maanantai 25. lokakuuta 2010

PYLLÄHDYS

Aih, kun oli hauska päivä!  Lähdin kasseineni kauppaan, jääkaappi oli jokseenkin tyhjä.
Siispä astelin metsä polkua oikaisten kaupalleni. Etsin katseellani aurikoa.  Oi, se oli piilossa paksun pilviveron takana. Olkoon ajattelin ! Kyllä se vielä paistaa, niin hyville kuin pahoillekkin.

Ketä ne pahat on ?  Onneksi en tunne ketään kovin pahaa .  Taitavat liikkua eri piireissä..

Metsäpolun täytti keltaiset, oranssit ja ruskean harmaat puun lehdet.  Te kuolette nyt, nukutte lumen alle ja ravitsette maan.  Kaikkihan näin tuumailevat kulkiessaan..Siis jotakin iloista oli maassa  jalkojen alla tulvillaan.

Kaupasta ulos tultuani havaitsin kassini liian painavaksi kantaa. Bussi pysäkki on kaupan edessä ja kotini edessä.. Siis bussilla kotiin.. Riepotin raskasta kassia ja toista olalla, leimasin matkalipun  ja yritin istahtaa ihan lähelle. Hupsista keikkaa, bussi kaarsi 180 asteen mutkaan ja minä lensin pyllylleni lattialle penkkien väliin. Woi Woi . Ähkin ja puhisin kuin iso paha susi, En saanut otetta mistään ja kuski vain lisäsi vauhtia..

Not hätä! Tuli ystävällinen naisihminen ja ojensi kätensä.. --Voi ei kiitos, en uskalla, jos pidätte kasseja niin ehkä pääsen itse parhaiten. En päässyt. Not hätä! Nainen oli huolissaan ja kysyi, - Sattuuko ja jos niin mihin? - heh, peppuun sattui naureskelin.. Tuli ikäiseni herrasmies ja otti käsistä lujan oteen ja tempaisi ylös. Hän vuorostaan tupsahti penkille istualleen ja minä yhä käsistä kiinni pitäen tottakai syliin mahalleni.. Aloin nauraa hihittämään ja  totesin vain: -Kiitos paljon,  odota kun pääsen tästä vielä ylös.
Nousin ylös ja istahdin tyhjälle penkille. Sanoin miehelle naurussa suin, - Taitaisin jäädä tänne bussiin risteilemään edes takaisi, jos et ois auttanut..- Hän katsoi vielä huolissaan, onko nyt varma, että ei ole hätää.- No ei ole ja jään seuraavalla pysäkillä pois..
Painoin pysähdys merkkiä ja keräsin kassejani käsiini.  Bussi kaarsi pysäkille vielä yden keinauttavan kurvin. Luulin hetken, että pyörryn kun silmissä sumeni, mutta se meni pian ohi.
Kun kuski avasi oven ja kompuroin ulos tuli mies tomerana perästä.. Otti kassini ja sanoi. - Minä saatan sinut nyt kotiin, haluat tai et.  - Mikäs siinä saata pois ja annoin ilman vastuteluja kantaa vielä kassinikin.
Ovella hän sitten totesi, että ollaan naapuri talon väkeä. Hänen talo no: 1  ja minun no: 3
Kiittelin ja toivottelin hyvää päivän jatkoa.  Että elämä joskus yllättää. Nyt muistan hänen siniset silmänsä , joissa oli se huolestunut  ja samalla hyvin tutkiva ilme.
Kotona purin kassit ja valmistin ruuan, yhtäkkiä taas sumeni silmissä. Pistin kaasun hellalta kiinni ja työnsin laatikon uuniin hautumaan.. Mustat ja harmaat pallot tanssivat silmissäni. Menin sänkyyn ja lepäsin tovin. Kun nousin ylös ei enää huipannut mutta tyynyllä oli vähän verta.. Ahas, tuumin. olen satuttanut pään, ja aloin haravoida päätä sormilla, no olihan siellä pieni patti ja, joku naarmu..

Kyllä se siitä ja ylihuomenna on aika silmätarkastukseen, jospa pääsisin jo leikkaus jonoon..
Kun tämän yhden näkevän silmän kanssa tiirailee, ei näe niin hyvin kuin kahdella..  Soo, mitä sitä valitan ? Joku tai monikin on umpisokea, eikä voi koskaan nähdä niitä kauniita asioita, joita olen saanut nähdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti