maanantai 25. kesäkuuta 2012

Jännärin tilanne nyt

  Kopion  Mustiksen  tekstistä tämän hyvän yhteenvedon tarinan tähän asti kirjoittaneista,ja lisään nyt  aina uusia..
 Uusia kutsuja lähetän  myös yhä! En hellitä, ennenkuin tuntuu, että tarinan loppu häämöttää. Laivan miehistöä ja kappaaja ja kateissa olevia ihmisiä kaivataan yhä.. 
                                                                             

"Aikatherinen pohjustamaa tarinaa ovat kuljettaneet muunmuassa runotyttö Marja-Leena, Luen ja kirjoitan blogin Paula, Iso peikko, Una, Sylviira, Kertootarinaa ja nyt sitten Plaza de Mustiksen Tarantellaleski, joka sekoitti pakan haluamallaan tavalla:)

Henkilöitä, joihin olemme tarinassa aiemmin törmänneet ovat:


Jaska, Markus, Onni, Risto,Petri, Paolo, Ric, Kaarlo, Antti, Matti, lempinimeltään Masa, Helena, Liisa, Kristiina, Ellen, Sue, Susan, Säde ja Pauliina. Lisäksi Varjojen saarelle eksyneisiin kuuluvat seuraavat pariskunnat eli toisiinsa 20 vuotta sitten tutustuneet, mutta edelleenkin toisiinsa lämpimästi rakastuneet Annikki ja Kalervo, englantilaiset Richart ja Isabel, joiden rakkaudesta ja unista ei ota itse vanha Erkkikään selvää, sekä ruotsalaispariskunta Peter ja Yvonne, hurmaava sairaanhoitajatar Maria Engell ja huonouninen, vanhempi herrasmies Lasse.
"

tarinaa ovat jatkaneet nyt Kiiris , uudella henkilöllä  Rilla  johon vastasi   Arleena  ja tarina sai jo kohti ulappaa käänteen. Ystävät löysivät toisensa ja ehkä tämä joukko jättää toiset saarelle...

Aikku:  vai jättävätkö?   Mitä tekee komisaario?   Onko Maria toipunut?  Ettei vaan olisi itse laivan kaappaustakin yrittänyt  saarella ja missä on  laivan henkilökuntaa ?  
Heitä jotka tiesivät jokseenkin tarkasti missä  juuri nyt ollaan..
                                                             
 - tarinan kehittely jatkuu toivon.. Kaikki kutsutut mukaan! 

Ja itsekkin voi ilmoittaa jos on halukkuutta luovaan mielikuvitus jännäriin..  kommiin vaan  nimmari ja ilmoitus;  - osallistun-                  

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

unelmassa sielut kohtaavat

Seuraa unelmaasi - elämäsi on sinun-

Avaa sydämesi  ihmeille ja kaikki on mahdollista-

vain sinä määräät rajat. 


Elämä voi olla mutkikas , mutta ei koskaan ilman tarkoitusta.
                                     
Sielut eivät koskaan sano hyväsi  ja enkeleitä on 

- yksi niistä olet sinä

                                                                  


Hyvää Juhannusta kaikille lukijoilleni..  Työt on tehty ja nyt vain lepostelllaan ja paistetaan lettuja:))

gif kuvia net

perjantai 15. kesäkuuta 2012

haaste 251 runotorstai

13.06.2012 - 00:00

Vuorossa on tekstihaaste:


"Seis! Läpikulku kielletty! Minne luulet meneväsi, meressä ei ole askel-
mia. Nostosilta on jumissa, eikä minulla ole lauttaa eikä sinulla voimia,
sotilas sanoi ja upotti keihään. Eikä mitään muttia, ei mitään, ei Liisan
kaninkoloa tai läpikuljettavaa vaatekaappia: Meri makaa keihäs rinnassa
ja tuuli seisoo, on vain satuja. Mutta ritarilla on suhteita, hän voi kulkea
läpi neidon ikkunasta, jalat edellä ja tukka takana. Niin lakanat venyvät
ja avaruus, radat kohtaavat, solmut ja jalat, ulos ikkunasta, ikkunoiden
alle, lakanaköyttä ylös, meren pinnalle."


Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005


teksti Aikatherine.

                                                  Meren nainen
Meri suuteli maata horisontissa. Aurinko teki valosta sillan ja Liisa juoksi ja juoksi,  kunnes väsyi.
Kaukainen ranta oli tumma kaistale . 
- Minun on jaksettava vielä, niinkauan kuin auringon valosilta on jalkojen alla.


Liisa jatkoi juoksuaan kohti taivaan rantaa.


-  Jomman kumman minä tavoitan, taivaan tai maan! 


  Liisa huusi taivaalle:  - Pidä aurinko kirkkaana taivas, tarvitsen siltaa!


Taivas kipinöi ja säihkyi, nosti tuulen ja  korkeat aallot. Vesi tummui ja  silta katosi.

- Apua! Minä hukun !   - Apua taivas ja maa!  
- Ritarini, julma keihäälläsi iskenyt!  
- Näetkö? Näetkö ritarini miten meri värjäytyy purppuraan ?

-  Minun vereni yhtyy synnyin mereeni!  Meren kuningas pelasta minut!
  
Meren Ahti kuuli huudon, ja näki veren .

Ahti nousi syvyyksistä ja nosti Liisan, kuin linnun poikasen, meren rannalle.

Liisa nukkui uupuneena siinä mihin Ahti hänet nosti, suuren tammen  juurelle.

Ritari ratsasti pilvissä mustalla hevosellaan, hän sinkosi kiviä tummiin pilviin ja raivasi taivaan tietä. 

Ritari näki Liisan rannalla.

- Miten se on mahdollista?  Hän tuumi. - Hänellä täytyy olla salaiset voimat minä tahdon ne omakseni.

Ritari oli ahne, kyltymätön ja halusi valtaansa koko maailman, 
hänen suuri keihäänsä seisoi keskellä merta. 

- Se on minun voiton merkkini!  Sinä olet vielä minun Liisa pieni!

  Hän avasi läpikuultavat siipensä ja lensi kohti rantaa, jossa
 Liisa  vain nukkui.

  Tuuli tyyntyi ja valo kristallisoi meren.

Liisa heräsi ja katseli välkkyvää merta. 

Kala hyppäsi merestä Liisan polvelle ja kertoi hänelle:
- Liisa pieni, kun kävelet  kilometrin tuon vuoren rinnettä, löydät turvapaikan. Ei edes julma Ritarisi sitä löydä.


Silloin Liisa kiitti kalaa ja  juoksi nopeasti  sinne mihin kala neuvoi.


- Oi , kuinka kaunista täällä on! Hän riemuitsi.
- Oli kaunis pronsilla valettu  maja, ja sen ikkunat olivat timantteja ja rubiineja.
Vuode oli untuvainen ja kutsuva. Pöytä oli katettu, siinä oli suuret vadit täynnä maukkaita hedelmiä. 


Nuori mies seisoi oven luona ja sanoi Liisalle


- Olen odottanut sinua jo kauan. Matkasi oli pitkä, kun se kesti näin kauan.
Eräänä päivänä kauan sitten, tulin tänne pakoon  maailman pahuutta, julmuutta valehtelua ja sotia.

Silloin kala kertoi minulle, että joskus sinä tulet  luokseni .

- Minä uskon tuon, Kala neuvoi minulle polun tänne.

Saanko minä nyt todella jäädä tänne?

- Mies sanoi:  Rakas Liisa minä olen puolisosi Paul,  meidät on jo taivaissa vihitty.  

Paha julma ritari vain ryösti sinut  sadan sotilaan avulla.

- Minä puhuin taivaalle, maalle, merelle ja ilmalle ja  kaikki lupasivat,  sinä tulet ja ritari on syöksyvä meren syvyyksiin 

 ja itse Levitan hänet naulitsee meren pohjaan ikuisuuteen asti. 

 Ja juuri silloin he kuulivat miten taivas räjähti, vesi nosti korkean tsunamin, pilvet ulvoivat kuin sudet kiimassa. 

Majan puutarhaan ei yltänyt yksikään aalto. Vain yön lempeä sumu nosti kasteen lehvien pintaan maa  kantoi hedelmää .

Liisa ja Paul yhtyivät viimein hääyöhönsä, taivas kipinöi heidän ajatuksissaan ja he huusivat ilosta, kun ensimmäinen siittiö löysi munasolun.



tiistai 12. kesäkuuta 2012

haaste - kirjankansiruno





.

 

 Kuvan keskellä on CD, ja siinä on  ammattilausujan esittäminä runoja, myös minun. Kun kuulin ensimmäisen kerran toisen ihmisen tulkitsevan lausunnallisesti runoni, ihoni nousi kanalihalle. Se runo kuullosti upealta.

                                                    Kiitos Aili-mummo!



Sain tämmöisen kirjankansi haasteen  Aili-Mummolta.. Ensin en tajunnut koko ideaa, tehtävänä  on siis tehdä runon tapainen, kirjojen nimistä joita olet lukenut  tai kirjoittanut.. Tässä runossa on minun tekstejä vain neljässä koosteessa.. Loput on nyt koottu runokirjoista , joita olen lukenut,. Kaikkia en omista , koska käytän kirjastoa kuin omaa hyllyä..

                                        Elämä soitti minulle                                            
Surusta Enkelin siivin
Matkalla
Sekasorto-
 olemisen vaarallisin hetki
Muistojen valtatie
--
  Runon pursi
Tie pilven alla
Pyykkirannassa
Vino rantamänty
Punainen omena
--
Murattikaide
Suutarikin suuri viisas
Ylitse vuoren lasisen
Perhonen kämmenellä
--
Andien mainingit
Kuin tuulet toukokuun
Ripeksii muistoja
Tie pilven alta
Raunio urut
--
Kuin linnut tumman veden
Kanteletar
Sydänjuuret
Lehtimaja
Pesäpuu palaa
Elopeltojen yli
--
Lasi maalaus
Oi lintu mustasiipi
Päivä päivältä rakkaampaa
Kiirastuli
Rakkauden ja kuoleman lauluja
--
Muutos
Väljät vaatteet
Kipeästi keinuu keinumme
Minä rakastan
Maallisia lauluja


Soittorasia     
Kukkiva kivi, Pyhä kevät
Kirkas nimetön yö
...............................................................................................
Lopun kevennys:  Allakka Pullakka  ( lasten runokirjan nimi)

-/Allakka Pullakka munamakaroni
laulaa paksu Paco ja höyryy mikrofoni:
OOooooo makaroni!



Allakka Pullakka munamakaroni,
pyörii pinkeitten pimujen pyllysikoni:
OOoooo  makaroni!

Allakka Pullakka munamakaroni,
höyryy paksu Paco ja laulaa mikrofoni:

OOooo makarooni!


Olkaa hyvä.. Haastetta pitäisi jakaa, no minä jaan KAIKILLE lukijoille..

Olkaa hyvä, ja  rakennelkaa runoja kirjojen nimistä, olihan tämä hauska tehtävä, mutta nyt on niin paljon kaikenlaista, että en  muuttanut yhtään sanaa

Pysyn toivossa


Vaikka meillä on todisteita siitä, että meidän on elettävä jatkuvasti pimeydessä ja pimeys on päämäärätön ja ilman tarkoitusta, meillä täytyy olla toivoa.

Tapahtukoon mitä hyvänsä, riipumme toivon kautta elämänlangalla , jos liian ohuesti, usko siihen, mitä toivot. Usko hyvään , luota siihen, se on ainut elämän vesi.




Mika Waltari ajatteli : Kaikissa neuvotteluissa, rehellinen ihminen on määrä kuljettaa kärsimään, kun pahaa ja vilpillistä kohtaa lopulta pisteet. 


Aika moni ihminen alkaa uskoa tuon  ajatuksen.  Kehityksen suunta on kuin suuri myrskypilvi taivaalla, ja kaikki  ovat vähintään varautuneita, jos ei peloissaan.  Pelot ovat lähinnä menetyksen pelkoa.

Itseasiassa muuta pelkoa ei ole olemassakaan.. Jos ei pelkää menettävänsä  mitään tai hyväksyy sen mitä yllättäen menettää,  elämään astuu enemmän toivoa ja valoa, jopa hymyä.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Lemmikki


...


Istuin mustikkametsän rinteellä pyöreällä kivellä, lemmikit kukkivat  ja sinä ojensit  hennon kimpun .
Lemmikkejä lemmitylle!  Niin sinä sanoit.


Silmissäsi oli sama taivaansini. Lempeä hyväilevä katse , joka sai sieluni hymyilemään. Katsoin järvelle, jossa sorsat uivat poikuineen vain hieman vilkaisten, onko meillä tällä kertaa pullanmuruja mukana.

Mustikat eivät vielä olleet kypsiä, tuskin erottuivat hailean vaaleina vehreyden keskeltä. 
Rinne tuoksui  sammaleelle,  heinikolle, suven keveille kukille.

Löysin Vanamon kukkia ja en voinut vastustaa niiden ihanaa tuoksua. Otin muutaman ja vain nuuhkin suven täyteläistä hajua.
Vieläkin muistan jokaisen yksityishetken, kuin kaikki tapahtuisi  juuri nyt.
Me kävelimme polkua pitkin huvilalle ja siitä niemen nokkaan saunalle.
Kannoin puita sylissäni ja tuoksuin pihkalle ja
koivuntuohelle

Sinä sytytit kiukaan tulipesään tulen
ja kun sauna hönki kuumuutta
me nautimme sen rentouttavasta lämmöstä.

Juoksimme järven kirkkaaseen veteen alastomina antaen pehmeän makean veden huuhtoa hien ja pölyn.
Saunassa hankasimme tuoreella  koivuvastalla ihomme.
Illan hämyssä savustettiin kalaa 
keitetin perunoita
eikä muuta tarvittu.

Maailma oli täynnä hiljaisuutta, sen kauneus tulvi sisimpään asti.

( kukka kuvat wikipedia)  ranta kuva oma

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Meri rakkaani

.

Aaltojesi  rajuun syleilyyn sukellan yhä uudelleen.
Sinä  mereni, kehtoni aamun auringossa.
Illan kuutamossa hopeasilta luokse taivaan.

Kierrän rannoillasi, nuuhkin tuoksuasi
riemuitsen suolaisen vetesi pärskeistä.
Tanssin sylissäsi syntymisen muiston.

Mereni, - sinä teet mitä tahdot
olet rajoittamaton, villi ja vapaa.
Pyyhkäiset sisääsi minkä virta ottaa.

Olet armoton ja vailla lakeja
Tuulet kuohuvat sydämmessäsi
ilma kieppuu sanattomana.

 Tyhjyyttä et tunne rakastettuni
  elämä vilisee sisälläsi, kuin veri minussa
 et tarvitse minua, minä tarvitsen sinua



lauantai 9. kesäkuuta 2012

kivettynyt

kuva gif  netti

Maa on pelkkää kalliota, kiviä, soraa, niin pitkälle kuin näen.
Vesirajaan ja veden alle, kaikkialla on kiviä kiven päällä.
Makaan kalliolla, tunnen sen ikiaikaisen hajun, sen sileät ja rosoiset pinnat ihollani. Olen alaston ja vaivun yhä syvemmälle kiveen. 
Annan  kiven kylmyyden tulla minuksi. Kivetyn tähän, painaudun yhä syvemmälle, syvemmälle.
Kiven viileä mykkyys  syleilee minut harmauteensa, halkeilleisiin uomiinsa, tasoitun aikaan . Jään paikalleni olen ikuinen.
Ihmiset kulkevat ylitseni , näkemättä raajojani, kehoani, ruohoista kalloani, kevät kukan hentoa sineä sammuneissa silmissäni. Huulieni pihlajan marjojen värittämää punaa. 
Maailma on kirkas, häikäisevä. Muurahaiset avaavat uusia polkuja lanteilleni, kantavat korttaan rintojeni ylitse. Illan hämäryys väreilee usvaa . Päivät tuovat sateita, jotka piiskaavat pintaani, saan tuulelta siemeniä, ne itävät ja synnytän yhä sammalta, heinätupasta.  Syysmyrskyt raivoavat ylläni, lumihuntu pukee minut auringon morsiammeksi. Taivas tanssii pilvien keinuessa, ottiko aurinko puolisokseen?    Polttiko atomeiksi, uudistiko uinuvan kallion vai antoiko pois, ja jääkaudet mursivat kiveni soraksi, hiekaksi merien kehtoon. Elämänkehtoon, merestä nousevaksi lihaksi. 




perjantai 8. kesäkuuta 2012

Tahtoisin

kuva gif  netti

Tahtoisin  kertoa  miten hyvälle tuntuu lehden pehmeys  keveiden jalkojeni alla.
Haluaisin ilmaista sen vihreän tuoreen lehden tuoksun  joka hyväilee aistejani ja koko maailma on väriä täynnä.  

Vedet virtaavat ja kosket kuohuvat, siniset siipeni kantavat yli 
nurmikenttien , joilla lapset kisailevat.
Mummot istuvat päiväkahvilla ja päivittelevät maailman menoa,
silloin ennen, kaikki oli paremmin.  

Muistot ovat reunustettu kultaisin reunoin, ja kaikki paha on unohdettu, annettu anteeksi, ainakin itselle.
Minä olen vajonnut tuolini uumeniin, tuskin uskallan nukahtaa ennenkuin kello on lyönyt 24 kertaa.
Näin unen, jossa nainen levitti korttipakan ja sanoi minulle:
Nosta yksi kortti.
Minä nostin ja laitoin sen pöydälle . 
Kortissa oli musta viikatemies.  
Kysyin mitä tämä tarkoittaa?
Hän vastasi:   - Se on kuolema.
Kysyin miksi ja mitä se tahtoo sanoa?
Hän sanoi:  Käännä kortti, vastaus on siinä.

Minä käänsin kortin ja katsoin sitä tarkoin.
Siinä luki vain yksi sana.
   Perjantai.
Tänään on perjantai ja näin vain yhden kuoleman.
Lapsen tuoma  leppäkerttu oli kuollut. 
 Me hautasimme sen kukkaruukkuun.

Kaksi tuntia vielä ja on lauantai, ja toivo herää-

Ehkä huomenna voin paremmin, sillä tämä uupumus 
on, kuin vajoaisin mustaan aukkoon.
Ei ole mitään mistä ottaisin kiinni, on vain kipu ja kuume.

Kuitenkin taistelen vastaan. 
Olen kuitenkin hauras ja hento kuin sininen perhonen
Jos suuri lintu näkee sen, se katoaisi kuin tomu tuuleen.

Kun tuuli käy ylitseni, ei minua enää ole..

En ole surullinen, olen hämmentynyt, on niin paljon vielä tehtävää

Heti kun parannun, kohta kun herään raskaasta unesta

ja näen auriugon kimaltavan kukkieni terälehdillä  ja vielä sekin,

ei riitä sen riemukas loisto, vaan se näyttää  koko viikon pölyn, vaikka vasta äskenhän pesin ikkunat, niin kirkkaiksi, etten tietäisi
siinä lasia olevan,   ellen hipaisisi pintaa.

Lennä perho  iholleni , kosketa kyyneltä poskeni, juo armaani 
suolainen vesi, ei minusta makeaa vuoda, ei vielä.