Pimeän ja pelon hallinta

Dialogi pimeydestä ja pelon hallinnasta

Kun olin lapsi, aikuiset sanoivat, tule pimeän alkaessa sisälle, älä mene yksinäisille teille, pimeästä metsästä voi tulla susi joka syö sinut, älä mene metsään,

Näitä pimeän pelkosanoja ravitsi vielä naapurin mummokin, kun kävin kylässä lasten kanssa leikkimässä, hän sanoi joskus - kuu paistaa ja kuollut ajaa takaa päin.
Kävelin takaperin kotiin, kun yritin nähdä sen kuolleen , jos se näkyy, niin sitten on juostava kovaa.

Pimeydellä minua peloteltiin lapsena. Siksi yhä edelleen katson illan hämärtyessä piteneviä varjoja tutkien. Muuttuvatko ne niiksi pedoiksi joita olen oppinut pelkäämään. Ei, en näe enää niitä. Näen sen sijaan vain ihmisiä hämärässä, joita on syytä karttaa jos ei nyt aivan pelätä.

Sitten on sisäinen pimeyteni. Se on vähintään yhtä monimuotoinen kuin ulkoinen. Myös sisäisessä on se jokin pahuuden peto, joka tekee pahaa, tai antaa minun tehdä. On varjoja jotka yrittävät kätkeytyä muuksi mitä ovat.

Erilaiset pelon varjot valehtelevat hämärtäen totuutta. Miten minä voisin löytää pimeydestäkin totuuden ja miten kääntäisin pelkojen varjot  suojakilvikseni ?

  Pimeyttä ei tarvitse pelätä. Pimeys on totuus itsessään. Se on myös levon antaja.

  Muodostuvatko erilaiset pimeään liittyvät pelot vain pelottelun ja väärän kasvatusmallin kautta lapsena ihmiseen?

  Suurin osa ja loput pimeän pelot mahdollisten uhkaavien kokemusten jälkeen. Jos sinulle olisi lapsena uskoteltu, että keskipäivän auringossa piilee suuri vaara tulla ryöstetyksi, pahoinpidellyksi jne. Pelkäisit auringon valoa. Ihminen on uskomustensa vanki. Todennäköistä on, että kaikesta pahuudesta suurin osa tapahtuu päivällä valoisaan aikaan, niin että turha on pelätä pimeää, valoa tai varjoja, ne ovat vain mielesi harhaista tietämättömyytä.

  Entä se sisäinen pimeän peto, joka usein säikkyy toisten ihmisten pimeyttä , sekä omia kuviaan itsestään?

  Sisäisessä pimeydessä pelkojen varjot  syntyvät  uskosi mukaan. Heikko itsetunto ravitsee pelkojasi. Pelon taustalla on aina viha. Viha jotain kohtaan, joka on minussa tai jossain toisessa tai vain jokin paha teko jossain päin maailmaa synnyttää vihan. 

Kun  havaitsen minkä tahansa pelon minun on alettava pohtimaan, mitä vihaan tässä asiassa.

Otetaan yksi esimerkki: Tosikokemus  - Yhtäkkiä eteeni tulee yömyöhällä töistä kotiin palatessani osin pipolla kasvonsa peittänyt uhkaava mies. Hän ei ole vielä tehnyt muuta, kuin tullut esiin. Minä olen jo kauhun vallassa. Samassa hän jo tarttuu kiinni ja varoittaa minua huutamasta apua.. Olen täysin pelon vallassa, mutta aivoni toimivat ilman pelkoa. 
Minä tartun kiinni uhkaukseen ja toimin sen vastaisesti, eli kiljun apua niin kovaa, kuin jaksan ja pääsinkin karkuun, Voimakas huutoni sai päälle kävijän irroittaman otteensa  ja  minä juoksin, niin kovaa kuin pääsin kotiin oman turvalukitun oveni taakse.

 Olin toiminut hyvin monenlaisten tunteiden ja ajatusreklefsien kautta. Voinko oppia tästä kokemuksesta jotain tai voinko vielä lisäksi ymmärtää miksi aloin pelätä häntä heti hänet nähtyäni ? Mitä minä itseasiassa pelkäsin?  Jos sen takana on vihaa, niin mitä vihasin?

  Tässä kokemuksessa tapahtui ketjureaktio. Ensimmäinen reaktio viittaa lapsuuskokemuksiisi. Sekä opetuksiin. - Varo miehiä tyttö-pieni yksinäisillä teillä ja useat väkivaltaiset pahoinpitelykokemukset varhaislapsuudessasi.

Miehen olemuksessa ja siinä hänen yksin kohtaamisessaan oli sinun sisääsi kirjoitettu VARO VAARA merkki.
 Seuraavaksi hän haistoi ja aisti sinun pelkosi ja se herätti hänen vihansa. Hän  tunsi olevansa väkevä mies. Pelkosi synnytti hänessä vihan, jonka hän purki juuri siten, kuin olit sen kuvitellutkin tapahtuvan.

 Te aistitte eli puhuitte molemmat tunteiden kielellä. Hän vihasi sinun pelkoasi, koska tunnisti sen itsessään. Uhkailemalla fyysisellä väkivallalla hän peitti oman pelkonsa raivoisaan vihaan.
 Sinä et kuitenkaan ollut täysin pelkosi vanki. Seuraavaksi alitajauntasi viestitti toimintaohjeita. Ajattele, toimi, tee niinkuin nyt itse koet parhaaksi. Olit rohkea!! Huusit apua ja hän yllättyi sinun rohkeudestasi. Siksi hän päästi hetkeksi irti, niin että pääsit pakenemaan. Myös tähän tapahtumaan on reaktio valmius lapsuudestasi.

Se oliko kohtaamallasi miehellä todella alunperin suunnitella pahoinpitelyä tai raiskautta, se jää nyt arvioimatta. Kiinni käyminen ja uhkaaminen viittasi siihen. Vaikka olit shokissa, toimit juuri oikein.
 
Ihminen on toiselle ihmiselle pahin uhka.
 Itse  auttoit itseäsi hätätilanteessa. Mitä vihasit tässä kokemuksessa ?

Vihasit muistoasi lapsuuden kokemuksista, vihasit erästä miestä, joka vihasi sinun vahvuuttasi. Hän oli heikko ja hänen itsetuntonsa oli heikko, siksi hän vihasi sinun voimaasi ja valtavaa taistelua, josta aina selvisit hengissä. Voit oppia tästä kokemuksesta sen, ettei pelolle kannata antaa valtaa. Vaikka näyttäisi itse piru tulevan vastaan. Sisäisessä tietoisuudessa on yhä edelleen viestitys valmius kohdatessasi minkä tahansa uhkaavan ihmisen tai tapahtuman. Ympärilläsi on myös aina suojaavia voimia ja tiedät sisimmässäsi, että ennen maa repee, kuin nämä voimat sinut hylkäät.

    Mitä muuta pimeys voi olla minulle ?

  Lepoa, ihanaa lepoa rasittamattomuuden maailmassa. Yön pimeys peittää varjotkin. Pimeys syleilee ihmistää se on hellä ja armollinen. Pimeys antaa sinulle tilaa niin paljon kuin tarvitset. Voit sukeltaa pimeyteesi ja kieppua sen ajattomuudessa . Jos mielessäsi sukellat maailman pimeyteen kyllin syvälle löydät ennenpitkää valon ja lopulta valomeren. Jos sukellat mielesi pimeyteen ja annat itsesi pudota yhä alemmas , yhä kauemmmas valosta löydät itsesi lopulta valon sylistä.

  Minkä valon, mistä pimeyteen tulee valo ?

  Rakkauden, rohkeuden, toivon ja uskon valo. Ne eivät tule mistään , ne ovat jo siellä. Sinun tulee vain löytää ne.

  Entä mitä ovat varjot ja miten voin valjastaa ne voimavaroikseni ?

  Tarkoitat nyt sisäisiä varjoja. Ne ovat yhtäläisiä pimeän pelkojen kanssa, voit kääntää ne voimaksesi muuttamalla pelkosi rohkeudeksi, vihasi rakkaudeksi, ahneutesi luopumiseksi jne.

   Miten?

   Ulkoinen maailma on valossa hyvin sininen, mutta onko merellä tai taivaan laella tunteita?
Viestiikö se vihamielisyydestä tai välinpitämyydestä ? Ei suinkaan, se viestii enemmän  korkeasta älystä ja ihmistä suuremmasta tietoisuudesta, puhtauden ylevästä Jumaluudesta ja mitä kauemmas voit katsoa avaruuteen, sitä kauemmas väritkin katoavat sulautuen lopulta ihmisen turvaväriin mustaan. Pimeyttä pimeimpään mustuuteen.

Loppu yhteenvetona, pimeyttä ei todella tarvitse pelätä. Pimeys ei tee pahaa.

Sensijaan väkivaltaisia ihmisiä on viisasta pelätä ja toimia tilanteen mukaan.

Voi niitä villieläimiäkin vähän varoa, eivät ne suomessa juuri ihmiseen koske, ellei ihminen vaikuta siten, että se metsän iso eläin suojelee pentujaan.

Myös joukossa tyhmyys tiivistyy, oma järkeni sanoo yhä, -älä mene yksin
iltamyöhään riehuvan  katujengin lähelle.

Kuljen silmät avoinna ja aistit valppaina. Pelossa on jotain hyvääkin, se opettaa minua suojelemaan itseäni. Kiertämään kohteita ja juoksemaan kiljuen karkuun jos tarvis.

Muuttamalla pelon tunteet varovaisuudeksi, valppaudeksi ja harkintakyvyn
hallitsemiksi. olet suhteellisen turvassa normaalissa elämässä.

Epänormaaleisssa tilanteissa, kuten suuronnettomuudet, sotatilanteet tai sen uhka ovat taas niitä , joissa kaikki valppauas ja viisaus on otettava käyttöön niin itsen, kuin läheisten suojelemiseksi.

Unohdat pimeys ja pelko. Ole vain avoin ja rohkea. Rohkea omien rajojen sisällä ne jotka tunnet.