Elämämme hyvyys tai huonous
riippuu siitä,
millaisen tien valitsemme päästäksemme siihen
ja miten me tuon tien kuljemme.
Minä mietin, milloin ja missä iässä me ihmisenä
lopulta valitsemme tien. Jokainen vuosikymmen kuljettaa
ihmistä omaa tietänsä. Ensimmäinen tieni annetaan ylhäältä.
Toivon eniten, että en olisi poikennut liian kauas tuosta tiestä.
Sisimpäni olisi oltava lapsen kaltainen, vaikka järkeni olisi aikuisen.
Ja tuleeko minusta koskaan kyllin aikuista, viisaudessa ja teoissa?
Tunnen itseni yhä puokkoilemassa monia tutkimattomia teitä.
Ehkä se ei ole niin paha, ehkä se on tie takaisin kirkkaalle polulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti