lauantai 15. elokuuta 2015

Tähtisateiden aikaa, elokuun lämmintä taikaa

Tähden lentoja näkyi yöllä ja voi näkyä vielä lisääkin.Minä näin niitä netissä, joku oli onnistunut kuvaamaan.

                                                    Entisen kodin muistelua
Minulla kasvoi sinistä ja lilaa kärhöä Tuusulassa asuessani, kun oli oma piha sinne tuli laitettua paljonkin kasveja. Aurikoisen pihan ympärillä kukkivat kesäisin toukokuusta lokakuuhun asti aina joku laji, keväällä liljat, tulppaanit, keskikesällä ruusut, kärhöt, kuunliljat. voi kun tuli ikävä omaa pihaani..

                                                    Nyt ollaan tässä ja hyvä näin

nyt asun kerrostalossa Helsingissä, erikoista pihassamme on se että se on suuri ja puistomainen, on suuria lehti ja havupuita, kukka asetelmia, pihakeinuja aikuisille ja lapsille, luonto on lähellä ja villiruusupensaat ovat kukkineet kehystäen talojamme, näitä on 5 rakennusta kaikkiaan.













Vantaan joki 500 metrin päässä pihasta

 Tämä otos vantaanjoen partaalla on mielestäni kaunis. keskikesän syvä vehreä varjo virtaavassa joessa.

Pihapuisto on 5 talon keskellä ja ahkerassa lasten leikkipaikkana niin talvella kuin kesällä

Kukkia löytyy joka lähtöön..nyt laittoivat villiviiniäkin vanhan roskakatoksen seinille, kyllä kelpaa, siellä on nykyään talon moottoripyörät ja mopot kaikessa sovussa ja lukkojen suojassa.

kun käytössä on nykyaikaiset molokit, 5 metriä syvät keräyspussit kaikille lajikkeille.. on seka, pahvi, paperi, bio, lasi, metalli keräys pöntöt. ja yksi jo valmiina avattavaksi kun alkaa muovien lajittelu.
Se on hieno asia kun taloyhtiö on huolehtinut hyvin myös jätteiden lajittelupisteet, joka kevät on vielä talkoo päivinä lava johon voi viedä vanhaa romua..


mukavastihan tämä kesä on sujunut, vähän juhlasta juhlaan, huomenna on taas yhdet syntymäpäivät.
Sankarille ei voi ostaa kukkia, kun on allerginen joten ihan muuta keksittiin..

hyvää viikonloppua kaikille tutuille ja vierailuille.. Voikaa hyvin , hymyillään. niin ja muutin profiilikuvankin , tämä oma maalauksei on niin best, kun siinä on kauniit kukkaset..

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Vahvuuteen sairastuminen

vahvuuteen sairastuminen

Itsensä hylkääminen, omien tarpeiden sivuuttaminen ja vahvuuteen sairastuminen johtavat usein uupumiseen ja jopa katkeroitumiseen. Silloin pelastaa terve kiukku ja viha.
Moni meistä suorittaa elämäänsä, tekee hirveästi asioita ja kantaa vastuuta toistenkin puolesta. Jotkut suorastaan sairastuvat vahvuuteen. He eivät salli itsensä väsyä vaan kuvittelevat, että heidän arvonsa on kiinni siitä, miten paljon he jaksavat suorittaa.
Pari- ja seksuaaliterapeutti ja johtava perheneuvoja Heli Pruuki sanoo, että liiallisessa vahvuudessa on itse asiassa kyse sisäisestä turvattomuudesta.
”Vahvuuteen sairastunut ei usko olevansa rakastettu ilman, että hän jatkuvasti ansaitsee rakkautta suorittamalla ja tyydyttämällä toisten tarpeita. Hänellä on valtava miellyttämisen halu.”

Uupumus uhkaa suorittajaa ja miellyttäjää

Kun oma itse unohtuu, ei elämäkään tunnu oman näköiseltä elämältä. Kun ihminen toimii, kuten muut haluavat –  tai kuten hän itse kuvittelee muiden haluavan – , ihminen kutistuu suhteessa muihin. Hän on aina vain muita varten.
”Kun ihminen hylkää jatkuvasti itsensä ja omat tarpeensa, hän saattaa myös uupua äärimmilleen.”
Heli Pruukin mukaan tällainen ihminen on kuin Tove Janssonin tarinan ”Näkymätön lapsi”. Tämä on niin säikytetty, että on ihan kirjaimellisestikin näkymätön.

Turvallisuutta ja kunnon kiukkua

Heli Pruukin mielestä ratkaisun avaimia ovat turvallisuus sekä terve kiukku.
Kun ihminen kokee olevansa turvassa ja hyväksytty sellaisena kuin on, hänestä tulee uusia pieniä osia ja piirteitä näkyviin.
”Mutta vasta kiukun ansiosta ihminen tulee lopulta kokonaan näkyväksi. Kiukku kertoo rajoista, sen tehtävänä on suojella ihmistä. On tärkeää oppia tuntemaan itseään, omia tarpeitaan ja tunteitaan. On tunnistettava omat rajansa: mikä minulle sopii, mikä ei”, Pruuki korostaa.

Viha on myös ystävä


Kiukun ja vihan osalta kannattaa miettiä, miten sen saa käännettyä voimaksi sen sijaan, että se toimisi joko itseä tai muita vastaan.
”Vihaisuuskin on ystävä, kun sen oikein ymmärtää. On annettava itselleen lupa olla kiukkuinen, maisteltava sitä ja tunnisteltava, mitä sen takana on: ehkä pettymystä, loukkaantumista, väärinymmärretyksi tulemista, hylkäämisen kokemusta?” Pruuki kertoo.
Seuraavaksi ihmisen on mietittävä rauhassa, mitä hän tarvitsee. Miten hänen kannattaa jatkossa toimia. Ja mille vaatimuksille on pantava kerta kaikkiaan piste.
”Tämän jälkeen ihminen alkaa toimia, kuten hän sisimmässään haluaa ja tuntee. Vähitellen hän voi kasvaa itsensä kokoiseksi suhteessa muihin ihmisiin. Hänestä tulee näkyvä ilman liiallista miellyttämisen tarvetta.”

Tämä artikkeli Kodin kuva lehdessä sopii täydellisesti minuun itseeni. Tunnistan kaiken ja raskaan sisäisen tutkimisen ja asioiden sisäistämisen voin ehkä vihdoinkin antaa kaikelle syylle anteeksi, koska se on ainut tie todelliseen parantumiseen