Turmeltumaton hetki

Kisailevat hiukset,
kuin
kiillotettu hopea lanka.

Aneeminen kuutamo
on kalpea kateudesta
ja hento varjo lattialla

Ruusuiset huuleni
kiihkoa hehkuen
tuli liekki silmien nälkä
on riutuva ikävä sydän huoneen

Armaani tule ja ota kaipaus!

Nauti huulet
hiukset ja kaula
painavan kevyt
yhteen sulautunut yö.
-Soi kitara siniseen aamuun

Sinä elämäni
loistava aurinko
läsnäolon turmeltumaton hetki
alati yhdessä
maalla
merellä
Tässä hiuksen kiharassa.

Tunnustus

Ihanalta Sylviltä kauniista Elämää luonnossa, blogista sain  tunnustuksen.
Lämmin kiitos Sylvi!

Tunnustukseen liittyy viisi kysymystä:

1. Milloin aloitit blogisi?

Ajatellaan Aikatherinen aloitin lokakuussa 2008.

Pieniä sanoja lisä sivu marraskuussa 2010

Musiikkikansio marraskuussa 2010




2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Mistä en kirjoita olisi helpompi vastata.
Kirjoitan dialogeja, runoja, tarinoita, satuja. Elämänkertaa, pieninä muruina.
Historiaa :)) mm.-Kekkosen aika..
arjesta ja juhlasta. Lähinnä sydäntäni on dialogit. Pohdin ja ajattelen kirjoittaen sydämellä.



3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

(Olisikohan se ne kirjoitus virheet?):=)
Minusta kaikki blogit ovat erityisiä ja omistajiensa näköisiä.
Ehkä olen monipuolinen ja aktiivinen. Tuotanto on laaja, laatu tietysti kärsii;)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Tämä blogi alkoi siitä, kun entinen yhteisö lopetti blogit, jossa olin kirjoittanut vajaan vuoden.
Sen mitä olin tallentanut omalle konelle , sillä aloitin.


5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?


Onhan sitä parantamistakin, vaikka kirjoitusvirheet ja jäsentely olisi tarpeen, eli jutut
ensin omalle konelle ja muokkailla rauhassa. On ollut turhan impulsiivista.




Ohjeen mukaan tätä tunnustusta jatketaan viiteen blogiin.

Se onkin vaikeeta, kun on niin monta ihanaa blogia.
mutta laitan  seuraaville:

1.  Ensimmäisenä tuli mieleeni ystäväni Mustaleski.

     Loistava tarinan kertoja, asiallinen ja kannustava , ystävä.

2.  Toisena valitsin hyvän tuulen tuojan Laventelin..
    Uudelle ystävälle joka ilahduttaa kauniilla ja monipuolisella blogillaan.
    Valokuvien, runojen ja monien muiden tarinoiden myötä.

3.  Seijastiinan mietteitä, on tullut tutuksi ja jäänyt mieleen iloa tuovana.

     Seijastiinan kaunis ja iloa luova blogi on monipuolinen , kuvia, runoja,
     tarinoita ja tuunausta vähän kaikkea.

4.  Ystävälleni Pedrolle.  Pedro on hyvin huumorintajuinen
      ja auttavainen, kahden adoptiolapsen isänä myös arvostan sitä, että on hän kertonut
      avoimesti miten prosessi on edennyt. Suurella rakkaudella ja halaukset päälle.




5.   Viidenneksi valitsin ikätoverin, hyvän kirjoittajan,
      sukututkimustyötä tekevän, luovan kirjoittajan
      arjesta ja juhlasta yksinkertaisesti ja kauniisti kertovan Petrinan.


Olkaa hyvät !  Muistakaa jatkaa tunnustuksen antamista viidelle Blogikirjoittajalle.
Hyvää päivän jatkoa kaikille Blogiystäville!


Kaikki blogit ovat tunnustuksen arvoisia . Jokainen on hyvä omalla tavallaan. Halaus. Rakkaudella kaikille. En mainitse niitä kymmeniä  ihania ihmisiä nyt nimimerkiltä, unohtaisin kuitenkin jonkun.
Vain lisään, että erityis kiitos uskollisesta vierailusta ja kannustavista kommenteista haluan antaa nimimerkille: Iglesiasoviedo. blogista jmir..Hänen bloginsa on tuhansien suudelmien arvoinen, olet rakas .Sinulla oli jo niin monta tunnustusta, että ymmärrät mitä nämä merkitsevät heille, joilla ei ole vielä yhtään. Kanarian saarille iso halaus.Kisses.

Hereillä

Joskus voimme viettää vuosia ilman että elämme lainkaan, ja yhtäkkiä koko elämämme on keskittynyt yhteen hetkessä.

Aurinkoinen päivä sinivalkoisen lumen yllä pyörivä varjojen leikki..
Rinteellä lumilinna ja pienten lasten riemu.
Me menemme piiloon! Nauru soi ilmassa ja katoaa kiteisiin.
Pieni hetki elävää todellisuutta. Olemisen täyttä riemua.
Juuri se muisto, jota kannan läpi elämän.
Miten hanki kantoi hennon olemukseni ja lumitähdet tanssivat silmissäni.
Niityn lumivaippa oli kuin, aava meri ja pieni metsäsaareke keskellä niittyä,
kuin majakka yössä. Valon lähde turvan tuoja merenkävijälle.
Niityn lumikinoksille ei voinut eksyä, vaikka pimeä yön syli tuli vastaan jo aikaisin illalla, juuri silloin kun ajatukseni harhailivat miljaardien heilimöivässä lumitähti meressä, laskevan aurinkon puna , liekki silmissäni ja tuulen suudelma huulillani. Ahava rohti huulet kuiviksi ja hengitys höyrystyi ilmaan, kieppuen ymärillä ja katosi lopulta tulevien sateiden pilveen.
Vieläkin kirpeän ilman pakkas muisto nipistää muiston nenän päätä ja pyyhin kohmeisin sormin valkeaan liinaan pakkasnuhan pisarat.
Eteenpäin, eteenpäin! Tahdon hiihtää ja kiitää lumen poimissa laskea tuttua koti mäkeä alas, tietäen jo etukäteen. Pieni hyppyri odottaa. Ensikerralla se yllätti ja lensin kuperkeikan, sukset meni poikki, minä en mennyt. Nyt pinnistän pohkeitani valmiuteen ja annan suksieni lentää ilman halki sen yhden metrin verran. Hups ja huojun kuin hauras koivun oksa tuulessa mutta pysyn pystyssä. Aaah, voitin itseni! Voitin pelkoni! Ylpeänä vilkaisen Järvisiäni ja kehaisen niille: -Kiitos hyvin meni.
Se on yhteispeliä ihmisen ja suksien kanssa hiihtäminenkin.
Viimeinen loiva rinne ja kaarran pihamaalle. Irroitan siteet monoista ja laitan sukset liiteriin seinää vasten, sauvat viereen. Sisälleni kätken tämän muiston ja se elää yhä, vaikka siitä on aikaa. Siinä on se ero, joka osoittaa olenko elänyt oikeasti, vai kulkenut vain unessa.

Talven anti

Dialogi talvesta

Mitä talvi antaa?
Levon ja latausajan keväälle ja kesälle.

Miten talvi antaa levon ?
Ajatellessani talvista luontoa, näen sen ensisijaisesti lepäävän.

Mitä levossa tapahtuu?
Lepo on hyvin tietoista. Se suunnittelee ja luo tulevaa.

Mitä se suunnittelee ja luo?
Ensin se käärii lumen suojaan maan ja jäädyttää pinnan, niin että kaikki
kasvit vaipuvat talviuneen. Sitten talvi alkaa luoda värejä ja kuvia kasvien uneen, että ne keväällä löytäisivät itsensä uudestisyntyneenä elämänä. Talvi luo siis elämää levossa.

Mitä talvi antaa ihmiselle? Millaista on ihmisen talvitietous ja mitä se synnyttää ?
Talvitietoisuuteni on talven lahjoja, joita otan vastaan aistieni ja tunteideni välityksellä.

Millaisia ovat talven lahjat?
Aurinkoista kirkkautta kimmeltävien lumihankien kinoksissa. Keveää untuvalunta joka suutelee ihoa. Kirpeää kylmyyttä nenänpäässä ja huuruavaa hengitystä. Minun lämpöni sulautuu talven häikäisevään puhtauteen.

Mitä talven puhtaus ja kirkkaus antaa ja mitä se muuttaa sinun lämmössäsi?
Löydän puutteeni nähden itseni riisuttuna kaikesta turhasta.

Mikä on turhaa?
Huolet, apeus, pelot ja senkaltaiset laahukset.

Riisuttuasi nämä laahukset, mitä saat tilalle?
Toivoa, uskoa, luottamusta, rakkautta ja uusien ajatussiementen syntyä.

Eikö näitä laahuksia voi riisua muina vuodenaikoina?
Varmasti voi jos  tahtoo.

 Kevät ja kesä ovat vain niin vahvoja ja värikkäitä jaksoja, että vasta talven lumien tultua on aikaa pysähtyä mielensä edessä ja siivota sisinkin puhtaaksi, jossa sen on kevyt levätä ja odottaa kevään ihmettä.

Pimeän ja pelon hallinta

Dialogi pimeydestä ja pelon hallinnasta

Kun olin lapsi, aikuiset sanoivat, tule pimeän alkaessa sisälle, älä mene yksinäisille teille, pimeästä metsästä voi tulla susi joka syö sinut, älä mene metsään,

Näitä pimeän pelkosanoja ravitsi vielä naapurin mummokin, kun kävin kylässä lasten kanssa leikkimässä, hän sanoi joskus - kuu paistaa ja kuollut ajaa takaa päin.
Kävelin takaperin kotiin, kun yritin nähdä sen kuolleen , jos se näkyy, niin sitten on juostava kovaa.

Pimeydellä minua peloteltiin lapsena. Siksi yhä edelleen katson illan hämärtyessä piteneviä varjoja tutkien. Muuttuvatko ne niiksi pedoiksi joita olen oppinut pelkäämään. Ei, en näe enää niitä. Näen sen sijaan vain ihmisiä hämärässä, joita on syytä karttaa jos ei nyt aivan pelätä.

Sitten on sisäinen pimeyteni. Se on vähintään yhtä monimuotoinen kuin ulkoinen. Myös sisäisessä on se jokin pahuuden peto, joka tekee pahaa, tai antaa minun tehdä. On varjoja jotka yrittävät kätkeytyä muuksi mitä ovat.

Erilaiset pelon varjot valehtelevat hämärtäen totuutta. Miten minä voisin löytää pimeydestäkin totuuden ja miten kääntäisin pelkojen varjot  suojakilvikseni ?

  Pimeyttä ei tarvitse pelätä. Pimeys on totuus itsessään. Se on myös levon antaja.

  Muodostuvatko erilaiset pimeään liittyvät pelot vain pelottelun ja väärän kasvatusmallin kautta lapsena ihmiseen?

  Suurin osa ja loput pimeän pelot mahdollisten uhkaavien kokemusten jälkeen. Jos sinulle olisi lapsena uskoteltu, että keskipäivän auringossa piilee suuri vaara tulla ryöstetyksi, pahoinpidellyksi jne. Pelkäisit auringon valoa. Ihminen on uskomustensa vanki. Todennäköistä on, että kaikesta pahuudesta suurin osa tapahtuu päivällä valoisaan aikaan, niin että turha on pelätä pimeää, valoa tai varjoja, ne ovat vain mielesi harhaista tietämättömyytä.

  Entä se sisäinen pimeän peto, joka usein säikkyy toisten ihmisten pimeyttä , sekä omia kuviaan itsestään?

  Sisäisessä pimeydessä pelkojen varjot  syntyvät  uskosi mukaan. Heikko itsetunto ravitsee pelkojasi. Pelon taustalla on aina viha. Viha jotain kohtaan, joka on minussa tai jossain toisessa tai vain jokin paha teko jossain päin maailmaa synnyttää vihan. 

Kun  havaitsen minkä tahansa pelon minun on alettava pohtimaan, mitä vihaan tässä asiassa.

Otetaan yksi esimerkki: Tosikokemus  - Yhtäkkiä eteeni tulee yömyöhällä töistä kotiin palatessani osin pipolla kasvonsa peittänyt uhkaava mies. Hän ei ole vielä tehnyt muuta, kuin tullut esiin. Minä olen jo kauhun vallassa. Samassa hän jo tarttuu kiinni ja varoittaa minua huutamasta apua.. Olen täysin pelon vallassa, mutta aivoni toimivat ilman pelkoa. 
Minä tartun kiinni uhkaukseen ja toimin sen vastaisesti, eli kiljun apua niin kovaa, kuin jaksan ja pääsinkin karkuun, Voimakas huutoni sai päälle kävijän irroittaman otteensa  ja  minä juoksin, niin kovaa kuin pääsin kotiin oman turvalukitun oveni taakse.

 Olin toiminut hyvin monenlaisten tunteiden ja ajatusreklefsien kautta. Voinko oppia tästä kokemuksesta jotain tai voinko vielä lisäksi ymmärtää miksi aloin pelätä häntä heti hänet nähtyäni ? Mitä minä itseasiassa pelkäsin?  Jos sen takana on vihaa, niin mitä vihasin?

  Tässä kokemuksessa tapahtui ketjureaktio. Ensimmäinen reaktio viittaa lapsuuskokemuksiisi. Sekä opetuksiin. - Varo miehiä tyttö-pieni yksinäisillä teillä ja useat väkivaltaiset pahoinpitelykokemukset varhaislapsuudessasi.

Miehen olemuksessa ja siinä hänen yksin kohtaamisessaan oli sinun sisääsi kirjoitettu VARO VAARA merkki.
 Seuraavaksi hän haistoi ja aisti sinun pelkosi ja se herätti hänen vihansa. Hän  tunsi olevansa väkevä mies. Pelkosi synnytti hänessä vihan, jonka hän purki juuri siten, kuin olit sen kuvitellutkin tapahtuvan.

 Te aistitte eli puhuitte molemmat tunteiden kielellä. Hän vihasi sinun pelkoasi, koska tunnisti sen itsessään. Uhkailemalla fyysisellä väkivallalla hän peitti oman pelkonsa raivoisaan vihaan.
 Sinä et kuitenkaan ollut täysin pelkosi vanki. Seuraavaksi alitajauntasi viestitti toimintaohjeita. Ajattele, toimi, tee niinkuin nyt itse koet parhaaksi. Olit rohkea!! Huusit apua ja hän yllättyi sinun rohkeudestasi. Siksi hän päästi hetkeksi irti, niin että pääsit pakenemaan. Myös tähän tapahtumaan on reaktio valmius lapsuudestasi.

Se oliko kohtaamallasi miehellä todella alunperin suunnitella pahoinpitelyä tai raiskautta, se jää nyt arvioimatta. Kiinni käyminen ja uhkaaminen viittasi siihen. Vaikka olit shokissa, toimit juuri oikein.
 
Ihminen on toiselle ihmiselle pahin uhka.
 Itse  auttoit itseäsi hätätilanteessa. Mitä vihasit tässä kokemuksessa ?

Vihasit muistoasi lapsuuden kokemuksista, vihasit erästä miestä, joka vihasi sinun vahvuuttasi. Hän oli heikko ja hänen itsetuntonsa oli heikko, siksi hän vihasi sinun voimaasi ja valtavaa taistelua, josta aina selvisit hengissä. Voit oppia tästä kokemuksesta sen, ettei pelolle kannata antaa valtaa. Vaikka näyttäisi itse piru tulevan vastaan. Sisäisessä tietoisuudessa on yhä edelleen viestitys valmius kohdatessasi minkä tahansa uhkaavan ihmisen tai tapahtuman. Ympärilläsi on myös aina suojaavia voimia ja tiedät sisimmässäsi, että ennen maa repee, kuin nämä voimat sinut hylkäät.

    Mitä muuta pimeys voi olla minulle ?

  Lepoa, ihanaa lepoa rasittamattomuuden maailmassa. Yön pimeys peittää varjotkin. Pimeys syleilee ihmistää se on hellä ja armollinen. Pimeys antaa sinulle tilaa niin paljon kuin tarvitset. Voit sukeltaa pimeyteesi ja kieppua sen ajattomuudessa . Jos mielessäsi sukellat maailman pimeyteen kyllin syvälle löydät ennenpitkää valon ja lopulta valomeren. Jos sukellat mielesi pimeyteen ja annat itsesi pudota yhä alemmas , yhä kauemmmas valosta löydät itsesi lopulta valon sylistä.

  Minkä valon, mistä pimeyteen tulee valo ?

  Rakkauden, rohkeuden, toivon ja uskon valo. Ne eivät tule mistään , ne ovat jo siellä. Sinun tulee vain löytää ne.

  Entä mitä ovat varjot ja miten voin valjastaa ne voimavaroikseni ?

  Tarkoitat nyt sisäisiä varjoja. Ne ovat yhtäläisiä pimeän pelkojen kanssa, voit kääntää ne voimaksesi muuttamalla pelkosi rohkeudeksi, vihasi rakkaudeksi, ahneutesi luopumiseksi jne.

   Miten?

   Ulkoinen maailma on valossa hyvin sininen, mutta onko merellä tai taivaan laella tunteita?
Viestiikö se vihamielisyydestä tai välinpitämyydestä ? Ei suinkaan, se viestii enemmän  korkeasta älystä ja ihmistä suuremmasta tietoisuudesta, puhtauden ylevästä Jumaluudesta ja mitä kauemmas voit katsoa avaruuteen, sitä kauemmas väritkin katoavat sulautuen lopulta ihmisen turvaväriin mustaan. Pimeyttä pimeimpään mustuuteen.

Loppu yhteenvetona, pimeyttä ei todella tarvitse pelätä. Pimeys ei tee pahaa.

Sensijaan väkivaltaisia ihmisiä on viisasta pelätä ja toimia tilanteen mukaan.

Voi niitä villieläimiäkin vähän varoa, eivät ne suomessa juuri ihmiseen koske, ellei ihminen vaikuta siten, että se metsän iso eläin suojelee pentujaan.

Myös joukossa tyhmyys tiivistyy, oma järkeni sanoo yhä, -älä mene yksin
iltamyöhään riehuvan  katujengin lähelle.

Kuljen silmät avoinna ja aistit valppaina. Pelossa on jotain hyvääkin, se opettaa minua suojelemaan itseäni. Kiertämään kohteita ja juoksemaan kiljuen karkuun jos tarvis.

Muuttamalla pelon tunteet varovaisuudeksi, valppaudeksi ja harkintakyvyn
hallitsemiksi. olet suhteellisen turvassa normaalissa elämässä.

Epänormaaleisssa tilanteissa, kuten suuronnettomuudet, sotatilanteet tai sen uhka ovat taas niitä , joissa kaikki valppauas ja viisaus on otettava käyttöön niin itsen, kuin läheisten suojelemiseksi.

Unohdat pimeys ja pelko. Ole vain avoin ja rohkea. Rohkea omien rajojen sisällä ne jotka tunnet.

Ajatuksia

Kauneus ei tee sen haltijaa onnelliseksi, mutta kuka voi olla rakastamatta ja jumaloimatta.

Kun vihaamme jotakuta, vihaamme hänen kuvaansa, jotain joka on meissä.

On niitä, jotka katsovat olevansa täydellisiä, mutta se on vain, koska ne vaativat vähemmän itsestään.

Niin, että voi syntyä pitäisi olla mahdollista yrittää uudelleen ja uudelleen se on mahdotonta.

Pehmeä on vaikeampi kuin kivi, vesi on vahvempi kuin kallio, rakkaus on vahvempi kuin väkivalta.

Kun joku pelkää, että joku on hallitseva meitä, koska olemme antaneet valtaa meihin.

Kirjat ovat vain arvokaita, jos ne johtavat elämään ja ovat hyödyllisiä.

Jumaluus on sinussa, ei käsitteiden sisällä tai kirjoissa.

Jokaisen elämässä ihminen on polku itse, ajokoe, ääriviivat poluissa.

Tee huonot säkeet omistat enemmän onnea, kuin kauniin säkeen lukija.

elämä on tarina III

 olen vain äiti, isoäiti ja monet kolhut kokenut, murtumia on paljon ja juuri ne saivat minut tälle tielle ja minä kuljen tätä tietäni ruohonjuuri tasolla. Maan matosena, tomuksi tulevana.

Elämä on tarina
      - Mistä tulemme, mikä on mallien vaikutus elämässämme ?  Mikä ratkaisee että olen juuri sellainen kuin olen. Millainen olen ?
-   Optimistijolla, joka keinuu paljolti omaksuttujen asennetapojen ja kokemusten ristiaallokossa. Tuuli tuo ja tuuli vie, siis virran vietävissä, ainakin joltain osin.
Mikä tai mitkä tekijät vaikuttavat alttiuteen virranvietäväksi ja onko se samalla vapaaehtoista mattyyriyttä, vai onko se vain osallistumisen tarvetta, huomatuksi tulemista ja riippuvaisuutta ympäristöstä ?
-    Kyllä siinä on vähän näitä kaikkia asenteita, ristiaallokko syntyykin lähinnä siitä, että syvällä sielussani tunnen olevani jonkin vanki, jonkin sellaisen, jonka vanki en halua olla. Minun on siis löydettävä vangitsijani, sen joka estää elämästä sisäisen rakkauden ohjaamana.
-    Mikä tai kuka ohjaa sisäistä rakkauttasi ?  Miten tunnistat sen ?
-    Elämä on luotu rakkaudesta, Jumalasta. Kaikki ihmiset ovat luotuja rakkaudesta, kun näen ympärilläni hyvyyttä ja onnellisuutta voin nähdä heissä itseni. Tunnistan itseni jos tunnistan rakkauden ympäristössäni. Meihin luotu rakkaus on tasapainossa itsen ja  toisen, sekä ympäristön kanssa.
-    Miten olen kasvanut ymmärtämään tämän, kuka ja mikä muovasi minut ihmisenä luojani jälkeen?
-    Lapsuudessa se koti jossa elin ja ne mallit joita kasvattajat antoivat. Ne olivat ristiriitaisia, näin elämän kasvot monelta puolelta. Näin nöyryyden ja nöyryytyksen, näin armon ja kovuuden, koin lämmön ja kylmyyden, minut hylättiin ja minua suojeltiin. Minulle opetettiin mikä on oikein mikä on väärin. Minut särjettiin ja minä särjin, minua vihattiin ja minä vihasin. Minua rakastettiin ja minä rakastin. Elämä on peili. Olen sitä mitä heijastan toisissa tai mitä toiset heijastavat minuun. Elämä on vuorovaikutusta kaiken kanssa. Mitä enemmän itse vapaudun riippuvaisuuksistani, olemalla vain aito itse, sitä enemmän rakkauden voima näkyy ja raivaa tietä pimeyteen. Valo on suurempi voima kuin pimeys. Eihän pimeys kirkasta valoa, vain valo sen voi tehdä.
-    Jeesus sanoi; - Minä olen maailman valo. 
-    Hän tunsi  ja tiesi itse valosta tulleena ja luojana, ettei mikään pimeys sitä valoa ikinä missään pimennä, joka tulee itseltä Jumalalta, rakkauden luojalta. Uskossa on  liekki joka valaisee etsijän tietä.
-    Miksi usein tuntuu vaikealta sen liekin hengissä pitäminen tuulessa ja tuiskussa ?
-    Vaikeaa se onkin, kun petos on syntynyt rinnalle ja naamioituu hyvyydeksi. Jos haluan taistella petosta vastaan, täytyy katsoa kuvajaistani ja kysyä uudelleen. Onko kokemukseni  luonut eheyttä vai olenko rikki. Onko sisälläni musta möykky joka ahdistaa ja estää aitouteni ? Onko minun sielussani kipu jonka siirrän jälkeläisilleni. Olenko osa tuhoavaa petosta vai haluanko vapautua vääristyneistä asenteistani ja olenko valmis parantavaan muutokseen ?  Kuinka paljon enemmän kestän tuskaa, ennen kuin nöyrryn parantavaan lupaukseen muuttua itse?

-    Voinko antaa lupauksen ?   Olla jotakin suhteessa toiseen ihmiseen. Pitää lupaukseni .Hyväksyä toinen ihminen sellaisena kuin hän on?.  Käyttää koko persoonaani lähimmäisteni tukemiseen rakentavasti elämässä.?
-    Voit. Käytä valtaasi rakentavasti ja vapauttavasti.  Luonnollinen läheisyys joka rohkaisee itseä ja toista ilmaisemaan itseään vapautuneesti, kertoo tunteensa ja tarpeensa pelkäämättä, ettei tule kuulluksi tai ymmärretyksi.



-    Mikä  tukee riippumattomuuteen  ?
-    Kyky hyväksyä itsensä, kuuleminen ja näkeminen. Myös kyky nähdä toisella ihmisellä kyky ja rohjeta rakentavasti kannustamaan tämän kyvyn käytössä. Se auttaa onnistumistilanteita. Kun toinen on onnellinen  voin iloita hänen  kansaan ja jakaa myös omat onnistumiseni ilot toisen kanssa.
-    Tulenko minä koskaan kuulluksi omana itsenäni?
-    Älä sitä mieti, se tekee sinusta riippuvaisen muista.  Muista, sinulla on valta ja oikeus valita Tutki sen sijaan mille itse perustuu.  Millainen rooli sinulla on ?  Esitit haavoittuneen ihmisen kysymyksen kysymällä mitä minun pitäisi olla, että minut hyväksyttäisiin. Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla hyväksytyksi ilman suorituksia. Sinulla on oikeus olla haavoittunut, mutta myös oikeus parantua haavoistasi kokonaan.
-    Miten voi unohtaa kärsimässä vääryyden, hyväksikäytön ja kohtaamansa halveksunnan ?
-    Näkemällä peilin. Sen mikä aiheuttaa edelliset asenteet sille, joka ne tekee. Oletko itse projisoiva peili, ylpeä, katkera, vihamielinen, välinpitämätön ? Katso sitten itse kohdistajapeiliä. Mikä tai mitkä tekijät ovat vääristäneet sen asenteet  Voitko nähdä peilijanan läpi, ymmärtää ja lopulta antaa anteeksi, koska  kaikki väärät asenteemme on ulkopuolelta opittua mallia. Me voimme antaa anteeksi ja auttaa toisiamme muistamalla,    Elämä on arvokas. Liian arvokas arvottomuudelle ja pelolle, kivulle ja vihalle.
Miten mikään voi oikeasti muuttua ja miten  tämä päivä olisi parempi kuin entiset?
-    Se on paras siksi, että olen herännyt kysymään, oppimaan ja kohtaamaan totuuden itsestäni ja ympäristöstäni. Näen  eheää elintilaa, luomisvoimani elää täysillä. Eväinäni hiljaisuus, rukous, työt, harrasteet ja perhe ympärillä sekä vapaus valita.
-    Mikä sinut herätti kysymään totuuksia ja oppimaan elämää ?
-    Haavoittumisen jälkeinen tyhjyys, itse rakentamieni suojamuurien murtuminen ja ahdistus muurieni sisällä. Vapautuksen kaipuu. Elämän kaipuu.
-    Murtuma loi siis pohjan muutokseen, onko muutos nyt siis kokoajan kehittyvä ja avoin ?
-    Se edellyttää jatkuvaa taistelua omia heikkouksiani vastaan, minun on joka aamu muistettava, en ole se joka olin, olen se joka tahdon olla.
-    Taivuttaako tahto sinut vai sinä tahdon ?
-    Herännyt tahto olen minä, se on jo taipunut. Nöyrtynyt totuuteen joka tekee vapaaksi.
-    Vapautesi on kuitenkin sidoksissa ympäristösi, muiden ihmisten ja Jumalasi kesken, voitko silloin olla todella vapaa ?
-     Ilman muita ihmisiä ja maailmaa  en voi määritellä vapauttani. Minkä suhteen se olisi vapaa jos ei mitään olisi ?  Me kaikki olemme ainutlaatuisia ihmisiä, minä ja toiset. Meillä kaikilla on kolmet kasvot, fyysiset, psyykkiset ja hengelliset kasvot  ja  ne  minun on tunnettava myös  itsessäni, tunnistaakseni ne toisissa.  Se miten kohtaan nämä kasvot elämässä ja miten annan tai otan niistä voimaa, se  luo persoonallisuuteni . Näkemällä oman persoonallisuuteni näen myös toisen. Se mitä näen, se muokkaa minua  hyvässä ja pahassa.
-    Mitkä tekijät luovat arvoni elämässä ?
-    Kyky nähdä ja kuulla avoimesti kokonaisuudet, myös valheiden läpi. Rohkeus toimia, selvittää, ajatella ja kuunnella viestejä.
-    Mitä viestejä?
-    ”Tuntuu viestejä” , sisäistä ääntä, ihmisten reagointeja ja omia sairauksiani sekä kaipuutani. Viestit ilmoittavat : Minä saan tehdä valintoja, siitä miten suhtaudun asioihin. Minä teen valintani vain omassa elämässäni, en toisten puolesta, eivätkä toiset saa tehdä valintoja minun puolestani. Valinta on usein myös riski, mutta vastaan siitä itse.
-    Miten säilyt eheänä ?
-    Eheys on rohkeutta toimia omasta persoonasta käsin. Se ei ole virheettömyyttä. Minulla on oikeus valita, sanoa, kiitos kyllä tai kiitos ei. Ulkopuolinen ei alista minua, ellen itse siihen suostu. Asemani yhteiskunnassa ei määrittele mitä teen, vaan oma tahtoni määrittelee mitä tahdon tehdä. Rohkeus nähdä tämä, on myös nöyryyttä nähdä toinen ihminen, hän ei ole minua varten, mutta voin elää hänen kanssaan rampauttamatta itseäni tai häntä. Vapautetun elämää, joka on murtanut surun iloksi
-    Miten ilo on suruista tehty ?
-    Ihmisen ilossa on kysymys sisäisen olemuksen kauneudesta joka rakentuu rohkeudesta elää nyt, uskallusta luotsata huomista, muuttaa sen minkä voi  ( oman elämän kulussa), oppia mistä olen vastuussa, löytää yhteys – kutsuen toisia ihmisiä osallisiksi omasta elämästä, puolustaa itseä ja toisia sekä kyky pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Tässä on ilon avaimet jotka sanovat: Elämä on vain askeleen mittainen, juuri sen jota nyt elän. Muutos luo uudet askeleet. Elämä on kuolemista, joka sekunti, kuolemista äideille, isille, kouluille, työlle, terveydelle, nuoruudelle….
-    Muutos on aina kriisi, jossa rutiini rikkoutuu. Astun epävarmuuden aikaan, - uusiin merkityksiin.  Epävarmuus antaa aikaa pysähtyä, tehdä arvio menneestä ja luoda lankoja tulevaan. On aikaa kysymyksille. Mitä vielä voin tehdä, mitä  on tekemättä samalla näkien niiden merkitykset. Sairaus antaa aikaa miettiä, menetys laukaisee surutyön. Surutyö luo muutoksen. En tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta en pelkää tuntematonta vaan luon sille tilaa syntyä ja tulla luokseni, niin kuin äiti valmistautuu synnytykseen. Minun arvoni  - arvottomuuteni -  Se on siinä miten rohkeasti katson totuutta silmiin. Se ei aina ole siinä mitä toiset heijastavat minusta, sillä me olemme myös erilaisia samanarvoisuudesta huolimatta. Minun täytyy vain ottaa paikkani elämässä hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen.
-    Onko elämäni lahja ?  Pitääkö minun kantaa syyllisyyttäni, siitä miten olen toiminut?
-    Ei vaan sinut on vapautettu elämään. Kun murtuman jälkeen olet muuttanut elämääsi, oppinut tuntemaan elävän rakkauden ja ottanut sen sydämeesi, miksi kantaisit menneisyyttä harteillasi, varsinkin kun olet kristitty, sillä kristitty voi käsittää kertakaikkisen lunastuksen merkityksen jonka Jumala itse on rakkaudessaan lahjana antanut. Sen joka rakkaudesta on luotu tulee rakkaudessa puhdistetuksi, ei joskus, eilen tai huomenna, vaan kokoajan, yhä uudelleen, janoten tulla yhä puhtaammaksi. Vaikka minut puettaisiin kultaan ja timantteihin ja säihkyisin ulkoa kuin aurinko, mutta sisimpäni, oma mieleni olisi vihasta musta, niin silloin ei yksikään rakkauden säde minuun osuisi, eikä minusta lähtisi, silloin olisin täynnä pimeyttä ja ikuista kuolemaa. Minä haluan, minä tahdon elää !  Ja vain rakkaudesta voi elää elävästi.

Luovasta laiskuudesta ahkeruuteen

Dialogi luovasta laiskuudesta ahkeruuteen

Miten harjoittaa luovaa laiskuutta ?

Jos laiskuus on luovaa se on  jo pientä ahkeruutta, joka täyttää pääni ajatuksilla.

   

Mikä tai kuka niitä ajatuksia tuottaa ?

Mikä ja kuka milloinkin, kuuntelen, katselen, haistan, maistan ja tunnustelen mitä jokin ulkoinen viestii.

Ottaako luova laiskuus huomioon  myös ulkoiset  virikkeet ?

Siitä tulee hedelmällisempää ja antoisampaa, kun pidän kaikki aistit valppaina ja suon sisimmälleni oppimisaikaa ja rauhaa poimia parhaimmat mausteet mitä elämä voi antaa.

Millaisia mausteita elämä antaa ?

Kaikenlaisia. Saan valita ja punnita mikä on parasta missäkin tilanteessa, kunhan vain olen avoin ja nöyrä.

Miksi avoin ja nöyrä ?

Koska ylpeänä en löydä mitään, enkä itseeni käpertyneenä. En kuvittelemalla,

että kaikki maailman tieto on valmiina jossain sisimmässäni. Useimmiten

ratkaisevat mausteet ovat ystävien sisimmässä, kirjoissa ja koettujen  kokemusten aikana.

Tarvitsen siis korviani ja silmiäni pystyäkseni luomaan mitään uutta .

Onko uuden löytyminen luovan laiskuuden hedelmä ?

On niinkin, mutta voi se olla myös jonkin vanhan asian loppuun tekemistä. Mielestäni luovalla laiskuudella ei ole ratkaisevaa merkitystä, ellei sen tuottamaa ideaa voi toteuttaa omassa elämässään. Se on siis enemmänkin uuden toiminnan syntymistä ja toteutumista, joka murtaa arjen rutiineja, kaikkia niitä kaikkia puuhasteluja, jotka osaamme tehdä silmät kiinni ja sen kummemmin keskittymättä.

No onko luova laiskuus yleensä laiskuutta, vai mitä se on ?

Taitaa olla niin, että se on laiskuutta aina silloin, kun sitä ei viedä käytäntöön.

Kun idea toteutetaan se onkin jo ahkeruutta.

   

Eikö ole jo ahkeruutta asioiden perusteellinen pohdinta ja ratkaisujen etsiminen ?

Onpa hyvinkin, mikäli todella teet sen kunnolla.

Miten tiedän tehneeni työskentelyn ajattelun tasolla perusteellisesti ja jossain määrin loppuun asti ?

Tiedät sen vastauksesta, siitä oivalsitko ja opitko kirkastamaan puutteesi  ja 

tekemään jotain paremmin, kuin ennen.  Ajattelusi hedelmä on suoritus.   

Kuullostaa kovin suorituspainoitteiselta, eikö  ole hyvä joskus vain vaeltaa sisäisissä kuvissaan pyrkimättä toteuttamaan sitä ulkoisesti ?

Juuri niin sinun pitää asennoitua, älä luo odotuksia, älä paineita. Anna 

 ajatusten  rakentaa kuvionsa ja kaikki mahdolliset vaihtoehdot.

 Mielesi tietokone kyllä tuo aivan itsestään elämäsi varrella poimimiasi 

 oivalluksia eteesi.   Mitä vapautuneempi olet, sitä enemmän näet vaihtoehtoja.

           

Saat lahjojen tulvan,  sinun täytyy vain poimia parhaat mielesi taululta.

No nyt rupesi kuullostamaan luovalta laiskuudelta. Se on siis jonkinlainen rajoittamaton vapauden tila, jossa minä olen ikäänkuin paratiisissa. Olen Eeva, joka poimii omenan. Nyt vain vielä kysyisin, mistä tiedän, etten poimi kiellettyä hedelmää ?  ( Väärä tulkinta tai valinta )

Sinä olet syönyt jo kaikki myrkky-omenat, joten älä enää pelkää. Ethän sinä

silloin kysellyt itseltäsi, etkä toisilta, - Saako tämän ottaa, mikä on seuraus ?  Vaan

lapsen   lailla sinisilmäisesti toimit ja valitsit enemmän hetkellisen idean ja tunteiden perus-teella. Jos olisit kuunnellut viisaampia nuorempana, olisi muutama myrkky-omena  jäänyt syömättä. Mutta nyt kun kerran kyselet osoitat omaa tahtoa  ja  kyseenalaistaa aiemmin opitut mallit ja asenteet, joten anna palaa. Riittää kun tiedostat ajattelevasi mitä teet, vapauta itsesi odotuksilta, äläkä missään tapauksessa luo itsellesi suoritus paineita.

Okei, elämä siis kantaa ja voin purjehtia loppumatkan vapauttavassa luovan laiskuuden

ahkeruudessa ? 

                   Aivan löysit polun, sillä kulkeminen ei ole aina helppoa.

ARKI

Mikä on asenne, arvo ? Miten harjoittaa asenteita, miten periaatteita ?

Miten asenteet syntyvät ja mikä niitä ohjailee ?
 Asenteeni ovat syntyneet sen mitan mukaan miten minuun on luotettu ja miten turvalliseksi olen kokenut ympäröivän maailmani. Siten asenteitani on myös ohjaillut ne ulkopuoliset mallit, joilla on ollut valta tai velvollisuus opettaa ja kasvattaa minua lapsena. Eli suurin osa asenteistani on syntynyt näiden mallintamisen mukaan.

Miten ne mallit ohjaavat sinua nyt, tässä ja tänään ? Mikä on niiden arvo nyt ?
    Ne ovat  olemassa, osalla on arvonsa vieläkin, kuten esimerkiksi, rehellisyydellä. Tosin tarkastelen sitäkin nyt uusin asentein. Osalla entisistä ei ole arvoa lainkaan, kuten pelolla ja muiden odotuksilla. Suurin osa vanhoista malli arvoista joutaa romukoppaan, mutta toisaalta niistä irti pääseminen ei tapahdu sanomalla, bai bai .

Miten olet oppinut uudet arvot ja kuka tai mikä niitä ohjailee ?
    Kirjoittaminen on avainasemassa, sitä seuraa ajattelun syveneminen ja opettelu hyväksymään itsensä sellaisena kuin olen, haavoittuneena mutta valmiina parantumaan. Tietämättömänä mutta valmiina oppimaan. Uudet hyvät arvot kirkastuvat sitä mukaa kun kykenen kokonaan luopumaan  huonoista.  Oma sisimpäni ohjailee nyt enemmän, mutta toki ihmiset ja ympäristö, elämä yleensä luo myös omat tarpeena sekä muuttumiseen ja uuden oppimiseen kuin sisimpäni tarpeet.

Ovatko uudet asenteet synnyttämässä uutta ihmistä sinusta ?
    Kenties, toivottavasti !  Uuden ihmisen syntyminen vanhan  sisään vie kuitenkin aikaa ja vaatii jatkuvan tarpeen oppia ja sisäistää uutta. Se on kuin vuolas koski elämänvirrassa entisen  saastuneen viemärin tilalla.

Mikä sinut saa uskomaan, että kaikki uusi on parempaa ja enemmän oikein kuin entinen ja sen puolesta kannattaa taistella?
     Se että nyt valitsen itse. En ota tarjottimelta valmista ruokaa, vaan kylvän siemenen hoidan ja korjaan sadon. Hylkään huonot ja valitsen parhaat vain olemalla valpas ja harjoittamalla itseäni kokoajan.

Miten harjoitat asenteita ?
    Syventämällä sitä valtaa joka minulla on itseeni nähden, hyväksyä omat rajani. Hyväksymällä jokainen ihminen tasavertaisena omana itsenään, lupaamalla olla paras ihminen itselleni täyttämään lupaukseni ja tukemaan toisia olemaan parhaita vastaavasti omina itsenä.

Miten löydät parhaan lupauksen itsellesi täytettäväksi, juuri sen joka ravitsee sielusi ?
Kun ymmärsin että kaikki se mitä eniten pelkäsin tässä elämässä on samalla juuri sitä jota eniten kaipaan. Niin eikö minun ole juuri sitä jano ja nälkä ?

Mitä sinä janoat ?
    Rakkautta.
Millä asenteella tai harjoituksella sammutat tämän janon ?
     Avoimuudella, rohkeudella ja riippumattomuudella. Näissäkin on kyllin paljon harjoittamista. Harjoittamiseni lähtee ajatuksista, eli yritän joka päivä muistaa  olla avoin, rohkea ja riippumaton. Ajatusten jälkeen se on teko, jossa nuo harjoitukset toteutuvat

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta periaate. ?
    Oikeudenmukaisuus, valinta, rehellisyys, vastuu.

Millaisia periaatteita sinulla on ?
    En ole ollut oikein periaate ihminen  koska asenteitani on aina leimannut hyvin voimakkaasti joustavuus ja sopeutuminen, Uskon, että jonkinlaiset periaate  asenteetkin voivat kiteytyä ajan kanssa.

Millaisia periaatteita ajattelet harjoittavasi ?
    Oman elämän vastuullisempaa kantamista.

Miten ?
    Opettelemalla kiittämään siitä mitä on, opettelemalla näkemään asenteiden kauneuden.

Millaiset asenteet ovat kauniita ?
    Sellaiset jotka luovat onnellisuutta ja tasapainon elämään, niin että jos jaan ympyrän neljään osaan, niin jokainen neljännes on ehjä ja näen niissä  itsen, toisen, ympäristön ja uskoni.
   
   
Mitä on arvo  ?
    Arvokas, kallis, kunnioitettava,  kyvyt, taito, hyvyys, rakkaus.

Mikä näistä  arvoista on suurin ?
    Rakkaus, pitäen sisällään kaikki edellä mainitut.

Miten  kalleus on arvo rakkaudessa ?
     Voi kuinka kallis se onkaan, huomaan sen viimeistään silloin kun olen menettänyt sen halpana, itsestään lankeavana. Rakkaus on mittaamattoman kallis arvo mutta silti minulla on siihen varaa ja se tekee minut onnelliseksi, ymmärtää, minulla on aina varaa rakastaa. Rakkaus edellyttää vain kaikkien muiden arvojeni  sopimisen elämän palapelissä oikeille kohdille, minkään puuttumatta.

Mitä teet puuttuvan arvon saamiseksi ?
    Etsin sen itsestäni, etsin kunnes löydän sen ja riemuitsen kuin lapsi. Minulla ei ole varaa välinpitämättömyyteen, sen sijaan minulla on varaa kasvaa ihmisenä kokoajan paremmaksi, asettamatta silti odotuksia, vain valmius ottaa vastaan uutta elämäntaitoa viemällä uudet arvot elämäni kosken kuohuihin, nähdäkseni kuinka ne kantavat ilman haavoittumisen pelkoa, ilman menetysten pelkoa, ilman arvottomuuden pelkoa. Minun on riitettävä itselleni, riittääkseni kaikille rakkailleni  jaksaakseni elää ja tuntea täysipainoisesti. Luottamalla riittävyyteeni  kasvatan tarvetta kysyvänä ihmisenä. Ja miten kysyvä voisi eksyä ?  Kun kysyn kyllin kauan löydän arvokkaimmat asenteet  joita tarvitsen nyt ja tulevaisuudessa.

Keneltä kysyt ?
    Kysyjältä itseltään ja pyydän sitä opettamaan minua enemmän kysyväksi.

Äiti

Juoksin sateenkaari siltaa pitkin ja sen keski kohdalla tuli vastaani
edesmennyt  äitini. Kun näin hänet suorastaan lensin hänen
syliinsä ja halasin ja suukottelin poskelle ja hoin hänelle:- Äiti rakastan sinua.
Hän kuoli jo kun olin hyvin nuori ja olin muuttanut jo kauas pois.
Se oli vuonna 1964. Koska hän lähetti minulle onnittelukortin häiden johdosta.
Kortissa oli pienen linnun kuva kirje nokassaan ja se oli hyvin herkkä maalaus.
Äiti kuoli samana vuonna ja surin sitä koko sydämestäni. Ajattelin sitä
epäoikeudenmukaisuutta, että paras ihminen otettiin ensimmäisenä pois.
Olisin toivonut hänen elävän ikuisesti. Siinä sillalla jossa häntä unessa syleilin
hän eli minun ikuisuuttani. Tunsin jopa hänen ominais tuoksunsa. Olin niin ,
onnellinen tästä kohtaamisesta, ihan kuin olisin saanut tavata oikeasti.

Kukapa tietää, ehkä se olikin oikea tapaaminen, henkien maailmassa.
Kun nyt hänet mainitsin, niin täytyy kertoa, että hän Liisa  äitini oli
minulle maailman paras äiti. Kukaan ihminen tässä elämässäni ei ole rakastanut
minua villikkoa kuten hän, henkensä kaupalla hän pelasti minun henkeni. Aina hän
asetti minun turvallisuuteni etusijalle, hän opetti minut lukemaan jo 5 vuotiaana,
kirjoittamaan 6 vuotiaana vähän. Hän opetti minulle , että ihmisen pitää olla nöyrä,
auttavainen, anteeksiantava, ja pyytävä. Hän teroitti rehellisyyden merkitystä ja opasti
tekemään naisten perus töitä. Kodin sisällä.Muistan, että en erehtynyt kuin kerran
jauhoissa, kuin tein läskisoossia. Laitoin vahingossa peruna jauhoja. Siitä tuli läski kiisseliä
Isä tietysti raivostui ja selkäsauna oli mitä ankarin ja pakotti vielä nielemään sitä
himskatin läski kiisseliä. Ei se niin kamalalle maistunut, koostumus oli vain limaisempi. :)
Voi juku mitä mieleen voi muistua, olin silloin 7vuotias. En sekoittanut sen jälkeen enää jauhoja kertaakaan. Voi jospa hän eläisi vieläkin, lapseni ja lapsen lapseni näkisivät enkeli-ihmisen.
Nyt täytyy tunnustaa, että en minä sitä silloin ymmärtänyt näin hyvin, en tosin pelännyt koskaan kuten isää.
Olin äidin kanssa aina kun voin, päivisin töissä mukana, ja yövuorossakin olin varsinkin talvella.
Raskastahan se lapselle oli, mutta nyt tiedän että se oli myös yksi turvallisuus kysymys.
Äiti otti minut mukaan yöllä töihin, koska pelkäsi, että isä pahoin pitelee.
Ymmärrän kaiken nyt niin kirkkaasti, kaikki syyt ja teot.
Hän äitini on todella sateen kaaren tuolla puolen. Mieleeni muistui vielä yksi pieni yksityiskohta, kun olin hänen haudallaan. Ihan viereisellä oksalla istui juuri sen onnittelukortin näköinen pieni lintu, ja se lauloi aivan ihanasti. Liekö kukaan kuullut, katsoin lintua kauan ja ajattelin että se toi terveiset taivaasta. Minulle Taivas ei ole kaukainen paikka, vaikea sisään pääsyinen se voi olla. Taivas on hyvin lähellä siinä missä rakkaus asuu. Tätä kirjoittaessa tapahtuu juuri, nyt jotain outoa. Ehkä äiti on lähellä, silloin minä paranen ihan varmasti. Sillä silloin on myös Jumala lähellä.

Uutta taivaalta

27.01.2011 15:00

Galaksi löytyi 13,2 miljardin valovuoden päästä

Kalifornian yliopiston tutkijat Santa Cruzissa uskovat todennäköisesti löytäneensä avaruuskaukoputki Hubblella kaukaisimman koskaan havaitun galaksin jopa 13,2 miljardin valovuoden päästä. Tähtitieteilijät työnsivät Hubblen rajoja entistä kauemmaksi aikoihin, jolloin alkuräjähdyksestä oli kulunut noin 480 miljoonaa vuotta.

"Olemme tulossa hyvin lähelle ensimmäisiä galakseja, joiden uskomme syntyneen 200-300 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen", sanoi tähtitieteen professori Garth Illingworth Naturessa julkaistusta tutkimuksestaan.

Hubblen infrapunakuvia tutkimalla tähtitieteilijät saivat selville, että 480-650 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen galakseissa tapahtui dramaattisia muutoksia. Tänä aikana tähtien muodostus maailmankaikkeudessa kymmenkertaistui, Illingworth sanoi.

Löydöt sopivat yhteen sen ajatuksen kanssa, että galaksit kasvoivat ja sulautuivat yhteen pimeän ainaan gravitaatiovaikutuksen ansiosta.

Tässä kuvassa on Supernovan räjähdys.

Kun Huble on kuvannut tämän  se on todellisuudessa tapahtunut niin monta miljoonaa valovuotta sitten, että voisimme ajatella sen näyttävän oman maailmakaikkeutemme synnyn.

Ainakin kuva on upea! Tulta ja tulikiveä! 


Toinen analyysi, joka käyttää määrä harvinaisen supernovan räjähdyksiä kutsutaan γ-ray murtuu määrittää määrä tähtien varhaisessa maailmankaikkeudessa, suosii enemmän galakseja on tänä aikana  . "Uskon, että he eivät löydä kaikkia tähtiä siellä",  sanoo John Beacom, tähtitieteilijä Ohio State University Columbuksessa ja ollut mukana kirjoittamassa γ-ray puhkesi tutkimuksessa.
Muita havaintoja Hubblen ja JWST tarvitaan selvittää näitä eroja, sanoo Bouwens. "Saamme lisää tietoa", hän sanoo. "En usko, että tämä on viimeinen sana."

Miettikää vähän...

On siis ollut tulta, kiveä, ilmaa, vetyä, todennäköisesti kaikkea tavallista maailman materiaalia.  Sitten se vaan räjähti. Niinkuin jonain päivänä arvioiden mukaan jo 5 miljoonan vuoden kuluttua aurinkomme räjähtää ja nielaisee laajentuessaan kaikki tuntemamme lähi planeetat.
No en tiedä mitään, olen vain hyvin kiinnostunut.
Tahtoisin tietää , tai ehkä en tahdo, ehkä tiedän jo jotain , jota on vaikea selittää..Elämä on arvoitus.  Evoluutioteoria on teoria, kaikki suuret ikuisuuskysymykset ovat teorioita. Teoriatiede on kokoajan muuttuva käsite. Joka päivä löytyy todiste puolesta ja vastaan. Kukaan eikä mikään voi todistaa Jumalan olemassa oloa tieteellisesti, siksi ihmiset tarttuvat teoreettiseen evoluutioteoriaan. En myönnä olevani ikinä enempää apinasta kuin gorillasta, kävelisitpä vaikka käsillään. En ole syntyisin myöskään kaloista, en silakasta enempää kuin haista. Gorillan geenit oli 98,3 muistaakseni suhteessa ihmiseen. Hyvä se ero riittää minulle.

HAASTE

Blogi ystäväni Sylvi On haastanut minut kirjoittamaan seitsämän faktaa itsestäni.
Jätän nyt pois tavalliset olin naimisissa ja nyt karannut , eronnut, leski, lapsia ja lapsenlapsia, sitä sun tätä työtä, ja elämän arjen pyöritystä. Valitsen sen sijaan joitakin persoonallisia luonteenpiirteitäni. 

1. Olen hyvin vilkas, puhelias, ja kirjoittajana laajasanainen.

2. Liiankin avoin ja aina valmis auttamaan ystäviä, mikäli on millä auttaa, voimia tai taitoa.

3. Hyvin spontaani , sekä idearikas. Pieni luova hulluus kokoajan mielessä.

4. Rohkea, ja uusista asioista innostuva. Laskuvarjolla tekisi vielä mieli hypätä lentokoneesta.

5. Harrastuksista kirjoittaminen ja lukeminen rakkaita. Myös Liikunta terveyssyistä.  Laiskuus joskus este.

6. Taide hullu. Rakastan erityisesti hyvää klassista musiikkia ja taidemaalauksia ja taidevalokuvia.

7. Erittäin kiinnostunut henkisistä asioista yleisesti. Langennut uskovainen. Jatkuvasti  halu oppia uutta.

                             Elämä kyllä tuo hassteita ja paljon, haluan silti kertoa  niitä valoisia.
 Esimerkiksi   kesälomien odottelu oli niin puuhakasta, että sen suunnittelu

aloitetiin   huhtikuussa, yleensä minulla oli heinäkuu lomaa kokonaan.

Silloin kuljettiin maailmaa  huolia vailla.







Haaste etenee kaikille lukijoilleni.  Näin ei tarvitse nimetä vaan, jokainen joka haluaa voi vastata haasteeseen omassa blogissa.

Reaktiot

Pohdin tänään mikä muuttaa ihmisen mielen hallinnan  lähes täydellisesti määrätyissä olo suhteissa.

Tavallisessa arjessa pakertaessani saatan uupua liian työn ja stressin alla. En saa unta, kun pohdin miten ratkaisen ongelman.

Olen työssä väsynyt ja pian olen kierteessä , jossa tarvitaan nukahtamis lääkettä, ahdistus lääkettä .

Itse asia jää taustalle ja hoitamatta. Alan hoitamaan oireita ja tulen yhä masentuneemmaksi. Tarvitsen yhä enemmän pillereitä , jolla tukahdutan tunteen, suruni tai pelkoni. Saatan ottaa alkoholia ja ajautua yhä pahempaan kierteeseen, saan lopputilin ja velat kaatuvat päälle.

Vihaan itseäni sinä surkeana oliona ja alan ajatella, on helpompaa kuolla. Jonain päivänä pettymysteni malja on täynnä  nielen joka kerta jotain uni lääkettä tai psyyke lääkettä, alan torkkua jo horteessa, ehkä havahdun ajatukseen, nyt sitten vain kuolen.


Ehkä pelästyn ajatusta ja soitan hätä numeroon viime hetkellä ja pelastun. Sairaala huuhtoo lähes joka päivä jonkun onnettoman. Huuhtoo ja antaa vähän terapiaa jos potilaana on siihen valmis. Ketään toiselle vaaratonta ei välitetä väkisin auttaa. Sairaala paikkoja on vähän , lääkäri kirjoittaa uudet reseptit. Joskus, joku voi havahtua tässä tilanteessa ja hakeutua  hoitoon.

Yksin ei jaksa. Maailma on välinpitämätön, jostakin on löydettävä elämän lanka, johon tarttua kiinni että jaksaa ponnistella yli pahimman. Hyvä ystävä voi olla sillä hetkellä elämän lanka. Jos  pystyn päästämään hänet kyllin lähelle sitä todellista kipua, joka on lopulta alkanut pienestä . Muurahaisesta on kasvanut norsu.Edessä on joko oman mielen herääminen tai elämästä luopuminen.

Tutkimusten ja tilastojen mukaan, itsemurhia tekevät eniten masentuneet tai  raskaassa henkisessä paineessa elävät ammattien edustajat. Nuoret, joilla on suuria pettymyksiä elämän odotusten suhteen , rakkaus surut tai kiusatuksi tuleminen. Alkoholi ja huume riippuvaiset. Yli herkät ihmiset, tunne ihmiset  jotka eivät erota syytä tai seurauksia.

Katsoin kerran elokuvan. Pääosaa näyttelevä henkilö tilasi ammatti tappajan itselleen murhaajan.  Vähän ajan kuluttua, henkilö havahtui elämään ja taisi jopa rakastua. Hänelle tuli hirveä katumus  ja tappaja jahtasi , tehdäkseen työn, josta oli maksettu. Se oli hyvin vaikuttava elokuva, en kerro miten kävi, jos joku haluaa vaikka joskus katsoa. Sen voin kertoa, että hän teki kaikkensa estääkseen aiemman tahtonsa..

Äskettäin luin myös kertomuksia sota-ajalta keskitys leiri olo suhteissa. Siellä oli ihmisiä ahdettu tuhansia yhteen kasaan. He näkivät nälkää, tappamista, heiltä vietiin kaikki maallinen, jopa vaatteet päältä ja kaikki pienetkin esineet, kuten vihkisormukset. Naiset erotettiin miehistään, lapset molemmista vanhemmistaan.

  Näissä olo suhteissa ei tapahtunut juuri lainkaan itsemurhia. Miksi? Mikä antoi heille voimaa taistella ja keksiä kaikki keinot, joilla saattoi selvitä äärimmäisessä kurjuudessa päivästä toiseen.

Miljoonia ihmisiä surmattiin kaasukammioissa , ja omat kohtalon toverit hautasivat heidät, ellei heitä kuljetettu krematorioiden polttouuneihin.
Tämän kaiken keskellä eli kuitenkin toivo. Pieni toivon kipinä. Mikä sen antoi? Mistä se tuli?

Ajattelen niin, että se tuli yhteisyydestä, siitä kollektiivisuudesta, jossa todellinen elämän halu oli hallitseva. Monet kuolivat sairauksiin ja vanhukset uupuivat ylivoiman edessä. Lapset , viattomat lapset katsoivat kauhistunein silmin kaikkea, silti mielessä rukous, - ei minua. Älkää hakeko minua.
Samankaltaisuuden kokeminen oli ainut voimavara. Heikompia tuettiin, elämän puolesta taisteltiin niissä olo suhteissa, joissa nykyarjessa oleva masentunut ja elämään pettynyt ei saa itselleen saman kaltaista voimavara. Hänen ympärillään ei ole kollektiivista suojelijaa, rohkaisijaa.

Tuntuu, kuin kuoleman merkityksen todellisuus avautuisi ihmiselle vasta, kun mitään mutta ei ole jäljellä.

Mietin nyt vain sitä, kun pienessä Suomen maassakin on  niin paljon masennus lääkkeiden ja ahdistulääkkeiden käyttäjiä, joilla on oireet. Paha olla, ei kestetä , omien tekojen seurauksia.

On myös perinnöllistä sairautta, jossa voitaisiin nykyaikana hoitaa tehokkaammin  mieli liki keskiarvon.

Järjestelmä on valitettavasti romahtamassa, se tuntuu pahalta. Päivä lehdistä saamme lukea, kuinka jo koko perhe kuntia on valmiina luopumaan elämästä, vain siksi, että on suuret taloudelliset ongelmat.

Tosiasia on kuitenkin, kukaan ei joudu Suomessa elämään keskitys leiri olo suhteissa, jokainen ihminen saa sosiaalisen järjestelmän kautta apua sen verran, että se riittää elämän haluun.

Sen ainut este on nyt kollektiivinen häpeä.  Luovuttaja ajattelee, elämälläni ei ole enää mitään mieltä, olen epäonnistunut , en ole saanut mitään mitä olen halunnut,en ole mitään, kukaan ei välitä minusta.

 Näinhän ei todellisuudessa ole, vaan hyvin monet ystävät ja tutut tuntevat vain avuttomuutta, ei tiedetä miten auttaa.   Vaikeinta on auttaa ihmistä joka on sulkeutunut ulkopuolisilta kokonaan. Estäen kaiken tuen ja avun.  

Minulla on sellainen kuva asiasta, että ihmisinä, emme vieläkään ole pystyneet ratkaisemaan tätä ongelmaa. Viisaita on paljon, puheet ei auta. Mikä olisi se teko, jolla voidaan herättää ulkopuolisista syistä masentuneiden ihmisten auttamiseksi.

Rakennetaanko toivottomien taloja, otetaan heiltä kaikki pois, sullotaan yhteen katsomaan omaa kipua toisten kipujen maailmassa. Herättäisikö se elämän halun? Olisiko se parempi lääke kuin turraksi vievät lääkkeet. Millaisia ovat nykyajan sairaalat ja hoitomenetelmät. Ymmärrän kyllä että todella vaikeat tapaukset on erotettava ja suojeltava heitä, jopa itseltään sekä muilta ihmisiltä.

Sisäsyntyiset sairaudet ovat kuitenkin käsittääkseni pienempi osuus, kuin juuri kertomani ulkoiset syyt.Ja ne ovat myös rajumpia oireistaan, en ole alan ihminen, joten en sano enempää.

Kuka tietää. Minä en tiedä. Kunhan pohdin.  Yritin kirjoittaa minä muodossa, ettei kukaan tuntisi kipua. Joissakin kohdin tämä lähti yleiseksi. En ollut elokuva tähti, en ollut keskitys leirillä. 

Mietin vain sitäkin, mahdetaanko sairaalassa kokeilla riittävästi lääkkeetöntä hoitoa. Niillä ihmisillä, joilla terapeuttinen keskustelu, kuva tai musiikki terapia voisi olla parempi tai vaikka tanssi. En tiedä. Mietin vain. 


Jos tuska on oma, tai ystävän, läheisen niin,  miettimään, kuka ystävä tai tuttu on yrittänyt lähestyä ja ottaa häneen yhteyttä.


Elämän kunnioitus ja terve elämän halun suojelua kollektiivisesti.

häivähdys

Missä ikinä kuljenkin,  elää menneisyys tässä ja nyt, ja huominen on
tämän päivän häivähdys.
Kuka koskaan on rakastanut niin, että sydän on lyönyt korviin asti .
Kädet ovat kuumat ja aran hellät.
Silmissä koko taivaan tähtivyö. Huulilla hymy, kuin tuulen hento väre.
Katson eteenpäin ja näen pienokaiset, kurahousu kansa leikkikentällä.
Posket punertavina, nenänpää kosteana. Raikuvat naurut, huolettomuus.

Missä ikinä kuljenkin, elää menneisyys tulevaisuudessa yhä uudelleen.
Tämä aika on vain häivähdys iäisyttä.

ajatelmia

Sadan lunta muistojen päälle
eilinen kirkastuu
Pakastan onneni rippeitä
sieluni vahvistuu
Vaivun jäätävään routaan
kaivautuen juurilleni
Näen totuuden lumivyöryn
mielen rohkeuden teoissa
raivoisan railon.

Oi rauhanmaa!
Nyt hiljenen
lumi jäätähtiä kukkii
siinä ykseys ikuinen
hiljaisuuden jäätynyt aurinko.

Hiljaisuus   

Mitä hiljaisuus on todellisuuskokemuksena?
Irrallisuutta.

Mistä se on irti ?
Valmiista vastauksista.

Eikö se hyväksy vastauksia ?
Koska se on niistä irti, se etsii niitä kysymyksin.

Keneltä se kysyy ?
Tietäjältä.

Kuka on tietäjä ?
Minä, sinä , kirja, kuva, intuitio?

Miten hiljaisuus kysyy minältä ?
Syvällisesti.

Miten kysymys menee kyllin syvälle ?
Kun se löytää vastauksen.

Miten se valitsee  vastauksen ?
Seulomalla.

Vastauksia on siis paljon ?
Niin on , ihmiset pursuavat vastauksia.

Miksi siis enää kysellä lisää ?
Koska pursuavat vastaukset ovat kuluneita.

Mikä ne on kuluttanut ?
Muutokset.

Mikä luo muutokset vastauksiin ?
Odottamaton.

Mistä odottamaton syntyy ?
Täysinäisyydestä.

Mikä on täysi ?
Ihmisen sisin.

Miten sisin vapautuu muutoksessa täyteydestään?
Löytämällä oleellisen.

Mikä löytämisessä on oleellista ?
Oivalluksen tilaisuus.

Miksi ?
Koska sillä on tilaa syntyä.

Miten hiljaisuus löytää tien tietoisuuteen.
Olemalla ensin kipeä, se etsii parantajaa, kunnes sen löytää.

Missä parantaja on?
Hiljaisuuden ytimessä. Mielen taululla, jossa elämän kuvat virtaavat.

Miten parantaja parantaa näiden kuvien kautta ?
Se  näyttää syyn kipuun ja auttaa luopumaan siitä. Se synnyttää
luovuuden, tai tilaa luovuudelle.

Onko luovuus hiljaisuuden  lahja ?
On, mutta ei ainut.

Millaisia muita lahjoja hiljaisuus antaa ?
Sen mitä tarvitset.

Ihan mitä tahansako ?
Miksi ei, se riippuu taidoistasi  hyödyntää  syntynyttä
oivallusta.

Mistä saan taidon muuttaa oivallukset elämäksi?
Se on vaikeinta, mutta myös haastavinta.

Mitä elämä on ilman haasteita ?
Puuduttavaa. Haasteet ohjaavat luovuuden lähteille.

Mitä luovuuden lähteet antavat?
Pyhyyden kokemuksen. Kaikki mitä minulla on, se on lahja Isältä.

tasasana

MITÄ OLEN

Kuka olen? Mitä olen? Olenko nimeni? Olenko ammattini?
Olenko kehoni? Olenko katoava vai katoamaton?
Onko henkisyys osa kehoa, vain kuoleva ajatus? Mitä olen, kun kehoni on kuollut ja haudattu?

Mietin kauan ja päädyin siihen, en ole mitään noista. En yhtään mikään noista.

Todelinen minäni on mieleni syvyyksissä. Voi olla että sydämmessäni on jokin linkki mieleeni, ainakin se reakoi voimakkkasti niin iloon kuin suruunkin..

Olen mieleni. Henkisyyteni, jonka olen ravistellut hereille useita kertoja. Se katoaa helposti, jos elän maallisten arvojen ja mallien mukaan.

Kadotan itseni. En halua olla kateissa itseltäni. Haluan katsoa mitä henkisyyteni eli mieleni on.

Henkisyyteni ei tarvitse mitään maallista. Se tarvitsee, vain huomion kykyä löytää oma henkisyyden omasta mielestäni.

Henkisyyttä ei tarvitse pukea, ruokkia, eikä viihdyttää. Se pukee ja ruokkii minut ja ohjailee löytäjän tielle ja se totisesti viihdyttää minua täysin uusilla arvoilla.

Kehoni on vain todellisen minäni asuinsija. Lihallisuus ja lihallisuudenlait ovat ohjanneet minut pois henkisyydestäni, mutta henkisyys ei katoa ikinä, voin vain väärillä elämäntavoilla peittää sen näkymisen.

Suurin ero henkisyyden ja lihallisuuden välillä on vapaudessa. Lihallisesti en ole ikinä kylläinen, kuin ehkä hetken. Arvostelen itseä ja muita maallisen kehoni ja sen viestien mukaan.

Uskallanko sanoa joskus ei egolleni. Kutsua mielessäni hengen ääntä ohjaajaksi ja saan nähdä kuinka maailma muuttuu. Sekunninsadassosassa kaikki on toisin. Maailma on hyvä ja kaunis. Ihminen on hyvä ja kaunis pohjimmiltaan. Ihminen on sokea ja kuuro. Kunnes herää. Riehun lihan lain voimalla, haluan kaiken mahdollisen, mikään ei riitä, liha on ahne.
Mitä pahaa ikinä olen tehnyt tai tekevä, niin sitä pahaa en ikinä tee henkisesti heränneenä, koska tietous seurauksista on liian kirkas.


Opettelen sanomaan joka päivä, hyvää huomenta aamu, olet kaunis. Kiitos näytä minulle tietä. Ja niin tulee tapahtumaan.

En ole nimi, ammatti, keho, vaan olen henkinen olento, joka asuu kehossani ja on sattumalta saanut jonkin nimen ja ammatin. Ensisijaisesti olet henkinen ihminen.

Valitettavasti olen sidoksissa kehooni ja nimeeni, sekä ammattiin, mutta jos muistan ykkönen on minun mieleni, jossa on henkisyyteni kehto, voin harjoittaa mielen kuuntelua ja hallintaa nujertamalla turhat riippuvaisuuteni.

tarttuuko asenne 2

olen seurannut että se teksti on suosituin. ja iloitsen siitä valtavasti, koska se todistaa ,että kaikki ihmiset haluavat pohtia miten lisätä rauhaa iloa ja hyvyyttä. Armahtamalla toisiamme, ymmärtämällä että yksi on vahva toisessa toinen toisessa asiassa. Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen ihminen on hyvän elämän arvoinen.
Todellinen onnen salaisuus on vaatia paljon itseltä ja vähän toisilta.

seuraavana kooma

Älä muuta mieltäsi, vika on todellisuudessa.
Ihmisillä, jotka ottavat kylmiä kylpyjä, ei ole reumatismia. Mutta heillä on kylmät kylvyt.

Lääketiede on edistynyt niin valtavasti, että terveitä ihmisiä ei oikeastaan enää ole.

Jos kokoamme kaiken sen, mitä lääketiede tänään voi varmasti väittää, kuuluu se näin: puhdas vesi kohtuullisesti nautittuna on vaaratonta.

Pidä varasi kun luet lääkärikirjoja, voit kuolla painovirheeseen.
Mitä isompi pää, sen kovempi päänsärky.

Jokaisen, joka menee psykiatrille, pitäisi tutkituttaa päänsä.

Pään hän on saanut vain erottamaan korvia toisistaan.

Tarttuuko asenne?

Tarttuuko asenteet, hyvyys tai pahuus?
Skeptikot vaativat kaikesta todisteita.
Minulla on tässä uusin Tiede lehti ja luin
aiheesta mielenkiintoisen tutkimus tuloksen.
Otsiko on: Hyvä leviää kuin tauti.
Psykologia:  Hyvä kannattaa laittaa kiertämään
ja anteliaisuus ja kiltteys tarttuvat helposti
ihmisestä toiseen, totesivat Kalifornian yliopiston
Harvardin tutkijat Pnas-lehden julkaisemassa
laboratoriotutkimuksessa.

Koehenkilöt jotka saivat kokeellisessa

pelitilanteessa hyötyä muiden hyvyydestä,
auttoivat vuorostaan toisia, jotka eivät olleet
osallisena alkuperäisessä tilanteessa.
Koehenkilöt eivät pelkästään auttaneet samalla
mitalla, vaan antoivat rahallista apua kolminkertaisesti
sen, mitä olivat saaneet. Hyvyys levisi sosiaalisessa
verkostossa epidemian tavoin.

Valitettavasti kokeellisissa tilanteissa paha levisi samoin tavoin.

Odotettu

Kevyesti  katan juhlapöydän.

Sinulle hedelmäisen marjan.

Sydämeni  syke kiihtyy

ajattelee miten viihtyy

Sinä odotettu rakas

elämän osani paras

Ethän välitä pienistä suruista

elämä on vain koottu muruista.

Hellyys on kaikki mitä mieli haluaa. Lämmin kätesi harteillani kuin villahuivi.
Kiipeän elämän vuorelle kankein askelin  ja levähdän  hetken hiljaa kuin kivi.
Niin kauas näen nyt armaani, kauemmas kuin arvasinkaan.
Kurkiaurat ja pilvet harmaat .Sinut vierälläni tunnen ja hengitän  samaa ilmaa.
Vain sinun äänesi  korvissani rakkaat. Vielä hetki meillä aikaa, silittää otsan uurretta hiljaa.
Painaa käsivarsi kainaloosi, kuin orava pesäänsä. Kajahtaa heleä onnen nauru.

Aika

Ystävyys on vaikeampaa
ja harvinaisempaa kuin rakkaus.

Siksi meidän täytyy hoitaa sitä
hellien ja tallentaa sydämeen.

Ystävä on sellainen,

joka tietää kaiken sinusta

ja vielä haluaa olla ystäväsi..

Kello käy ja aikani kulkee kohti tuntematonta.

Jotkut päivät ovat raskaampia kuin toiset.

Tuntuu kuin pilvet putoaisivat päälle,

eikä yksikään askel veisi eteenpäin.

Silloin pysähdyn ja vilkaisen kelloa,

se tikittää yhä vain vääjäämättä, välittämättä.

Kun lepään hetken aika unohtuu  ja

nukun ajattomuudessa. Hyvin kauniissa ajassa.

Siellä ei kello käy eikä ole kylmä eikä kuuma.

On vain hyvä olla ja kaikkialla liitävät

perhosten keveät sielut, ikuisuuden sumussa.

lumessa

 Jouluenkeleitä teki yksi bloggaaja sivullensa ja hienoja tekikin. Toisin kävi minulle. Tuli kaupasta taas Raskaiden kassien kanssa. Ajattelin oikaista yhden polun kautta että pääsisin nopeammin sisälle .Siinä hangessa jalka tarttui tai upposi johonkin montuun ja lensin taas upean ilmalennon suin päin mahalleni . Oli siinä olemista tassut levällään ja kylmä lumi kirveli ranteita. Komputoin pystyyn ja se kesti ainakin 10 minuttia ennen kuin oli pystyssä, hain polun päästä loput kassit pihalle ja katselin taistelutannerata. Se näytti siltä että siinä oli pyörähtänyt  lähinnä elehfantti. Tai ehkä hirven makuu olisi tehnyt yhtä ison jäljen. Enkeliä siihen ei saanut hahmottumaan hyvällä eikä pahalla tahdolla. Ja pahaa tahtoa minulla ei yleensä kauan ole. En pidä siitä olosta että joku on vihainen minulle yritän aina hieroa sopua, mutta joskus sekin on mahdotonta, jäljet on kuin elehfantit olis taistelleet.  Voikaa hyvin ja rakastakaa lähimmäisiä

Sisukas

Olin kuuden ikäinen tytön huiskale, pitkä rimakinttu jo silloin.  Aatto ilta tuli ja tonttu oli viskannut ulko oven viereen muutaman paketin. Risuja minulle oli luvattu, ja vähän pelotti, jos niitä nyt tulisi, niin hetikö alkavat piiskaamaan.
No ei tullut risuja. Yhdessä paketissa oli käsin kudotut lapaset ja samoista langoista kudottu kaulaliina.  Ne oli niin iloisen värikkäitä punaisen, keltaisen ja sinisen värin raidoittamat. Käärin heti huivin kaulaani ja sovittelin lapasia, hyvät olivat ja lämpöisen tuntuiset. Toinen paketti oli pieni ja kova, jo päältä arvasin että se oli kirja. Avasin paketin ja kirjahan se oli Jöröjukasta ja oli siinä mukana vielä piirustus paperia ja kynäkin. Kyllä minä sitä Jöröjukkaa ihmettelin, että miten se tuolla tavalla antoi  kyntensä kasvaa ihan kippuraiseksi ja tukkakin oli takkuinen ja hapsotti rumasti.  Oma tukkani oli aina kahdella letillä nauhalla solmittuna ja nyt Jouluna oikein silkki nauhalla. Osasin lukea, koska äiti oli opettanut työ paikalla taukojen aikana. Lukeminen ei tuottanut ongelmia. Kirja oli luettu pian ja Jöröjukkakin siistittiin lopulta ihmisen näköiseksi.  Piirtäminen sen sijaan oli todella jännittävää. Asetin pöydälle vaasia ja omenavatia ja aloin hahmottelemaan kuvaa. Onneksi oli kumikin, että sain korjailtua työtäni. Lopulta siitä tuli ihan nätti kuva ja vein sen äidin piirongin päälle ja kirjoitin siihen Hyvää Joulua.
Päivä oli puuhakas oli viime siivoukset, ruoka ja saunassa käynti. Minua väsytti ja menin sänkyyni lepäämään.  Heräsin  ilta yöstä ja ihmettelin kun ei kotona ollut ketään.  Katsoin ikkunasta ja näin mummolan ikkunassa valoa isossa tuvassa ja siellähän he kaikki istuivat koko suku. Minut oli jätetty yksin nukkumaan.  En hyväksynyt tätä päätöstä, halusin mukaan toisten luokse. Ikkunat oli laitettu talvi kuntoon eli oli tulitikku rasioita lasien välissä ja valkoista liima paperia sauman kohdalla. Ovi oli lukossa olin vankina yksin kotona. Yritin räveltää lukkoa auki, pienillä lusikan varsilla ja ruuvimeisselillä, ei se ollut moksiskaan.
Hyvä on sitten päätin tuumasta toimeen. Käärin lahjaksi saamani kaulaliina käteni ympärille ja laitoin vielä pyyhkeen suojaksi ja sitten iskin. Koko ruutu helähti pihalle ja tie oli vapaa.  Kiipesin tuolille ja ikkunasta ulos ja kipitin mummolan ovelle, onneksi se ei ollut lukossa. Eteisessä aloin tajuta , että tästä ei nyt ehkä hyvä seuraa, mutta tehty mikä tehty. Astelin sisälle tomerasti. En ollut huomannut muutamaa pientä lasin sirun viiltoa kasvoilla enkä käsi varressa ja sukkakin oli rikki.
Arvon vierasväki katseli minua jokseenkin tyrmistyneenä.. Äiti sitten ensin sanoi, että:  -Sinun piti nukkua, eikä nousta ennen aamua.  - Kun ei nukuttanut! Puolustin itseäni.  No miten sinä oikein pääsit ulos?  kyseli äiti. - Rikoin ikkunan, ilmoitin ylpeästi. Silloin isä ampaisi ylös ja taisi sanoa ruman sanan. Hän lähti katsomaan tuho töitäni ja viipyi korjaamassa ikkunaa pitkän aikaa.
Tätini ja setäni oli pikku poikansa kanssa myös tullut maalle Joulun viettoon. Keskustelu kävi yli minun pääni , jokseenkin pohtivasti, yksi oli sitä mieltä, että ei olisi pitänyt lukita ovea, toinen sitä mieltä, että kuusi vuotiaan pitää pysyä kotona ja kun oli lahjankin saanut, niin vaikka sillä leikkiä. Mielenkiintoni oli pikku serkkuni  lahjoissa, hän oli saanut puisen junan ja kun oikein nätisti pyysin hän antoi minulle yhden vaunun.   Sain ajaa sillä leikisti lumet pois kiskoilta, että pikajuna pääsi turvallisesti eteenpäin.
Serkun viereen minä lopulta nukahdinkin ja Joulu aamuna oli aikainen herätys. Kello puoli viisi noustiin ylös ja otettiin leivin uunista uuni puuro ja syötiin se turhia aikailematta. Sitten vaatteet päälle ja koko poppoo lähti Joulu kirkkoon. Joulu kirkko oli valaistu kymmenin kynttilöin ja enkeli taivaan virsi pauhasi joulu mieltä ihmisten sydämiin.
Tapanin päivän iltana kun kaikki vieraat oli lähteneet kotiinsa tuli tilinteon hetki. Luulin sen jo menneen ohi tällä kertaa. Mutta yllätys olikin nyt se, että en saanutkaan piiskaa vaan äiti kertoi, että setäni oli estänyt selkäsaunan, jonka olisin hyvin ansainnut. Mutta jos vastaisuudessa vielä tohdin tehdä moisia temppuja ei auta enää kenenkään puheet.  . Tai miten sen nyt ottaa.

Satu

Suuressa metsässä asui maitopartainen peikko. Peikolla oli punaiset villahousut ja  vihreä  nuttu johon oli tarttunut jos jotakin metsästä. Sen selkämys oli versoja tulvillaan ja monet kävyt olivat musertuneet nutun reunoille, kun peikko makaili luolassaan lehvien ja kukkivien lumikellojen vuoteessa.
    Peikon intohimo oli talipallot. Ne maistuivat niin ihanan rasvaiselle ja maukkaalle. Parhaita talipalloja olivat ne joita pikkulinnuille ripustettiin pihapuihin. Sieltä peikko kävi niitä öiseen aikaan keräämässä ja kantoi ne luolansa perälle syvään kuoppaan. Peikko teki talvivarastoa. Syksy oli jo pitkällä ja ensilumi peitti maan. Pian paukkuvat pakkaset ajaisivat peikon luolaansa poutapilvipussilakanan alle.

    Vielä oli kuitenkin aikaa kerätä talipalloja, peikolla oli lämpimät naavatossut ja se loikki pihasta pihaan varoen, ettei vaan kukaan näkisi kun se napsi palloja taskuunsa.

    Viimeisenä leutona päivänä peikko lähti kiireissään ja unohti aurinkolasit luolaansa. Ulkona oli niin heleä ja kirkas päivä, kuin koko taivas olisi auennut . Talviauringon häikäisevä loiste teki kipeää peikon silmille ja pian se sokaistui kokonaan. Peikko ei nähnyt mitään. Se lähti kontaten luolaansa kohti mutta, kun ei nähnyt mitään, niin eksyi ihan kokonaan.

    Tuli jo pimeä ja pakkanen kiristyi. Peikko paleli ja kangistui lopulta. Nyt peikko tiesi, että hän nukkuu enkelten käsiin. Ja niin siinä kävi. Kaksi vahvaa enkeliä lensi peikon luokse ja veivät peikon peikkojen taivaaseen. Siellä oli paljon tuttuja peikkokavereita ja  peikko sai valita mitä haluaisi seuraavaksi tehdä. Peikko kysyi  enkeleiltä, - Saanko puhaltaa maailmaan oikein paljon pitsitähtiä?  Totta kai saat sanoivat enkelit. Katsopa joskus taivaalle kun aurinko on hiukan pilven takana, niin eikös vain sieltä rakosista leiju pitsitähtiä koko maailma täyteen. Kuinka kaunista! Huokaavat ihmiset, eivätkä lainkaan tiedä miten ne syntyvät. Hiljaa ne leijailevat ikkunaruutuihin ja poskipäille sulaen lämmössä. Ikinä ne eivät lopu. Siitä pitää maitopartainen peikko huolen.

    Sen pituinen se.

Hiljaisuus

 Hiljaisuus  
Mitä hiljaisuus on todellisuuskokemuksena?
Irrallisuutta.

Mistä se on irti ?
Valmiista vastauksista.

Eikö se hyväksy vastauksia ?
Koska se on niistä irti, se etsii niitä kysymyksin.

Keneltä se kysyy ?
Tietäjältä.

Kuka on tietäjä ?
Sisimmän minän aikuinen ja intuitio?

Miten hiljaisuus kysyy minältä ?
Syvällisesti.Tosissaan.

Miten kysymys menee kyllin syvälle ?
Kun se löytää vastauksen.

Miten se valitsee  vastauksen ?
Seulomalla.

Vastauksia on siis paljon ?
Niin on , ihmiset pursuavat vastauksia.

Miksi siis enää kysellä lisää ?
Koska pursuavat vastaukset ovat kuluneita.

Mikä ne on kuluttanut ?
Muutokset.

Mikä luo muutokset vastauksiin ?
Odottamaton.

Mistä odottamaton syntyy ?
Täysinäisyydestä.

Mikä on täysi ?
Sisin on lukkiutunut vaihtuviin muutoksiin.

Miten sisin vapautuu muutoksista täyteydestään?
Löytämällä oleellisen.

Mikä löytämisessä on oleellista ?
Oivalluksen tilaisuus.

Miksi ?
Koska sillä on tilaa syntyä.

Miten hiljaisuus löytää tien tietoisuuteen.
Olemalla ensin kipeä, se etsii parantajaa, kunnes sen löytää.

Missä parantaja on?
Hiljaisuuden ytimessä. Mielen taululla, jossa elämän kuvat virtaavat.

Miten parantaja parantaa näiden kuvien kautta ?
Se  näyttää syyn kipuun ja auttaa luopumaan siitä. Se synnyttää
luovuuden, tai tilaa luovuudelle.

Onko luovuus hiljaisuuden  lahja ?
On, mutta ei ainut.

Millaisia muita lahjoja hiljaisuus antaa ?
Sen mitä tarvitset.

Ihan mitä tahansako ?
Miksi ei, se riippuu taidoistasi  hyödyntää  syntynyttä
oivallusta.

Mistä saan taidon muuttaa oivallukset elämäksi?
Se on vaikeinta, mutta myös haastavinta.

Mitä elämä on ilman haasteita ?
Puuduttavaa. Haasteet ohjaavat luovuuden lähteille.

Mitä luovuuden lähteet antavat?
Pyhyyden kokemuksen. Kaikki mitä minulla on, se on lahja Isältä.

kaksi luokkaa

Yhteiskunta on jaettu kahteen luokkaan: niihin, jotka ovat enemmän ruokaa,  - kuin ruokahalua, 

ja ne, jotka ovat enemmän ruokahalu  - kuin ruokaa.


Nälkä meillä on aina keskuudessamme.

Jos se olisi vain ruuan nälkä, sitä meiltä ei puuttuisi.

Sen kaiken muun nälkä ja ahmiminen luo ruuan nälän.  Kun mikään ei riitä olen lähellä kuolemaa.

 Kaiken krääsän ja turhuuden luovuttaminen pois, luo sillan hedelmätarhoihin.   Unelmat ovat keveitä ja ilmaisia. Vapaat keräävät loputonta satoa. Ainut mitä tarvitsen on rakkaus. Rakkaus on elämän ruokaa.