torstai 3. helmikuuta 2011

arki





Mikä on asenne, arvo ? Miten harjoittaa asenteita, miten periaatteita ?

Miten asenteet syntyvät ja mikä niitä ohjailee ?
 Asenteeni ovat syntyneet sen mitan mukaan miten minuun on luotettu ja miten turvalliseksi olen kokenut ympäröivän maailmani. Siten asenteitani on myös ohjaillut ne ulkopuoliset mallit, joilla on ollut valta tai velvollisuus opettaa ja kasvattaa minua lapsena. Eli suurin osa asenteistani on syntynyt näiden mallintamisen mukaan.

Miten ne mallit ohjaavat sinua nyt, tässä ja tänään ? Mikä on niiden arvo nyt ?
    Ne ovat  olemassa, osalla on arvonsa vieläkin, kuten esimerkiksi, rehellisyydellä. Tosin tarkastelen sitäkin nyt uusin asentein. Osalla entisistä ei ole arvoa lainkaan, kuten pelolla ja muiden odotuksilla. Suurin osa vanhoista malli arvoista joutaa romukoppaan, mutta toisaalta niistä irti pääseminen ei tapahdu sanomalla, bai bai .

Miten olet oppinut uudet arvot ja kuka tai mikä niitä ohjailee ?
    Kirjoittaminen on avainasemassa, sitä seuraa ajattelun syveneminen ja opettelu hyväksymään itsensä sellaisena kuin olen, haavoittuneena mutta valmiina parantumaan. Tietämättömänä mutta valmiina oppimaan. Uudet hyvät arvot kirkastuvat sitä mukaa kun kykenen kokonaan luopumaan  huonoista.  Oma sisimpäni ohjailee nyt enemmän, mutta toki ihmiset ja ympäristö, elämä yleensä luo myös omat tarpeena sekä muuttumiseen ja uuden oppimiseen kuin sisimpäni tarpeet.

Ovatko uudet asenteet synnyttämässä uutta ihmistä sinusta ?
    Kenties, toivottavasti !  Uuden ihmisen syntyminen vanhan  sisään vie kuitenkin aikaa ja vaatii jatkuvan tarpeen oppia ja sisäistää uutta. Se on kuin vuolas koski elämänvirrassa entisen  saastuneen viemärin tilalla.

Mikä sinut saa uskomaan, että kaikki uusi on parempaa ja enemmän oikein kuin entinen ja sen puolesta kannattaa taistella?
     Se että nyt valitsen itse. En ota tarjottimelta valmista ruokaa, vaan kylvän siemenen hoidan ja korjaan sadon. Hylkään huonot ja valitsen parhaat vain olemalla valpas ja harjoittamalla itseäni kokoajan.

Miten harjoitat asenteita ?
    Syventämällä sitä valtaa joka minulla on itseeni nähden, hyväksyä omat rajani. Hyväksymällä jokainen ihminen tasavertaisena omana itsenään, lupaamalla olla paras ihminen itselleni täyttämään lupaukseni ja tukemaan toisia olemaan parhaita vastaavasti omina itsenä.

Miten löydät parhaan lupauksen itsellesi täytettäväksi, juuri sen joka ravitsee sielusi ?
Kun ymmärsin että kaikki se mitä eniten pelkäsin tässä elämässä on samalla juuri sitä jota eniten kaipaan. Niin eikö minun ole juuri sitä jano ja nälkä ?

Mitä sinä janoat ?
    Rakkautta.
Millä asenteella tai harjoituksella sammutat tämän janon ?
     Avoimuudella, rohkeudella ja riippumattomuudella. Näissäkin on kyllin paljon harjoittamista. Harjoittamiseni lähtee ajatuksista, eli yritän joka päivä muistaa  olla avoin, rohkea ja riippumaton. Ajatusten jälkeen se on teko, jossa nuo harjoitukset toteutuvat

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta periaate. ?
    Oikeudenmukaisuus, valinta, rehellisyys, vastuu.

Millaisia periaatteita sinulla on ?
    En ole ollut oikein periaate ihminen  koska asenteitani on aina leimannut hyvin voimakkaasti joustavuus ja sopeutuminen, sekä alistuminen ja  se helpompi laiska asenne malli, jossa myös vastuu omista teoista on ollut toisiin kohdistuva. Uskon, että jonkinlaiset periaate  asenteetkin voivat kiteytyä ajan kanssa.

Millaisia periaatteita ajattelet harjoittavasi ?
    Oman elämän vastuullisempaa kantamista.

Miten ?
    Opettelemalla kiittämään siitä mitä on, opettelemalla näkemään asenteiden kauneuden.

Millaiset asenteet ovat kauniita ?
    Sellaiset jotka luovat onnellisuutta ja tasapainon elämään, niin että jos jaan ympyrän neljään osaan, niin jokainen neljännes on ehjä ja näen niissä  itsen, toisen, ympäristön ja uskoni.
   
   
Mitä on arvo  ?
    Arvokas, kallis, kunnioitettava,  kyvyt, taito, hyvyys, rakkaus.

Mikä näistä  arvoista on suurin ?
    Rakkaus, pitäen sisällään kaikki edellä mainitut.

Miten  kalleus on arvo rakkaudessa ?
     Voi kuinka kallis se onkaan, huomaan sen viimeistään silloin kun olen menettänyt sen halpana, itsestään lankeavana. Rakkaus on mittaamattoman kallis arvo mutta silti minulla on siihen varaa ja se tekee minut onnelliseksi, ymmärtää, minulla on aina varaa rakastaa. Rakkaus edellyttää vain kaikkien muiden arvojeni  sopimisen elämän palapelissä oikeille kohdille, minkään puuttumatta.

Mitä teet puuttuvan arvon saamiseksi ?
    Etsin sen itsestäni, etsin kunnes löydän sen ja riemuitsen kuin lapsi. Minulla ei ole varaa välinpitämättömyyteen, sen sijaan minulla on varaa kasvaa ihmisenä kokoajan paremmaksi, asettamatta silti odotuksia, vain valmius ottaa vastaan uutta elämäntaitoa viemällä uudet arvot elämäni kosken kuohuihin, nähdäkseni kuinka ne kantavat ilman haavoittumisen pelkoa, ilman menetysten pelkoa, ilman arvottomuuden pelkoa. Minun on riitettävä itselleni, riittääkseni kaikille rakkailleni  jaksaakseni elää ja tuntea täysipainoisesti. Luottamalla riittävyyteeni  kasvatan tarvetta kysyvänä ihmisenä. Ja miten kysyvä voisi eksyä ?  Kun kysyn kyllin kauan löydän arvokkaimmat asenteet  joita tarvitsen nyt ja tulevaisuudessa.

Keneltä kysyt ?
    Kysyjältä itseltään ja pyydän sitä opettamaan minua enemmän kysyväksi.





3 kommenttia:

  1. Olen ailahtelevainen asenteen luoja, riippuu päivästä ja asiasta mihin asennoidun, joskus asenteeni voi olla erilainen tänään kuin eilen samaan asiaan. Kärsimättömyys kun pulpahtaa pintaan kipujen ollessa kyseessä - en jaksa asennoitua mitenkään. Tai onhan se asennoitumista - negatiivista...
    Tietyt periaatteet ovat elämäni tukipilareita.

    VastaaPoista
  2. Ai, kiitos Sinulle, aikatherine! Tulin tutustumaan sinuun ja ympäristöösi ja huomaan ajatuksesi aidoiksi ja hyviksi. Ne ovat kuin terveyssuolaa, joka veteen ripoteltuna virkistää ja tekee hyvän olon siinä kylpijälle.

    Vaikutat viisaalta naiselta. Pyrit siihen, johon minäkin pyrkisin, jos osaisin. Ja varmaan ajatustasolla olemmekin tasoissa, mitä jaloon mielenkilpailuun tulee, mutta käytännössä sinä voittaisit, sillä lukuunottamatta hyviä hetkiä, jolloin koko maailma tuntuu kirkastuvan, nousee minun mieleni taivaanrannalle äkkiä synkkiä pilviä juuri silloin, kun sitä vähiten odottaisi. Vaihtelevaa säätä, sanoisin. Mutta pelkkä pyrkiminenkin on jo hyväksi, eikö totta?

    Muuten, panin tuon Moldaun soimaan, ja se soi koko ajan kun luin tekstiäsi, ja se on, on se, ihana!

    VastaaPoista
  3. aikatherine kirjoitti...

    uskon että meissä on perusasenne kaikilla. se vain muotoutuu vähän tilanteen mukaan, liitin nyt lisäksi vähän huumoria tähän kuivahkoon tekstiin viivi ja vagner tuovat sitä arjen asennetta mainiosti esille.

    onhan niitä musta päiviä, kun omakin asenne on mustan puhuva. kärsimättömyys on hyvä huomio, se hallitsee nykyaikana ihan kaikkia..tai sitten vain minua.
    4. helmikuuta 2011 11.

    aikatherine kirjoitti...

    molday on lempi kappaleeni, ylistät nyt minua niin etyyä ihan nolottaa,en minä mikään viisas ole, ajatuksen ja unelmien tasolla ehkä, kuten sanot on pyrkimys hyvään , haluan karistaa kaikki negatiiviset ihmiset pois, olen saanut heistä kyllikseni. seura tekee kaltaisekseen sanotaan, siis etsin sielun kumppaneita, niitä joilla on samantapaisia toiveita kehittyä ihmisenä siedettäväksi. pilviä, myrskyjä ja tornaadoja on elämässä ollut, mutta rakkaus voittaa siihen pitää vain luottaa, eikä kannata pitää kiinni asioista eikä ihmisistä jotka tuovat pahan mielen.
    4. helmikuuta 2011 17.2

    VastaaPoista