maanantai 25. lokakuuta 2010

Linnake


Sain juuri luettua tämän kirjan.
 Qais Akbar Omar on kirjailija Afganiasta ja siitä hän myös kirjoittaa, teos on kronolokinen elänkerta teos ja siitä erityinen, että se kertoo Afganistanin sisällissodan ajasta nuoren lapsen kokemusten kautta, ja kertomus päättyy kun jatkuva pakeneminen lopulta päättyy viimeisen pahan väistyessä ja ainakin näennäisen rauhan tultua maahan. Qais on silloin jo yliopistossa.

Miksi halusin laittaa nyt kirja esittelyn?
Siksi että tämä kirja voi avata silmiä ja käsityksiä kaikille niille, jotka sanovat että nuoret miehet eivät saisi paeta , nyt Irakista tai Syyriasta. 

Maassa jossa on useita taistelevia sotajoukkoja, eikä yhtään tarpeeksi vahvaa hallitusta pitämään yllä rauhaa, tilanne on hirvittävä. Julmat armottomat vähä järkiset teloittaja joukot tappavat kaikki ketkä tielle osuvat. 


Perheet pakenevat . Tässä teoksessa he pakenevat oman maan sisällä kulkien pohjoiseen, itään, etelään ja länteen, vuorilta laaksoihin. Pako matkojen aikana he menettävät kaiken ja ilman onnekkaita sattumia menettäisivät myös henkensä.
Kirjaa lukiessani itkin usein. jotkut kohtaukset olivat niin järkyttäviä , että en ole koskaan osannut kuvitella, että ihmisestä löytyy helvetillinen julmuus. 


Kokoajan mukana kulkee myös pelastuksen ja rauhan ajan toivo siinä on valtava voimavara nuorukaiselle.


lyhyt lainaus kirjasta/ " "luulimme, että teidät molemmat oli surmattu. Isoisä kutsui koko suvun hautajaisiin. Kaikki nämä ihmiset ovat täällä siksi, että sinä ja isäsi ovat kuolleet.
-Lakkaa puhumasta typeryyksiä, minulla on kauhea nälkä ja haluan vain jotakin ruokaa.
- En minä pilaile Qais tämä kaikki on järjestetty teitä varten.
----Katso tuolla on arkkunne......Arkut on tehty puusta ja peitetty mustalla kankaalla.....- Mitä arkussa on ?
Koska minä siellä en ainakaan ole.
- Siellä on narukelasi, muutamia leijojasi ja parhaat marmorikuulasi, kouluvaatteesi, muistivihkosi ja päiväkirjasi"/


Suosittelen kirjan lukemista juuri nyt ajankohtaisen pakolaiskriisin ja varsinkin näiden hädän alaisten ihmisten vuoksi. Kirja valoittaa hyvin myös islamin oppia ja kertoo rehellisesti monista ongelmista jotka ovat meille suomen kansalaisille vieraita ja outojakin.

Mitä enemmän tunnemme totuutta, kaiken mielettömän vihapuheiden ja rasismin alta, sitä enemmän voimme ymmärtää ja kohdata ihmiset ihmisinä.

Ettemmme eksyisi vaan rakkaudella pysymme inhimmilisyyttä kunnioittaen kohdatessamme uusia kulttuureja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti