torstai 16. joulukuuta 2010

Sisukas




Olin kuuden ikäinen tytön huiskale, pitkä rimakinttu jo silloin.  Aatto ilta tuli ja tonttu oli viskannut ulko oven viereen muutaman paketin. Risuja minulle oli luvattu, ja vähän pelotti, jos niitä nyt tulisi, niin hetikö alkavat piiskaamaan.
No ei tullut risuja. Yhdessä paketissa oli käsin kudotut lapaset ja samoista langoista kudottu kaulaliina.  Ne oli niin iloisen värikkäitä punaisen, keltaisen ja sinisen värin raidoittamat. Käärin heti huivin kaulaani ja sovittelin lapasia, hyvät olivat ja lämpöisen tuntuiset. Toinen paketti oli pieni ja kova, jo päältä arvasin että se oli kirja. Avasin paketin ja kirjahan se oli Jöröjukasta ja oli siinä mukana vielä piirustus paperia ja kynäkin. Kyllä minä sitä Jöröjukkaa ihmettelin, että miten se tuolla tavalla antoi  kyntensä kasvaa ihan kippuraiseksi ja tukkakin oli takkuinen ja hapsotti rumasti.  Oma tukkani oli aina kahdella letillä nauhalla solmittuna ja nyt Jouluna oikein silkki nauhalla. Osasin lukea, koska äiti oli opettanut työ paikalla taukojen aikana. Lukeminen ei tuottanut ongelmia. Kirja oli luettu pian ja Jöröjukkakin siistittiin lopulta ihmisen näköiseksi.  Piirtäminen sen sijaan oli todella jännittävää. Asetin pöydälle vaasia ja omenavatia ja aloin hahmottelemaan kuvaa. Onneksi oli kumikin, että sain korjailtua työtäni. Lopulta siitä tuli ihan nätti kuva ja vein sen äidin piirongin päälle ja kirjoitin siihen Hyvää Joulua.
Päivä oli puuhakas oli viime siivoukset, ruoka ja saunassa käynti. Minua väsytti ja menin sänkyyni lepäämään.  Heräsin  ilta yöstä ja ihmettelin kun ei kotona ollut ketään.  Katsoin ikkunasta ja näin mummolan ikkunassa valoa isossa tuvassa ja siellähän he kaikki istuivat koko suku. Minut oli jätetty yksin nukkumaan.  En hyväksynyt tätä päätöstä, halusin mukaan toisten luokse. Ikkunat oli laitettu talvi kuntoon eli oli tulitikku rasioita lasien välissä ja valkoista liima paperia sauman kohdalla. Ovi oli lukossa olin vankina yksin kotona. Yritin räveltää lukkoa auki, pienillä lusikan varsilla ja ruuvimeisselillä, ei se ollut moksiskaan.
Hyvä on sitten päätin tuumasta toimeen. Käärin lahjaksi saamani kaulaliina käteni ympärille ja laitoin vielä pyyhkeen suojaksi ja sitten iskin. Koko ruutu helähti pihalle ja tie oli vapaa.  Kiipesin tuolille ja ikkunasta ulos ja kipitin mummolan ovelle, onneksi se ei ollut lukossa. Eteisessä aloin tajuta , että tästä ei nyt ehkä hyvä seuraa, mutta tehty mikä tehty. Astelin sisälle tomerasti. En ollut huomannut muutamaa pientä lasin sirun viiltoa kasvoilla enkä käsi varressa ja sukkakin oli rikki.
Arvon vierasväki katseli minua jokseenkin tyrmistyneenä.. Äiti sitten ensin sanoi, että:  -Sinun piti nukkua, eikä nousta ennen aamua.  - Kun ei nukuttanut! Puolustin itseäni.  No miten sinä oikein pääsit ulos?  kyseli äiti. - Rikoin ikkunan, ilmoitin ylpeästi. Silloin isä ampaisi ylös ja taisi sanoa ruman sanan. Hän lähti katsomaan tuho töitäni ja viipyi korjaamassa ikkunaa pitkän aikaa.
Tätini ja setäni oli pikku poikansa kanssa myös tullut maalle Joulun viettoon. Keskustelu kävi yli minun pääni , jokseenkin pohtivasti, yksi oli sitä mieltä, että ei olisi pitänyt lukita ovea, toinen sitä mieltä, että kuusi vuotiaan pitää pysyä kotona ja kun oli lahjankin saanut, niin vaikka sillä leikkiä. Mielenkiintoni oli pikku serkkuni  lahjoissa, hän oli saanut puisen junan ja kun oikein nätisti pyysin hän antoi minulle yhden vaunun.   Sain ajaa sillä leikisti lumet pois kiskoilta, että pikajuna pääsi turvallisesti eteenpäin.
Serkun viereen minä lopulta nukahdinkin ja Joulu aamuna oli aikainen herätys. Kello puoli viisi noustiin ylös ja otettiin leivin uunista uuni puuro ja syötiin se turhia aikailematta. Sitten vaatteet päälle ja koko poppoo lähti Joulu kirkkoon. Joulu kirkko oli valaistu kymmenin kynttilöin ja enkeli taivaan virsi pauhasi joulu mieltä ihmisten sydämiin.
Tapanin päivän iltana kun kaikki vieraat oli lähteneet kotiinsa tuli tilinteon hetki. Luulin sen jo menneen ohi tällä kertaa. Mutta yllätys olikin nyt se, että en saanutkaan piiskaa vaan äiti kertoi, että setäni oli estänyt selkäsaunan, jonka olisin hyvin ansainnut. Mutta jos vastaisuudessa vielä tohdin tehdä moisia temppuja ei auta enää kenenkään puheet.  . Tai miten sen nyt ottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti