mielenmatka

 Mielikuvamatka, sielun puutarhaan.

Astun askeleen ja siirryn pienelle portille, sen salpa avautuu ja pääsen sisälle omaan salaiseen puutarhaani.

Tänne ei osaa tulla muuten, kuin kirjain ja sana kerrallaan.

Useimmiten täällä on lämmin kesä. Joskus ruskainen syksy tai luminen talvi. Nyt näyttää olevan edessäni kevään herääminen.

Taivas on kirkas vain pienen poutapilven purjehtiessa taivaan tuulissa. Ilma on raikas ja leuto. Kevään linnut pitävät ihanaa

konserttia lehtipuiden ensi viherryksessä.

Iirikset ja liljat työntyvät jo mustasta mullasta, jonka tuoksu on täynnä elämän voimaa.

Polkuni vierustalla solisee kirkasvetinen puro, ja veden pisarat pomppivat ilmaan kiveltä kivelle, ja pienet puro- kalat heiluttavat iloisesti pyrstöään.

Kuljen eteenpäin kohti pientä metsälampea. Lammen pinta kimaltaa, sen pinta on täynnä kyyneleitä.

Silloin näen pienen pojan, hän istuu varjossa puun juurella ja itkee yhä.

Menen hänen luokseen ja tervehdin kysyen - Miksi itket poika kulta, voinko auttaa?

Hän nousee ylös ja pyyhkii silmistään kyynelvirtaa ja ojentaa kätensä katsoen silmiini ja kuiskaa hiljaa, - Sitä surua ja huolta itkin, jota olet kantanut , hyvä kun tulit . Sinun pitää parantua surusta ja huolista. Tule! Poika hihkaisee.

No mihin haluat minun tulevan, että parannun huolista ja suruista? Kysyn.

Poika riisui paitansa ja kehottaa minua riisumaan mekkoni. Teen niin ja silloin hän ottaa kädestäni ja hyppää lampeen ja minä sukellan kyynelten läpi pojan kanssa aina pohjaan asti.

Lammen pohjassa oli simpukan kuoria, joita poika käski kerätä siniseen pussiin , jonka hän otti taskustaan.

Keräämme kaikki simpukan kuoret ja kun ne oli pusissa, niin poika kerää pohjasta vielä erivärisiä kiviä. Punaisen, mustan, harmaan, ja valkoisen.

Pojan silmät kertovat, että nyt ollaan valmiita.

Niinpä ojennamme kätemme ja nousemme kohti valoa uiden kevyesti rantaan.

Poika käskee minun kerätä kaikki kyyneleet ja laittaa ne punaiseen, mustaan, harmaaseen ja valkoiseen pussiin, jotka hän ojentaa minulle ja kertoi menevänsä rukoilemaan taivaan isää, että HÄN ottaisi kaikki surujen ja huolien kyynel-simpukat ja parantaisi minut tekemään jotain hyödyllisempää.

Kaikki neljä pussia ovat täynnä kyynel-simpukoita, kun poika tulee rukoilemasta.

Nyt on sinun vuorosi rukoilla poika käskee - samalla kun rukoilet heität yhden säkin kerrallaan lammen pohjaan.

Heitä ensin musta pussi, siinä on raskaimmat syntisi.

Jaksan tuskin nostaa sitä ylös, enkä osaa rukoilla kuin anomalla armoa ja anteeksiantoa.

Pussi putoaa kuitenkin käsistäni ja näen nyt lammen yläpuolella

pienten enkelten parven, jotka laulavat kaunista ylistyslaulua korkeuksien Herralle.

Ota nyt punainen pussi, siinä on kaikki turhat himosi ja välinpitämättömyytesi .

Minä otan punaisen pussin ja rukoukseni on huokaus sanoja jotka takertuvat toisiinsa häpeää, turhuuteen aikani tuhlaamista. Anna anteeksi, armahda.

Poika on valmiina. Ota nyt harmaa pussi, siinä on huolesi ja surusi yhdessä. Heitä se lampeen ja rukoile.

Otan Harmaan pussin joka on raskas huolista ja suruista.. Nostan pussin ilmaan ja pudotan lampeen rukoillen - Herra opeta minua olemaan vahva ja toimimaan oikein.

Täällä on vielä yksi valkoinen pussi poika osoittaa, se on nyt toivomus pussisi, mieti mitä toivot , sillä taivaan isä kuulee.

Huomaan että tämäkin pussi on aika painava, mietin ja tiedän toiveeni ovat todella painavia. Hirveän painavia. Ovatkohan ne liian painavia. Polvistun lammen ääreen ja rukoilen - Herra armahda maailmaa, ota pois sodat ja viha kansojen väliltä. Herra armahda, ota pois sairaudet , anna ihmiskunnalle viisautta ja kykyä rakastaa ja kunnioittaa toisiaan, niin että maailma olisi kuin paratiisi jälleen.

Kuulen enkelparven laulun ja katson miten valkoinen pussi liukuu lampeen, ja pinta on kirkas kuin lähteen silmä.

Poika tulee viereeni , ottaa kädestäni kiinni avaa kämmenen ja käski heittää vielä kaikki kivet lampeen sanoen vielä nämä kivet sinun pitää heittää, kun heität mustan, se poistaa ainakin osan kivuistasi, kun heität punaisen se ohjaa ja opettaa kun avaat mielesi. Kun heität harmaan se auttaa sinua tekemään jotain hyödyllistä.

Kun heität valkoisen , laula kiitoslaulu. Sillä sydämesi keveni oletan.

Kyllä kiitos, soperran ja hyvästelen pojan, juoksen kevein askelin portille ja olen taas tässä tuolilla ja mietin , olipas reissu taas. Joka kerta nämä yllättävät mutta samalla muuttavat jotain minkä pitää muuttua, ainakin toivon niin.