Täyttymys

Täyttymys

Vailla vertaansa kulkee vuodenajat ja laskeutuu yllemme täysikuu.
Polunkulkija avaa silmänsä ja etsii viisauden siementä.
Sen on oltava jossain lähellä täyttymyksen sylissä.
Onko se tunteiden ristiaallkko vai järkevyys irti tunteista.
Sen täytyy olla järkevyys , sillä tunteet ovat kuin tuuli.
Järkevyys joka on rohkeutta nähdä omat virheensä ja oppia niistä.
Kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus.

Kaikkea samanverran.



Siinä on täyttymyksen hurmaava malja.

Sisäisyys hiljenee kuunnellen luontoa.

Korvat kuulevat syystuulen kohinan.

Silmät näkevät värien energian.

Suu maistaa kaneliomenan maun.


Sydämeni riemuitsee.

Kävelen polkuani ja juon syys energiaa .

Halaan metsän puita ja kanervikko rapisee.

Etsin turhaan viisasten kiveä liian kaukaa.
se on aina läsnä, kun vain pysähdyn hetkeksi.

Viisaus oli läsnä jo syntymäni kehdossa,
ihmettelyn ja oppimisen tuttipullossa.

Unohdin lapsen kysyvän taidon lapsuuden pihamaille.
täyttymyksen aikana ymmärsin , se on elämän lahja.

Helpottavaa tietää, että enää ei tarvitse kysyä kaikkea.
kysyn kysyjältä, kysyn viimeiseen hengenvetoon.

Kun seulon vastauksia tarpeeksi kauan , löydän helmiä.

Täydellisiä helmiä .


Mieleni huone kirkastuu, siivoan sinne tilaa.

Teen aarrekammion.

Ymmärryksen kaikista väreistä