Itsensä hylkääminen, omien tarpeiden
sivuuttaminen ja vahvuuteen sairastuminen johtavat usein uupumiseen ja
jopa katkeroitumiseen. Silloin pelastaa terve kiukku ja viha.
Moni meistä suorittaa elämäänsä,
tekee hirveästi asioita ja kantaa vastuuta toistenkin puolesta. Jotkut
suorastaan sairastuvat vahvuuteen. He eivät salli itsensä väsyä vaan
kuvittelevat, että heidän arvonsa on kiinni siitä, miten paljon he
jaksavat suorittaa.
Pari- ja seksuaaliterapeutti ja johtava perheneuvoja
Heli Pruuki sanoo, että liiallisessa vahvuudessa on itse asiassa kyse sisäisestä turvattomuudesta.
”Vahvuuteen sairastunut ei usko olevansa rakastettu
ilman, että hän jatkuvasti ansaitsee rakkautta suorittamalla ja
tyydyttämällä toisten tarpeita. Hänellä on valtava miellyttämisen halu.”
Uupumus uhkaa suorittajaa ja miellyttäjää
Kun oma itse unohtuu, ei elämäkään tunnu oman
näköiseltä elämältä. Kun ihminen toimii, kuten muut haluavat – tai
kuten hän itse kuvittelee muiden haluavan – , ihminen kutistuu suhteessa
muihin. Hän on aina vain muita varten.
”Kun ihminen hylkää jatkuvasti itsensä ja omat tarpeensa, hän saattaa myös uupua äärimmilleen.”
Heli Pruukin mukaan tällainen ihminen on kuin
Tove Janssonin tarinan ”Näkymätön lapsi”. Tämä on niin säikytetty, että on ihan kirjaimellisestikin näkymätön.
Turvallisuutta ja kunnon kiukkua
Heli Pruukin mielestä ratkaisun avaimia ovat turvallisuus sekä terve kiukku.
Kun ihminen kokee olevansa turvassa ja hyväksytty sellaisena kuin on, hänestä tulee uusia pieniä osia ja piirteitä näkyviin.
”Mutta vasta kiukun ansiosta ihminen tulee lopulta
kokonaan näkyväksi. Kiukku kertoo rajoista, sen tehtävänä on suojella
ihmistä. On tärkeää oppia tuntemaan itseään, omia tarpeitaan ja
tunteitaan. On tunnistettava omat rajansa: mikä minulle sopii, mikä ei”,
Pruuki korostaa.
Viha on myös ystävä
Kiukun ja vihan osalta kannattaa miettiä, miten sen saa
käännettyä voimaksi sen sijaan, että se toimisi joko itseä tai muita
vastaan.
”Vihaisuuskin on ystävä, kun sen oikein ymmärtää. On
annettava itselleen lupa olla kiukkuinen, maisteltava sitä ja
tunnisteltava, mitä sen takana on: ehkä pettymystä, loukkaantumista,
väärinymmärretyksi tulemista, hylkäämisen kokemusta?” Pruuki kertoo.
Seuraavaksi ihmisen on mietittävä rauhassa, mitä hän
tarvitsee. Miten hänen kannattaa jatkossa toimia. Ja mille vaatimuksille
on pantava kerta kaikkiaan piste.
”Tämän jälkeen ihminen alkaa toimia, kuten hän
sisimmässään haluaa ja tuntee. Vähitellen hän voi kasvaa itsensä
kokoiseksi suhteessa muihin ihmisiin. Hänestä tulee näkyvä ilman
liiallista miellyttämisen tarvetta.”
Tämä artikkeli Kodin kuva lehdessä sopii täydellisesti minuun
itseeni. Tunnistan kaiken ja raskaan sisäisen tutkimisen ja asioiden
sisäistämisen voin ehkä vihdoinkin antaa kaikelle syylle anteeksi, koska
se on ainut tie todelliseen parantumiseen
