lauantai 5. helmikuuta 2011

Luovasta laiskuudesta ahkeruuteen


Dialogi luovasta laiskuudesta ahkeruuteen



Miten harjoittaa luovaa laiskuutta ?
Jos laiskuus on luovaa se on  jo pientä ahkeruutta, joka täyttää pääni ajatuksilla.
   
Mikä tai kuka niitä ajatuksia tuottaa ?
Mikä ja kuka milloinkin, kuuntelen, katselen, haistan, maistan ja tunnustelen mitä jokin ulkoinen viestii.

Ottaako luova laiskuus huomioon  myös ulkoiset  virikkeet ?
Siitä tulee hedelmällisempää ja antoisampaa, kun pidän kaikki aistit valppaina ja suon sisimmälleni oppimisaikaa ja rauhaa poimia parhaimmat mausteet mitä elämä voi antaa.

Millaisia mausteita elämä antaa ?
Kaikenlaisia. Saan valita ja punnita mikä on parasta missäkin tilanteessa, kunhan vain olen avoin ja nöyrä.

Miksi avoin ja nöyrä ?

Koska ylpeänä en löydä mitään, enkä itseeni käpertyneenä. En kuvittelemalla,
että kaikki maailman tieto on valmiina jossain sisimmässäni. Useimmiten
ratkaisevat mausteet ovat ystävien sisimmässä, kirjoissa ja koettujen  kokemusten aikana.

Tarvitsen siis korviani ja silmiäni pystyäkseni luomaan mitään uutta .

Onko uuden löytyminen luovan laiskuuden hedelmä ?
On niinkin, mutta voi se olla myös jonkin vanhan asian loppuun tekemistä. Mielestäni luovalla laiskuudella ei ole ratkaisevaa merkitystä, ellei sen tuottamaa ideaa voi toteuttaa omassa elämässään. Se on siis enemmänkin uuden toiminnan syntymistä ja toteutumista, joka murtaa arjen rutiineja, kaikkia niitä kaikkia puuhasteluja, jotka osaamme tehdä silmät kiinni ja sen kummemmin keskittymättä.

No onko luova laiskuus yleensä laiskuutta, vai mitä se on ?
Taitaa olla niin, että se on laiskuutta aina silloin, kun sitä ei viedä käytäntöön.

Kun idea toteutetaan se onkin jo ahkeruutta.

   
Eikö ole jo ahkeruutta asioiden perusteellinen pohdinta ja ratkaisujen etsiminen ?

Onpa hyvinkin, mikäli todella teet sen kunnolla.

Miten tiedän tehneeni työskentelyn ajattelun tasolla perusteellisesti ja jossain määrin loppuun asti ?

Tiedät sen vastauksesta, siitä oivalsitko ja opitko kirkastamaan puutteesi  ja 
tekemään jotain paremmin, kuin ennen.  Ajattelusi hedelmä on suoritus.   

Kuullostaa kovin suorituspainoitteiselta, eikö  ole hyvä joskus vain vaeltaa sisäisissä kuvissaan pyrkimättä toteuttamaan sitä ulkoisesti ?

Juuri niin sinun pitää asennoitua, älä luo odotuksia, älä paineita. Anna 
 ajatusten  rakentaa kuvionsa ja kaikki mahdolliset vaihtoehdot.
 Mielesi tietokone kyllä tuo aivan itsestään elämäsi varrella poimimiasi 
 oivalluksia eteesi.   Mitä vapautuneempi olet, sitä enemmän näet vaihtoehtoja.
           
Saat lahjojen tulvan,  sinun täytyy vain poimia parhaat mielesi taululta.

No nyt rupesi kuullostamaan luovalta laiskuudelta. Se on siis jonkinlainen rajoittamaton vapauden tila, jossa minä olen ikäänkuin paratiisissa. Olen Eeva, joka poimii omenan. Nyt vain vielä kysyisin, mistä tiedän, etten poimi kiellettyä hedelmää ?  ( Väärä tulkinta tai valinta )

Sinä olet syönyt jo kaikki myrkky-omenat, joten älä enää pelkää. Ethän sinä

silloin kysellyt itseltäsi, etkä toisilta, - Saako tämän ottaa, mikä on seuraus ?  Vaan
lapsen   lailla sinisilmäisesti toimit ja valitsit enemmän hetkellisen idean ja tunteiden perus-teella. Jos olisit kuunnellut viisaampia nuorempana, olisi muutama myrkky-omena  jäänyt syömättä. Mutta nyt kun kerran kyselet osoitat omaa tahtoa  ja  kyseenalaistaa aiemmin opitut mallit ja asenteet, joten anna palaa. Riittää kun tiedostat ajattelevasi mitä teet, vapauta itsesi odotuksilta, äläkä missään tapauksessa luo itsellesi suoritus paineita.

Okei, elämä siis kantaa ja voin purjehtia loppumatkan vapauttavassa luovan laiskuuden
ahkeruudessa ? 
                   Aivan löysit polun, sillä kulkeminen ei ole aina helppoa.

5 kommenttia:

  1. Kiitos Aikatherine. Aivan ihanaa musiikkia ja hyvää pohdintaa tuosta niin usein harjoittamastani luovasta laiskuudesta.
    Hyvää sunnuntaipäivää sinulle.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiinnolla luen näitä juttujasi. Olet varsinainen arkifilosofi:)
    t: toinen luova laiska

    VastaaPoista
  3. El vídeo musical de Andreu Riu una preciosidad, es la verdad de la creatividad con o sin pereza, es igual lo importante es crear.
    Un abrazo.

    VastaaPoista
  4. Aikatherine,

    viisaita sanoja! Kaunista, rauhoittavaa musikkia! Mitäpä muuta tässä kaipaisi.

    Kiitos, Aikatherine! Nyt voi jo alkaa rauhoittua. Kamppeet kasaan ja lähden tästä pisteestä A pisteeseen B.

    Hyvää illanjatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  5. aikatherine kirjoitti...

    Minttuliini, tämä on sellaista ruohonjuuritason ajattelua, juttelua oman sisäisen "viisaan" kanssa. Dialogi etenee ihan omia ratojaan ennalta arvaamatta. Kiva kun reipastuit, pian minäkin viimeistään tiistaina lähden kuntoilemaan kunnolla. lenssun jälkeen on ollut vielä paras pysyä kotosalla.
    6. helmikuuta 2011 19.31
    aikatherine kirjoitti...

    Olipa hauskasti sanottu Marjaisa , arkifilosofiaa, sitähän se on näin kotikutoista sisimmän tutkiskelua, keskustelua tämän sisäisen minäni kanssa, johon kaikki kokemukset ja tiedot ovat jääneet pysyviksi, kunnes nekin hapertuvat niinkuin kehoni joskus maan tomuksi.
    6. helmikuuta 2011 19.35
    aikatherine kirjoitti...

    inglessio viedo Andren, así que también creo que es maravilloso y es muy relajante música de fondo, para centrarse en este tipo de médico todos los días normales
    como una simple cuestión de utilizar la creatividad como el comienzo de la pereza. Gracias por tus abrazos yo también le dará un fuerte abrazo.
    6. helmikuuta 2011 19.54
    aikatherine kirjoitti...

    Kiitos Pikkuliisu, pisteestä a pisteeseen b oikein hyvää aikaa. pää pystyyn ja hymyä huuliin..
    6. helmikuuta 2011 19.56

    VastaaPoista