämättä löytyy, sekoittaa roolijakoa, vaan pitäneekö se roolijako todellisuudessa paikkansa? Eikö nuori kaunis nainen ole yhä edelleen iäkkäämmän miehen unelma?
Itse voisin piirtää mummelin jahtaamaan nuorta jäntevää miestä, mutta  taitaisi paeta kuin Aino Väinämöistä. Piirtämistä se ei silti estä. Se voi luoda jopa uusia nälökulmia itseemme ja luutuneisiin asenteisiimme.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

hauska dieetti

Dieettiohjeet
1. Jos syöt jotakin, eikä kukaan näe, siinä ei ole kaloreita.
2. Jos juot kevytlimsan ja syöt suklaapatukan, kevytlimsa mitätöi suklaapatukan kalorit.
3. Jos syöt toisen henkilön kanssa, etkä syö enempää kuin hän, kaloreita ei lasketa.
4. Lääkkeeksi syödyn ruoan kaloreita ei milloinkaan lasketa, esimerkkinä kaakao ja juustokakku.
5. Jos lihotat ihmiset ympäriltäsi, näytät itse hoikemmalta.
6. Elokuviin liittyvät ruuat, kuten popcorn ja perunalastut, eivät lihota, koska ne ovat osa elokuvaelämystä, eivätkä ravintoa.
7. Keksin, munkin tms. puolikkaissa ei ole kaloreita. Puolittaminen saa kalorit valumaan ulos.
8. Jos valmistat ruokaa, ei välineistä nuolluissa aineissa ole kaloreita.
9. Samanvärisissä ruoissa on sama määrä kaloreita, esimerkiksi pinaatti ja päärynäjäätelö, herkkusienet ja vaniljajäätelö. HUOMAA: Suklaa on universaali väri ja siksi sopii yhteen minkä tahansa muun värin kanssa.
10. Kylmissä ruoissa ei ole kaloreita, koska kalorit ovat lämmön yksiköitä (esim. pakastetut piiraat, jäätelö, hyvin temperoidut juomat, erityisesti jääpalalliset). Ulko-olosuhteissa alle 15 C-asteen lämpötilassa mikä tahansa nautittava lasketaan kylmäksi, esim. hiillostettu makkara, vohveli kerma-hillolla.
Lähetä tämä jokaiselle tuntemallesi naiselle, ja laihdut heti muutaman kilon. Luoja sinua varjelkoon, mikäli katkaiset ketjun!

tämä oli siis ketjukirje. alkuperä tuntematon. kiitos tuntemattomalle

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

nyt se tulee

Ilmaston muutos.  Talous tiede lehti uusinta tietoa.  IIKKK:


Avaruus
Tuomas Hyytiä, 10.11.2010, 19:35
Tutkijat ymmällään: Kaksi jättimäistä energiakuplaa purkautuu Linnunradan keskustasta

Ryhmä tutkijoita on havainnut kahden jättimäisen energiakuplan purkautuvan Linnunradan keskustasta, kirjoittaa Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto Nasa sivuillaan.

Kuplien mittasuhteet ovat valtavat. Niiden yhteenlaskettu läpimitta vastaa noin puolta Linnunradan halkaisijasta, ja ne ulottuvat 25 000 valovuoden päähän galaksin ulkopuolelle sen molemmin puolin. Kuplien sisältämä energia puolestaan vastaa 100 000 supernovaräjähdyksen energiaa.
Kuplien alkuperä on tutkijoille yhä mysteeri. On mahdollista, että kuplat ovat peräisin Linnunradan keskellä sijaitsevan massiivisen mustan aukon aikaansaamasta hiukkasuihkusta. Tällaiset hiukkassuihkut ovat yleisiä muissa galakseissa, joten vaikka hiukkassuihkua ei tällä hetkellä galaksissamme nähdä, sellainen on hyvin saattanut olla olemassa.

Toisen mahdollisen vaihtoehdon mukaan kuplat olisivat saaneet alkunsa kaasuvirroista, jotka liittyvät miljoonia vuosia sitten galaksin keskustassa tapahtuneeseen energiapurkaukseen, joka synnytti kokonaisia tähtijärjestelmiä.
Kuplat löytyivät säteilysumun seasta

Tutkijat pääsivät kuplien jäljille käsittelemällä Nasan gammasäteilyteleskoopin keräämää informaatiota. Informaation joukosta he huomasivat mystisen korkeaenergisten hiukkasten muodostaman sumun Linnunradan keskustassa.

Muut tutkijat eivät olleet havainneet säteilykuplia, koska gammasäteilyn muodostama sumu peittää koko taivaan. Sumu on peräisin lähes valonnopeutta liikkuvista hiukkasista, jotka vuorovaikuttavat avaruudessa matkaavan valon ja tähtienvälisen kaasun kanssa.

Tutkijoiden jatkuvana haasteena on erottaa yksittäisiä gammasäteilylähteitä sumun keskeltä. Gammasäteily on kaikkein suurienergisintä olemassa olevaa sähkömagneettista säteilyä.
Pimeä aine ei alkuperänä

Aluksi tutkijat arvelivat, että energiakuplat olisivat voineet syntyä niin sanotun pimeän aineen hiukkasten törmäysten seurauksena. Pian kuplissa kuitenkin huomattiin ominaisuuksia, jotka eivät sopineet tähän teoriaan.

Ensinnäkin kuplien reunat osoittautuivat liian tarkkarajaisiksi, jotta kuplat voisivat olla miljardeja vuotta vanhan pimeän aineen aikaansaamia. Toiseksi kuplien sisältämän säteilyenergian suuruus viittaa niiden olevan peräisin pimeän aineen sijasta jostakin suuresta ja suhteellisen nopeasta energiapurkauksesta.

Olipa kuplien alkuperä mikä tahansa, tutkijat uskovat niiden liittyvän moniin astrofysiikan tärkeimpiin kysymyksiin, ja kuplien syntyyn liittyvät jatkotutkimukset ovat käynnissä.

Lisäinformaatiota ja esittelyvideo ilmiöstä on katsottavissa Nasan sivuilla. Alkuperäinen tutkimusartikkeli on luettavissa pdf-muodossa täältä.

Ajattelin vain, minkälaisia ilmaston muutoksia on odotettavissa..  hurjaa.. toistaiuseksi olkoon tämä isien päivän kunniaksi kunnon ilotulitus. Teksti kopiotu kokonaan tiede sivun uutisista..

perjantai 5. marraskuuta 2010

Rikotut sielut


Rikotut sielut  kulkemassa kohti toivon kipinää.

Rakastakaa minut ehjäksi!

Miten toiset rikotut voisivat toista ehjäksi tehdä?

Kuin sokeat muurahaiset he kulkevat soratietä

kantaen ylisuurta taakkaansa.

Aasi on pysähtynyt, rattaat ovat tyhjät. Aika on

pysähtynyt. Modernin   urbaani maailman auto

seisoo  tiensivussa. Koti polun eteen. Ilta aurinko kultaa tien. Vain rikotut muurahaiset  vaeltavat

taakkoineen vielä viimeiseen valon tuikkeeseen asti. Yö laskeutuu ja pieninkin rikottu siru lepää kivensä

juurella.  Aamulla  herää ja katsoo, oi miksi?  Heittää mielettömyyden taakan harteiltaan ja lähtee kepein

askelin uusille poluille.  Jokaisen rikotun kohdalla huutaen!  Tule!  Tule ehjäksi minun mukanani!

Etsitään  kevyt askel! Katsokaa mitä eheytyminen antaa!  Ei tarvitse huolehtia huomisesta, olet vapaa!

Suurin tunne on rakkaus, sen löytää vain totuuden kautta. Totuus tekee vapaaksi! Ei sitä tarvitse edes

selitellä, ei kysyä opasta. Se on kokoajan läsnä. Kuinka kaunis on mielesi taulu. Aivan puhdas.

maanantai 25. lokakuuta 2010

PYLLÄHDYS

Aih, kun oli hauska päivä!  Lähdin kasseineni kauppaan, jääkaappi oli jokseenkin tyhjä.
Siispä astelin metsä polkua oikaisten kaupalleni. Etsin katseellani aurikoa.  Oi, se oli piilossa paksun pilviveron takana. Olkoon ajattelin ! Kyllä se vielä paistaa, niin hyville kuin pahoillekkin.

Ketä ne pahat on ?  Onneksi en tunne ketään kovin pahaa .  Taitavat liikkua eri piireissä..

Metsäpolun täytti keltaiset, oranssit ja ruskean harmaat puun lehdet.  Te kuolette nyt, nukutte lumen alle ja ravitsette maan.  Kaikkihan näin tuumailevat kulkiessaan..Siis jotakin iloista oli maassa  jalkojen alla tulvillaan.

Kaupasta ulos tultuani havaitsin kassini liian painavaksi kantaa. Bussi pysäkki on kaupan edessä ja kotini edessä.. Siis bussilla kotiin.. Riepotin raskasta kassia ja toista olalla, leimasin matkalipun  ja yritin istahtaa ihan lähelle. Hupsista keikkaa, bussi kaarsi 180 asteen mutkaan ja minä lensin pyllylleni lattialle penkkien väliin. Woi Woi . Ähkin ja puhisin kuin iso paha susi, En saanut otetta mistään ja kuski vain lisäsi vauhtia..

Not hätä! Tuli ystävällinen naisihminen ja ojensi kätensä.. --Voi ei kiitos, en uskalla, jos pidätte kasseja niin ehkä pääsen itse parhaiten. En päässyt. Not hätä! Nainen oli huolissaan ja kysyi, - Sattuuko ja jos niin mihin? - heh, peppuun sattui naureskelin.. Tuli ikäiseni herrasmies ja otti käsistä lujan oteen ja tempaisi ylös. Hän vuorostaan tupsahti penkille istualleen ja minä yhä käsistä kiinni pitäen tottakai syliin mahalleni.. Aloin nauraa hihittämään ja  totesin vain: -Kiitos paljon,  odota kun pääsen tästä vielä ylös.
Nousin ylös ja istahdin tyhjälle penkille. Sanoin miehelle naurussa suin, - Taitaisin jäädä tänne bussiin risteilemään edes takaisi, jos et ois auttanut..- Hän katsoi vielä huolissaan, onko nyt varma, että ei ole hätää.- No ei ole ja jään seuraavalla pysäkillä pois..
Painoin pysähdys merkkiä ja keräsin kassejani käsiini.  Bussi kaarsi pysäkille vielä yden keinauttavan kurvin. Luulin hetken, että pyörryn kun silmissä sumeni, mutta se meni pian ohi.
Kun kuski avasi oven ja kompuroin ulos tuli mies tomerana perästä.. Otti kassini ja sanoi. - Minä saatan sinut nyt kotiin, haluat tai et.  - Mikäs siinä saata pois ja annoin ilman vastuteluja kantaa vielä kassinikin.
Ovella hän sitten totesi, että ollaan naapuri talon väkeä. Hänen talo no: 1  ja minun no: 3
Kiittelin ja toivottelin hyvää päivän jatkoa.  Että elämä joskus yllättää. Nyt muistan hänen siniset silmänsä , joissa oli se huolestunut  ja samalla hyvin tutkiva ilme.
Kotona purin kassit ja valmistin ruuan, yhtäkkiä taas sumeni silmissä. Pistin kaasun hellalta kiinni ja työnsin laatikon uuniin hautumaan.. Mustat ja harmaat pallot tanssivat silmissäni. Menin sänkyyn ja lepäsin tovin. Kun nousin ylös ei enää huipannut mutta tyynyllä oli vähän verta.. Ahas, tuumin. olen satuttanut pään, ja aloin haravoida päätä sormilla, no olihan siellä pieni patti ja, joku naarmu..

Kyllä se siitä ja ylihuomenna on aika silmätarkastukseen, jospa pääsisin jo leikkaus jonoon..
Kun tämän yhden näkevän silmän kanssa tiirailee, ei näe niin hyvin kuin kahdella..  Soo, mitä sitä valitan ? Joku tai monikin on umpisokea, eikä voi koskaan nähdä niitä kauniita asioita, joita olen saanut nähdä.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

ONNEN HELMIÄ





Hyvin positiivinen ja iloinen päivä on ollut tänään kaikin puolin. Ainut mikä vähän ei sovi toive listalle, on jonkun tasoinen lorvikatarri. Annan sen itselleni anteeksi ja hyppään  patjalleni ja vedän peiton korville, laitan ihanan rentouttavaa musiikkia soimaan ja nukahdan, ennen kuin kappale on puolessa välissä." katsoisin uutta arvokarttaani.Se onkin nyt hyvin mielenkiintoinen. Ei vielä läheskään valmis, kun ensin pitää lukea tarkoin ja sitten laittaa ensimmäinen vastaus, mikä tulee mieleen.
Kun olen vastannut kaikkiin nopeasti, hiljennyn hetkeksi ja aloitan alusta. Mietin voin viisi minuuttia, annan sen ajan tunteiden ja toiveiden lepatella kuin perhoset niityllä vapaasti. Aika on täysi ja valitsen nyt sen vastauksen , joka on eniten oikealta tuntuva.

Huomasin lopulta, että arvokarttani on jokseenkin yhteneväinen , siihen asti , kun tullaan kohtaan, jossa pitää kuvata mitä läheiset ja ystävät sanovat  muisto puheessa , kun kuvittelen, että olen kuollut ja lepään jo arkussa.

aluksi vaikeata. Sen mitä puolisoni sanoisi, sen tiesin , koska hän kirjoitti sen minulle viikkoa ennen omaa kuolemaansa.
Ne sanat olivat hyvin liikuttavat, sekä ne sisälsivät myös kätketyt viestit  ja anteeksi pyynnön, sekä antamisen.

Viestissä luki yksin kertaisesti näin:- Rakas Katri, olet ollut maailman paras vaimo ja olet maailman paras äiti lapsillemme.



Sillä hetkellä, se oli pieni iloinen viesti ja olin siitä hyvin kiitollinen.

Kun hän viikkoa myöhemmin kuoli, se viesti jäi viimeisiksi sanoiksi. Se lohdutti surussa ja antoi uskoa, että tulen voittamaan vastoinkäymiset, tulen terveeksi , kun luovun negatiivista tunteista. Näin myös tapahtui. Hänen viimeiset sanansa  pyyhki kaiken taka-alalle. Myöhemmin kohtasin toisen voima sanan antajan, kun olin sairas stressi, huolet, lapset, yksinhuoltajuus. Kaikki oli kannettava yksin. Silloin kuulin sanat, jotka vaikuttivat loppu elämääni tähän päivään asti.

Ne sanat olivat: Sinä olet hyvin vahva ja kestät henkisesti enemmän, kuin monet muut. Tällaiset positiiviset sanat elämän aikana, antavat ihmiselle todellisen voiman ja tahdon elää elämä hymyillen, jopa läpi kyynelten. Sillä kukaan meistä ei selviä elämästä, vaikka olisi mikä asema ja virka tahansa, ilman jotain vastoin käymistä.}">

Ihmisyys on inhimmilisten sanojen ja tekojen virheitä joskus täynnä, mutta niiden anti on oppimisen lahja.Aina, kun oivallan uuden ajatuksen ytimen. se on yksi onnenhelmi pitkään helminauhaan.Edessäni se on värikäs helminauha.
Yksi rakkaimmista helminauhoista on itse tekemäni rukous helminauha.

Kiitos elämälle on laulu, jonka voitte kuunnella you tubesta tämän luettuanne.
versio saa silmäni ilon kyyneliin.

Kiitos elämälle! Tänään On myös YK :n päivä. Toivotaan , sen muistuttavan yksilöitä ja kansa kuntia sopimaan riidat ja luomaan ympärille rauhaa ja rakkautta.


keskiviikko 20. lokakuuta 2010

tunnustus

Nainen meni ripittäytymään. "-Olen tehnyt syntiä", hän sanoo. "Millaista syntiä?"
Kysyy pappi. " Olen pettänyt miestäni".  "-Kuinka vanha Olette?"   "83-vuotias"
" Hyvä rouva , tarkoitatteko , että olette pettänyt miestänne tuossa iässä?"
" Isä, ei se nyt tapahtunut. Mutta siitä on mukava puhua."





maanantai 18. lokakuuta 2010