Sairas unennäkijä
Vaikeroin heräämisen tuskaa
aistit avoinna valkean huoneeni sisällä.
Murskaat minut murusiksi,
kasaksi multahiekkaa
Minussa on Sinun jalanjälkesi ja kättesi ihmetyö
Näen nyt nurmen lähempää ja sipulien rohkeuden.
Iirikset, Liljat ja Narsissit ovat täynnä sinun pyhää vettäsi.
Olen murrettu unennäkijä, näen Sinut.
Suljen silmäni, näen paremmin.
Sylissäni on valkoinen sydän.
Se on läpikuultava ja vahva.
Pienet pojat juoksevat ohitse.
Älkää menkö!
Sanokaa ensin, - Kenellä on valkoinen sydän?
Maailma on pysähtynyt.
Puut seisovat hievahtamatta.
Kuiskien toisilleen, - Kenellä on valkoinen sydän?
Linnut visertävät ja kohottavat nokkansa kohti .
taivasta, kuin huilut
Kuuntelen hiljaa hetken ja ymmärrän lintujen laulun.
- Kristuksella on valkoinen sydän!
Hänen viittansa liepeestä olen kadottanut valkoisen sydämen.
Missä on Kristusviittani? Kasteeni puhdas lunastus?
Voi peipot, kiurut, pajulinnut, kuikat järven selältä!
Auttakaa!
Tuokaa viitta murretulle!
Peittäkää kasa multahiekkaa, että se uudeksi valettaisiin.
Herättäkää nukkuva unennäkijä.
Puristakaa mieleen sipulin rohkeus ja sormiin muurahaisen elämä.
Näen havahtunein silmin,
lautturi lipuu lautallaan.
Kaikki kerran kohtaavat
vaieten
Sisällä valkean huoneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti