elämä on tarina III

 olen vain äiti, isoäiti ja monet kolhut kokenut, murtumia on paljon ja juuri ne saivat minut tälle tielle ja minä kuljen tätä tietäni ruohonjuuri tasolla. Maan matosena, tomuksi tulevana.

Elämä on tarina
      - Mistä tulemme, mikä on mallien vaikutus elämässämme ?  Mikä ratkaisee että olen juuri sellainen kuin olen. Millainen olen ?
-   Optimistijolla, joka keinuu paljolti omaksuttujen asennetapojen ja kokemusten ristiaallokossa. Tuuli tuo ja tuuli vie, siis virran vietävissä, ainakin joltain osin.
Mikä tai mitkä tekijät vaikuttavat alttiuteen virranvietäväksi ja onko se samalla vapaaehtoista mattyyriyttä, vai onko se vain osallistumisen tarvetta, huomatuksi tulemista ja riippuvaisuutta ympäristöstä ?
-    Kyllä siinä on vähän näitä kaikkia asenteita, ristiaallokko syntyykin lähinnä siitä, että syvällä sielussani tunnen olevani jonkin vanki, jonkin sellaisen, jonka vanki en halua olla. Minun on siis löydettävä vangitsijani, sen joka estää elämästä sisäisen rakkauden ohjaamana.
-    Mikä tai kuka ohjaa sisäistä rakkauttasi ?  Miten tunnistat sen ?
-    Elämä on luotu rakkaudesta, Jumalasta. Kaikki ihmiset ovat luotuja rakkaudesta, kun näen ympärilläni hyvyyttä ja onnellisuutta voin nähdä heissä itseni. Tunnistan itseni jos tunnistan rakkauden ympäristössäni. Meihin luotu rakkaus on tasapainossa itsen ja  toisen, sekä ympäristön kanssa.
-    Miten olen kasvanut ymmärtämään tämän, kuka ja mikä muovasi minut ihmisenä luojani jälkeen?
-    Lapsuudessa se koti jossa elin ja ne mallit joita kasvattajat antoivat. Ne olivat ristiriitaisia, näin elämän kasvot monelta puolelta. Näin nöyryyden ja nöyryytyksen, näin armon ja kovuuden, koin lämmön ja kylmyyden, minut hylättiin ja minua suojeltiin. Minulle opetettiin mikä on oikein mikä on väärin. Minut särjettiin ja minä särjin, minua vihattiin ja minä vihasin. Minua rakastettiin ja minä rakastin. Elämä on peili. Olen sitä mitä heijastan toisissa tai mitä toiset heijastavat minuun. Elämä on vuorovaikutusta kaiken kanssa. Mitä enemmän itse vapaudun riippuvaisuuksistani, olemalla vain aito itse, sitä enemmän rakkauden voima näkyy ja raivaa tietä pimeyteen. Valo on suurempi voima kuin pimeys. Eihän pimeys kirkasta valoa, vain valo sen voi tehdä.
-    Jeesus sanoi; - Minä olen maailman valo. 
-    Hän tunsi  ja tiesi itse valosta tulleena ja luojana, ettei mikään pimeys sitä valoa ikinä missään pimennä, joka tulee itseltä Jumalalta, rakkauden luojalta. Uskossa on  liekki joka valaisee etsijän tietä.
-    Miksi usein tuntuu vaikealta sen liekin hengissä pitäminen tuulessa ja tuiskussa ?
-    Vaikeaa se onkin, kun petos on syntynyt rinnalle ja naamioituu hyvyydeksi. Jos haluan taistella petosta vastaan, täytyy katsoa kuvajaistani ja kysyä uudelleen. Onko kokemukseni  luonut eheyttä vai olenko rikki. Onko sisälläni musta möykky joka ahdistaa ja estää aitouteni ? Onko minun sielussani kipu jonka siirrän jälkeläisilleni. Olenko osa tuhoavaa petosta vai haluanko vapautua vääristyneistä asenteistani ja olenko valmis parantavaan muutokseen ?  Kuinka paljon enemmän kestän tuskaa, ennen kuin nöyrryn parantavaan lupaukseen muuttua itse?

-    Voinko antaa lupauksen ?   Olla jotakin suhteessa toiseen ihmiseen. Pitää lupaukseni .Hyväksyä toinen ihminen sellaisena kuin hän on?.  Käyttää koko persoonaani lähimmäisteni tukemiseen rakentavasti elämässä.?
-    Voit. Käytä valtaasi rakentavasti ja vapauttavasti.  Luonnollinen läheisyys joka rohkaisee itseä ja toista ilmaisemaan itseään vapautuneesti, kertoo tunteensa ja tarpeensa pelkäämättä, ettei tule kuulluksi tai ymmärretyksi.



-    Mikä  tukee riippumattomuuteen  ?
-    Kyky hyväksyä itsensä, kuuleminen ja näkeminen. Myös kyky nähdä toisella ihmisellä kyky ja rohjeta rakentavasti kannustamaan tämän kyvyn käytössä. Se auttaa onnistumistilanteita. Kun toinen on onnellinen  voin iloita hänen  kansaan ja jakaa myös omat onnistumiseni ilot toisen kanssa.
-    Tulenko minä koskaan kuulluksi omana itsenäni?
-    Älä sitä mieti, se tekee sinusta riippuvaisen muista.  Muista, sinulla on valta ja oikeus valita Tutki sen sijaan mille itse perustuu.  Millainen rooli sinulla on ?  Esitit haavoittuneen ihmisen kysymyksen kysymällä mitä minun pitäisi olla, että minut hyväksyttäisiin. Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla hyväksytyksi ilman suorituksia. Sinulla on oikeus olla haavoittunut, mutta myös oikeus parantua haavoistasi kokonaan.
-    Miten voi unohtaa kärsimässä vääryyden, hyväksikäytön ja kohtaamansa halveksunnan ?
-    Näkemällä peilin. Sen mikä aiheuttaa edelliset asenteet sille, joka ne tekee. Oletko itse projisoiva peili, ylpeä, katkera, vihamielinen, välinpitämätön ? Katso sitten itse kohdistajapeiliä. Mikä tai mitkä tekijät ovat vääristäneet sen asenteet  Voitko nähdä peilijanan läpi, ymmärtää ja lopulta antaa anteeksi, koska  kaikki väärät asenteemme on ulkopuolelta opittua mallia. Me voimme antaa anteeksi ja auttaa toisiamme muistamalla,    Elämä on arvokas. Liian arvokas arvottomuudelle ja pelolle, kivulle ja vihalle.
Miten mikään voi oikeasti muuttua ja miten  tämä päivä olisi parempi kuin entiset?
-    Se on paras siksi, että olen herännyt kysymään, oppimaan ja kohtaamaan totuuden itsestäni ja ympäristöstäni. Näen  eheää elintilaa, luomisvoimani elää täysillä. Eväinäni hiljaisuus, rukous, työt, harrasteet ja perhe ympärillä sekä vapaus valita.
-    Mikä sinut herätti kysymään totuuksia ja oppimaan elämää ?
-    Haavoittumisen jälkeinen tyhjyys, itse rakentamieni suojamuurien murtuminen ja ahdistus muurieni sisällä. Vapautuksen kaipuu. Elämän kaipuu.
-    Murtuma loi siis pohjan muutokseen, onko muutos nyt siis kokoajan kehittyvä ja avoin ?
-    Se edellyttää jatkuvaa taistelua omia heikkouksiani vastaan, minun on joka aamu muistettava, en ole se joka olin, olen se joka tahdon olla.
-    Taivuttaako tahto sinut vai sinä tahdon ?
-    Herännyt tahto olen minä, se on jo taipunut. Nöyrtynyt totuuteen joka tekee vapaaksi.
-    Vapautesi on kuitenkin sidoksissa ympäristösi, muiden ihmisten ja Jumalasi kesken, voitko silloin olla todella vapaa ?
-     Ilman muita ihmisiä ja maailmaa  en voi määritellä vapauttani. Minkä suhteen se olisi vapaa jos ei mitään olisi ?  Me kaikki olemme ainutlaatuisia ihmisiä, minä ja toiset. Meillä kaikilla on kolmet kasvot, fyysiset, psyykkiset ja hengelliset kasvot  ja  ne  minun on tunnettava myös  itsessäni, tunnistaakseni ne toisissa.  Se miten kohtaan nämä kasvot elämässä ja miten annan tai otan niistä voimaa, se  luo persoonallisuuteni . Näkemällä oman persoonallisuuteni näen myös toisen. Se mitä näen, se muokkaa minua  hyvässä ja pahassa.
-    Mitkä tekijät luovat arvoni elämässä ?
-    Kyky nähdä ja kuulla avoimesti kokonaisuudet, myös valheiden läpi. Rohkeus toimia, selvittää, ajatella ja kuunnella viestejä.
-    Mitä viestejä?
-    ”Tuntuu viestejä” , sisäistä ääntä, ihmisten reagointeja ja omia sairauksiani sekä kaipuutani. Viestit ilmoittavat : Minä saan tehdä valintoja, siitä miten suhtaudun asioihin. Minä teen valintani vain omassa elämässäni, en toisten puolesta, eivätkä toiset saa tehdä valintoja minun puolestani. Valinta on usein myös riski, mutta vastaan siitä itse.
-    Miten säilyt eheänä ?
-    Eheys on rohkeutta toimia omasta persoonasta käsin. Se ei ole virheettömyyttä. Minulla on oikeus valita, sanoa, kiitos kyllä tai kiitos ei. Ulkopuolinen ei alista minua, ellen itse siihen suostu. Asemani yhteiskunnassa ei määrittele mitä teen, vaan oma tahtoni määrittelee mitä tahdon tehdä. Rohkeus nähdä tämä, on myös nöyryyttä nähdä toinen ihminen, hän ei ole minua varten, mutta voin elää hänen kanssaan rampauttamatta itseäni tai häntä. Vapautetun elämää, joka on murtanut surun iloksi
-    Miten ilo on suruista tehty ?
-    Ihmisen ilossa on kysymys sisäisen olemuksen kauneudesta joka rakentuu rohkeudesta elää nyt, uskallusta luotsata huomista, muuttaa sen minkä voi  ( oman elämän kulussa), oppia mistä olen vastuussa, löytää yhteys – kutsuen toisia ihmisiä osallisiksi omasta elämästä, puolustaa itseä ja toisia sekä kyky pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Tässä on ilon avaimet jotka sanovat: Elämä on vain askeleen mittainen, juuri sen jota nyt elän. Muutos luo uudet askeleet. Elämä on kuolemista, joka sekunti, kuolemista äideille, isille, kouluille, työlle, terveydelle, nuoruudelle….
-    Muutos on aina kriisi, jossa rutiini rikkoutuu. Astun epävarmuuden aikaan, - uusiin merkityksiin.  Epävarmuus antaa aikaa pysähtyä, tehdä arvio menneestä ja luoda lankoja tulevaan. On aikaa kysymyksille. Mitä vielä voin tehdä, mitä  on tekemättä samalla näkien niiden merkitykset. Sairaus antaa aikaa miettiä, menetys laukaisee surutyön. Surutyö luo muutoksen. En tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta en pelkää tuntematonta vaan luon sille tilaa syntyä ja tulla luokseni, niin kuin äiti valmistautuu synnytykseen. Minun arvoni  - arvottomuuteni -  Se on siinä miten rohkeasti katson totuutta silmiin. Se ei aina ole siinä mitä toiset heijastavat minusta, sillä me olemme myös erilaisia samanarvoisuudesta huolimatta. Minun täytyy vain ottaa paikkani elämässä hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen.
-    Onko elämäni lahja ?  Pitääkö minun kantaa syyllisyyttäni, siitä miten olen toiminut?
-    Ei vaan sinut on vapautettu elämään. Kun murtuman jälkeen olet muuttanut elämääsi, oppinut tuntemaan elävän rakkauden ja ottanut sen sydämeesi, miksi kantaisit menneisyyttä harteillasi, varsinkin kun olet kristitty, sillä kristitty voi käsittää kertakaikkisen lunastuksen merkityksen jonka Jumala itse on rakkaudessaan lahjana antanut. Sen joka rakkaudesta on luotu tulee rakkaudessa puhdistetuksi, ei joskus, eilen tai huomenna, vaan kokoajan, yhä uudelleen, janoten tulla yhä puhtaammaksi. Vaikka minut puettaisiin kultaan ja timantteihin ja säihkyisin ulkoa kuin aurinko, mutta sisimpäni, oma mieleni olisi vihasta musta, niin silloin ei yksikään rakkauden säde minuun osuisi, eikä minusta lähtisi, silloin olisin täynnä pimeyttä ja ikuista kuolemaa. Minä haluan, minä tahdon elää !  Ja vain rakkaudesta voi elää elävästi.