Vapaus

Meren suola huulillani , tuoksu ihollani annan  sinulle lahjasi.

Huuhdo  sieluni ikuisuuksiin vie minut syvyyden ääriin.

Tahdon kadottaa painoni ja olla höyhenen kevyt,  noustakseni ylös.


Niinkuin tuli  sielustani nousee, mustasta  umpikujasta  ylöspäin.

Ei ole muuta tietä, vain täydellinen vapaus  maan kahleista irti.

Leijun kevyesti,  kuin poutapilvi ja elämä on läsnä pilvessäni.

Maa huutaa janoisena ;  - Kastele minut!

Sydän armahtaa ja kyyneleeni satavat maahan ja maa vihannoi.

Katson ilahtuneena, vesi on pelastanut elämän .

Olen oppinut juuri nyt hiljentymään rakkauden edessä.

Otan Ritariperhosen muodon ja nousen  sieluni vuorille.


Perillä! Maailman katolla, vaiennut laulu nousee korviini.


Tartun kiinni C duuriin ja olen musiikin sisällä.

Päästääkseni irti, sillä mistään ei tarvitse pitää kiinni.

Annan vain elämän rakkauden pitää minua sylissään
http://youtu.be/ww8wqEgFIA8

Tuulen tie

Tuulen tie

tuntematon lie

tähdet kukkii hangella

Yön tumman  käsivarrella .

Tyyntyy  uneen syvään

lumivaippaan hyvään

Polku valon

avaa  päivän kajon

Villi lintu

Unohdan hengittää

   mieleni putoaa

luottamuksen syliin.

Vapaana, kuin villi lintu taivaan kupolissa

viivyttelen vuorten yllä.

Kaunis on  auringon kilo meren aalloilla

Kaihoisa on katseesi  usva

kun kosketan sormen päätä

Syliisi jäädä saan

Liekeissä

Kuva: Maxmilian Piner - Leda

Sieluni on liekeissä

huudan

Älä kulje ohitse!

Näen vain tomua ilmassa

untuvahietaa kadulla

bensiinin katkua

sierainten uomassa

pidätetty parku

nielussa

Korvissani soi blues

muistaakseni hetkemme

Olenko vapaa

siivetön enkeli

ja raskaana

katseesi tulesta

vain välähtävä aurinko

maailman reunalla

 tänä yönä kirkuva putous

kivettynyt

Maa on pelkkää kalliota, kiviä, soraa, niin pitkälle kuin näen.
Vesirajaan ja veden alle, kaikkialla on kiviä kiven päällä.
Makaan kalliolla, tunnen sen ikiaikaisen hajun, sen sileät ja rosoiset pinnat ihollani. Olen alaston ja vaivun yhä syvemmälle kiveen. 
Annan  kiven kylmyyden tulla minuksi. Kivetyn tähän, painaudun yhä syvemmälle, syvemmälle.
Kiven viileä mykkyys  syleilee minut harmauteensa, halkeilleisiin uomiinsa, tasoitun aikaan . Jään paikalleni olen ikuinen.
Ihmiset kulkevat ylitseni , näkemättä raajojani, kehoani, ruohoista kalloani, kevät kukan hentoa sineä sammuneissa silmissäni. Huulieni pihlajan marjojen värittämää punaa. 
Maailma on kirkas, häikäisevä. Muurahaiset avaavat uusia polkuja lanteilleni, kantavat korttaan rintojeni ylitse. Illan hämäryys väreilee usvaa . Päivät tuovat sateita, jotka piiskaavat pintaani, saan tuulelta siemeniä, ne itävät ja synnytän yhä sammalta, heinätupasta.  Syysmyrskyt raivoavat ylläni, lumihuntu pukee minut auringon morsiammeksi. Taivas tanssii pilvien keinuessa, ottiko aurinko puolisokseen?    Polttiko atomeiksi, uudistiko uinuvan kallion vai antoiko pois, ja jääkaudet mursivat kiveni soraksi, hiekaksi merien kehtoon. Elämänkehtoon, merestä nousevaksi lihaksi. 

Tahtoisin

Tahdon  kertoa  miten hyvälle tuntuu lehden pehmeys  keveiden jalkojen alla.
Haluan ilmaista sen vihreän tuoreen lehden tuoksun  joka hyväilee aisteja ja koko maailma on väriä täynnä.  

Vedet virtaavat ja kosket kuohuvat, siniset siivet kantavat yli 
nurmikentän , jolla lapset kisailevat.
Mummot istuvat päiväkahvilla ja päivittelevät maailman menoa,
silloin ennen, kaikki oli paremmin.  

Muistot ovat reunustettu kultaisin reunoin, ja kaikki paha on unohdettu, annettu anteeksi, ainakin itselle.
Olen vajonnut tuolin uumeniin, tuskin uskallan nukahtaa ennenkuin kello on lyönyt 24 kertaa.
Näen unen, jossa nainen levittää korttipakan ja sanoo minulle:
Nosta yksi kortti.
Minä nostan ja laitan sen pöydälle . 
Kortissa on musta viikatemies.  
Kysyn mitä tämä tarkoittaa?
Hän vastaa:   - Se on kuolema.
Kysyn miksi ja mitä se tahtoo sanoa?
Hän sanoo:  Käännä kortti, vastaus on siinä.

Käännän kortin ja katson sitä tarkoin.
Siinä luki vain yksi sana.
   Perjantai.
Tänään on perjantai ja näen vain yhden kuoleman.
Lapsen tuoma  leppäkerttu oli kuollut. 
 Me hautaamme sen kukkaruukkuun.

Kaksi tuntia vielä ja on lauantai, ja toivo herää-

Olen kuitenkin hauras ja hento kuin sininen perhonen
Jos suuri lintu näkee  minut,  katoan kuin tomu tuuleen.

Kun tuuli käy ylitseni, ei minua enää ole..

En ole surullinen, olen hämmentynyt, on niin paljon vielä tehtävää

Heti kun näen auringon kimaltavan kukkieni terälehdillä  eikä riitä sen riemukas loisto, vaan se näyttää  koko viikon pölyn, vaikka vasta äskenhän pesin ikkunat, niin kirkkaiksi, etten tietäisi
siinä lasia olevan,   ellen hipaisisi pintaa.

Lennä perho  iholleni , kosketa kyyneltä poskeni juo 
suolainen vesi, ei minusta makeaa vuoda, ei vielä.

Vehreää

Uuuta voimaa kantaa maa,  vehreys kun  pihaan saa.

Vapaat linnut ylläin lentää 

aika suven luoksein entää.

En leikkaa korttakaan 

en koske kukkaankaan

Kasva... riemuitse oi villi maa

vietä korkeuksissas

kiurun häät.

Suojas anna pesään lintujen.

 Ei vielä kanna siivet poikueen 

Käy suihke siipien

tuo emot ruokaa nokassaan

näin tyydytetään nälkä ammoinen

pian kuuluu kiitos konsertti

varsinainen kvartetti

sirkutus ja huhuilu

kuin soisi koko taivaankansi

 urvut värisee

keltapöly keinahtaa

sydän  kesään heilahtaa

Kuvat  ja runo oma 1.6.2012

Runotorstai  haaste  Vehreys

rento

runotorstain haaste   Rento..  http://runotorstai.vuodatus.net

Kuinka turvassa olenkaan

rento pääni korvasi alla

 olen onnellinen

tämän pehmeän hetken

kunnes kuulemme 

ruokakupin tuoksun

jännitymme täysin herille

 syödään yhdessä 

 saanhan sen jälkeen vielä

olla lämmössäsi

kehrätä

vain unilaulua

                                                                   

muistoissa

Pysähdyin eteesi sammaljuurikko.



Täynnä elämää menneisyyden aika



Ihoni pinnalla pehmeät muistot



suvenvihreä lempeys



Uudet silmut haavoissani



rungollani



uurteiden uomat.



Vain pieni viilto pintaan



olen syvällä nuoruudessa



rohkeassa rakkaudessa



lupia kysymättä



janoisena



nälkäisenä



irti ihmisten rajoista



täydellisen onnellisena



hedelmällinen naisesi



neljä huonetta ja keittiö



vessa, kylpyhuone ja parveke



vauvat lapsiksi kasvaneet



rockmusiikkia akuneuloina korvissa



lähtivät maailmaan



uusin eväin ja omin oksin



vain palatakseen





sammaltuvin juurin



ihollaan häivähtävä uurre



lähelleni



sisimpääni





ei yhtään syvemmälle

Voit valita tuhansista teistä

 

"Voit valita tuhansista teistä."   Runotorstain haaste, runon aihe, oman blogin hakusana, joka herättää ajatuksia. http://runotorstai.vuodatus.net

Kuljet sanojen polkuja ja luet satoja sivuja

Voit valita tuhansista teistä 

Löydät aina jotain koskettavaa

Silmiä hyväilevää kauneutta

Toisen ihmisen ainutlaatuisen kokemuksen

hänen surunsa kyynelien virran

lohduttaen juuri siten, kuin osaat

Hänen riemunsa ja juhlapäivänsä

huomaat tunnustukset ja haasteet ja

onnittelet  mielesi juhliessa

virtuaalisen tuokion  yhdessä

tuntemattoman, silti niin rakkaan

ystävän kanssa.

Voit valita tuhansista teistä

Palaat aina itseesi.

Kokemuksia  ja ideoita rikkaampana



runotorstain haasteruno 25.4.2012

Juopunut

                                                 Ruskeat silmäsi peilaavat silmiini

mieleni  nielaisee värähtäen

lupauksen

huuleni juopuvat sinusta

 miehen tuoksuusi

nälkäiseen kieleesi

sinuun , sinuun minä hukun

tahdon jäädä hurmion hetkeen

en herätä koskaan

vain ajatukseni lentävät

vuorille yhä ylemmäs

viivytellen 

kätesi kantavat minua 

usvahelmi silmissäni

 kantaa sinua minussa

Sanot

pidät minusta aina huolta

nauran salaa 

tietäen se on totta

jos olen aina keveästi vahva

sinun kevääsi 

yösi sylisi

aamuun asti 

yhteenkiedotut kädet

Nostalgia

                                                           

Tässä yössä mielesi kohtaa sieluni.
Katson kellanvaaleaa kuuta pimeän läpi.
Kaihdinten väliin ajaton kirjoittaa
Yhä uusia sanoja
Ihmetystä

Tässä yössä sormeni ovat levottomat
Kello tikittää, uni odottaa kuvien takana
Miten sinä osasaitkin löytää polun
Sisimpäni huoneeseen
Valaistuneen

Tässä yössä selaan sanoja, kuin unta
Eiliset kadonneet yön siniseen usvaan
Jotain heräsi henkiin jo unohtunutta
Suloiset sanat
Odottamassa

Tässä yössä ajattelen  huimia toiveita
Huomisetko luovat ylikulkusiltaa
vastaan lehahtavat kevätperhoset
lintujen ensikonsertti
Rakkauteen

Tässä yössä lähden matkalle sinuun
Kaavin päiviä ja vuosia suojaksemme
Koskaan en enää sano: - Ei koskaan
Olen unohtanut
Epäuskon

Kaisu Marjatta

Portti

Ajan sielu nauraa ja tanssii. Se on villi ja vapaa.

Ihminen  huutaa  voimaa tietoisuuteensa

etsien kuolemattomuutta 

Ei voi naulata seinille sielua ei paeta ..

ei kiukkuaan ei raivoa ei häpeää.

Jokin sisällä herättää turvaan yöstä

Haavat kuin verihelmet kaulalla

Polku sielun portille

  sisälle elämään

Tulee itseään kohti

valkoiset  valheet  suussa

Totuuden koodit ovat kutsumus

tunnistettu elämää varten

ainut

aito ydin

Takertuu kiinni lujasti

ajaton tanssii ja nauraa , on villi ja vapaa

Katse

Omat tunteet  ja ilmeet kuin vahingossa

peiliseinillä.

Silmien edessä hillintää ja tyyneyttä

äärimmäisiä vellovia intohimoja

Kärsimys ja epätoivo

kokemuksen jälkeen

ilo ja kiitollisuus ihmeestä

Väkisin ilmennyt

sisimpäni

ulkoisen avulla

väistämättä

ulkonäön perusteella

katseen

ensimmäinen kohde

paljastus

heräämisen hektisyydessä

kuva gif  netti

Kaivattuni

Missä viivyt rakkaani

Jo nurmi vihertää ja esikot kukkii.

Tuuli kuiskaa nimeäsi

lähestyvän sinun tiedän

Niin monta päivää ihanaa

olet elämääni tuonut

Taas lämpenee vedet

ja kukkivat ruusut,
 kun luokseni saavut etelän maista, sinä kaivattuni.

Asvaltti hehkuu säteitäs, vilja tuuleentuu ja heilimöi.

Tulethan pian, odotan sinua, niikuin joka kevät.

Olet elämäni leipä ja uudistava voima

aamullako sylistäs herään?

Kalevalaa Kuvina ja oma uusi runo

Kuva taiteilija Ekman.   Ilmatar.  lähde wikibedia, kuten loputkin tähän tulevat kuvat, jotka ovat Akseli -Gallen-Kallelan tuotantoa.  Oma runoni on juuri valmistunut. ELÄMÄNI    Aihe on voimakas ja

Laitan runoni nelisäikeisenä ja väliin Kalevala kuvitusta, jota ei aiemmin ole ollut sivullani. Viihtykää ja hyvää Kalevalan päivää  tiistaina 28.02.2012.

                                Kullervon sotaan lähtö.  Akseli Gallen-Kallela.  Wikipedia


                                                                 ELÄMÄNI
                                        
                                                               Tapiolan kankahilla

                                                                koetellut pilven lailla

                                                                sanojani riimitellä

                                                                tuntea tuli  povessa

                                                Akseli Gallen -Kallela   maalaus  Muikun paistaja




                       
                                                     kipukiviä väkisten 

                                                     varovasti tutkiskella.

                                                     Monesti harakan nauru

                                                     korvissani kaiuskellut


    

                                                   Akseli Gallen-Kallela    Akka ja kissa

                                                                           lieteni lähellä suoja

                                                                           tuonut rauhan säikehiä.

                                                                           Lapsilleni laulelenko

                                                                            kuulevatko armaiseni

                                                  Poika ja varis. Akseli Gallen-Kallela

                                            
                                                          huutoni  tarun katuvan.

                                                          Annetaanko anteheksi

                                                          virheet luontoni väkevän.

                                                             Kivelleni jättäisitte

                                                            sopukiven sielustanne

                                            Lemminkäisen äiti    Akseli Gallen-Kallela


                                                   
                                                            Enkelsiipiä Jumalan

                                                            tuonelan joen solina.

                                                            Luona Taattoni kotien

                                                              levossa paratiisini

                                              Tuonelan joella  Akseli Gallen-Kallela

                                                  Ensilumi.  Akseli  Gallen-Kallela
                                                                          
Runo on  siis omani ja sen kopioiminen ei ole sallittua ilman lupaani.   Kuvia voitte kopioida kun  muistatte kertoa kuka ne on maalannut ja lähde on wikibedia  Kalevala-  Gallen-Kallelan maalaukset.  Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Laitoin tämän nyt, kun huomenna  ja tiistaina on  muita kiireitä. Käyn kyllä katsomassa , kuka pitää runostani, kuka Akselin kuvista ja olihan vielä Ekmannin ihana Ilmatar..  Iso halaus kaikille.

Käännös Espanja


Tapiola llanuras

afectados por una nube de la Ley

Palabras rimas

llegó a conocer el corazón de la tierra

dolor en las piedras de los pueblos de

Con cuidado, explorar.

En muchos casos, riendo urraca

sonó en mis oídos

lieteni cerca de la protección

trajo la paz de los hilos.

Mis hijos cantando

la audición de mi amor

llora el legendario arrepentido.

no le será perdonado

errores en mi espíritu de la naturaleza.

Piedra dejando

la armonía de tu alma de rock

El ángel de Dios en las alas

murmullo del río del infierno.

En casas de Dios

en reposo en el paraíso

Käännös Englanti

Tapiola plains

hit by a cloud of Law

Words rhymes

came to know the heart of the earth

pain in the stones of the people of

Carefully explore.

In many cases, laughing magpie

sounded in my ears

lieteni close protection

brought peace of threads.

my children singing

hearing from my love

cry the legendary repentant.

Will there be forgiven

errors in my nature spirit.

stone leaving

harmony rock your soul

God's angel's wings

murmur of the river of hell.

By God's homes

at rest in paradise

Runotorstain haaste  250

pieniä muistoja 1966

Ojensit kätesi isä lapsellemme
kirpeä ikäni sammuu nyt hetkeen
korvien välissä - kokomaailma
silmissäsi onnellinen hellyys

Älä kulje ohitse!
Sanat tukehtuvat nieluuni
sanasi leikkaavat ilmaan viiltoja
täysiä tähkäpäitä armaani
(kuvassa edsmennyt mieheni ja esikoislapsemme.)

Runohaaste- usva

Usva haastoi  runoilemaan
Tehtävä kuuluu näin:
Kirjoita kahdeksan erillistä säettä (riviä). Leikkaa ne erilleen ja käännä nurinpäin pöydälle. Valitse sitten neljä säettä, jotka kirjoitat blogiisi haluamaasi järjestykseen. Jokaiselta kirjoittajalta tulee siis yksi neljäsäkeinen säkeistö. Aikaa on viikonloppu. Laita vinkki tähän postaukseen, jotta tiedän tulla poimimaan säkeesi.

Muisto

      kipu huusi huuliltani

se sattuu vain sieluun  rakkain

juovuin soinnuista sanasi

kyynelvettä haudallasi

                                          

MORSIAN

MIKÄ TUNTOA KOLISTAA

MITEN ON SYDÄN SYVÄLLÄ

KIVEN  KOLKOSSA KODISSA

PIMEÄN PETO KAVALIN

LAULAN  TAIKKA  VAITI  OLLEN
 
SYDÄN MURHETTA RAKENTAA

KAIPAUSTA  KAIHO MIELI

METSÄN  KUURA KUKKASILTA

kuva gif netti


LUNTA HUNTUNI  LUPAUS

VILU MORSION SISÄLLÄ

KUKAT TUOKSUVAT KÄDESSÄ

SANAT HUULILLA  VAROVAT

TAHDON SIELULLE OMAKSI

SULO ÄÄNENI  ANOVA

HENTO VARTENI  OJENTUU


kalevala mitalla trokee, jonkin laine hääruno. Jos vaikka karkauspäivänä ei saiskaa hamekangasta;)) DDD    minä vain harjoittelen. tykkään kalevala mitasta, sanajalan noususta ja laskusta niikuin se on oltava.

Juhlien jälkeen

Punaruusut

nyt muistona on juhlapäivän.


Vihreä lehtensä  kuin kevään airut hehkeä.

Siron kukan tuoksu keveä

kuin sanat runoissa  salattujen.

___________________________

Kimppu toinen hurmaa silmäni sinen

kertoo kuinka armaani tuntee  mieleni syvän

niinkauan kuin muistan taaksepäin

elon tietä kulkenut  suruitta näin

on aina lempeys vaaleanpunan

tuonut mieleeni kaikkein kalleinpain


valkeat kukat, kuin puhtaat lapseni ain

Teki enkelikortin pieni Saga

Tämän siipien suojassa alla

on pikkuinen kissa Salli


Samettitakki on turkin päällä

se kaiketi suojaa joka säällä.

Siskokin muisti mua pohjanmaalta

ja värssynsä löysi hän

Vitseistä etelä Pohojalaasen

Hän graafikko on mitä parhain

ja liittänyt yhteen äiteen kädet

"Enhämä itellein mitähän pyyrä

Kunhan sais tyttärellensä vävyn"

Vaan kukapa kulkuri huolisi vanhaa

jo vartensa kangistamaa harhaa

tässä vielä nyt vedessä hetken uin

ja kenties  nähdä saan keväisen valon

mun armaani unessa usein kulkee

ja siellä piilossa katseilta muiden

syliinsä sulkee.