maanantai 25. lokakuuta 2010

PYLLÄHDYS

Aih, kun oli hauska päivä!  Lähdin kasseineni kauppaan, jääkaappi oli jokseenkin tyhjä.
Siispä astelin metsä polkua oikaisten kaupalleni. Etsin katseellani aurikoa.  Oi, se oli piilossa paksun pilviveron takana. Olkoon ajattelin ! Kyllä se vielä paistaa, niin hyville kuin pahoillekkin.

Ketä ne pahat on ?  Onneksi en tunne ketään kovin pahaa .  Taitavat liikkua eri piireissä..

Metsäpolun täytti keltaiset, oranssit ja ruskean harmaat puun lehdet.  Te kuolette nyt, nukutte lumen alle ja ravitsette maan.  Kaikkihan näin tuumailevat kulkiessaan..Siis jotakin iloista oli maassa  jalkojen alla tulvillaan.

Kaupasta ulos tultuani havaitsin kassini liian painavaksi kantaa. Bussi pysäkki on kaupan edessä ja kotini edessä.. Siis bussilla kotiin.. Riepotin raskasta kassia ja toista olalla, leimasin matkalipun  ja yritin istahtaa ihan lähelle. Hupsista keikkaa, bussi kaarsi 180 asteen mutkaan ja minä lensin pyllylleni lattialle penkkien väliin. Woi Woi . Ähkin ja puhisin kuin iso paha susi, En saanut otetta mistään ja kuski vain lisäsi vauhtia..

Not hätä! Tuli ystävällinen naisihminen ja ojensi kätensä.. --Voi ei kiitos, en uskalla, jos pidätte kasseja niin ehkä pääsen itse parhaiten. En päässyt. Not hätä! Nainen oli huolissaan ja kysyi, - Sattuuko ja jos niin mihin? - heh, peppuun sattui naureskelin.. Tuli ikäiseni herrasmies ja otti käsistä lujan oteen ja tempaisi ylös. Hän vuorostaan tupsahti penkille istualleen ja minä yhä käsistä kiinni pitäen tottakai syliin mahalleni.. Aloin nauraa hihittämään ja  totesin vain: -Kiitos paljon,  odota kun pääsen tästä vielä ylös.
Nousin ylös ja istahdin tyhjälle penkille. Sanoin miehelle naurussa suin, - Taitaisin jäädä tänne bussiin risteilemään edes takaisi, jos et ois auttanut..- Hän katsoi vielä huolissaan, onko nyt varma, että ei ole hätää.- No ei ole ja jään seuraavalla pysäkillä pois..
Painoin pysähdys merkkiä ja keräsin kassejani käsiini.  Bussi kaarsi pysäkille vielä yden keinauttavan kurvin. Luulin hetken, että pyörryn kun silmissä sumeni, mutta se meni pian ohi.
Kun kuski avasi oven ja kompuroin ulos tuli mies tomerana perästä.. Otti kassini ja sanoi. - Minä saatan sinut nyt kotiin, haluat tai et.  - Mikäs siinä saata pois ja annoin ilman vastuteluja kantaa vielä kassinikin.
Ovella hän sitten totesi, että ollaan naapuri talon väkeä. Hänen talo no: 1  ja minun no: 3
Kiittelin ja toivottelin hyvää päivän jatkoa.  Että elämä joskus yllättää. Nyt muistan hänen siniset silmänsä , joissa oli se huolestunut  ja samalla hyvin tutkiva ilme.
Kotona purin kassit ja valmistin ruuan, yhtäkkiä taas sumeni silmissä. Pistin kaasun hellalta kiinni ja työnsin laatikon uuniin hautumaan.. Mustat ja harmaat pallot tanssivat silmissäni. Menin sänkyyn ja lepäsin tovin. Kun nousin ylös ei enää huipannut mutta tyynyllä oli vähän verta.. Ahas, tuumin. olen satuttanut pään, ja aloin haravoida päätä sormilla, no olihan siellä pieni patti ja, joku naarmu..

Kyllä se siitä ja ylihuomenna on aika silmätarkastukseen, jospa pääsisin jo leikkaus jonoon..
Kun tämän yhden näkevän silmän kanssa tiirailee, ei näe niin hyvin kuin kahdella..  Soo, mitä sitä valitan ? Joku tai monikin on umpisokea, eikä voi koskaan nähdä niitä kauniita asioita, joita olen saanut nähdä.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

ONNEN HELMIÄ





Hyvin positiivinen ja iloinen päivä on ollut tänään kaikin puolin. Ainut mikä vähän ei sovi toive listalle, on jonkun tasoinen lorvikatarri. Annan sen itselleni anteeksi ja hyppään  patjalleni ja vedän peiton korville, laitan ihanan rentouttavaa musiikkia soimaan ja nukahdan, ennen kuin kappale on puolessa välissä." katsoisin uutta arvokarttaani.Se onkin nyt hyvin mielenkiintoinen. Ei vielä läheskään valmis, kun ensin pitää lukea tarkoin ja sitten laittaa ensimmäinen vastaus, mikä tulee mieleen.
Kun olen vastannut kaikkiin nopeasti, hiljennyn hetkeksi ja aloitan alusta. Mietin voin viisi minuuttia, annan sen ajan tunteiden ja toiveiden lepatella kuin perhoset niityllä vapaasti. Aika on täysi ja valitsen nyt sen vastauksen , joka on eniten oikealta tuntuva.

Huomasin lopulta, että arvokarttani on jokseenkin yhteneväinen , siihen asti , kun tullaan kohtaan, jossa pitää kuvata mitä läheiset ja ystävät sanovat  muisto puheessa , kun kuvittelen, että olen kuollut ja lepään jo arkussa.

aluksi vaikeata. Sen mitä puolisoni sanoisi, sen tiesin , koska hän kirjoitti sen minulle viikkoa ennen omaa kuolemaansa.
Ne sanat olivat hyvin liikuttavat, sekä ne sisälsivät myös kätketyt viestit  ja anteeksi pyynnön, sekä antamisen.

Viestissä luki yksin kertaisesti näin:- Rakas Katri, olet ollut maailman paras vaimo ja olet maailman paras äiti lapsillemme.



Sillä hetkellä, se oli pieni iloinen viesti ja olin siitä hyvin kiitollinen.

Kun hän viikkoa myöhemmin kuoli, se viesti jäi viimeisiksi sanoiksi. Se lohdutti surussa ja antoi uskoa, että tulen voittamaan vastoinkäymiset, tulen terveeksi , kun luovun negatiivista tunteista. Näin myös tapahtui. Hänen viimeiset sanansa  pyyhki kaiken taka-alalle. Myöhemmin kohtasin toisen voima sanan antajan, kun olin sairas stressi, huolet, lapset, yksinhuoltajuus. Kaikki oli kannettava yksin. Silloin kuulin sanat, jotka vaikuttivat loppu elämääni tähän päivään asti.

Ne sanat olivat: Sinä olet hyvin vahva ja kestät henkisesti enemmän, kuin monet muut. Tällaiset positiiviset sanat elämän aikana, antavat ihmiselle todellisen voiman ja tahdon elää elämä hymyillen, jopa läpi kyynelten. Sillä kukaan meistä ei selviä elämästä, vaikka olisi mikä asema ja virka tahansa, ilman jotain vastoin käymistä.}">

Ihmisyys on inhimmilisten sanojen ja tekojen virheitä joskus täynnä, mutta niiden anti on oppimisen lahja.Aina, kun oivallan uuden ajatuksen ytimen. se on yksi onnenhelmi pitkään helminauhaan.Edessäni se on värikäs helminauha.
Yksi rakkaimmista helminauhoista on itse tekemäni rukous helminauha.

Kiitos elämälle on laulu, jonka voitte kuunnella you tubesta tämän luettuanne.
versio saa silmäni ilon kyyneliin.

Kiitos elämälle! Tänään On myös YK :n päivä. Toivotaan , sen muistuttavan yksilöitä ja kansa kuntia sopimaan riidat ja luomaan ympärille rauhaa ja rakkautta.


keskiviikko 20. lokakuuta 2010

tunnustus

Nainen meni ripittäytymään. "-Olen tehnyt syntiä", hän sanoo. "Millaista syntiä?"
Kysyy pappi. " Olen pettänyt miestäni".  "-Kuinka vanha Olette?"   "83-vuotias"
" Hyvä rouva , tarkoitatteko , että olette pettänyt miestänne tuossa iässä?"
" Isä, ei se nyt tapahtunut. Mutta siitä on mukava puhua."





maanantai 18. lokakuuta 2010