Satu

Suuressa metsässä asui maitopartainen peikko. Peikolla oli punaiset villahousut ja  vihreä  nuttu johon oli tarttunut jos jotakin metsästä. Sen selkämys oli versoja tulvillaan ja monet kävyt olivat musertuneet nutun reunoille, kun peikko makaili luolassaan lehvien ja kukkivien lumikellojen vuoteessa.
    Peikon intohimo oli talipallot. Ne maistuivat niin ihanan rasvaiselle ja maukkaalle. Parhaita talipalloja olivat ne joita pikkulinnuille ripustettiin pihapuihin. Sieltä peikko kävi niitä öiseen aikaan keräämässä ja kantoi ne luolansa perälle syvään kuoppaan. Peikko teki talvivarastoa. Syksy oli jo pitkällä ja ensilumi peitti maan. Pian paukkuvat pakkaset ajaisivat peikon luolaansa poutapilvipussilakanan alle.

    Vielä oli kuitenkin aikaa kerätä talipalloja, peikolla oli lämpimät naavatossut ja se loikki pihasta pihaan varoen, ettei vaan kukaan näkisi kun se napsi palloja taskuunsa.

    Viimeisenä leutona päivänä peikko lähti kiireissään ja unohti aurinkolasit luolaansa. Ulkona oli niin heleä ja kirkas päivä, kuin koko taivas olisi auennut . Talviauringon häikäisevä loiste teki kipeää peikon silmille ja pian se sokaistui kokonaan. Peikko ei nähnyt mitään. Se lähti kontaten luolaansa kohti mutta, kun ei nähnyt mitään, niin eksyi ihan kokonaan.

    Tuli jo pimeä ja pakkanen kiristyi. Peikko paleli ja kangistui lopulta. Nyt peikko tiesi, että hän nukkuu enkelten käsiin. Ja niin siinä kävi. Kaksi vahvaa enkeliä lensi peikon luokse ja veivät peikon peikkojen taivaaseen. Siellä oli paljon tuttuja peikkokavereita ja  peikko sai valita mitä haluaisi seuraavaksi tehdä. Peikko kysyi  enkeleiltä, - Saanko puhaltaa maailmaan oikein paljon pitsitähtiä?  Totta kai saat sanoivat enkelit. Katsopa joskus taivaalle kun aurinko on hiukan pilven takana, niin eikös vain sieltä rakosista leiju pitsitähtiä koko maailma täyteen. Kuinka kaunista! Huokaavat ihmiset, eivätkä lainkaan tiedä miten ne syntyvät. Hiljaa ne leijailevat ikkunaruutuihin ja poskipäille sulaen lämmössä. Ikinä ne eivät lopu. Siitä pitää maitopartainen peikko huolen.

    Sen pituinen se.