Luovasta laiskuudesta ahkeruuteen

Dialogi luovasta laiskuudesta ahkeruuteen

Miten harjoittaa luovaa laiskuutta ?

Jos laiskuus on luovaa se on  jo pientä ahkeruutta, joka täyttää pääni ajatuksilla.

   

Mikä tai kuka niitä ajatuksia tuottaa ?

Mikä ja kuka milloinkin, kuuntelen, katselen, haistan, maistan ja tunnustelen mitä jokin ulkoinen viestii.

Ottaako luova laiskuus huomioon  myös ulkoiset  virikkeet ?

Siitä tulee hedelmällisempää ja antoisampaa, kun pidän kaikki aistit valppaina ja suon sisimmälleni oppimisaikaa ja rauhaa poimia parhaimmat mausteet mitä elämä voi antaa.

Millaisia mausteita elämä antaa ?

Kaikenlaisia. Saan valita ja punnita mikä on parasta missäkin tilanteessa, kunhan vain olen avoin ja nöyrä.

Miksi avoin ja nöyrä ?

Koska ylpeänä en löydä mitään, enkä itseeni käpertyneenä. En kuvittelemalla,

että kaikki maailman tieto on valmiina jossain sisimmässäni. Useimmiten

ratkaisevat mausteet ovat ystävien sisimmässä, kirjoissa ja koettujen  kokemusten aikana.

Tarvitsen siis korviani ja silmiäni pystyäkseni luomaan mitään uutta .

Onko uuden löytyminen luovan laiskuuden hedelmä ?

On niinkin, mutta voi se olla myös jonkin vanhan asian loppuun tekemistä. Mielestäni luovalla laiskuudella ei ole ratkaisevaa merkitystä, ellei sen tuottamaa ideaa voi toteuttaa omassa elämässään. Se on siis enemmänkin uuden toiminnan syntymistä ja toteutumista, joka murtaa arjen rutiineja, kaikkia niitä kaikkia puuhasteluja, jotka osaamme tehdä silmät kiinni ja sen kummemmin keskittymättä.

No onko luova laiskuus yleensä laiskuutta, vai mitä se on ?

Taitaa olla niin, että se on laiskuutta aina silloin, kun sitä ei viedä käytäntöön.

Kun idea toteutetaan se onkin jo ahkeruutta.

   

Eikö ole jo ahkeruutta asioiden perusteellinen pohdinta ja ratkaisujen etsiminen ?

Onpa hyvinkin, mikäli todella teet sen kunnolla.

Miten tiedän tehneeni työskentelyn ajattelun tasolla perusteellisesti ja jossain määrin loppuun asti ?

Tiedät sen vastauksesta, siitä oivalsitko ja opitko kirkastamaan puutteesi  ja 

tekemään jotain paremmin, kuin ennen.  Ajattelusi hedelmä on suoritus.   

Kuullostaa kovin suorituspainoitteiselta, eikö  ole hyvä joskus vain vaeltaa sisäisissä kuvissaan pyrkimättä toteuttamaan sitä ulkoisesti ?

Juuri niin sinun pitää asennoitua, älä luo odotuksia, älä paineita. Anna 

 ajatusten  rakentaa kuvionsa ja kaikki mahdolliset vaihtoehdot.

 Mielesi tietokone kyllä tuo aivan itsestään elämäsi varrella poimimiasi 

 oivalluksia eteesi.   Mitä vapautuneempi olet, sitä enemmän näet vaihtoehtoja.

           

Saat lahjojen tulvan,  sinun täytyy vain poimia parhaat mielesi taululta.

No nyt rupesi kuullostamaan luovalta laiskuudelta. Se on siis jonkinlainen rajoittamaton vapauden tila, jossa minä olen ikäänkuin paratiisissa. Olen Eeva, joka poimii omenan. Nyt vain vielä kysyisin, mistä tiedän, etten poimi kiellettyä hedelmää ?  ( Väärä tulkinta tai valinta )

Sinä olet syönyt jo kaikki myrkky-omenat, joten älä enää pelkää. Ethän sinä

silloin kysellyt itseltäsi, etkä toisilta, - Saako tämän ottaa, mikä on seuraus ?  Vaan

lapsen   lailla sinisilmäisesti toimit ja valitsit enemmän hetkellisen idean ja tunteiden perus-teella. Jos olisit kuunnellut viisaampia nuorempana, olisi muutama myrkky-omena  jäänyt syömättä. Mutta nyt kun kerran kyselet osoitat omaa tahtoa  ja  kyseenalaistaa aiemmin opitut mallit ja asenteet, joten anna palaa. Riittää kun tiedostat ajattelevasi mitä teet, vapauta itsesi odotuksilta, äläkä missään tapauksessa luo itsellesi suoritus paineita.

Okei, elämä siis kantaa ja voin purjehtia loppumatkan vapauttavassa luovan laiskuuden

ahkeruudessa ? 

                   Aivan löysit polun, sillä kulkeminen ei ole aina helppoa.