Koska ihminen on valmis?
Sydämeeni istutan salaisen puutarhan.
Vihreät keitaat ja tuoksuvat kukat.
Veden solina ja
tuulen humina on musiikkia korvissani.
Päivän kimaltaessa
lampeni kalvoon
näen elämän varjojen tanssin
Aika katoaa
olen tässä
aistien
laventelin tuoksun
pehmeä sammal suutelee jalkojani
muistojen nauha kiertyy auki
kaikki nuo vuosien äänet
kimpoavat korviini
ensi itkusta viimeiseen
helisevästä naurusta rahisevaan
nuoruuden silkki-ihosta
kokemusten juomuihin
vanhuuden luomiin
ja kuiviin silmiin
vain odotus
jäljellä
Mitä on puutarhani takana, edessä päällä ja alla?
Näenkö tarkoitukseni täyttyneen
vai olenko hukkaputki?
Sydämeni puutarha on muuttunut näkyväksi
kaikki muu on kadonnut
ja niin minä kävelen ruusut kädessäni
sinua kohti
askel askeleelta
kerron sinulle
miten viime yönä lähes tavoitin sinut
mutta pelko
se lopullinen luopuminen pysähdytti
peruutin ja kuiskasin
en ehkä ole vielä valmis
sinä vain hymyilit ja kysyit
- Koska ihminen on valmis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti