keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Viileän ja sateisen kesän rehevyyttä


Viljapelloilta kuuluu menetysten ääntä, kylmyys ja sade ei ole kypsyttänyt vehnää, ohraa..

Ruis on vielä toivossa saada hyvä sato


Koska olen vieläkin vähän huonossa kunnossa, kuntoitustakin huolimatta, kipeemmäksi niistä on tullut.

Toisaalta kunnon jumpasta kuuluukin tulla aluksi vähän kipuiseksi.

Tätä blogia en ole päivitellyt, kun on ollut aina jotain muuta mielessä.

vaikka Mustis kissan paijausta, me käydään vilkasta keskustelua, olen oppinut jo aika hyvin kissan kieltä:)

Ikkunalta on viety kukat pois, että Mustis saa katsella pihalla lintuja, oravia ja siilikin siellä joskus kipittää, ja jäniksiä pomppii silloin tällöin..

En ole matkustellut, vain lasten ja kaverien luona pistäytynyt , mökille en suostunut lähtemään, koska en viihdy siellä sisä tiloissa.. Mökillä pitää voida nauttia lämmöstä ulkona ja päästä soutelemaan ja useinhan sitä ennen katiskoja tarkasteltiin ja verkkojakin laskettiin sekä nostettiin..

Kotini on niin luonnon keskellä, vaikka onkin Helsingissä.. en kyllä enää ikinä haluiskaan keskustaan, meluun, pölyyn ja kivetyille teille.

Kyllä täällä pohjois hesassa on kivempaa, joki virtaa 500metrin päässä, puistossa on ohjelmaa milloin mitäkin. Kalliot ja metsä alkaa rapun pielestä. lähdetäänkö lenkille..
Tämä mandala on aiemmin tehty.. nyt minulla on uusia maalipötköjä ja kartonkia.. odotan ideaa ja sitten tuherran jotain ajatusta vaikka tästä kesästä.
Mietin mitä muistoja kesästä jää, yleisesti ottaen Kreikan velka kriisi on peittänyt alleen kotimaassa tapahtuvat muutokset.. Moni ei vielä arvaakkaan mikä kurjuus hyvin monia kohtaa syksyn tullen.

Perheen tapahtumista kyllä jää mieleen lastenlasten synttärit, vanhimman lapsenlapsen YO-juhla.
ja nyt ensi sunnuntaita samasta perheestä pääsee ripille poika..tällä kertaa onni suosii minua tilaisuus on ihan omassa kirkossa puolen km. päässä ..

Jos tämä sää lämpenee voin käydä mökillä tuolla lähellä meren rannalla, siellä on vanhin tytär perheineen ja kutsu on tullut.. mutta kun mummo parka on kylmän arka, jalkoihin tulee kramppeja ja untakaan ei oikein saa...mutta ainakin käyn, jos luoja suo.
Olisipa mukavaa istua veneessä ja lipua myötävirtaan, aurinko kuumottaisi poskia, jospa meille tuleekin oikein lämmin syksy...mistäpä tuota tietää..en muista koskaan aiemmin kokeneeni näin pitkää kylmää kesää,, melkein jo varasin lomamatkaa kanarialle, sehän on sopiva sään suhteen, lähes aina 25+

Jotain tuollaista nyt alan kaipaamaan ja voikin olla niin että  syksyllä karkaan valkoiselle hiekalle, ken tietää..
Piha näkymä parvekkeeltani, valot ja varjot läikehtivät kilvan tuulen heiluttaessa oksia.

Tämä kuva on Laajasalosta, siellä Saga neiti tepsutteli nukke kädessä, miljöö on aivan ihana..Lämpene nyt sää, että pääsen tutulle polulle.... ääh, kuulikohan se sää?   Saa nähdä..