kirje lapsuuteen

 Hei sydämeni kesäheinä!

Istutko taas illalla omenapuun alla, puraisten punaista kaneliomenaa?. Mietitkö yhä olemisen tarkoitusta? Kuuman kesän ja räiskyvien ukkoskuurojen pauhussa, juuri nyt ihmettelet näkemääsi salamaa. Yhtä monista muodoista luonnossa joita ei oikein voi kokonaisuutena ymmärtää. Kuin kirkas taivaalta tipahtanut tähti se vilahtaa ohitse ja pienen hetken sinusta tuntuu, kuin se pysähtyisi eteesi ja tervehtisi sinua. Se nousee ja kiitää eteenpäin, kadoten metsän siimekseen Salama joka on kuin mielesi, utelias, arvaamaton, uhmakkaan rohkea, itsenäinen outous , kuin kysyen minne matka, onko se seikkailu vai jotain muuta.

Onko siinä se jokin joka näkee kaiken ja silti ei näe, eikä täysin ymmärrä edes mitä näkee? Katsotko suoraan ihmisten läpi, sanojen ja tekojen kautta. Kaikkea joita ihmiset tekevät ja yksi toisensa jälkeen eritavalla.

Äiti joka on hiljainen, mutta kun puhuu siinä on aina lämmin ajatus, opetus tai neuvo. Äidin sanat, teot ja eleet ovat kuin kauniisti sointuva melodia. Äitiä on helppo rakastaa.

Isä on päinvastainen, äkkinäinen, arvaamaton, pelottava. Sanat kiivaita , ääni kireä. Kaiken alta kuultaa jokin katkeruus, ikuinen haavoittuvuus, joka on rikkonut sielunsa rauhan. Häntä täytyy karttaa, paeta, tai pysyä piilossa.

Lähellä on mummosi, näet taas kolmannen persoonan, hän rakastaa raamatun sanoilla. Kaikki on syntiä, ja kadotus odottaa, jos et kuuntele.. ja ethän sinä jaksa kuunnella sellaista saarnaa, mutta silti rakastat mummoa, hän on vanha ja sairas.

Haet vastauksia joka puolelta, vielä tiedostamatta muuta kuin sen mitä näet kuulet ja puhutaan.

Papassa asuu rauhallisuus ja viisaus. Häntä kuuntelet aina ja odotat lauantaina kotiin , että saat auttaa mummoa kattamaan pöytää papalle. ja joskus pappa tuo tuliaisenkin Helsingistä, lettinauhoja, mekkokankaan tai karamellin.

Näet kaikkia miettiessäsi kuinka erilaiset asenteet, luonteet luovat omia maailmoitaan toinen toisensa sisään.

Kun setäsi tulee käymään, sydämesi pomppii ilosta koska hän on yhtaikaa viisas ja leikkisä. Setä haluaa kuulla mitä olet kirjoittanut , onko uusia runoja ja sinä luet ylpeänä runon kissastasi, joka jahtasi hiirtä, ja lopulta kun se kuoli kantoi sen sisälle että ihmiset näkee kuinka hyvä saalistaja hän on. Ja äiti vain ottaa hiiren ja vie ulos ja kissasi tietysti loukkantuu, ja menee talon alle piiloon tyhmiä ihmisiä. Setä vaan hymyilee ja sanoo. Se on hieno tarina. Sinä olet tyytyväinen .

Kaikki mitä tapahtuu teoin tai sanoin. Projisoituu sinuun ja sinusta tulee se mikä seuloo ja valitsee , etsit elinvoimaa tässä nuoruuden kynnyksellä. Tietämättä vielä muuta kuin unelmasi, olla kuin äiti, mummo, pappa ja setäsi. Yhdistää kaikki se hyvä , sitten kyllä selviää elämässä.

Elämä on kuitenkin seikkailu, se tuo myöhemmin yhä uusia itsenäisiä maailmoita ihmisten hahmoissa, Oi kuinka arvaamatonta tulevaisuus voikaan olla.

Mutta kun nyt liki 80vuotiaana kirjoitan sinulle tiedän että olet selvinnyt, juuri omalla tavallasi ja varmasti tiedät, että paremminkin olisit voinut valita . Mutta me olemme ihmisiä rakas kesäheinäni. . Suutelen otsaasi ja kiitän muistoistasi joita mieleni säilyttää voimavarana viimeiseen hetkeen.

Terveisin sydämesi Tähkäpää.