Mirkka

   Jos runo on viiniä, aforismi on snapsi.
     Yksi hienoimmista aforstikoistamme on Mirkka Rekola, joka täytti juuri 80 vuotta.
     Tässä muutama terävä kokoelmasta Muistikirja (WSOY 1969):

Enemmän jalat maassa, sinä sanot. Haudata sinä minut haluat.

Sinä sanot sitä kuolemaksi, se sanoo sinua siksi.

Maailma katettu pöytä, siinä näet nälkäsi.

Jos tahto on vapaa, voiko se olla sinun?

rakkaus ja rauha

 kuva omasta taulustani


"Rakkaani, / kohtasimme janoisina, / imimme kaiken / veden ja veren toisistamme, / kohtasimme nälkäisinä, / ahmimme toisiamme / tulenlieskojen lailla, / kunnes kumpikin jäi / nuolemaan haavojaan." (suom. Jyrki Lappi-Seppälä)


pablo Neruda      rakkausruno

rauhaa

  Minulla on tämä  taulu makuu huoneeni seinällä. Ollut jo monta vuotta.  Ensimmäisessä  Venäläinen taide maalari on maalannut  taulun, jonka koko on 5metriä leveys ja 2 metriä korkea.  Tämä minun pieni taulu kopio siitä alkuperäisestä  maalauksesta on ostettu taidenäyttelystä Punkaharjun taideretritissä. Valtavan ihan paikka.
Tämä maalaus muistuttaa  siitä , että olen aina armon ja anteeksiannon tarpeessa. Kun  Jeesus opetus lapsineen tulee paikalle, näkyy miten syntinen nainen on kauhusta ja pelosta jähmettynyt, keskellä kuvaa. Sen sijaan  tiedän mitä Jeesus sanoi. - Kuka teistä on synnitön heittäköön ensimäisen kiven.



Pablo-Neruda

EPÄTOIVON LAULU

Minua ympäröivästä yöstä nousee muisto sinusta.
Mereen sekoittuu joen omapäinen valitus.

Hylättynä kuin satamalaiturit aamunkoitteessa.
Oi hylätty, on lähdön hetki!

Sydämeni ylle sataa kukkien kylmiä teriöitä.
Oi sirpaleiden kaivos, haaksirikkoutuneen hurja luola.

Sinuun kasaantuivat sodat ja lennot.
Sinusta nousivat laululinnun siivet.

Sinä nielit kaiken, kuin etäisyys.
Lailla meren, ajan. Kaikki vajosi sinuun!

Se oli hyökkäyksen ja suudelman onnellinen hetki.
Lumottu hetki joka leimusi kuin majakka.

Luotsin pelko, sokean sukeltajan raivo,
rakkauden kuohuva humaltuneisuus, kaikki vajosi sinuun!

Siivettömänä ja haavoitettuna, sieluni usvaisessa lapsuudessa,
hukkuneena löydetty, kaikki vajosi sinuun!

Sinä vyötit surun, halusta sinä takerruit,
surullisuus mykisti sinut, kaikki vajosi sinuun!

Sain varjoisan muurin vetäytymään,
kävelin halun ja teon ylitse.

Oi liha, lihani, nainen jota rakastin ja kadotin,
kutsun sinut kosteaan hetkeen, sinulle kohotan lauluni.

Kuin astia, sinä majoitit äärettömän hellyyden,
ja ääretön unohdus särki sinut kuin astian.

Siellä oli saarten musta yksinäisyys,
ja siellä, rakkauden nainen, kätesi ottivat minut sisään.

Siellä oli janoa ja nälkää ja sinä olit hedelmä.
Siellä oli surua ja turmellusta ja sinä olit ihme.

Oi nainen, en tiedä kuinka voit sisällyttää minut
sielusi maaperään, syleilysi ristiin!

Kuinka kauhea ja lyhyt olikaan haluni sinuun!
Kuinka vaikea ja humalluttava, kuinka jännittynyt ja halukas.

Suudelmien hautausmaa, siellä sinun haudassasi palaa yhä tuli,
yhä palavat hedelmäiset oksat, lintujeni nokkimat.

Oi pureksittu suu, oi suudellut raajat,
oi nälkiintyneet hampaat, oi yhteen kietoutuneet vartalot.

Oi toivon ja voiman hullua yhdistymistä
johon me sulauduimme ja menetimme toivomme.

Ja hellyyttä, kevyttä kuin vesi ja jauhot.
Ja hädin tuskin puhkeaa puhe huulilta.

Tämä oli kohtaloni ja sinne oli kaipuuni matka,
ja sinne romahti kaipuuni, kaikki vajosi sinuun!

Oi sirpaleiden kaivos, kaikki romahti sinuun,
millaista surua et ilmaissut, millaiseen suruun et hukkunut!

Aallolta aallolle sinä kutsuit ja lauloit yhä.
Seisoit kuin merimies aluksen keulassa.

Yhä sinä kukitat laulut, yhä sinä aukaiset virrat.
Oi sirpaleiden kaivos, avoin ja katkera lähde.

Kalpea, sokea sukeltaja, onneton linko,
hukkuneena löydetty, kaikki vajosi sinuun!

On lähdön hetki, sokean kylmä hetki,
johon yö kiinnittää kaikki aikataulut.

Meri vyöttää rannan ruosteisella vyöllä.
Kylmä tähti nousee ylös, mustat linnut vaeltavat.

Hylättynä, kuin satamalaiturit aamunkoitteessa.
Vain vapiseva varjo punoutuu kädelleni.

Oi etäämpänä kuin kaikki. Oi etäämpänä kuin kaikki.

On lähdön hetki. Oi hylätty!

runo  Pablo Neruda

Muutoksia ja muisteluja

 Varmaan huomaat, että tämäkin sivu on nyt selattavissa dynaamisesti.  Sieltä pääset takaisin  tänne ylhäällä vasemmalla olevan nuolen avulla.
 Dydaamisen linkki sivun palkissa vasemmalla ylhäällä-
 ___________________________________
 Tämä tunnustus on tullut kaksi kertaa.. tarkistan vielä keneltä ja milloin..

Olen suuri koheltaja ja 

ihan tavallinen ruohonjuuritason

asioiden pohtija. 

Aikoinani olen lukenut hyvin paljon , varsinkin 

silloin kun kävin töissä, tarvitsin uutta ajateltavaa

että pääsin työpäivien ajatuksista kotona irti.

Rakas mieheni valitti joskus, että aina sinä luet, -hänellä oli kai muuta mielessä:)

Kyllä hän ymmärsi kuitenkin että lukeminen myös auttoi henkisesti.  

Vasta kun lopetin työssä käynnin aloin myös itse kirjoittaa, innostuin niin kovasti , että hakeuduin 

kesä yliopiston kaikille kirjoittaja kursseille, saamaan oppia ja tietysti myös kritiikkiä.  

Siellä koin aina pilkkujen ja pisteiden pikkutarkan viilauksen rasittavana. 

Nyt olen kirjoittanut aktiivisesti  noin viisi vuotta. Aloitin runoilla, sitten oli dialogia, joista pidin paljon,

 dialogisessa  kirjoituksessa oli kiehtovaa se, että ei alkukysymyksen jälkeen tiennyt yhtään mikä on 

lopputulos. Näitä dialogeja on eniten Ajatellaan Aikatherine sivulla.  Tämä sivu oli tarkoitus runoille ja 

tarinoille elämän varrelta. Niitä muistoja onkin niin paljon, että kun korjasin vahinkoja tulin lukeneeksi 

omia juttujani ja huomasin, että olen kuin avoin kirja. En tiedä onko se paha vai hyvä, mutta totuus 

lienee parempi kuin fiktiot omasta elämästä.  Huomasin myös kun kaikki kuvani olivat kadonneet ja osa 

on yhä vieläkin, että esim: tunnustus, ystävyys, lahja ja palkinto kuvat olivat kaikki kateissa,  en ole vielä 

ehtinyt tarkistaa , että ne olisivat oikeilla paikoilla. 

Minun täytyy käydä katsomassa  saaduista sivuilta mikä on mistäkin annettu.

Näin suuri määrä kiitosta ja kunniaa  tuntuu aivan suunnattoman suurelta kahden vuoden aikana. 

Kiitän tässä kaikkia lukijoitani vierailuista, ystävyydestä, moni on tukenut  joskus tietämättään 

vaikeina aikoina. Elämässäni on nytkin vaihe, jossa on huolta ja surua, mutta antaa ajan kulua, 

täytyy  luottaa , että kaikki on hyvin, vaikka ei juuri nyt siltä tuntuisi. Asioilla on tapana selvitä ajan 

kanssa. Kiitos vielä kerran teille rakkaat ystäväni. Nyt olen saanut ainakin  kaksi sivustoa päivitetty ja 

kun nyt vähän lepään tämän ison työn jälkeen, niin uutta tekstiä tulee taas , tässä on välillä tehtävä 

taas kirjoittaja ryhmänkin työ , aikaa enää yksi päivä.  Iso halaus kaikille. 

Tämän palkinnon olen  saanut ainakin kolme kertaa.


Mikäli oikein muista, Aili-Mummolta, Eilalta, ja Sylviltä.

Ihmeellistä on se , että tunnen myös suurta ystävyyttä heitä kohtaan ja

luen aina kun ehdin heidän sivujaan. Eilan ja Sylvin valokuva harrastus on kiehtovaa!
Aili - Mummo taas on aivan omaa sarjaansa.  Hän on jo kirjailija, julkaissut runo ja muitakin teoksia, hänen historian tutkimus kertomukset ovat todella kiinnostavia. Runoissa on mukana omat lapsen lapset somine luonnollisine maalauksin, joissa luovuus on aitoa, eikä mallitettua. Minä olen ehdoton Aili-mummo Fani. 

Tämä kaunis tunnustus tuli

Espanjasta, mutta minun on vielä tarkistettava


keneltä ja milloin.

 Tämä oranssi aurinko kukka on saatu myös ainakin kahdelta.

Jos muistat antaneesi jonkin näistä , laita kommiin se helpottaisi


etsintää. ja voisin viedä nämä sivupalkkiin.

Tämän muistan, koska tämä oli ensimmäinen tunnustus.

Ja mikäli en väärin muista tämä tuli Sylviltä. Tämä täytyy tarkistaa.

Toisen kerran tämä tuli Pedrolta. Siitä olen aivan varma.

 Tämä kuva oli lahja ystävältä  , se oli kiitos

aktiivisesta vierailusta ja runsaasta viestien  (kommenttien)  kirjoittamisesta.


Tämän kuvan voi ottaa kaikki lukijani sivuilleen


mikäli haluavat näin kuvallisesti ilmaista kiitosta visiitistä. 

 Ruusut sain ystävän päivänä yksityisesti

sähköpostiini lukijaltani ja toin tänne jakaakseni kaikille lukijoille.

Myös yhä edelleen nämä ruusut ovat kaikille lukijoille,

jotka haluavat ne ottaa  omille sivuilleen.

Olethan sen arvoinen!

Nämä ruusut ovat tulleet ainakin Seijalta,

Eilalta, Sylviltä. En edes muista kuinka monella


luku listallani olevilla oli teksti, - Ole hyvä ja otat ruusut

ystävyyden ja  hyvän mielen lisäksi omalle sivuille..

Tämän tunnustuksen olen saanut


suuresti ihailemaltani Joselta. JMR

Sekä nykyään suljetulta sivulta  Viktorialta.
Hänellä on kyllä uusi sivu. Hän on hyvin kiireinen  ja
varsinkikin kouluaika vie paljon aikaa, joten hän ei ehdi kovin usein blogiin.  Mutta hän on ihana
ystävällinen ja suuri runojen ystävä. Hän johdatti minutkin Pablo Nerudan runojen maailmaan, joita en ole vieläkään löytänyt tarpeekseni suomeksi käännettynä.  Translate ei osaa tulkita runon kieltä oikein. Tulos on joskus sekava ja hassu.

Tämä ei ole tunnustus  vaan toivomus, että jokainen lukija

ottaisi kuvan ja tukisi omalla sivullaan rauhan työtä, sen kaikissa

muodossa.

Tasa -arvossa ihmisten kesken, lasten suojelussa ja yleensä  rauhan työssä.

Tämä kuva on yhä vapaasti otettavissa näillä toivomuksilla  aivan kuka

tahansa haluaa  yhtyä näihin toivomuksiin.. RAUHAN PUOLESTA!

ROSA NAUHA: On myös jaettu kaikille lukijoille, jotka haluavat

omalla tavallaan tukea rinta syöpä tutkimus työtä, ja tukea kaikin keinoin

joko taloudellisesti tai henkisesti ihmisiä, jotka ovat sairastuneet  tai

heidän omaisiaan.

Kuvan eteenpäin  kopioiminen on siis toivottua , kuten rauhantyön merkkikin.  Nämä kuvat sivullamme voimme muistuttaa lukijoita, että maailmassa on paljon kärsimystä  ja jokainen  auttava ihminen on tervetullut joukkoon , jo tämän asian levittäminen on kiitettävä välittämistä.

Kiitos jos jatkat näitä  tärkeitä merkkejä  joka päivä, sivusi sivu palkissa.

 Tämä hauskan näköinen tunnustus

tuli ystävältäni Towandalta Espanjasta.

Hänen sivunsa ovat täynnä niin asiaa, kuvia.

Tarinoita  sekä vakavasti, että hauskasti .

Näitä makoisia kakkuja on tullut useita,

alkuperäisessä ei ollut kehyksiä, mutta sitä en ole löytänyt


kai se hävisi tiedostostani. Kun löydän niin  laitan senkin kuvan.
keneltä näitä on tullut.. voi kun muistaisin.. mutta etsin  kunnes löydän sun..

Valkoinen ruusu tuli syntymäpäivänäni


siinä onniteltiin pyöreistä vuosista ja  kiitettiin


monipuolisesta blogista.


Kiitos, olen jakanut tämän ruusun myös vapaasti
musiikki-kansiossa vieraileville. Saa kopioda.

Mikäs tämä on?  Näyttää naiselta jonka naama

vilahtaa aamulla kylppärin peilissä, kun harjaan lyhyet

hiukseni ja harjaan hampaani.. Minähän se siinä..


Ihan siksi, että tahdon kiittää näin melkein livenä  jokaista lukijaani.

Mutta ÄLÄ   ( NOT) sentään kopio kuvaani omaan blogiisi.

Iloista syystalven jatkoa, nyt lähden pohtimaan sitä tehtävääni. Iikk se onkin oltava valmis jo huomenna.

TIE

Elämämme hyvyys tai huonous

riippuu siitä,

millaisen tien valitsemme päästäksemme siihen

ja miten me tuon tien kuljemme.

Minä mietin, milloin ja missä iässä me ihmisenä

lopulta valitsemme tien. Jokainen vuosikymmen kuljettaa

ihmistä omaa tietänsä. Ensimmäinen tieni annetaan ylhäältä.

Toivon eniten, että en olisi poikennut liian kauas tuosta tiestä.

Sisimpäni olisi oltava lapsen kaltainen, vaikka järkeni olisi aikuisen.

Ja tuleeko minusta koskaan kyllin aikuista, viisaudessa ja teoissa?

Tunnen itseni yhä puokkoilemassa monia tutkimattomia teitä.

Ehkä se ei ole niin paha, ehkä se on tie takaisin kirkkaalle polulle.

Vapaus

Mitä on vapaus?

Kenellä on vapaus?

Eivätkö kaikki elollinen ole olosuhteidensa orja.

Ihmisenä tunnen vapauden ajatella niikuin tahdon, mutta kaikkien ajatusteni julki tuonti ei ole hyväksi.

Minua hallitsee maailman lait. Ihmisten lait ja Luojani lait.

Voin tarkentaa, Luojan lait ovat omantunnon laki.

Jos ihminen ei omista omantunnon lakia, ei voi noudattaa mitään lakia, vaan silloin elämä on tuhon oma.

Maailmassa on myös lakeja, jotka ovat ristiriidassa Luojan lakien mukaan.

Niitä lakeja vastaan on parempi taistella, tai vielä parempi, jos tekee kuten elämän opaskirja sanoo.

Käänny pois lakia kunnioittamattoman ovelta ja karista tomukin jaloistasi. Ettei mikään siitä turmelisi mieltäsi.
Lakia luetaan ja tulkitaan, sitä mitataan ja punnitaan.  Yhä enemmän sitä opitaan kiertämään ja tehdään vääriä tekoja heikompia kohtaan.

Köyhät, työttömät, opiskelijat, lapset ja vanhukset  muodostavat ryhmän  jotka  tarvitsevat yhteiskunnan tukea ja ymmärrystä . Hoitopaikkoja ja hoitajia. Työtä ja perusturvaa.

Yhteiskunnan keräämät verorahat voitaisiin käyttää montakertaa viisaammin, leikkaamalla  todella hyvätuloisilta kaikki yleiset  avustukset pois. Kuten esimerkiksi, lapsilisät ja terveyspalvelut.

Miksi pitää tukea perhettä jonka ansiot ovat  monikymmen kertaiset joskus yli sata kertaiset  tavallisen ihmisen  eläkkeeseen ja tuloihin verrattaessa.

Eikö  sana tuki, tarkoita avustusta?  Mihin rikas ja ylellisyydessä elävä tarvitsee tukea?

He vetoavat tasa-arvoisuuteen. .  Tasa-arvoa olisi todelliset teot ja niiden auttaminen, jotka sitä tukea oikeasti tarvitsevat.

Minä ottaisin yli 10.000 euroa kuukaudessa ansaitsevalta kaikki tukirahat pois ja jakaisin ne köyhille.

Kaikkein köyhin on lapsi, hänellä on vanhemmat jotka ovat elatusvelvollisia . Mutta nuori opiskelija ei aina saa tukea kotoaan, hänen opintonsa pitkittyvät siksi, että hänen on tehtävä työtä opintojen ohella saadakseen leivän päälle kinkkusiivunsa.

Yksinhuoltajat ovat ihan pulassa, heillä on sekä velvollisuudet lasta kohtaan sekä  huoli siitä miten pieni palkka riittää edes lapsen perustarpeisiin.  He ovat todella tuen tarpeessa.

Viimeiseksi vanhukset, ne joilla ei ole miljoona perintöjä, eikä kultaisia käden puristuksia, eikä muitakaan isokenkäisten  suuria eläkkeitä. Heillä on varaa hoitaa itsensä ja huolehtia kunnostaan käymällä  kuntoutuslaitoksissa, kylpylöissä ja viettää kylmät talvet etelän auringossa.

Sen sijaan ne pientä peruskansaneläkettä saavat, tarvitsevat oikeesti, vapaat matkustuskortit julkisiin ja kaikkein heikoimmat taksikortit, sekä kaikkea tarpeellista kotihoitoa.
Miniperus tuloinen vanhus voisi asua kotonaan paljon pidempään, jos hänen luonaan kävisi joka päivä  hoitaja katsomassa ja tarkistamassa lääkitykset ja ruokapalvelun. Vähintään kerran kuukaudessa tulisi saada myös maksuton siivousapu ihmisille jotka eivät enää itse siihen pysty.

Mitä oikeasti tapahtuu?  Rikkaille annetaan lisää ja köyhät on jo niin kyyryssä, että polvet ei syvemmälle taivu.  Oli lohdutonta lukea erään hyvin sairaan iäkkään naisen blogia, jossa hän kertoo, rahaa on 10 euroa. Ei tiedä miten sen käytäisi viisaiten, ostaako kissalle ruokaa ja on itse nälässä, onhan kissa hänen ainut elävä tosiystävä. Tosin itsekäs sellainen.. Sellaisia kissat ovat se on niiden luonto. Vähälläkin rahalla tulee toimeen, kun jättää kaiken turhan pois, mutta ajan kuluessa sitä turhaa ei enää ole, on vain nälkä.


Laki ja lait ovat näin ihmisen parhaaksi.

Tunnemyrsky

Elämä on kuin vuoristorata. Joskus juna kulkee ylös ja alas rajua ja mieletön vauhtia. Minä vain nauran ja pidän hatusta kiinni, todeten; - Tälläistä elämä on, hyppyjä tuntemattomaan , riskien ottamista, kaatumista omiin tekoihin ja kompastumista omiin sanoihin. Syntyy tunnemyrsky, joka nostaa kaikki vanhat samaan kokemukseen liittyvät muistot eläviksi. Hetken on hyvin ristiriitainen olo, sanat juuttuvat nieluun ajatus ei kulje. Tarvitsen aikaa nähdä, tuntea, haistaa ja maistaa tunteiden kaikki sävyt. Rauhoitun hymähdän itselleni, olipa taas tyhmä , koska minä opin, milloin olen oikealla tavalla valmis elämään unelmassa, jota kaipaan? Tietämättä, että unelma on elänyt kanssani koko elämäni ajan. Nousen ylös, nousen aina ja aloitan uuden kiipeämisen, mutta varon menemästä sille tielle, jossa löysin voimattomuutta ja ahdistusta. Mieleni lähtee matkaan kuin vuorikiipeilijä, varustuksia tarpeeksi mukana. Olen siis oppinut jotain tunne myrskystä, nyt varaudun ja suojaan itseni etukäteen. Silti voin kohdata ikäviä asiota, juuri kun olen löytämässä unelmani joku vastavirta tempaisee sen pois edestäni ja puren hampaita kiukusta. Muistan varusteeni ja jatkan matkaa, yhä korkeammalle, kun olen huipulla katson alas ja riemu täyttää mieleni, kun katson ylös haltioidun hetkeksi unelmani näkemisestä. Mitä se unelma on? Se ei ole mitään muuta kuin pieni kapea polku metsäisellä rinteellä, poikki kuivuneet puiden oksat, vanhan puun kanto , täynnä kuoleman aavistusta. Sellaista elämä on silloinkin kun se on tapahtumista. Se on tuuli ihollani, kostea heinä jaloissani, tahto vajota edes mielessä äidin syliin, tuntea sydämen syke ja sanoa: - Rakastan sinua. Ilman häpeää voin olla täydellisesti oma itseni ja antaa kyynelten huuhtoa menneisyyden päivät. Siinä on unelmani niin pienenä ja silti suurena. Elämäni mittaisena haasteena

Toivo

Toivo elää viimeiseen henkäisyyn asti.

Toivo onnesta ja perille pääsystä.

Sinne jonnekkin mistä emme edes unta vielä näe.

Suuri tuntematon. Toivo luo siihen valoa, etten eksyisi.

Niinkuin vanha peikonlehti on kiertynyt Limoviikunapuun


ympärille, hakien läheisyyttä ja kosketusta pintaansa.

Niin minä ojennan haparoivat palmun lehvät maailmaan

avoimesti, vain hiljaa kuiskaten: Minä toivon.

Marraskuun Tunnustuksia

TUNNUSTUS.

Aili-mummolta sain hänen sivultaan Aili-mummon arkea Tämän tunnustuksen.
Lämpimät kiitokset, AILI- mummo, tämän johdosta! 
Aili-mummolla on hyvin monipuolinen blogi. Hän on kirjailija, runoilija ja historian kertoja. Hänen kertomuksensa menneisyydestä ovat niin elävästi kirjoitettu, että niihin on helppo mennä lukijana mukaan. Arvostan Aili-mummoa erityisesti historian tuntemisesta ja sen tutkimisesta ja kertomisesta jälkipolville. Aili-mummo on myös loistavasti ottanut lapsenlapset mukaan runojensa kuvitukseen. Lasten piirtämät kuvat ovat ihastuttavan piristäviä pienissä lasten loruissa ja runoissa. Maaseutu ja sen nykyiset huolet ovat myös esillä Aili-mummon blogissa Elämä kaikkine puolineen on kerrottu . Ailista on tullut ystävä, jonka sivulla poikkean lukemassa milloin iltasatuja lapsenlapsille kuin tutkimassa menneisyyden jännittäviä tarinoita. Myös valokuvia Aili-mummo on ottanut paljon ja kehittänyt myös vanhoista kuvista harvinaisia kuva koosteita.


Minun on tehtävä 10 tunnustusta, mistä pidän tai mistä en pidä.
Varmasti muistan vielä asioita, joita en ole vielä kertonut. Toivon niin.

1. Lempivärini: Valkoinen on aina kiehtonut eniten. Käytännössä käytän kaikkia värejä vähän vuodenaikojen mukaan.. Joulunaikaan eniten lämmintä punaista .

2. Lempieläin: Hevonen on uljas eläin. Pidän myös kissoista ja koirista. Itselläni ei ole mitään eläimiä nyt, mutta lapsilla on ja ystävillä. On kivaa huomata, että eläimet pitävät minusta.

3. Onnennumero: Sanotaan 25. Se on syntymäpäiväni, nimipäiväni ja tyttäreni syntymäpäivä , se on toiminut onnennumerona jopa ruletissa, eräs mies pyysi sanomaan numeron ja sanoin tämän, hän voitti hyvin suuren summan.

4. Lempijuomani: Raikas vesi, sitruunalla piristettynä. Joskus juhlissa lasi viiniä.


5. Facebook vai Twitter: Facebook on ollut jo vuosia.


6. Mistä pidät: Rehellisyys on perusjalka. Kyky kuunnella ja keskustella rakentavasti. Hyvä huumorintaju on hyvä lisäke, kenelle vain, mutta siinäkin pidän lähinnä tilannekomiikasta. Toisten vahingolle nauraminen ei ole hauskaa.

7. Lahjojen saaminen vai antaminen: Molemmat ovat mukavia, mutta jos on valittava niin antaminen tuo enemmän iloa. Olen kyllä riemuinnut saamisestakin ja siksi onkin hyvä jakaa lahjoja eteenpäin, kun tietää kuinka iloiseksi mieli voi tulla.

8. Lempimuotosi: Iloinen hymy ja vilpitön nauru. Lastenlasten rakkaus. Ystävän halaus.


9. Lempipäiväsi: Jokainen terve päivä on kiitollisuuden aihe.

10. Lempikukka: Ruusut, Orkideat. Kesällä Luonnon kukat. Apilan kukan tuoksu tai metsän Vanamon hurmaava haju.


Jaan tämän tunnustuksen eteenpäin seuraaville:

Lämpimät onnitteluni kaikille tunnustuksen saaneille! Oikein ihanaa marraskuuta kaikille lukijoille toivottaa Aikatherine!

http://kaarnikankuvat.blogspot.com/
http://aikaontaikaa.blogspot.com/
http://arleenansanomat.blogspot.com/
http://helmiina49.blogspot.com/
http://jarjellajatunteella.blogspot.com/
http://seijanelm.blogspot.com/
http://teuvonkuvat.blogspot.com/
http://valokinrunokontti.blogspot.com/



Lämpimät onnitteluni kaikille tunnustuksen saaneille!


Oikein ihanaa marraskuuta kaikille lukijoille toivottaa Aikatherine!

Jakakaa iloa eteenpäin. Ihan niin monelle kuin haluatte. Tahtoisin antaa tunnustuksen kaikille lukijoilleni ja vielä heillä joita itse luen, jotka eivät ehdi lukemaan ja mielenkiintokin voi olla valokuvien, musiikin, tai muun taiteen kuin myös ihan arjen, työn ja perheen pyöritystä. Jokaisella on omat harrastuksensa lisäksi. Kenenkään ei ole velvollisuus jatkaa tunnustusten jakamista. Tämänkin asian tekeminen saa olla mieluinen tehtävä , kannustus ja kiitos ystäville.

Lepo

Hiivin metsään
askel askeleelta,
ja puut katsoivat voimattomuuttani
yö peitti minut tummalla viitallaan.

Heräsin - aurinko poreili
kultaisena lähteenä aamu-usvassa,
vuokot olivat puhjenneet hiuksieni läpi,
ja korvieni simpukoissa solisi
linnunlaulun hopeameri






vielä kerran Katri Vala.
http://youtu.be/44YGF9fmEEo

Onnellinen

http://youtu.be/e5BqFDHBEd8

 Onneni on avaruus, jossa auringot syntyvät ja kuolevat.
Niin onnellinen on vain se, joka seisoo rajalla, joka on kulkenut
kauhun ja kärsimyksen pimeän tien, kuullut sydämen huutavan
jättiläispyörän alla, nähnyt unelmansa kuolevan pimeään.
Niin onnellinen on vain se, jolle ei ole jäänyt mitään, joka on vain värisevä lanka
yli elämän ja kuoleman rajan.

Olen kahden ihanuuden välillä:
elämä -  huumautunut juna   sillalla valtameren yli
kuolema - ihanasti kiehtova niin kuin vain seikkailu ja tuntematon voi olla.
Vaellanpa elämään tai kuolemaan, suuri, sädehtivä virta on kantava minut!
Katri Vala

Valon sana

RAKKAUS ON VALON SANA


Mutta jos pelossani etsin vain rakkauden

rauhaa ja nautintoa, silloin on parempi,

että suojaan alastomuuteni ja poistun rakkauden

puimatantereelta.

Vuodenajattomaan maailmaan, missä nauran, mutta

en täydestä sydämestä, missä itken, mutta en kaikkia

kyyneleitäni.

Sanotaan, että satakieli lävistää rintansa okaalla, kun se laulaa rakkaudesta.

Niin minäkin teen. Kuinka muuten voisin laulaa ?


Rakastan sinua vapaasti, en tee rakkaudestani kahletta sinuun.

Annan rakkauden aaltoilla kuin meri sielujemme rantojen välillä.

Täytän maljamme mutta juon vain samasta maljasta yhdessä kanssasi.

Jaan leipäni ja syödäkseni kaikkien leipää.

Laulan ja tanssin kanssasi, iloitsen olellessani  yksin, sillä tiedän,

juuri kun soittimen kielet ovat yksin, ne värisevät samaa sävelmää.

Annan sydämeni sinulle , en omista mitään.

Vain elämä voi sulkea sydämeni käteensä.

Seison vierelläsi , koskemattomuuden lähellä.

Sillä temppelin pylväät ovat etäällä toisistaan,

ei tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.

Kahil Gibran  ajatus kirkastui minulle syvenmmin kun muutin se yksikkömuotoon. Minä kertojana. Kahil kirjoitti yleensä kaikki me ja te muodossa. Ajatukset ovat samoja .

Hikmet

MINÄ RAKASTAN SINUA

Niinkuin kastetaan leipää suolaan ja syödään, niin minä rakastan sinua.
Niinkuin öisin herään kuumeen puistatukseen ja painan palavan suuni vesihanaa vasten, niin minä rakastan sinua.
Niinkuin iloisen kiihtymyksen ja aavistuksen vallassa avataan tuntemattoman lähettäjän raskas paketti,niin minä rakastan sinua.
Haltioituneena, kuin ensimmäistä kertaa lentäisin valtameren yli,
niin minä rakastan sinua.
Niinkuin lempeä iltahämy Istanbulin yllä liikuttaa sydäntäni,
niin minä rakastan sinua.
Ikäänkuin sanoisin :Luojan kiitos että elän! Niin minä rakastan sinua.

Nazim Hikmet

(Runosta tulee mieleen myös Aulikki Oksasen /Sinua Sinua rakastan....)


Lukiessani tämän runon sanomaa se kasvoi äärettömiin mittoihin mielessäni. Jokaisessa hetkessä, arjen leivässä, kuumeen polteessa, ilossa ja odottamattomassa tunnen vain ja ainoastaan rakkauden voimakkaan tulen sydämessäni. Nuorena ja viattomana , tuntematta maailman julmuutta, pelkäämättä yhtään mitään, olen valmis lentämään vaikka valtamerien yli. Suurin voi olla vain tosi rakkaus.

Päivät..

Päivät päästään leikit...

Sinä olet tässä. Et pakene, et.
Viimeiseen kutsuunikin sinä vastaat.
Kyyristy rintaani vasten kuin pelkäisit.
Sillä outo varjo kulki kerran läpi silmiesi.

Taaskin, pikkuinen, tuot kuusamakimpun
Ja povesikin on tuoksua täynnä.
Kun surullinen tuuli laukkaa perhosia surmaten
rakastan sinua ja riemuni pureutuu sinun suusi luumuun.


Millainen piina sinulle totuttautua minuun, sieluuni joka on yksinäinen ja villi, nimeeni jota kaikki pakenevat.
Niin monesti olemme nähneet kointähden hehkuvan silmiämme suudellen  ja päittemme ylle  on hämärä
kiertynyt auki kuin viuhka.

Minun sanani satoivat yllesi hyväilevinä.
Jo kauan olen rakastanut ruskeaa helmiäisruumistasi.
Olet minulle suorastaan kaikkeuden valtiatar.
Minä tuon vuorilta sinulle liljoja, tummia pähkinöitä, koreittain metsän suudelmia.

Haluan tehdä kanssasi saman minkä kevät ja kirsikkapuut tekevät keskenään.


Pablo Neruda.