Huume löytö
Rypistynyt paperin pala oli heinikossa. Antti otti sen käteensä ja oikoi paperia.
”Tohtori on kuollut. Tehtävä ei ole enää hallinnassa. T. P”
Tämähän on outoa. Tohtori.. kukahan olisi tohtori…tehtävä ei hallinnassa. T.P.
Antti survoi paperin taskuunsa.
Perhana, ei ole hallinnassa oikein mikään, minun on löydettävä jotain millä saan kiinni ”ison pahan”, kuka hän lieneekin.
Richardin viidakkoveitsi on kateissa, hän itse on kuollut veitsen iskuihin, miksi, mikä motiivi ja järki tämän selittää..
Antti harppoi eteenpäin katse seuraten maastoa.
Korkea heinikko oli laonnut monien askelten alla. Rinteellä oikealla kasvoi villejä hedelmä puita. Vasemmalla puolella oli kivikkoista ja pieni tasanko.
Tasanko näytti violetin sävyiseltä, siellä kukki parhaillaan sen värisiä kukkia ja niiden tuoksu oli makean raikas Olisivatkohan nuo niitä Laventelin kukkia, en tunne kukkia niin kuin äitini, voi Luoja mahdanko enää häntä nähdä. Tämä saari on outo, kummallista, että täällä ei ole asutusta, jos tänne tuotaisiin eläimiä lisää täällä voisi asua ja elää.
Kuva
Liplatus /
Ajatuksissaan Antti rakensi jo paratiisisaarta lomalaisille.
Jostakin kuului miesten puhetta.
Antti pysähtyi ja kuunteli hiljaa.
Ääni kuului pienen kumpareen takaa. Hän lähestyi äänettömästi ja nopeasti ja pysähtyi uudelleen pensaan suojaan, kurkkien oksien lomasta ketä paikalla oli.
Antti ei ollut nähnyt heitä moneen päivään.
Ric heilutti kädessään radiopuhelinta ja kehui.
- Löysin tämän tuosta kiveltä, ja huomasin, että tuonne kivien koloon on kannettu tavaraa, siellä on pieniä rasioita isossa laatikossa, avasin yhden, en tiedä mitä ne ovat, joten jätin ne paikalleen. ..
- Anna se puhelin minulle. Komensi Masa.
- Joo, ota pois vaan, ei se toimi kuitenkaan, nauroi Ric ja heitti kännykän Masalle, joka alkoi heti räplätä puhelinta.
-No, ei toimi, jos löytyisi patteri, saattaisi toimia, vaan ei taida kellään olla.
Masa tunki puhelimen taskuunsa ja kääntyi Riciä kohti sanoen
- Me hävitämme nyt nuo rasiat. Ne ovat ajelehtineet rantaan laivalta ja olivat vähän aikaa kateissa, olen nähnyt mitä nuo pillerit saavat aikaan. Naiset ovat sairastuneet ja sekoilleet täysillä. Ne ovat jotain huumetta, en tunne niitä, mutta ne täytyy hävittää, niistä ei ole mitään hyötyä täällä.
- Huumetta, no jaa jos täällä joutuu lopun elämäänsä olemaan niin pienet huumeet voisi piristää ja jos ne saisi mukaan mikäli pelastumme niillä saisi rahaa..
- Hah, luuletkos pääseväsi mihinkään laivaan, ilman että sinut tutkitaan päästä varpaisiin ja saarikin kolutaan siinä vaiheessa, mistä me tiedämme vaikka jossakin olisi vielä ihmisiä, jotka ovat pelastuneet johonkin muualle saaressa? Masa sanoi kiivaasti.
Ric mutisi: - No mihin ja miten me nuo hävitetään ja mistä sinä tiedät, että niiden piilottelija ei ala etsiä niitä ja jos saa tietää kuka ne hävitti, niin alkaa vielä riehua?
-Riehukoon ihan vapaasti. Nyt hommiin. Tuossa on kosteaa maata, kaivetaan siihen kuoppa ja haudataan mullan sekaan, sinne ne liukenee täysin näkymättömiin. Tokaisi Masa
Antti mietti kuulemaansa ja päätti osallistua tapahtumiin.
Hän astui pensaan takaa esiin ja tervehti miehiä kysyen:
- Mitäs täällä on meneillään, kuulin tuossa tullessani, että jotakin hävitetään hautaamalla maahan?
- Joo, Ric löysi niitä huumeita, jotka on aiheuttanut joillakin vakavia psyykeoireita. Eiköhän ne ole paras hävittää? Masa sanoi Antille.
- Paljonko niitä nyt on? Antti tivasi.
- Riittävästi saamaan hulluksi koko pelastuneiden joukko. Sanoi Masa.
Antti haroi hikeä otsaltaan ja selitti.
- Se on hyvä idea. Mutta ensin laskemme kuinka paljon niitä on, sitten otan pienen erän todisteeksi ja loput haudataan, ne täytyy todella liottaa maahan kunnolla, että kukaan ei enää niitä kaiva esiin. Säästäkäähän pojat lastia.
- Niitä on yhdessä pakkauksessa 30 kappaletta, niin siinä rasiassa mainitaan. Ota siitä minkä tarvitset, niin me kaivetaan monttua sanoi Ric .
Antti kaivoi paperin taskustaan ja näytti sitä kysyen miehiltä:
- Oletteko nähnyt tätä tai kuulleet mainittavan?
- Kuulin mainittavan, en muista kuka puhui, se tuntui niin oudolta kun siinä oli hullu päiväys. Ihan kuin oltaisiin siirrytty ajassa vuosia eteenpäin, mikä lie nuorten jekku. mumisi Masa
- No ei ehkä niinkään, mutta tutkitaan. Pyydän tähän vielä teidän allekirjoituksen, löydetystä määrästä ja maahan liuottamisesta, kun työ on valmis Sanoi Antti ja kirjoitti vihkoonsa rasioiden määrän, päivän ja hävitys tavan.
- Siinä ne mömmöt nyt on. Ei muuta kuin kustaan päälle. Sanoi Ric nauraen.
Pikku tapletit liukenivat saman tien näkyvistä, kun kolme miestä kusi monttuun. Lopulta kaavittiin multa ja hiekka takaisin montun päälle ja jonkun näköinen rauha laskeutui Antin mieleen, yksi vaara vähemmän, kunhan hän keksisi vielä hyvän piilon sille yhdelle rasialle, keneenkään ei kannata luottaa täysin, vaikka he olivatkin sopineet, että asiasta ei puhuta kenellekään. Nämä miehet vaikuttivat yhteistyö kelpoisilta, mutta parempi silti varoa, kuin katua.
- Mitä tehdään noille tyhjille rasioille, kysyi Masa.
- Laita tuohon kiven juureen niin poltetaan, minulla on vielä toimiva sytkäri. Sanoi Antti.
Kuivat rasiat lehahtivat tuleen palaen nopeasti. Nyt ei jäänyt mitään jäljelle, vain pieni haihtuva musta noki pilvi, joka laskeutui maahan.
Isompi laatikko pilkottiin säleiksi ja päätettiin viedä polttopuuksi nuotioon.
Monttukin oli tasainen, vain kengän jäljet, jotka Antti nekin pyyhkäisi vielä pois heidän lähtiessä merelle päin, kuin yhteisestä sopimuksesta.
***************
Maria muistaa
Maria käveli nopeasti ja hyppelehti levottomasti Annikin ja Kalervon edellä. Yhtäkkiä hän pysähtyi katsoen hyvin vakavasti Kalervoa silmiin sanoen:
- Minun on kerrottava teille jotain, en ole rohjennut puhua kenellekään vielä, minulla on hyvin vahva muistikuva siitä, että se laivalla riehunut iso mies on Richard. Hänen kokonsa on saman oloinen.
- Kalervo kiinnostui mutta totesi epäillen:
- Eihän se miehen koko vielä mitään todista.
- Ei mutta kun kuulin hänen kerran karjuvan vihaisena Isabelille, silloin tunnistin äänen ja kylmä kauhu ja pelko täytti mieleni Takelteli Maria.
- Kalervo valpastui ja kysyi :
- Milloin se tapahtui? Oletko varma, ettet nyt kuvittele. Jos olet tästä täytyy kertoa Antille heti kun näet.
- Voi Maria, oletko nyt ihan varma, kysyi Annikkikin
- Olen, olen miettinyt asiaa ja tullut aina varmemmaksi, pelkään kyllä sanoa tätä Richardin kuullen, pelkään hänen suuttumustaan…
Samalla hetkellä kivet lähtivät vyörymään rinnettä ja Maria keikahti nurin, Annikki ja Kalervo tarttuivat Mariaa kädestä vetäen hänet pystyyn sivummalle.
- Mitä siellä tapahtuu?
Kuului Antin ääni ja Antti, Ric ja Masa tulivat omalta polultaan rinteelle.
Antti katsoi Mariaa huolestuneesti kysyen:
- Onko kaikki hyvin Maria, sattuiko sinuun?
- Ei paljon, pari mustelmaa takamuksiin. Maria kihersi
Kalervo alkoi heti kertomaan mitä Maria oli sanonut heille juuri äsken ja katsoi tiukasti Mariaan sanoen:
- Kerro nyt Antille se mitä kerroit meille.
Maria pyysi Antin sivummalle ja kertoi kaiken mitä ajatteli ja vakuutti Antille, että kaikki oli hänen ajatuksissaan näin, vaikka hän ei vieläkään ymmärrä miksi Richard olisi yrittänyt kaapata laivan. Toisaalta Richard ei ehkä ollut Richard, vaan hän oli todennäköisesti jonkun Arabimaan kansalainen, siitä todisti hänen aksenttinsa ja huono englanti englantilaiseksi..
- Hyvin päätelty. Totesi Antti
He saapuivat rannalle ja näkivät neljä pelastusvenettä puiden katveessa.
- Kunpa uskaltaisi lähteä noilla veneillä etsimään elämän saaria, täältä varjojen saarelta. Sanoi Annikki hiljaa
Ric sanoi vähän ylpeästi:
- Luulenpa, että sukuni on kääntänyt maat ja mannut ylösalaisin saadakseen etsintä partioita liikkeelle. Minun sukuni on hyvin rikas, isä pystyy lähettämään monta pienenpää alusta etsimään meitä reitiltämme, tokihan nyt ainakin laivan reitti on aika hyvin tiedossa, on ihan ihme että meitä ei ole vielä löydetty, kun laivastakin yhä edelleen törröttää perä meren yläpuolella.
Masa katsoi merelle ja hihkaisi:
- Sieltähän se saapuu, pelastusvene. Taitaa olla tuttua väkeä, täältä varjojen saarelta. Minusta näyttää, että siellä on meille tuoretta kalaa.
Vene tuli rantaan ja miehet kiskoivat sen taas pitkän matkan maalle sitoen sen tiukasti puuhun.
Veneessä oli todella mukavasti kalaa.
Peter tuumi, että paras perata saalis tässä nyt heti.
Heillä ei ollut kovin paljon perkausveitsiä, kaloja oli aukaistu terävillä kivillä ja pärjätty niinkin.
Mutta nyt Peter otti esiin viidakkoveitsen ja silpaisi sillä kalat muutamassa minuutissa valmiiksi.
Antti katsoi viidakkoveistä pitkään ja kysyi Peteriltä vaikka tiesikin vastauksen:
- Onko Richard antanut sinulle veitsensä?
Peter vastasi tyynesti:
- Ei, kun löysin tämän aamulla kun kävelimme tänne.
Antti katsoi miehiä silmiin ja kysyi Jaskalta, Markukselta, Onnilta ja Ristolta:
- Näittekö te kun Peter löysi veitsen?
***************
Peterin tilitys
- Minä näin veitsen Peterin kädessä, hän kulki meidän edellä ja sanoi nähneensä veitsen heinikossa, eikä ketään näkynyt missään, joten hän otti sen talteen, me tarvitsemme sitä. Vastasi Jaska
- Niin se oli . Vahvistivat muutkin miehet yhteen ääneen.
- Ok. Näitte siis veitsen Peterin kädessä, ette sitä mistä hän sen otti? tarkensi Antti.
Peter puristi veistä kädessään ja tokaisi:
- Tämä on hyvä veitsi, saahan tätä lainata jos tarvitsee.
Antti sanoi:
- Anna veitsi nyt kuitenkin minulle, on parempi niin, että löydetty esine on minulla. Haluan selvittää ensin miten veitsi on joutunut tänne metsään.
Me tiedämme, että se on Richardin, hän ehkä tahtoo veitsensä takaisin.
Peter ojensi veitsen Antille ja Antti laittoi sen vyölleen sanoen Peterille:
- Peter tahdon puhua kanssasi kahden, kun lähdemme nyt järvelle niin kävellään muun joukon perässä. Sopiiko?
- Mikäs siinä, puhutaan vaan, minun onkin pitänyt puhua jo aiemmin ..Peter mutisi.
- Hyvä kerro nyt kaikki mitä mielessäsi on. Sanoi Antti
Peter oli hetken hiljaa kuin miettien mistä aloittaisi. Hän päätti aloittaa alusta:
- Minä lähdin tälle matkalle morsiamen saattajaksi. Yvonne on sisareni ja hänellä on häät Lontoossa.. tai olisi ollut jo. Yvonnen sulhanen odottaa Lontoossa. Minä olen lupautunut huolehtimaan Yvonnesta matkan aikana, en ole siinä nyt oikein hyvin onnistunut .
Laivalla kerroimme Richardille ja Isabelille, että olemme sisaruksia ja matkalla Yvonnen häihin. Jo laivalla Richard käyttäytyi humalassa ollessaan tosi törkeästi. Hän vihjaili, että olemme sukurutsaisia ja lähenteli Yvonnea. Yvonne pelkäsi Richardia, hän pyysi minulta, että olisin hänen lähettyvillään. Olen yrittänyt olla, olen tehnyt parhaani. On aivan uskomatonta, kun joku sairasmielinen alkaa vainota naista, ilman että nainen antaa siihen mitään aihetta, ei mies osaa lopettaa….
Peterin ääni lähes tukahtui surullisena.
- Niin, kerro lisää. Kehotti Antti.
Peter jatkoi: - Laivalla tilanne rauhoittui vähän, kun Richard tapasi Isabelin. Isabel näytti ihastuneen häneen aidosti, Richard tuskin ihastui koskaan muihin kuin itseensä.
Täällä saarella Richard sekosi täysin sen jälkeen, kun se lakritsipiipuilla peitetty huume kolli löytyi. En tiedä ottiko hän niitä itse, mutta levitti kyllä varsinkin naisille. Hän huumasi niillä myös Yvonnen.
Yvonne ei muistanut yksityiskohtia, mutta se mitä hän muisti ja tiesi tapahtuneen oli muistikuva siitä, että hän taisteli vastaan, mutta ei jaksanut. Richard raiskasi hänet, sillä aikaa kun minä olin kalassa miesten kanssa. Myös Marian hän huumasi, mutta en tiedä kuinka pitkälle hän meni Marian kanssa. Richard uhkaili veitsellään usein, hän viilsi kerran haavoja Isabelin kaulaankin, onneksi ne olivat vain pintanaarmuja. Kun yritin auttaa Isabelia hän iski päähäni. Hän riehui veitsen kanssa ja sanoi tappavansa meidät kaikki, joten katsoin parhaaksi kantaa ne laatikot kollista hänen valtaamaansa luolaan. Richard rauhoittui vähäksi aikaa, mutta alkoi taas viimeaikoina ahdistella Yvonnea. Yvonne oli taas saanut häneltä huumetta jonkun ruuan seassa, mutta nyt Yvonne tajusi ja hakeutui luokseni heti. Hän oli ihan sekaisin ja houri ja näki näkyjä, tai kenties ne eivät olleet näkyjä. En tiedä, mutta hän sanoi, että Isabel oli kuollut.
Ajattelin jo hetken, että Yvonne oli käynyt ylhäällä luolalla salaa ja nähnyt jotain.. Sellaiset huumeen aiheuttamat hallusinaatiot ja psykoosit ovat hyvin outoja kertomuksia. Ne tuntuivat todelta, silti en uskonut.. Yvonne sisareni on hyvin terve, eikä ole käyttänyt koskaan mitään lääkkeitä. Ei edes viiniä juo liikaa…..
Oli siunattu asia, kun Kalervo ja Annikki tulivat ystäviksi Yvonnelle, mutta sekään ei riittänyt.....
- Sinä tapoit Richardin. Miten se tapahtui? Kerro minulle totuus. Ymmärrän nyt monia kohtia paremmin, en puolusta tekoasi, mutta se täyttää jossain määrin itsepuolustuksen ja tietysti myös Yvonnen puolustuksen. Olet puhunut Richardista menneessä aikamuodossa kokoajan. Tiedät, että hän on kuollut. Kerro vielä miten kaikki tapahtui? Et ole myöskään enää huolissasi Yvonnesta, no hän jäikin järven leirille naisten kanssa. Antti sanoi rauhoittavasti.
Peter jatkoi tunnustusta:
- Olet löytänyt Richardin ruumiin. No minä kerron. vastasi Peter mieli synkkänä.
JATKUU .......
.
