Heleätä Helluntaita

Oi suven suloisuutta..... kaivattu lämpö on ollut mitä ihanin ilma  viettää lasten ja lastenlasten syntymäpäiviä   kauniilla vanhalla huvilalla meren rannalla , auringon  kirkkaudessa ja  lintujen kuorolaulua kuunnellen.

barbi  Saara ja Ken sulho  menivät myös naimisiin ja saivat hääkakkua runsaan vierasjoukon kera.

Hello Kitty kakku oli mansikkaista ja riittoisaa, lisänä oli vielä suklaakakkua ja keksejä joka makuun..

Pieni polku metsän halki vie...polun ylle kaareutuva puunoksa sai minut kumartumaan nöyränä joka kerta alittaessani puun.

Vesi  välkehti rantakiville, meri oli aivan tyyni  vain  ohikulkevien laivojen aallot lipuivat rantaan.

Kuunari purjehti naapurin satamaan, kiertelin rantapolkua ja kuvasin kaikkea mikä vähän kiinnosti, kuten  myrskyn kaatama puun juurakko, jonka puu oli sahattu poikki ja se kukki uutta elämää seinänä polun varrella, toisella puolella oli juuristo.

Näiden kasvien juuret eivät saa vettä maasta muuten kuin kiertotietä, alareunan levätessä maata vasten.

                                                 sydänmaisemaa, jossa mieli lepää.

Tässä kuvassa on Tahvonniemi ja sen kärjessä on joka juhannusaatto suuri kokko, joka yleensä rakennetaan talkoo voimin ja  pelkästään mökkikansaa on yleensä  yli sata paikalla ystävineen sekä lähialueiden vierailijoita myös veneet  purjehtivat juhannus yönä , niistä on helppo katsella rantatulia.  Siihen on enää  aikaa  26 päivää.. ja silloin olen tuolla niemessä ..mikäli kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan..

Risteilyn pieniä muistoja

Lähdin 20pv kohti Tukholmaa blogi ystävien kanssa ja matka oli iloinen, aurinkoinen ja  aika vauhdikas.

lähtö kuvia Helsingin edustalta, tunnettehan  Suomenlinnan, Kustaanmiekan  ja Klippanin?

Kuvat on otettu laivan 9 aurinkokannelta.  Aurinko loi meren pintaan kultaisen kimallle sillan.

Merellä tuuli oli hieman viileämpi, ei silti kylmä. Saimme nauttia alkupalat auringosta ja raikkaasta merituulesta.

Myöhemmin illalla tanssittiin
Tässä muutama kuva joita ystäväni otti kun olin tanssimassa, kuvista näkee että  vauhti oli kova, siinä meni níin rumbat kuin sambat...

Näiden reippaiden tanssien jälkeen kompastuin johonkin....kenties omiin jalkoihini ja kupsahdin nurin narin..

Lopetin tanssini sillä erää.. Pieniä mustelmia on muistona kuperkeikasta.
Laivan oma ohjelma oli myös hyvin  musiikki ja tanssi täyteistä..Niistä muutama kuva.

Paluumatkalla  en myöskään  mennyt tanssimaan,  kävin vain ostoksilla  ja syömässä .
Kuvailin Ruotsin rantamaisemia laivan kannelta, niistä muutamia kuvia.

Mereltä tietysti tuli napsittua  muistoksi  meren valoisia kuvia

Aurinkokannella oli paljon kansaa, lämpöä oli 24 +  joten siinä tarkeni hyvin ottaa aurinkoa  ja ystäväni oli saanut jo kaupunkimatkallaan rusketuksen punaa iholleen.
Tällä matkalla oli myös mukana sotalapsia, niitä jotka olivat sodan aikana Ruotsissa turvassa pommituksia, heillä on kuule´mani mukasan joka kevät tapaaminen, osa näistä Suomen sotalapsista jäi pysyvästi Ruotsiin ja hekin tapaavat  Suomessa asuvia  sotalapsia, jotka nyt ovat kaikki jo eläkeiässä, mutta yhteiset muistot pitävät yllä yhteyden halua ja  mukavahan se on tavata heitä jotka ovat aikoinaan  apua antaneet.

Laivan Televisiosta näin että Suomen Leijonat taisteli jääkiekossa, ja huuto oli melkoinen katsomossa, mutta ihan kultaa ei tullut tällä kertaa.

Nyt haluan kiittää matkaseuralaisiani ja erityisesti ihanaa  hyttikaveriani  kaikesta siitä  kivasta yhteisestä jutteluhetkistä  kuin myös  hänen antamastaan avusta ja huolenpidosta, kun kalauttelin pääkoppaani parketin reunaan.  Kiitän enkeleitä jotka olivat kanssani eikä mitään vakavampaa sattunut.  Olen jo täysin toipunut

Nyt lähden kuitenkin mökille valmistelemaan tyttären ja lapsenlapsen syntymäpäivä juhlia.

Niitä vietetään viikonloppuna oman perheen kesken meren rannalla mökillä, lähellä Santahaminaa.

Vielä muutama kuva Helsingistä rautatieasemalla  on ihanat kukkaasetelmat, vai mitä , eikös vaan ole kauniita. 

Niin ja että ette luulisi, että olen pyöritellyt peukaloita, niin kerron että sormet on tehneet töitä.
Tytär saa tämän uuden maton joka valmistui  yöllä samaan aikaan kuin hänet aikoinaan synnytin.
Sirun lahja.  Liila on Sirun lempiväri, joten tein lilan maton, ja lisäksi on laivasta tuliaisia, mutta olkoon yllätys.

Barbille teen valkoista morsiuspukua, se ei ole vielä valmis mutta ylihuomenna sen on oltava.  Se on virkkaustyö ja lisäksi tulee pitsiä runsaasti..Sekin itse virkattua. Viuh vauh  nyt  töihin..

Ai niin tää uusi Intel Pentium pöytäkone on ihana ja hyvä.. Netti vieroitusoireita ei ollut ,  oli niin paljon live-elämää..

Kevät talven kävelyllä

Pedro löysi minulle linkkisivun joka kertoo hyvin paljon kuvaamani alueen historiasta .  Sen aavistin, että sotaan liittyivät, mutta en sitä miten.  Kiitos Pedrolle avusta.

Minä etsin tietoja tästä linkistä, koska reitti kulkee juuri tästä. Ja kartta arkkitehtipolusta löytyy myös  mutta kuljin nyt vain noin puolet, kun kaikkein korkeimmille en jaksanut kontata;) Mutta tämä on keskittynyt tämän päivän historiaan, jossa hauskana sattumana on juuri se talo, jossa asun heti avauksen ylälaidassa , suuri puistomainen pihamme on luonnonsuojelualuetta-  http://www.pihlajamaki.info/arkkitehtuuripolku-oikopolkuja-1029    ja nyt kävi niin että totuus löytyi täältä kun selasin riittävästi.
Helsingin Uuden Yhteiskoulun läheisen rinteen yläosassa on mahtavat tsaarinaikaiset perustukset, 20 jättimäistä betoniporsasta. Paikalle ei koskaan rakennettu mitään. On puhuttu sairaalasta ja talleista.

  
Kuva: Mikko Tainio.


Aika on ollut tässä vaikea tekijä, mutta tämä vastaus löytyi nyt  juuri samoista kivipaasista, jotka ovatkin petoniporsaita.
 Hyvin ovat säilyneet vuosisatoja.  Hiidenkirnutkin löydettiin vasta myöhemmin ja niistäkin on tietoa tässä linkissä ja  vaikka mistä, Pihlajamäki Musiikkitapahtumista niissä on aina paljon ihmsiä ja ohjelmaa on musiikki konserteista sirkukseen, toritapahtumiin ja monenlaisiin esityksiin..

Hupsista.  Yhtä kaikki miksi rakentaminen on keskeytynyt selittyy sodilla joita oli ensimmäinen ja toinen maailman  sota.  Nyt ei enää itsekkään tiedä 

voi vain arvailla, sillä nämä petoniporsaat on kyllä hyvin suunniteltu, on täytynyt olla selvä suunnitelma  joko se sairaala, jota veikkaan. Hevostallit? Olisiko tarvinneet kallion laelle tälläisiä .. Yhtä seikkaa mietinkin jo että miten ne tykit olisi nostettu tai mörssärit näiden päälle.   Pedron linkki viittaakin pohjoisemman Aarni alueen vallihautoihin ja siellä on niin korkeat kalliot että kirkkaalla ilmalla voi aavistaa Tallinan korkeimpien talojen huiput kiikarilla, tosin talon 9 kerroksen parvekkeelta.. Sieltä näkyy uudenvuoden aikaan koko Helsingin raketien liidot senaatintoria myöten..

Tätä kapeaa polkua pitkin lähdin ulkoilemaan, halusin kiertää osan Pihlajamäen kuuluisasta arkkitehtuuripolusta, se kiertää hyvin lasajasti koko seudun jylhät kalliot,
Kun tulin tämän polun päähän, siinä oli vyötäisiin asti ulottuva harjanne, aurattua lunta. Mietin miten pääsen proteesilonkillani ja myös vasen käsi on kyynerpää proteesi. En voi unohtaa näitä koskaan kaatuminen on aina paha riski.  Siispä olisitte saaneet nauraa maha kippurassa kun olisitte nähneet miten ratkaisin pulman. Harjanne ylös sekä alas oli myös jäässä.  Minä konttasin, nelinkontin kuin lapsi siitä vierestä, koska konttaamalla en uponnut liian syvälle. Harjanteen päällä istuin, heitin jalat yli ja laskin peppumäkeä alas.  Luojan kiitos lumi oli jäistä eikä housuni kastuneet.  Pääsin kuin pääsinkin auratulle tielle ja ylitin sen jatkaen matkaa yhä korkeammalle. Polun varella oli nyt kaide josta sain pitää kiinni huilatessa.

Jatkoin kävelyä hetken verran ilman isompia

kommelluksia. Pysähdyin ja katsoin ikivanhojen kuusten tyviä ja oravien jättämiä jälkiä.

Tunnelma olli levollinen nautin valosta ja metsän hämärästä.

Katsoin taakseni ja näin luistelukentän, jossa lapset ja nuoret pelaavat jääkiekkoa . Ihme kyllä nyt jää oli tyhjä vaikka aurinko paistoi taivaan täydeltä.

suurensin kuvaa vähän että näette osan kenttää. se on aika iso. Kesällä siinä pelataan jakapallomatseja.

 Oma arvaukseni on , että nämä kivipaadet  ovat

viime sodan ajalta.


Lähistöllä kulkee vallihautojen sokkelisto.





teen uuden kuvaus keikan.. nyt siellä liikkumiseen tarvittaisiin sukset tai lumikengät. Ja minä vain konttaan:))

"Pihlajamäessä Aarnikanmäki tarjoaa joitakin hyvin säilyneitä ja linnoitukselle ainutlaatuisia osia. Taisteluasemat on suunnattu pohjoiseen ja itään ja suojahuoneisiin johtava yhdyshauta on betonilla tuettu ja porrasmaisesti nouseva. Mäen suojasivussa on ollut tykkiasema. Sen miehistösuoja on säilynyt Rapakiventien itäpuolella.
Kymmenennen tukikohdan varustukset maaliskuun ensimmäisenä päivänä 1917 päivätyn asiakirjan mukaan olivat: asemassa 74 neljä 152 mm:n linnoitustykkiä, ja asemassa 75 neljä 228 mm:n mörssäriä. Lisäksi tykistöllä oli hevosia, jotka laidunsivat nykyisen Pihlajamäen ala-asteen koulun paikkeilla ja joita juotettiin silloin vielä lumpeita kasvavalla kirkasvetisellä Mustallasuolla, nykyisellä Sorsalammikolla."     lainaus  linkistä.

Katson myöhemmin wikibediasta ehkä löytyy. Kartasta katsoen paikka on Helsinki Vuolukiventie

Helsingin tiedelaitos.. jonne olen opastanut monta vieraskielistä opiskelijaa .. siellä on myös asuntolat heille.


Seuraani liittyi iloinen nuori nainen kahden pikku villakoiran kanssa, hänkään ei osannut sanoa paasista mitään.

Sain luvan ottaa näistä villakoiruuksista kuvan.


He olivat hyvin ihastuttavia hauvoja, nuolivat sormeni puhtaaksi ja kertoivat minulle , että tykkäävät kovasti rapsutuksesta. Niinpä rapsuttelin siinä rupatellessa nuoren rouvan kanssa.

Hänkin oli kiinnostunut seutumme historiasta , sillä onhan meillä näitä ihmeitä. Hiiden kirnut olen esitellyt aiemmin, ne oli parisadan metrin päässä.

 Onkohan tämä vain minun kokemus tai rakkaus?


Nimittäin lähes kaikkia Pihlajamäen katuja

reunustaa upeat luonnon kalliot,


Kesäisin kiipeilen kallioiden päälle ja katselen


niin kauas kuin silmä siintää.

Helsingin korkeat rakennukset erottuvat selvästi,


Tässä kuvassa vihersi jo vihreä sammal.. Se ei vain näy kuvassa kuten silmin katsottuna.

Tässä kallio seinässä oli jykevyyttää


Kivet ja kalliot ovat jotenkin pääosassa

kun tutkii lähistön maastoa.


Valitettavasti en pystynyt konttaamaan

korkeimmalle mäelle, siellä käyn kesäsällä


usein eväät mukana, on sitten seuraa tai ei.


 

 Tässä kuvassa näkyy kevään saapuminen.

Uusi sammal puskee pintaan ja lumivaippa sulaa.


Lumi on hyvin haurasta , sanboisin ilmavaa, kun

yritin ennen konttausta ylittää töyryn lumisesta

kohdasta kun jää luisti, jalkka upposi haaroja

myöten lumeen. Vaihtoehdot oli siis vähissä.

Tässä tämä  puu oli kuin alaston taideteos.


Oksat odottavat silmujen puhkeamnista.


Ihailin sen kauneutta.

Viimeinen kallio kuvani, aivan ihana. Kun katson noita luonnon omia

värisävyjä ja muotoa se on kuin taideteos.

aikakausien kerrostumat näkyvät niin kauniisti.


Menneisyys eli tuskin osasin tajuta kuinka kauan sitten nuo kalliot ovat olleet.  kun hiidenkirnujen iäksi on arvioitu 100.000 vuotta

Viimeisenä tämä ihana taideteos.  Kiven, kallion, maan ja puun yhdistelmä

Mieleeni tuli  välähdys jostain Japanilaisesta maalauksesta.

Ei tarvinnut kävellä kauas kaikki tämä ympäröi kotiani nyt.   Vain kivipaasien tarkjka arvoitus kiusaa nyt mieltäni. Jos tiedät niistä jotain kerro.


Nyt nukkumaan on taas levon hetki. Hyvää sunnuntaita lukijoille!

Tanssii Kaisu Marjatta

http://youtu.be/I8oWN6Eweag

Uskomattoman  ihania kokemuksia


Risteilymatkani on nyt ohi, ja olen lepäillyt kaikessa rauhassa. Ensinnäkin jalkani ovat olleet hellän arkana ja pienillä rakkuloilla erittäin runsaasta tanssimisesta.

Kun lähdin Helsingistä, sää on kuin maitoa, satoi räntää ja ilma oli sakeana sumusta.

                                                               
Laivalla  sää ei haitannut mitenkään muuten, paitsi, että laiva keinahteli avomerellä jonkin verran, niin että tanssiessa oli pidettävä varansa ettei pyllähtänyt lattialle.

                                                                    

Ohjelma sai minut nauramaan, ehkä enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä tähän mennessä. Se oli todella hauskaa, harmi vain, että kamerasta loppui patterit, enkä saanut otetuksi kuvia. Nämä kuvat  joita tässä nyt on, ovatkin paluumatkan ohjelmasta, se oli enemmän tanssi taituruutta.

                                         

                                               Täsä on fillarimestari!

                                                            

http://youtu.be/O7Zjkk59C0http://youtu.be/O7Zjkk59C0

                           

Tanssin   muutamia nopeita kappaleita, mutta lopulta väsymys alkoi tuntua ja päätin, että on aika mennä levolle.
Sanoin ystävilleni hyvät yöt ja toivoin hauskaa loppuiltaa. Tosin kello oli jo liki 24.00 .


 http://youtu.be/lmYjoHi21vo








http://youtu.be/KdgvxA4Tfhwhttp://youtu.be/KdgvxA4Tfhw



Annoin musan viedä ja vähitellen alkoi  tulla jo hakijoitakin. Vähän huppelissa olivat, mutta sehän on laivalla melkein asiaan kuuluvaa, että ne jotka ottaa niin ottaa. Minä jarruttelin jo, otin vain pari lasia punaviiniä. Sen verran, että oli rento olotila.

 oli meno päällä ja hauskaa.
Hauskuutta tarjosi myös laivan ohjelma , monipuolisella huumorilla ja taidoilla. Kuvasin nyt ohjelmaa ja paljon muutakin.

                           


Olin läsnä jokaisessa hetkessä, ja hyvin tyytyväinen matkaan. Kaikki meni paremmin kuin odotinkaan..

Nyt tiedän miten voin olla läsnä myös tulevaisuudessa, aina kun niin haluan.
Se ei suinkaan ole tanssiminen vaan todellinen kohtaaminen tapahtuu jossain sisimmässämme. Tarvitsee vain olla avoin ja oma itsensä.
Roolit joiden vankina hyvin paljon elämme on helpotus heittää välillä nurkkaan ja tuntea mitä se tarkoittaa kun on - oma elämä!
Sydämessä vain rakkaus, luottamus ja läsnäolon ihana tunne.

Voi kun voisin rohkaista miehiä, hakekaa naisia tanssimaan. Meidät naiset on tanssimaan luotu, niinkauan kuin jalat kantaa ja silmissä tanssii nauru;)) Tulee sekin aika kun vedetään vilttitossut jalkaan ja kissa vielä jalkojen päälle että ei tuu vilu maatessa.